Vaimo ei osaa rakastaa - tuntuu pahalta.
Sydän ei varmaan kestä kirjoitaa kaikkea. Antakaa vinkkejä, pitäiskö erota ja miten erota niin että lapsia ei anneta automaattisesti naiselle.
Vaimoni on vuosia ollut estoinen seksin suhteen ja torjunut toistuvasti. Itse olen kokenut tuon hylätyksi tulemisena. Uusimpana metkuna: Vaimo loukkaa minua jollakin, homma kääntyy toisinpäin, väittää kovasti että minä jota on loukattu, olen loukannut häntä. Kun asiaa käydään läpi, kiistää ja syyttelee. Myöntää vasta kun perhe on hajoamassa. Vaimo käy nyt terapiassa käsittelemässä tunnelukkojaan ja sodan jälkeen syntyneiden vanhemiensa rakkaudetonta kotia.
Tuntuu niin pahalta kun vaimo ei rakasta, ei välitä, on vuosia ollut torjuva seksissä. Kun tuntuu niin pahalle niin haluaisin muuttaa pois, en vaan voi kun menettäisin varmasti lapseni. Vaimo hajoaa ja sekoaa totaalisesti jos yritän keskustella. En voi siis edes keskustella vaihtoehdoista. Työtilanne ei salli kolmen lapsen yh elämää, uutta naista ei oo järkeä etsiä tähän kaiken sotkun keskelle.
Miten jaksaisin odottaa hänen muuttuvan?
Kommentit (151)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 15:54"]Tätäkään ongelmaa ei olisi ilman lapsia.
[/quote]
No ei tässä kyllä mihinkään lapsettomaan velaan vaihdeta. Muutkin porkkananpurijat ja nirppanokat aika pienellä kiinnostuksella.
Ap
[/quote]
Turha tosiasioista on närkästyä. Itsepä olet maalannut itsesi nurkkaan.
[/quote]
Hei, lapset ei varsinaisesti ole ongelma. Ongelmat liittyy aikuisten välisiin asioihin.
[/quote]
Kyllä tämän tilanteen tekevät ongelmalliseksi nimenomaan ne lapset. Jos lapsia ei olisi, ap olisi nostanut kytkintä tuosta myrkyllisestä, omanarvontunnon tuhoavasta ja tavattoman epätyydyttävästä suhteesta jo aikaa sitten. Hän itsekin myöntää, että ilman pelkoa lasten menettämisestä hän ei varmaankaan löisi päätään seinään tällä tavalla.
Miksi ei voi myöntää, että lasten hankkimisesta voi seurata juuri tämänkaltaisia pattitilanteita? Itse olen lapseton, enkä voisi kuvitellakaan sietäväni tuollaista paskaa.
[/quote]
Mitä jos perustaisit omam ketjun, jossa kerrot näitä "totuuksiasi" ja annat aikuisten jutella aikuisten asioista.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 16:49"]Onko vaimosi terapia vl järjestämä, vai ihan ulkopuolinen taho? Oletko pohtinut että uskonto on saanut hänestä tuollaisen kuin on. Onko hän ikinä tehnyt mitään omien halujen takia, vai aina toteuttanut hänelle määrättyä asemaa ja odotuksia.
[/quote]
Piti lisätä vielä, että kyllähän siinä halut katoaa, ja halu huomioida, pitää toista hyvänä, jos itsellä ei ole mitään valtaa, arvoa, vaan on pelkkä robotti joka tekee niinkuin pitää. Tai niinkuin miehet haluaa.
[/quote]
Toin avoimuuttani uskontomme esiin, vaikuttaahan tuo tausta tähän selvästi. Jos35 vuotiaalla on kaksi kouluikäistä lasta ja yksi 1,5v "vauva", normaalisti töissä mutta vielä hetken kotona. Onko hän jotenkin poikkeuksellisen alistettu? Kaikki lapset ovat olleet odotettuja kun vaimo on halunnut. Kerroin jo aiemmin että raskauden pelkoon on käytetty ehkäisyä. Itse olen huolehtinut vaimoni hyvinvoinnista.
Ap
Ap:n kirjoittaman perusteella minä sain mielikuvan, että vaimo on kyllä hänen kanssaan todella ahtaalla. Vaimon pitäisi täyttää ap:n tarpeita hänen toivomallansa tavalla. Rakastaakin pitäisi tietyllä tavalla, ja seksin ap laskee myös rakastamiseksi.
