Onko raskaaksituleminen vaikeaa 30+ iässä?

Sain ekan lapsen 29-vuotiaana. Sen jälkeen lähdettiin yrittämään kakkosta heti kun kierto käynnistyi. Toinen raskaus sai alkunsa samasta kierrosta, jonka aikana olin täyttänyt 30v. Raskaus meni kesken, puoli vuotta myöhemmin raskauduin taas, sekin meni kesken. Siitä vielä puoli vuotta myöhemmin tulin raskaaksi ja se vauva saatiin syliin asti. Olin 31 kun aloin odottamaan kakkosta ja 32 hänen syntyessään.

Raskaudet ovat alkaneet helposti vaikka ikää on ollut 30+.

Mutta kirjoitustaito näköjään on

Sanoisin että mahdotonta jos olet ottanut koronarokotteen, joiden yksi tehtävä on steriloida Agenda2030 nimissä.

Kannattaa jo tuossa iässä käyttää useampaa isäkokelasta. Mahdollisuudet kasvaa reilusti.

Mäkin korostaisin sitä, että ei se raskaaksi tuleminen pelkästään naisesta tai naisen iästä johdu. Mulla oli yksi helposti alkunsa saanut lapsi aiemmasta liitosta, ja olin 32 ja uusi mies 28 kun alettiin yrittämään. Raskaustesti näytti yrityksen täsmäajoituksista huolimatta vitivalkoista kahdeksan kuukautta, ja sitten hakeuduttiin tutkimuksiin. Miehen näytteessä olikin sitten oikeastaan kaikki tosi huonosti, kun taas minusta ei löydetty vikaa. Saatiin lopulta lapsi pitkien hoitojen jälkeen, kun olin 40+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole mieheni kanssa käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä kahteen vuoteen. Emme ole varsinaisesti yrittäneet mutta silti on ruvennut vähän huolettamaan miten raskaus ei ole saanut alkuaan. Lapsi olisi kyllä tervetullut, varmaan viimeistään parin vuoden päästä rupeamme toden teolla yrittämään jos ei siihen mennessä ole raskaus alkanut. Olen 24 vuotias ja mieheni 30

Tehän saisitte jo julkiselta hoitoakin, kannattaa käydä lääkärissä

Jos Jumala ei lasta ole tarkoittanut, niin ei pidä lähteä geenejä manipuloimaan! Helvettiin joudutte kaikki!!

Vierailija kirjoitti:

Täytyypä hakea foolihappoa ja muita vitamiineja ja ehkä muutenkin katsoa että syö terveesti ja tarpeeksi. Myönnän että välillä menee päivät todella pienellä ruokamäärällä, joten eipä painokaan helpolla nouse. Jos saisin edes 3 kiloa lisää olisin ihan normaalipainoinen ja ehkä auttaisi raskaaksituloon. Toisaalta olen oikein onnellinen näin kahden ihanan lapsen äitinä, niin en ehkä stressaisi niin paljoa, vaikkei sitä kolmatta meille tulisikaan. Toisaalta en uskaltaisi olla antamatta hänelle mahdollisuutta tulla. :) Ehkäpä sitä uskaltaa sitten alkaa yrittämään, mies on kokoajan ollutkin sitä mieltä. Oma äitini ei ole saanut(edes yrittänyt saada) lapsia yli kolmekymppisenä, mutta hänen äitinsä sai neljännen nelikymppisenä, äidilläni vaihdevuodet alkoivat 54-vuotiaana, eli aika myöhään kuitenkin. T.aloittaja

Tsekkaa rautavarastot, jos kerran oot pieniruokainen. Mulla tärppäs ihan luomusti, kun sain hieman rautoja nostettua (sekä veriarvoja että puntteja ;-)ja muutenkin yleistä ravitsemustilaa parannettua. Uskon, että sulla on hyvät mahdollisuudet, kun on lapsia jo ennestään. Joskus voi ottaa aikaa, yli vuodenkin, että osuu nappiinsa kierto. Mä olen sua reilusti yli 10 v. vanhempi ja nuorimmaiseni on vauva. Tsemppiä ja onnea!

