Olen hoitajana loukkaantunut siitä, että joidenkin mielestä työnkuvaani tulisi lisätä seksissä avustaminen
Joudun työssäni useasti tilanteisiin, joissa seksuaalista itsemääräämisoikeuttani rikotaan. Monet miespuoliset asiakkaat koskevat minuun vasten tahtoani sopimattomista paikoista tai kommentoivat ulkonäköäni loukkaavasti. Ymmärrän kyllä, että sairaudet vaikuttavat käytöksen taustalla. Se ei kuitenkaan yhtään vähennä niitä omia tunnereaktioitani tai tee asiasta yhtään sen siedettävämpää. Eikä tämä käytös rajaudu vain asiakkaisiin. Myös omaiset saattavat käyttäytyä sopimattomasti TAI OMAT TYÖKAVERIT!
Ja sitten kotona luen lehtijutun siitä, kuinka joku lääkäri on sanonut, että hoitajan tulisi varautua avustamaan ikäihmisiä seksissä. Tai keskustelupalstalta satojen tavallisten ihmisten kommentteja, kuinka hoitajien pitäisi auttaa tässä asiassa. Mietin vain siinä lattialla itkiessäni, että ajattelevatko ihmiset oikeasti näin?
Ennen kuin kommentoit sen mukahauskan kommenttisi niin voisitko hetken, vain hetken, kuvitella miltä minusta oikeasti tuntuu mennä kotiin tuollaisen päivän jälkeen. Miltä sinusta tuntuisi? Tiedätkö, että se vastenmielinen hetki ei ikinä unohdu. Ne kosketukset tuntee ihollaan ikuisesti ja ne sanat kuulee korvissaan vielä vuosienkin päässä. Ja seuraavana päivänä joutuu taas mennä hymyillen hänen luokseen, jotta hän voi tehdä sen uudestaan. Lopulta ne hetket alkavat vainota työn ulkopuolellakin. Alkaa nähdä mörköjä myös siellä missä niitä ei ole. Pitäisi kestää, koska ne vain kuuluvat alaan. Vai mitä? Ja jos ei kestä... Niin, mitä sitten? Vaihtaa alaa?
Usein puhutaan siitä, että ikäihmisellä pitäisi olla oikeuksia siihen ja siihen enkä väitä siihen vastaan. Mutta miksi tämän aina pitäisi olla pois hoitajien oikeuksista? Miksi tätä ei voi tehdä yhteistyössä? Miksi molempien hyvinvointi ei voi olla tärkeää?
Mutta mitäpä minä mistään tietäisin, minähän olen vain hoitaja.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Jos ei ole kumppania, masturboi tai maksaa seksipalvelusta tai on ilman.
Koskee niin vammaisia kuin vammattomia, nuoria ja vanhoja.
Joo, mutta vammaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus hyvään elämään ja tavallisiin asioihin kuin toisilla. Vammaistuki voi olla esimerkiksi vain 76 euroa kuussa, mikä monesti on vähän vammaisuuden aiheuttamia kuluja ajatellen. Tuosta jos säästää seksuavustajan palveluun, niin saa seksiä ehkä kerran vuodessa. Se on kohtuutonta ja asiaa pitäisi enemmän tukea. Sitä en kannata, että seksiavustus säilytetään tavallisille hoitajille, vaan siihen pitää olla koulutettu ammattilainen, joka on itse ja painostamatta valinnut alansa.
Selvennys, en tarkoita, että vammaisella olisi tai pitäisi olla oikeus esim seksiin prost. kanssa tai että ostoseksiä pitäisi tukea. Sitä en kannata. Mutta jos on kumppani, jonka kanssa seksiä haluaa harrastaa mutta ei pysty, niin pitäisi yhteiskunnan auttaa kuluissa joita avustukseen tarvitsee.
Tai sitten se vammainen voisi vaan hyväksyä oman kykenemättömyytensä ja yrittää löytää merkitystä elämäänsä muulla tavalla?
Kaikki me joudumme hyväksymään kaikenlaista ikävyyttä tässä elämässä, joten miksi juuri vammaiset olisivat se ihmisryhmä, jonka ei tarvitse hyväksyä mitään, vaan kaikki tehdään eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Jos ei ole kumppania, masturboi tai maksaa seksipalvelusta tai on ilman.
Koskee niin vammaisia kuin vammattomia, nuoria ja vanhoja.
Joo, mutta vammaisella pitäisi olla yhtäläinen oikeus hyvään elämään ja tavallisiin asioihin kuin toisilla. Vammaistuki voi olla esimerkiksi vain 76 euroa kuussa, mikä monesti on vähän vammaisuuden aiheuttamia kuluja ajatellen. Tuosta jos säästää seksuavustajan palveluun, niin saa seksiä ehkä kerran vuodessa. Se on kohtuutonta ja asiaa pitäisi enemmän tukea. Sitä en kannata, että seksiavustus säilytetään tavallisille hoitajille, vaan siihen pitää olla koulutettu ammattilainen, joka on itse ja painostamatta valinnut alansa.