Mitäpä jos vaimosi rakastaakin sinua ja tietenkin myös lapsianne, mutta eri tavalla kuin mitä sinä odotat ja haluat? Tai ehkä hän ei ilmaise rakkauttaan samalla tavalla kuin sinä? Sinä nyt jotenkin yrität saada vaimosi käyttäymään ja rakastamaan sinun tavallasi.
Otsake "Vaimo ei osaa rakastaa" kertoo jo aloittajasta aika paljon. Eikö vaimo osaa rakastaa ollenkaan vai rakastaako väärin? Siis aloittaja rakastaa oikealla tavalla ja vaimon pitäisi rakastaa samalla tavalla?
Onpa vaatimus. Katso peiliin.
Heippa.
Omaan sukuuni on myös siunaantunut sodan jälkeisistä traumoista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät kykene "normaaliin" rakkaussuhteeseen. Yksi kamalimmista asioista on yrittää keskustella aiheesta muiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kokemusta tämän tyyppisistä ihmisistä. Tai ehkä heidänkin lähipiirissään on sellaisia ihmisiä, mutta heidän käytöstään ei tunnisteta ja sen läpi ei osata nähdä.
Millainen vaimosi minäkuva on? Myöntääkö hän puutteellisen empatiakykynsä tai kykynsä ehdollistamattomaan rakkauteen? Tai koetko kaiken kaikkiaan, että näistä olisi hänen kohdallaan kyse?
Nyt olisi tärkeää, että tätä keskustelua lukevat voisivat uskoa sinun kokemuksesi tästä asiasta. Vaikka se ei ole koko totuus (niin kuin ei KENENKÄÄN versio tarinasta ole), niin se on ehdottomasti sinun rehellinen kokemuksesi tilanteesta.
Minulle kyllä selkiintyi ap:n ajatusmaailma: seksiä voi olla ilman rakkautta, just! Aika koleeta.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]
Heippa.
Omaan sukuuni on myös siunaantunut sodan jälkeisistä traumoista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät kykene "normaaliin" rakkaussuhteeseen. Yksi kamalimmista asioista on yrittää keskustella aiheesta muiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kokemusta tämän tyyppisistä ihmisistä. Tai ehkä heidänkin lähipiirissään on sellaisia ihmisiä, mutta heidän käytöstään ei tunnisteta ja sen läpi ei osata nähdä.
Millainen vaimosi minäkuva on? Myöntääkö hän puutteellisen empatiakykynsä tai kykynsä ehdollistamattomaan rakkauteen? Tai koetko kaiken kaikkiaan, että näistä olisi hänen kohdallaan kyse?
Nyt olisi tärkeää, että tätä keskustelua lukevat voisivat uskoa sinun kokemuksesi tästä asiasta. Vaikka se ei ole koko totuus (niin kuin ei KENENKÄÄN versio tarinasta ole), niin se on ehdottomasti sinun rehellinen kokemuksesi tilanteesta.
[/quote]
Ai pitäisi uskoa ap:ta, kun hän on antanut ITSESTÄÄN täysin empatiakyvyttömän ja itserakkaan kuvan. Kiroileekin vielä. Sori, en usko. Olen ap:n vaimon puolella.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]Heippa.
Omaan sukuuni on myös siunaantunut sodan jälkeisistä traumoista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät kykene "normaaliin" rakkaussuhteeseen. Yksi kamalimmista asioista on yrittää keskustella aiheesta muiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kokemusta tämän tyyppisistä ihmisistä. Tai ehkä heidänkin lähipiirissään on sellaisia ihmisiä, mutta heidän käytöstään ei tunnisteta ja sen läpi ei osata nähdä.
Millainen vaimosi minäkuva on? Myöntääkö hän puutteellisen empatiakykynsä tai kykynsä ehdollistamattomaan rakkauteen? Tai koetko kaiken kaikkiaan, että näistä olisi hänen kohdallaan kyse?
Nyt olisi tärkeää, että tätä keskustelua lukevat voisivat uskoa sinun kokemuksesi tästä asiasta. Vaikka se ei ole koko totuus (niin kuin ei KENENKÄÄN versio tarinasta ole), niin se on ehdottomasti sinun rehellinen kokemuksesi tilanteesta.
[/quote]
Juuri tästä kyse. Hänen vanhemmat syntynyt noi 1946. He valtion leivissä uransa, minä kurja vävy yrittäjä.
