Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei osaa rakastaa - tuntuu pahalta.
16.08.2014 |
Sydän ei varmaan kestä kirjoitaa kaikkea. Antakaa vinkkejä, pitäiskö erota ja miten erota niin että lapsia ei anneta automaattisesti naiselle.
Vaimoni on vuosia ollut estoinen seksin suhteen ja torjunut toistuvasti. Itse olen kokenut tuon hylätyksi tulemisena. Uusimpana metkuna: Vaimo loukkaa minua jollakin, homma kääntyy toisinpäin, väittää kovasti että minä jota on loukattu, olen loukannut häntä. Kun asiaa käydään läpi, kiistää ja syyttelee. Myöntää vasta kun perhe on hajoamassa. Vaimo käy nyt terapiassa käsittelemässä tunnelukkojaan ja sodan jälkeen syntyneiden vanhemiensa rakkaudetonta kotia.
Tuntuu niin pahalta kun vaimo ei rakasta, ei välitä, on vuosia ollut torjuva seksissä. Kun tuntuu niin pahalle niin haluaisin muuttaa pois, en vaan voi kun menettäisin varmasti lapseni. Vaimo hajoaa ja sekoaa totaalisesti jos yritän keskustella. En voi siis edes keskustella vaihtoehdoista. Työtilanne ei salli kolmen lapsen yh elämää, uutta naista ei oo järkeä etsiä tähän kaiken sotkun keskelle.
Miten jaksaisin odottaa hänen muuttuvan?
Kommentit (151)
Eikö olisi mahdollista saada vaimo pakkohoitoon? Sen jälkeen olisi helpompi ottaa avioero ja saada pitää lapset koska todetusti mielisairaalle hullulle ei varmaan lapsia tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:51"]
Vaikka ei pitäisikään ruokkia ketjun ulkopuolista asiaa, niin on pakko todeta, että lapset eivät tee ongelmia, vaan ne on aikuisilla jos ovat ollakseen. On totta, että kun aikuisilla on lapsia, niitä ongelmia ei voi paeta noin vain nostamalla kytkintä tai lakaisemalla maton alle, vaan ne pitää yrittää ihan selvittää.
[/quote]
Ongelma on se, että ap on jumissa katastrofaalisessa avioliitossa. Miksi hän on jumissa siinä? Koska hänellä on vaimonsa kanssa yhteisiä lapsia, ja ero olisi sen vuoksi sotkuinen ja todennäköisesti aloittajan kannalta ikävä. Kyllä se nyt vain on tunnustettava, ettei ap joutuisi kärsimään tällä tavalla, jos hänellä ei olisi lapsia.
Väite, jonka mukaan lasten hankkiminen ei voi aiheuttaa mitään ongelmia, on naurettava. Kaikki me tiedämme, että lasten hankinnasta seuraa erilaisia hankaluuksia ja riskejä, ja tämä on hyvä esimerkki yhden sellaisen riskin toteutumisesta.
[/quote]
Ja muistuksena vielä: eivät lapset tietenkään omilla toimillaan aiheuta tätä ongelmaa, vaan ongelma syntyy siitä, että aloittaja ja hänen vaimonsa ovat hankkineet lapsia. Lapsia ei kukaan ole syyllistämässä, sillä eiväthän he ole itse päättäneet syntyä.
Onkohan ap:n vaimo päässyt lomalle yksin, ilman puolisoa ja lapsia? Itse ainakin kaipasin lapsen ollessa pieni semmoista irtiottoa. Vaikka viikonloppu kylpylässä ilman perhehuolia ja miestä, ihan omissa oloissani.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:40"]
Eikö olisi mahdollista saada vaimo pakkohoitoon? Sen jälkeen olisi helpompi ottaa avioero ja saada pitää lapset koska todetusti mielisairaalle hullulle ei varmaan lapsia tuomita.
[/quote]
Ajattelin samaa kun kerran jo on terapiassa niin voisi vedota hysteerisyyteen ja luonnevikaisuuteen.