Vierailija kirjoitti:

miksi nro 2 jätit lasten hankkimisen ylipäätään noin myöhään? halusitko tarkoituksella olla vanha äiti kaikille lapsillesi? minä tein esikoisen vähän päälle parikymppisenä ja neljännen 33-vuotiaana, en voisi kuvitellakaan että olisin aloittanut vasta yli kolmekymppisenä.

Kysyykö joku tosissaan näin typerän kysymyksen? :D Ei hyvää päivää. Täytyy olla yksinkertainen...näkemys elämästä. 

Elämähän meneekin niin että Minna Meikäläinen päätti 15-vuotiaana että tapaa tulevan aviomiehensä, heti kun on 18-vuotias, kesäloman aikaan. Ja siitä vuoden päästä naimisiin ja että he saavat 3 lasta juuri niinä vuosina kun itse haluavat ja mies on kaikesta samaa mieltä. Olihan koko elämä suunniteltu ja ennalta tiedetty tulevaisuuskin jo teini-iästä asti.

On se elämä vaan helppoa ja yksinkertaista. 

Itse raskauduin esikoisen suhteen ekasta yrityksestä 35-vuotiaana ja nuoremmasta toisesta yrityksestä 37-vuotiaana eli helposti kävi.

Raskauduin molemmilla kerroilla aivan kirjaimellisesti ensiyrityksestä, sekä 34- että 39-vuotiaana. Tulisin varmasti vieläkin melko nopeasti raskaaksi (ikää 43). Kyse on varmaankin enemmän henkilökohtainen kuin ikään liittyvä ja myös se vaikuttaa, onko kumppani geneettisesti itselle sopiva. Hedelmöittyminen tapahtuu todennäköisemmin sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa geeniyhdistelmä tuottaa vastustuskykyisiä jälkeläisiä.

Eka lapseni syntyi, kun olin 38. Seuraava, kun olin 40. Ihan normitavalla raskauduin. Kai se riippuu ihmisestä?

Ei kannata stressata etukäteen. Itse raskauduin 36-vuotiaana ekalla yrittämällä, ensimmäinen raskaus. 38-vuotiaana kolmannesta kierrosta. Olisin halunnut lapsia jo aiemmin, mutta löysin kumppanin vasta vanhempana. Oli iloinen yllätys, että se sujui näin helposti, olin varautunut ihan muuhun. Tilastot on vaan tilastoja, yksilöllinen vaihtelu on suurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole mieheni kanssa käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä kahteen vuoteen. Emme ole varsinaisesti yrittäneet mutta silti on ruvennut vähän huolettamaan miten raskaus ei ole saanut alkuaan. Lapsi olisi kyllä tervetullut, varmaan viimeistään parin vuoden päästä rupeamme toden teolla yrittämään jos ei siihen mennessä ole raskaus alkanut. Olen 24 vuotias ja mieheni 30

Tehän saisitte jo julkiselta hoitoakin, kannattaa käydä lääkärissä

Jos Jumala ei lasta ole tarkoittanut, niin ei pidä lähteä geenejä manipuloimaan! Helvettiin joudutte kaikki!!

Siis joskus jos menee lääkäriin lapsettomuudesta saatetaan löytää vaikka vitamiinin puutos, hormooni epätasapaino, tukos munanjohtimessa tai vaikka diabetes joka on ollut syynä että lasta ei ole tullut. Ja noi on joka tapauksessa hyvä hoitaa, että keho on terve. Ja monilla kun tuollainen ongelma, tulee heti raskaaksi kun se on hoidettu. Ei tuo ole Jumalan leikkimistä, vaan perusterveyden huoltoa. Suomessa ei vaan yleensä lääkärissä tutkita ihmisiä kovin syvällisesti, niin tuollaiset jutut saattaa jäädä vuosiksi huomaamatta ja aiheuttaa vanhempana terveys ongelmia joka tapauksessa.

Ja onkos miestenne colteissa kovat vai pehmeät kudit piipussa? Pehmeitä ampuva verenpainetta omaava kolestrolin kanssa ongelmissa oleva röökijanne ei kolmenkympin ylitettyään raskauta kuin lääkärin kirjoittamaa vikalistaa.

Ei pitäisi vielä tuossa iässä olla mitään ongelmaa tulla raskaaksi tai joutua "yrittämään".

On se tilastollisesti vaikeampaa, mutta loppujen lopuksi yksilöllistä.