Vuosia yritin keskustella hänen empattiakyvyttömyydestä, nyt hän ymmärtää ongelman. Käsittelee sitä terapiassa mikä on hyvä. Musta tilanne ei kuitenkaan ole kovin helppo. Kiva kun olen kertonut näin avoimesti asiostani, toisilla tuntuu tärkeimmältä todistaa että mies on aina väärässä. Varsinkin jos on hyvätuloinen lesta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:07"]
Mitä jos perustaisit omam ketjun, jossa kerrot näitä "totuuksiasi" ja annat aikuisten jutella aikuisten asioista.
[/quote]
Nuo lainausmerkit ovat aivan turhia. Asia on juuri niin kuin yllä sanoin. Ilman lapsia ei olisi tätäkään ongelmaa. Aloittajalle tästä tosiseikasta eiole lohtua, mutta tätä ketjua lukevat monet sellaisetkin, joilla ei lapsia (vielä) ole. Tämä lastenhankinnan vaikutus kannattaa ottaa huomioon, vaikka vanhemmat eivät sitä juuri mainostakaan.
Kunnioituksesta: Jos toisen ihmeellisyyksiä on sietänyt vuosikymmenen ja silti vaimo ei seiso rinnalla kun kerrankin vois sen tehdä. Rupes vaan mua syyttämään, tajus epäaoikeudenmukaisuutensa vasta kun piti valita lähteekö lasten kanssa vai ilman.
Tämän episodin jälkeen tuli tuo minun syyllistäminen vaikka oli itse loukannut. Kävi jo tuota psygologin kanssa läpi ja on myöntänyt toimivansa väärin mua kohtaan.
Siis mitä ihmettä sinä pyhimyksenä esiintyvä mies tässä oikein selität? Uhkasit jostain (mistä?) syystä heittää vaimosi pihalle joko lasten kanssa tai ilman ja ihmettelet, ettei vaimo osaa rakastaa? Hulluhan sinä olet - narsistisuus tuli esiin jo aiemmin vaikka kai koetit sitä peitellä. Toivottavasti vaimosi ymmärtää antaa sinulle potkun perseelle!
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]
Minulle kyllä selkiintyi ap:n ajatusmaailma: seksiä voi olla ilman rakkautta, just! Aika koleeta.
[/quote]
Miksi ei voisi olla?
Vaikutat kunnon mieheltä, joka haluaa vain tavallista perhe-elämää. LIsäksi sanoit, että sinulla on iso palkka jonka annat nurkumatta koko perheen käyttöön.
Vaimosi on ilmeisesti neuroottinen kotirouva, mahdollisesti ankarasta uskonnollisesta kodista lähtöisin ja kaataa yksiulotteisen virikkeettömän elämänsä takia kaiken paskan sinun niskaasi rankaisemalla sinua seksittömyydellä ja tunnekylmyydellä kun samaan aikaan viettää leveää elämää sinun rahoillasi?
Jos olisi sinä, tikahtuisi raivosta. Sinä annat kaiken, vaimo ei mitään. Miten jaksat tuota? Etkö näe, kuinka kiittämätön, itsekeskeinen sika se bitch on?
Tiedän ettet jätä häntä silti. Kärsit elämäsi loppuun saakka tuossa orjatyössä vailla vastiketta, koska taivaassa sinua sitten odottaa siitä hyvästä suurempi potti. Sellaista se teidän uskisten elämä on. Tai siis "elämä". Toivon, että ihmeitä teille vielä tapahtuu. Kaikki on kaiketi kiinni siitä, jaksaako vaimosi parantua ongelmistaan.
Huom. Kannattaa varautua seuraavaan: vaimosi paraneminen vaatii muuttumista. Muuttunut ihminen yleensä tulee vaihtaneeksi ystäväpiirinsä ja lähteneeksi vanhasta suhteesta, koska se uusi minä ei enää kestä sitä ihmissuhdedynamiikkaa, jonka vanha minä aiheutti. Niinpä jos sinä et eroa, saattaa olla, että vaimosi heittää sinut myöhemmin pellolle nimenomaan paranemisen takia!
SInuna alkaisin varautua avioehdolla tai muulla järjestelyllä, jottei se siinä vaiheessa vie loppujakin rahojasi.
t. Nainen 45 v.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]Minulle kyllä selkiintyi ap:n ajatusmaailma: seksiä voi olla ilman rakkautta, just! Aika koleeta.
[/quote]
Tästähän on keskusteltu, toki seksi on rakkautta, mutta syytetty et pitäisin vain seksiä rakkautena. Toki rakkautta on paljon ilman seksiä.
Voiko tän vielä ymmärtää tahallaan väärin?