Minua kiinnostaa tuo vaimosi empatiakyvyttömyys: eikö hän kykene tuntemaan myötätuntoa missään tilanteessa ketään kohtaan vai koskeeko se vain sinua. Vahvoja miehiä kohtaan on joskus vaikea tuntea myötätuntoa jopa niinkin yliempaattisella naisihmisellä kuin itse olen (ammattilaisen luonnehdinta minusta). Pystyykö vaimosi esim. asettumaan lapsen asemaan kun lapselle on sattunut jokin vahinko, soiis lohduttako hän lasta vai alkaako sättiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:47"]Onkohan ap:n vaimo päässyt lomalle yksin, ilman puolisoa ja lapsia? Itse ainakin kaipasin lapsen ollessa pieni semmoista irtiottoa. Vaikka viikonloppu kylpylässä ilman perhehuolia ja miestä, ihan omissa oloissani.
[/quote]
Ihan kaverin kanssa reissussa. Lomaillaan perheellä ja kahdestaan myös. Jotain hyötyä tuloistakin.
Mun mielestä ongelmat on toki uskonto sidonnaisia, suurin syy kuitenkin sodan jälkeen syntyneitten vanhempien kasvatus. Muihin väestöryhmiin liittyy toisenlaisia ongelmia.
Ap
Vaimo on siis mokannut: hän on asettunut vanhempiensa puolelle, kerran. Hän on siitä havahtunut ja myöntänyt erehtyneensä, vaikka epäilemättä hänellä on ollut kaikenlaisia syitä ratkaisulleen. Kaikki niistä syistä eivät yleensä ole huonoja. Hän on siis luultavasti niellyt ne hyvät syynsä, jos niistä ei nyt keskustella.
Samaan aikaan mies kokee olevansa oikeutettu eroon tästä huolimatta. Joko hän vaatii virheettömyyttä jostain täydellisyydentavoittelusyystä, tai hän kiistää omat pelkonsa. Aseman menettämisen pelko tuossa olisi luontevin selitys, ja VL ilmapiirissä tähän on varmasti kasvatuksellisetkin syyt. Jos egotehostuksesta ei ole kysymys, yleensä on tapana ajatella, että jos puoliso on vanhempiensa talutusnuorassa, tilanteen ei voi odottaa korjaantuvan kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joko ap itse kirjoittelee noita pakkohoitojuttuja tai sitten on uskonsisaret ja -veljet asialla. Ap:n pää kai tässä pitäisi kunnolla tutkia, ei ole ihan kaikki kohdallaan siellä. Mahtoi se olla maailman hirvittävin loukkaus minkä appivanhemmat esittivät kun on koko elämä mennyt pilalle sen takia. Ei ole tervepäisen ihmisen touhua tuollainen.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:57"]
Samaan aikaan mies kokee olevansa oikeutettu eroon tästä huolimatta. [/quote]
Saudi-Arabiassa nämä erojen "oikeuttamiset". Eron saa Suomessa, kuka haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 18:05"]
Loukattuna, suutuksissaan, tämän kaiken jälkeen sanoin et tulee ero. Vasta sen jälkeen rupes vaimo miettimään. Helppoa elämää kun loukattua voidaan vapaasti syyttää, jopa narsistiksi. Olen syyttänyt itseäni , ja siksi käynyt lääkärillä ja psygologilla. Tutkitusti en ole narsisti. Mutta puoliani yritän pitää vaikka olenkin herkkä ja kiltti. Ap
Kerropa nyt sitten miten sinua loukattiin niin voidaan kaikki alkaa hymistellä ja ymmärtää sinua... Tekstiesi perusteella olet itse terapian tarpeessa. Toivottavasti löydät ammattitaitoisen psykologin. Mikä on helppoa elämää? Itse sinä itsesi paljastat omilla teksteilläsi, ei siihen tarvita edes psyGologia :)
Se miten mua loukattiin, on toki mielenkiintoinen kysymys teidän lukijoiden kannalta. Sen tilanteen taustoittaminen olis pitkä tarina, en nyt tässä saisi sitä kunnolla selvitetyksi, en siis avaa enempää. Sinänsähän oikeudenmukaisuus kysymyksissä ei edes asian koolla ole merkitystä. Tämä ol kuitenkin isompi asia. Jos appivanhemmat loukkaavat, tulisi puolison olla rinnalla eikä painua äidin helmoihin. Psykologin kanssa olen tuota jo käynyt läpi....