Oma kokemus esikoisesta ja toisesta molemmissa noin 2v, kolmannella yrityksellä olin 30 ja aika pian todettiin että ei tule onnistumaan ja se jäi sitten siihen, pettymyksien välttämiseksi yritys loppui heti ja sopeduttiin ajatukseen eikä se sitten koskasn "vahingossakaan" tapahtunut. Silti tiedän monia, jotka aloittaneet samassa iässä ja ongelmitta saaneet useamman.

Kivan tsemppihenkisiä kommentteja täällä, käviköhän niin että tällainen aloitus saa iloisesti yllättyneet ja nopeasti raskautuneet erityisen aktiivisiksi. No joka tapauksessa, tasapainon vuoksi ajattelin tuoda myös toista puolta esiin. Me jätettiin ehkäisy pois kun olin 37 eli melkein kaksi vuotta sitten sillä ajatuksella että tulee jos on tullakseen. Nyt on ikää mittarissa 39 ja _mitään_ ei ole tapahtunut. Olen terve, tupakoimaton, normaalipainoinen, liikun, syön terveellisesti, raudat on vihdoin kunnossa, kierto säännöllinen. Mies on pari vuotta nuorempi ja hänelle on jo kaksi lasta, joten vika on ns. vastaanottopäässä :)

Olen toki ap:ta reilusti vanhempi, mutta joka tapauksessa, ei se aina tapahdu sormia napsauttamalla, tai niin että syy löytyy jostain itsestään selvästä seikasta, jonka kuntoonlaitolla raskaus sitten alkaakin ihan yllättäen. Itse harkitsen koiranpennun hankintaa... :D

No kyllähän hedelmällisyys periaatteessa koko ajan laskee iän myötä. Tiedän kyllä myös tapauksen, jossa pariskunta yritti lasta lähes kymmenen vuotta, eikä mitään tapahtunut. Sitten täysin yllättäen, naisen ollessa "jo" 37, hän tulikin raskaaksi.

Minulla on myös useampi ystävä, jotka ovat hankkineet lapsensa vasta yli kolmekymppisinä. Eräs sai omansa 33- ja 36-vuotiaana ja toinenkin oli esikoisen saadessaan 35.

Raskauduin ensiyrityksestä 37-vuotiaana ja myös ensiyrityksestä 39-vuotiaana. Vaikean endometrioosin vuoksi hedelmällisyyteni tutkittiin ennen ensimmäistä raskautta ja todettiin, että joku tutkittu hormonitaso on oikein hyvä 37-vuotiaalle. Myös mieheni sperma todettiin erinomaiseksi, siittiöitä oli moninkertaisesti keskivertoon verrattuna. Joten varmaankin siksi onnistuimme niin hyvin.

Lueskelin HS:n juttua taannoin, siinä kerrottiin, että miesten sperma on huomattavan huonolaatuista nykyään, joten miettikää naiset myös sitä vaihtoehtoa syynä hitaaseen/vaikeaan raskautumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Raskauduin ensiyrityksestä 37-vuotiaana ja myös ensiyrityksestä 39-vuotiaana. Vaikean endometrioosin vuoksi hedelmällisyyteni tutkittiin ennen ensimmäistä raskautta ja todettiin, että joku tutkittu hormonitaso on oikein hyvä 37-vuotiaalle. Myös mieheni sperma todettiin erinomaiseksi, siittiöitä oli moninkertaisesti keskivertoon verrattuna. Joten varmaankin siksi onnistuimme niin hyvin.

Lueskelin HS:n juttua taannoin, siinä kerrottiin, että miesten sperma on huomattavan huonolaatuista nykyään, joten miettikää naiset myös sitä vaihtoehtoa syynä hitaaseen/vaikeaan raskautumiseen.

Lisäys vielä, että löysin isäksi sopivan ja haluavan kumppanin vasta 35-vuotiaana, joten siksi eka raskaus vasta 37-vuotiaana. Mikään itsellinen äitiys ei ole minulle koskaan ollut vaihtoehto, siitäkin syystä, että omalta puoleltani ei ole minkäälaista turvaverkkoa, kun vanhemmat ovat kuolleet. Piti siis löytää myös sellainen puoliso, jolla on laaja turvaverkko perheellemme.