Enpä ole vähään aikaan kuullut mitään näin älytöntä. Kellään muullakaan pienituloisella ei ole varaa ylimääräisiin elämyksiin tuosta vaan. Lintsireissut, risteilyt, kampaamokäynnit tai vaikka prostituutiopalvelut ovatkin sellaisia, että niitä ostetaan vain jos rahat riittävät. Ekstra-elämys kerran vuodessa on ihan normaalia muillekin kituuttajille.
Eikä kenelläkään vammattomallakaan ole mitään automaattista oikeutta seksiin.
Valoja päälle nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö alalla käynyt jo aika kato? Jos tuon ajavat läpi, niin porukkaa tulee lähtemään todella paljon. En kantaisi huolta, pelkästä puheesta ja sille asteelle myös varmasti tulee jäämään. Oikea tapa olisi, että ne jotka siihen haluavat osallistua, ilmoittaisivat itse työnantajalle. Sellaista ei saisi edes kysyä työntekijältä, koska herkimmät ihmiset voivat ahdistua kovasti asiasta.
Aikuisia ihmisiä ahdistaa, jos puhutaan seksissä avustamisesta? No huh huh.
Seksissä avustaminen kuuluu seksityöläiselle ei hoitajille jos koetaan että ihmiselle tälläinen palvelu tulee järjestää voidaan siihen myös palkata kunnan/valtion toimesta erillisiä seksityöntekijöitä.
Miksi vain vammaisilla olisi oikeus näihin julkisiin seksipalveluihin? Miksei muilla?
On ikävää, että olet joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Tuohon kohtaan yksi näkökulma: "Ja sitten kotona luen lehtijutun siitä, kuinka joku lääkäri on sanonut, että hoitajan tulisi varautua avustamaan ikäihmisiä seksissä. Tai keskustelupalstalta satojen tavallisten ihmisten kommentteja, kuinka hoitajien pitäisi auttaa tässä asiassa. Mietin vain siinä lattialla itkiessäni, että ajattelevatko ihmiset oikeasti näin?"
Seksissa avustamisessa ei ole kyse avustajan seksuaalisuudesta tai hänen seksuaalisesta itsemääräämisoikeudestaan, koska avustaja ei ole siinä tilanteessa seksuaalisena osapuolena. Avustajan rooli on vain olla se avustaja. Seksuaalisuus kuuluu ihmisen perustoimintoihin, aivan kuin virtsaaminen tai ulostaminen ja kun hoitajat avustavat noissakin, niin miksi seksuaalinen toiminta jätetään ulkopuolelle. Jos on vaikka vammautunut henkilö, jolla on vammautunut kumppani ja he tarvitsevat apua voidakseen harrastaa seksiä, miksi se olisi niin hirveä ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö alalla käynyt jo aika kato? Jos tuon ajavat läpi, niin porukkaa tulee lähtemään todella paljon. En kantaisi huolta, pelkästä puheesta ja sille asteelle myös varmasti tulee jäämään. Oikea tapa olisi, että ne jotka siihen haluavat osallistua, ilmoittaisivat itse työnantajalle. Sellaista ei saisi edes kysyä työntekijältä, koska herkimmät ihmiset voivat ahdistua kovasti asiasta.
Aikuisia ihmisiä ahdistaa, jos puhutaan seksissä avustamisesta? No huh huh.
Seksissä avustaminen kuuluu seksityöläiselle ei hoitajille jos koetaan että ihmiselle tälläinen palvelu tulee järjestää voidaan siihen myös palkata kunnan/valtion toimesta erillisiä seksityöntekijöitä.
joskus voi avustettavalla olla sellaisia vammoja että voidaan tarvita terveydenhuollon koulutusta.
Aika törkeää, että terveydenhuollon ammattilaisen mielestä seksi ei kuuluisi myös vammaisille henkilöille, siinä missä muillekin. Heille avusteinen seksi voi olla ainoa sauma sitä harrastaa. Asian voisi tulkita myös näin. Että sikäli.
Ap, mitä sä muiden mielipiteistä välität. Teet niin kuin sulle itsellesi sopii.
Käyttäjä40441 kirjoitti:
Aika törkeää, että terveydenhuollon ammattilaisen mielestä seksi ei kuuluisi myös vammaisille henkilöille, siinä missä muillekin. Heille avusteinen seksi voi olla ainoa sauma sitä harrastaa. Asian voisi tulkita myös näin. Että sikäli.
Tarkoitin siis kahden suhteessa keskenään olevan vammaisen henkilön. Läheisyys kuuluu myös heille.