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 14:15"]
Tilannehan olisi helppo jos olisin nainen, lapset mukaan ja turvakotiin. Miehenä mua tullaan syrjimään huoltajuus riidassa varmasti, enkä myöskään mitenkään voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. En voi myöskään pakottaa vaimoa muuttamaan kotoamme jotta mulla ois parempi olla. Jos vaimo pimahtaa tai lähtee, olen aika ihmeissäni lasten kanssa arjessa. Toki voisin palkata lastenhoitajan mutta tuskin se ihan hirveesti auttaa. Ehkä pitää olla yhteydessä lakimieheen ja psykologiin. Yritysjohtajana osaan kyllä hoitaa tämän tiukasti jos haluan, vihoissaan välillä tekis mielikin hoitaa ensin rouva osastolle ja sit hoitaa juristin kanssa soppa.
Joku puhu dominoivasta miehestä, toki jokaisen hermo kiristyy tämmösten parisuhteiden keskellä. Ei kukaan voi olla täydellinen tämmösten asioiden kanssa.
Niin itselleni kuin vaimollekkin parisuhteemme on kyllä tärkeä ja olemme toisillemme läheisiä. Jos juridinen asemani lasten suhteen ei heikkenisi, voisin muuttaa pois ja antaa vaimolle aikaa.
AP
[/quote]
Hyi yökötys millainen tyyppi olet! Toivottavasti vaimosi jaksaa ja joku päivä vielä tajuaa ottaa elämänsä omiin käsiinsä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]Heippa.
Omaan sukuuni on myös siunaantunut sodan jälkeisistä traumoista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät kykene "normaaliin" rakkaussuhteeseen. Yksi kamalimmista asioista on yrittää keskustella aiheesta muiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kokemusta tämän tyyppisistä ihmisistä. Tai ehkä heidänkin lähipiirissään on sellaisia ihmisiä, mutta heidän käytöstään ei tunnisteta ja sen läpi ei osata nähdä.
Millainen vaimosi minäkuva on? Myöntääkö hän puutteellisen empatiakykynsä tai kykynsä ehdollistamattomaan rakkauteen? Tai koetko kaiken kaikkiaan, että näistä olisi hänen kohdallaan kyse?
Nyt olisi tärkeää, että tätä keskustelua lukevat voisivat uskoa sinun kokemuksesi tästä asiasta. Vaikka se ei ole koko totuus (niin kuin ei KENENKÄÄN versio tarinasta ole), niin se on ehdottomasti sinun rehellinen kokemuksesi tilanteesta.
[/quote]
Juuri tästä kyse. Hänen vanhemmat syntynyt noi 1946. He valtion leivissä uransa, minä kurja vävy yrittäjä.
Vuosia yritin keskustella hänen empattiakyvyttömyydestä, nyt hän ymmärtää ongelman. Käsittelee sitä terapiassa mikä on hyvä. Musta tilanne ei kuitenkaan ole kovin helppo. Kiva kun olen kertonut näin avoimesti asiostani, toisilla tuntuu tärkeimmältä todistaa että mies on aina väärässä. Varsinkin jos on hyvätuloinen lesta.
Ap
[/quote]
Mitäs hemmettiä nuo ammatit ja työasiat yleensä kuuluu tähän? Vaikutat oudolta tyypiltä kaikenkaikkiaan ja joku tuossa jo väläytteli narsistikorttia... alan olla samaa mieltä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:34"]
Vaikutat kunnon mieheltä, joka haluaa vain tavallista perhe-elämää. LIsäksi sanoit, että sinulla on iso palkka jonka annat nurkumatta koko perheen käyttöön.
Vaimosi on ilmeisesti neuroottinen kotirouva, mahdollisesti ankarasta uskonnollisesta kodista lähtöisin ja kaataa yksiulotteisen virikkeettömän elämänsä takia kaiken paskan sinun niskaasi rankaisemalla sinua seksittömyydellä ja tunnekylmyydellä kun samaan aikaan viettää leveää elämää sinun rahoillasi?
Jos olisi sinä, tikahtuisi raivosta. Sinä annat kaiken, vaimo ei mitään. Miten jaksat tuota? Etkö näe, kuinka kiittämätön, itsekeskeinen sika se bitch on?
Tiedän ettet jätä häntä silti. Kärsit elämäsi loppuun saakka tuossa orjatyössä vailla vastiketta, koska taivaassa sinua sitten odottaa siitä hyvästä suurempi potti. Sellaista se teidän uskisten elämä on. Tai siis "elämä". Toivon, että ihmeitä teille vielä tapahtuu. Kaikki on kaiketi kiinni siitä, jaksaako vaimosi parantua ongelmistaan.