Ap
ei se miten sinua loukattiin, ole "toki mielenkiintoinen kysymys meidän lukijoiden kannalta". Se on mielenkiintoinen sinun kannaltasi ja ilmeisesti siksi kuvittelet, että me täällä silmät päästä pullistuen odotamme vastausta, koska se on meidänkin elämämme ehkä tärkein tieto koskaan. Niinhän te miehet omiin tärkeisiin juttuihinne suhtaudutte. Tosiasiassa tässä nyt jutellaan kanssasi, kun ei juuri nyt ole mitään kummempaa tekemistä. Älä kuvittele olevasi tärkeämpi kuin oletkaan. MIstä johtuu mieleen, teetkö samanlaisia oletuksia myös muutoin elämässä? Samoin pisti silmään, kun avaustekstissa puhuit jotain uuteen naiseen vaihtamisesta, tai vastaavaa, en nyt lähde tarkistamaan tarkkaa sanamuotoa. Joka tapauksessa se naisesta puhuminen tuo mieleen auton tai maitokarjan. Mikä ihmeen "nainen"? Kuulostaa tosi esineellistävältä aivan kuin olisit miettimässä pitäisikö vanha huono auto vaihtaa uuteen.
Enpä tiedä... Voi olla että olet suhteen viaton, kiltti uhri tai sitten olet tsekeskeinen, herkästi itseensä ottava mies. Ehkäpä itsetuntosi sai kolauksen appivanhempien puheista, kuten se miehillä niin usein saa, ja sotku on seurausta loukatusta egostasi.
JOka tapauksessa, vaikuttaa siltä, että tämä liitto ei ole ihan niitä taivaassa solmittuja, kuten eivät useimmat. Lasten kannaltakaan ei aina ole järkevä pysyä yhdessä mutta kyllä te varmaan pysytte. Elämä ei ole auvoa kenellekään, ole kiitollinen että sinulla on kuitenkin menestyvä firma ja varallisuutta, se on jo paljon.
Ap, vähän kuulostaa siltä, että olet JO luopunut uskosta tai sitten se on täysin henkitoreissaan. Älä anna tänne turhaan sellaista kuvaa, että käytöksesi ja puheesi olisi normaalia uskovaisen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah hah :D Ei sun vaimoasi nappaa trolli. vaihda.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:45"]
Miten tämä vaimosi sekoaminen sitten ilmenee? Siis jos pyydät, että voisitte keskustella ihan asiallisesti ja huutamatta suhteenne tilasta, niin sekoaako silti?
[/quote]
Keskustellaan kyllä mutta hän on niin herkkänä asioittensa kanssa että pelkään hänen pimahtavan. En tosiaankaan haluais mitään itsemurhaa tai muuta yhtä kamalaa.
[/quote]
Onko tämä oletusta? Kaikista ärsyttävintä on kun kumppani olettaa että toinen jotenkin menee rikki jos keskustellaan asioista aikuismaisesti ja juurta jaksaen. Jos tulee itku niin sille ei voi mitään, sitä ei tarvitse pelätä. Jos pysyt rauhallisena etkä lähde mukaan siihen tunnekuohuun, olet ymmärtäväinen ja tukeva puoliso vaikka tuotkin oman mielipiteesi esiin, niin molemmilla on tilaa kertoa oma kantansa ja ilma puhdistuu. Eihän siitä keskustelusta tule mitään jos luulet että toinen hyppää kiikkuun saman tien ja siksi pimität asioita. Niin ei käy jos keskustelette rauhassa.
Voitte sopia heti alkuun että keskustellaan nyt juurta jaksain, molemmat saa vuoroin sanoa sanottavansa ja kuuntelee, ja sovitte että vaikka kuinka suututtaisi niin pysytään rauhallisina. Älä aloita sillä että olet miettinyt eroa, puhukaa ensin niistä asioista jotka hiertävät välejänne.
Eroon liittyvistä käytännön asioista on helpompi puhua kun ei leiju se eron uhka yläpuolella. En ole eroamassa, toivottavasti koskaan, mutta olemme silti sopineet tiettyjä pelisääntöjä jos näin kävisi. Olen aloittanut keskustelun että "Jos joskus eroaisimme, mitä ei toivottavasti ikinä tapahdu, niin me ei ainakaan sit tehdä näin ja näin vaan mielummin noin". Ja kun aloittaa vaikka että "Me ei ainakaan sit pompotella lapsia/riidellä lapsista/yms" (kerrot esim että olet kuullut jonkun tehneen näin) ja jatkat että "eikö olisikin parempi jos lapset asuisi siellä ja tehtäis näin" ja muistat/muistutat että puhutaan täysin hypoteettisesti, tuskin syntyy mitään vastareaktiota. Tietenkin jos teillä on jo sellainen ilmapiiri että vaimosi tietää sinun haaveilevan erosta niin todennäköisesti hän osaa kyllä laskea 1+1=2.