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa0. Mietin pitkään vastaanko tähän koska mut voidaan tunnistaa. Vastaan silläkin uhalla.
Olen työskennellyt eräässä sote-piirissä työsuojelupäällikkönö ja sitä ennen yksityisessä firmassa. Mulla on ollut aina todella tiukka ote asiaan, siis siten että työnantaja vastaa ettei työntekijä joudu asiattoman kohtelun kohteeksi. Olen aina napakasti puuttunut ja lopettanut perseilyt lyhyeen.
Ylläri oli se että mun tyylistä ei tykätty julkisella, ja minut savustettiin ulos koko puljusta muuttamalla toimenkuvaa, palkkaa jne.
Kun ajoin sitä että joka ikinen kerta tehdään rikosilmo kun hoitajaa mukiloidaan, sitä hyssyteltiin ja toppuuteltiin että äläs nyt, älä ylireagoi.
Sama näiden ahdistelujuttujen kanssa, nollatoleranssi niihinkin, ja taas hyssyteltiin ja toppuuteltiin ja esteltiin mun toimintaa.Huomasin että työnantaja ei hirveästi arvosta hoitajia. Lääkäreiden kanssa oli sitten ihan eri asia, yksikin vinkaisu niin oikein juostiin toteuttamaan lääkäreiden toiveet ja tarpeet.
Nyt olen taas yksityisellä ja saan jatkaa napakoin ottein. Jäi vaan mietityttämään onko tuo samanlaista kaikkialla hoitoalalla. Että työnantaja passiivisesti sallii kaikenlaista paskaa kohtelua eikä puutu kun pitäisi.
Kiitos, että päätit kuitenkin kirjoittaa kokemuksistasi.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Olen sh ja töissä osastolla, jossa hoidetaan monenlaisia potilaita.
Ahdistelua ja väkivaltaa tulee aina välillä vastaan, mutta työnantajaa se ei kauheasti kiinnosta.
Todellakin asenne on sitä, että älkää valittako pienestä tai oletteko itse provosoineet.
Hoitotyö on muutenkin niin surkeasti johdettua, että ei tiedä itkeäkö vai nauraako.
Miksi meille ei suoda työrauhaa? Miksi näyttää olevan ok, että hoitajia puristellaan rinnoista ja takapuolesta, nimitellään, lyödään jne. Olisiko ok muilla aloilla, muissa töissä.
Kuten Ap, pidän tiukkaa linjaa, että en siedä ahdistelua potilailta, enkä
keneltäkään muultakaan. Tiukasti, asiallisesti ja kohteliaasti huolehdin omasta, työkaverieni ja opiskelijoiden työrauhasta.
Minua pidetään kovana ja epäempaattisena.
Sairaanhoito on tullut todelliseen kriisiin monella tavalla, mutta hoitajien kohtelu ajaa meidät muille aloille, jossa saamme tehdä töitä normaalisti. Tai ulkomaille, jossa zero tolerance ahdisteluun ja muuhun huonoon kohteluun on jo itsestäänselvyys.
Jopa on uhriutumista. Oikein lattialla pitää itkeä. Lyön vaikka vetoa että KUKAAN ei ole sinua vaatinut ottamaan työnkuvaasi seksin avustamista, se on aina avustajan ja avustettavan välinen asia. Siihen ei edes tarvita sairaanhoitajia.
Kosketteluun en ota muuten kantaa, kuin että työkaverin koskettelut voi kannella eteenpäin. Sairaanhoitajan työ on muutenkin hyvin fyysistä, siinä ei passaa kosketusta kavahtaa.
Paljon fiksumpaa olisi ostaa tuollaiset palvelut ulkoiselta palveluntuottajalta joka olisi keskittynyt tarjoamaan juuri seksuaalipalveluita. Näin ollen hoitajan työnkuva säilyisi samana.
Eiköhän tuolla seksissä avustamisella tarkoiteta sitä että luot mahdollisuudet seksiin asiakkaalle. Sinuun ei kosketa, eikä kukaan oleta sinun koskevan seksuaalisesti kehenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa0. Mietin pitkään vastaanko tähän koska mut voidaan tunnistaa. Vastaan silläkin uhalla.
Olen työskennellyt eräässä sote-piirissä työsuojelupäällikkönö ja sitä ennen yksityisessä firmassa. Mulla on ollut aina todella tiukka ote asiaan, siis siten että työnantaja vastaa ettei työntekijä joudu asiattoman kohtelun kohteeksi. Olen aina napakasti puuttunut ja lopettanut perseilyt lyhyeen.
Ylläri oli se että mun tyylistä ei tykätty julkisella, ja minut savustettiin ulos koko puljusta muuttamalla toimenkuvaa, palkkaa jne.
Kun ajoin sitä että joka ikinen kerta tehdään rikosilmo kun hoitajaa mukiloidaan, sitä hyssyteltiin ja toppuuteltiin että äläs nyt, älä ylireagoi.
Sama näiden ahdistelujuttujen kanssa, nollatoleranssi niihinkin, ja taas hyssyteltiin ja toppuuteltiin ja esteltiin mun toimintaa.Huomasin että työnantaja ei hirveästi arvosta hoitajia. Lääkäreiden kanssa oli sitten ihan eri asia, yksikin vinkaisu niin oikein juostiin toteuttamaan lääkäreiden toiveet ja tarpeet.
Nyt olen taas yksityisellä ja saan jatkaa napakoin ottein. Jäi vaan mietityttämään onko tuo samanlaista kaikkialla hoitoalalla. Että työnantaja passiivisesti sallii kaikenlaista paskaa kohtelua eikä puutu kun pitäisi.
Kiitos, että päätit kuitenkin kirjoittaa kokemuksistasi.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä.
Olen sh ja töissä osastolla, jossa hoidetaan monenlaisia potilaita.
Ahdistelua ja väkivaltaa tulee aina välillä vastaan, mutta työnantajaa se ei kauheasti kiinnosta.
Todellakin asenne on sitä, että älkää valittako pienestä tai oletteko itse provosoineet.
Hoitotyö on muutenkin niin surkeasti johdettua, että ei tiedä itkeäkö vai nauraako.
Miksi meille ei suoda työrauhaa? Miksi näyttää olevan ok, että hoitajia puristellaan rinnoista ja takapuolesta, nimitellään, lyödään jne. Olisiko ok muilla aloilla, muissa töissä.
Kuten Ap, pidän tiukkaa linjaa, että en siedä ahdistelua potilailta, enkä
keneltäkään muultakaan. Tiukasti, asiallisesti ja kohteliaasti huolehdin omasta, työkaverieni ja opiskelijoiden työrauhasta.
Minua pidetään kovana ja epäempaattisena.
Sairaanhoito on tullut todelliseen kriisiin monella tavalla, mutta hoitajien kohtelu ajaa meidät muille aloille, jossa saamme tehdä töitä normaalisti. Tai ulkomaille, jossa zero tolerance ahdisteluun ja muuhun huonoon kohteluun on jo itsestäänselvyys.
Menee aika hankalaksi jos dementikko luulee hoitajaa kaksikymmentä vuotta sitten kuolleeksi vaimokseen, yhä uudestaan ja uudestaan. Miten sen zero tolerancen kanssa sitten.
Miksi kirjoitat aina vain seksisatuja?
Minusta seksissä avustaminen ei ole seksiin osallistumista siinä mielessä, että minusta on törkeää lyödä prostituoidun leimaa niille työntekijöille joilla löytyy tähänkin työtehtävään kanttia, avarakatseisuutta ja ymmärrystä. Mutta se ei saa olla pakko. Seksuaalisuus on niin herkkä alue, ettei ketään saa pakottaa tai painostaa osallistumaan seksiin tai joutua katselemaan tai kuuntelemaan seksiä. On ihmisiä, joille se on syvästi traumatisoivaa eikä siihen auta viisastelu tai vammaisten/iäkkäiden oikeuksista luennoiminen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkö ihmiset nyt tahalleen väärin, vai mistä on kyse. En usko, että KUKAAN on tarkoittanut avustamisella hoitajien pakottamista prostituutioon tai intiimiin kanssakäymiseen kenenkään kanssa.
Osa ymmärtää väärin ja osa oikein. Mutta "oikein ymmärtäminenkään" ei edellytä yksimielisyyttä siitä, pitäisikö "oikein ymmärretyn" avustamisen kuulua terveydenhuollon tehtäviin vai ei.
Ei, vaan vammaisten täytyy hyväksyä se, että eivät pysty kaikkeen mihin terveet. Esteettömys virastoihin ym. on taattava, mutta seksin harrastaminen on kyllä etuoikeus.
Vammaisen tulee itse luoda itselleen hyvä elämä niiden omien rajoitusten mukaan. Ei olettaa, että joku muu hoitaa, hyysää ja järjestää. Näin siis jos kyse on liikuntavammasta. Sanomattakin selvää, että älyllisesit kehitysvammaiselle ei seksi kuulu senkään vertaa. Seksi kuuluu vain ihmisille, jotka ovat kykeneviä huolehtimaan mahdollisista lapsista, jos niitä sattuisi tulemaan.
Terve ja turvallinen seksielämä edellyttää ensisijaisesti kykyä ottaa vastuuta: itsestä, kumppanista ja mahdollisista "vahingoista". Ihminen, joka tarvitsee hommissa avustajaa, ei missään nimessä tuohon kykene. Jos ei itse kykene edes seksiä harrastamaan, miten olisi tarkoitus elättää se mahdollinen "vahinko"?