Kyllä avioliitossa on kaksi ihmistä ja kommunikaatio on kiinni molemmista. Jos toisella on vaikeuksia niin viisas miettii voisiko jotenkin parantaa ulosantia niin ettei keskustelu johda riitaan tai itsemurhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaimosi ei muutu. Miksi uskot hänen muuttuvan. Jos olisitte harrastaneet seksiä ennen avioliittoa olisi yhteensopimattomus käynyt ilmi. Uskonto sotki asiat ja nyt sinulla taitaa olla valittavana kahdesta huonosta vaihtoehdosta.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:53"]
Oletko ollut koko ajan uskollinen vaimollesi seksiongelmista huolimatta?
[/quote]
Kyllä, myöskin tukenut ja kannustanut. Myöskin ohjannut ehkäisemään vaikka VL-uskontomme piirissä se on harvinaista. Lapsia meille ei enää tule. Tukenut vaimoa raskauden pelko aikoina, hoitanut ehkäisyn kuntoon.
[/quote]
ongelman juurisyy mustattuna. sitä nyt ratkomaan siis.
Olen laittanut ruokaa lapsille ja jättänyt kommentoimatta provoimpia juttuja. Ette ole lukenut kunnolla ketjua jos kommentit noin yks oikosia . En mä halua tahallaan vaimoa suljetulle, jotta saisin lapset, höpö höpö. Eikä appivanhempien loukkaus ollut kuin laukaiseva tekijä, ei itse kriisi.
Alkoholismista ja monista valtaväestön ongelmista käydään keskustelua, miks ei myös tähän vähemmistöön liittyvä ongelma voisi olla käsittelysssä? Turha syyttää sulkeutuneisuudesta.
Ap
Uskonnollisuus on psykologisesti heikkojen ihmisten turvafantasiaa.
Kuules ap. Sinulle on annettu mielestäni useitakin ajattelemisen arvoisia vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseesi. Mutta mitä sinä teet? Et ota mitään muuta vastaan, kuin ne asiat, joista olet jo valmiiksi samaa mieltä. Teilaat kaikki muut kommentit tai jätät ne huomiotta.
En muuten käsitä, mistä puheista muutamat vastaajat tekivät johtopäätöksen, että vaimo on "mielisairas hullu"? (joka ei varmasti erossa saisi lapsia).
Oletko muuten miettinyt, missä vaiheessa ja miksi suhteenne on koko ajan kriisiytynyt yhä enemmän? Rakastiko vaimosi sinua silloin, kun menitte naimisiin ja kun päätitte hankkia lapsia? Vai eikö ole ikinä mielestäsi rakastanutkaan? Onko hän siis näytellyt?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 19:09"]
Olen laittanut ruokaa lapsille ja jättänyt kommentoimatta provoimpia juttuja. Ette ole lukenut kunnolla ketjua jos kommentit noin yks oikosia . En mä halua tahallaan vaimoa suljetulle, jotta saisin lapset, höpö höpö. Eikä appivanhempien loukkaus ollut kuin laukaiseva tekijä, ei itse kriisi.
Alkoholismista ja monista valtaväestön ongelmista käydään keskustelua, miks ei myös tähän vähemmistöön liittyvä ongelma voisi olla käsittelysssä? Turha syyttää sulkeutuneisuudesta.
Ap
[/quote]
Ja se vähemmistöön liittyvä ongelma on mikä?
Ja se, että edes harkitsee puolison laittamista pakkohoitoon ei ole normaalia tai tervettä. Tuskin vaimosi mikään seinähullu on jos käy psykologilla ja tämä ei ole häntä ohjannut osastolle ja jos vaimosi kykenee käymään töissä ja tälläkin hetkellä on kaverinsa luona.
Miten tämä, ettei vaimosi osaa rakastaa, oikein ilmenee? Siitähän tämä juttu alkoi.
Eipä tähän muuta voi sanoa kuin että onneksi ei itse ole tullut synnyttyä noihin vl-piireihin.