Huom. Kannattaa varautua seuraavaan: vaimosi paraneminen vaatii muuttumista. Muuttunut ihminen yleensä tulee vaihtaneeksi ystäväpiirinsä ja lähteneeksi vanhasta suhteesta, koska se uusi minä ei enää kestä sitä ihmissuhdedynamiikkaa, jonka vanha minä aiheutti. Niinpä jos sinä et eroa, saattaa olla, että vaimosi heittää sinut myöhemmin pellolle nimenomaan paranemisen takia!
SInuna alkaisin varautua avioehdolla tai muulla järjestelyllä, jottei se siinä vaiheessa vie loppujakin rahojasi.
t. Nainen 45 v.
[/quote]
Noillahan ap:n mukaan on tiheästi seksiä ja molemmat saavat orgasmeja. Narsisti-ap:ta mietityttää tässä nyt se, miten saisi vaimonsa osastolle ja tilalle palkatun kodinhoitajan, joka ei turhia inisisi.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:30"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:19"]
Heippa.
Omaan sukuuni on myös siunaantunut sodan jälkeisistä traumoista kärsiviä ihmisiä, jotka eivät kykene "normaaliin" rakkaussuhteeseen. Yksi kamalimmista asioista on yrittää keskustella aiheesta muiden ihmisten kanssa, joilla ei ole kokemusta tämän tyyppisistä ihmisistä. Tai ehkä heidänkin lähipiirissään on sellaisia ihmisiä, mutta heidän käytöstään ei tunnisteta ja sen läpi ei osata nähdä.
Millainen vaimosi minäkuva on? Myöntääkö hän puutteellisen empatiakykynsä tai kykynsä ehdollistamattomaan rakkauteen? Tai koetko kaiken kaikkiaan, että näistä olisi hänen kohdallaan kyse?
Nyt olisi tärkeää, että tätä keskustelua lukevat voisivat uskoa sinun kokemuksesi tästä asiasta. Vaikka se ei ole koko totuus (niin kuin ei KENENKÄÄN versio tarinasta ole), niin se on ehdottomasti sinun rehellinen kokemuksesi tilanteesta.
[/quote]
Ai pitäisi uskoa ap:ta, kun hän on antanut ITSESTÄÄN täysin empatiakyvyttömän ja itserakkaan kuvan. Kiroileekin vielä. Sori, en usko. Olen ap:n vaimon puolella.
[/quote]
Tai sitten hän on vuosia yrittänyt tukea ja seistä vaimonsa rinnalla oman henkisen kapasiteettinsa/jaksamisensa kustannuksella saamatta juurikaan vastakaikua. Ei empaattisinkaan ihminen ikuisuutta jaksa, tuttua omasta perheestäni. Ei toisen kanssa voi elää jos toista pitää koko ajan kannatella. Ainakaan parisuhde ei tällöin ole tasapainoinen ja tarkoituksensa täyttävä. Itse luen rivien välistä uupuneen ihmisen tarinan. Lisäksi jos pariterapiasta vaimo on ohjattu hoitoon,
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:34"]
Vaikutat kunnon mieheltä, joka haluaa vain tavallista perhe-elämää. LIsäksi sanoit, että sinulla on iso palkka jonka annat nurkumatta koko perheen käyttöön.
Vaimosi on ilmeisesti neuroottinen kotirouva, mahdollisesti ankarasta uskonnollisesta kodista lähtöisin ja kaataa yksiulotteisen virikkeettömän elämänsä takia kaiken paskan sinun niskaasi rankaisemalla sinua seksittömyydellä ja tunnekylmyydellä kun samaan aikaan viettää leveää elämää sinun rahoillasi?
Jos olisi sinä, tikahtuisi raivosta. Sinä annat kaiken, vaimo ei mitään. Miten jaksat tuota? Etkö näe, kuinka kiittämätön, itsekeskeinen sika se bitch on?
Tiedän ettet jätä häntä silti. Kärsit elämäsi loppuun saakka tuossa orjatyössä vailla vastiketta, koska taivaassa sinua sitten odottaa siitä hyvästä suurempi potti. Sellaista se teidän uskisten elämä on. Tai siis "elämä". Toivon, että ihmeitä teille vielä tapahtuu. Kaikki on kaiketi kiinni siitä, jaksaako vaimosi parantua ongelmistaan.
Huom. Kannattaa varautua seuraavaan: vaimosi paraneminen vaatii muuttumista. Muuttunut ihminen yleensä tulee vaihtaneeksi ystäväpiirinsä ja lähteneeksi vanhasta suhteesta, koska se uusi minä ei enää kestä sitä ihmissuhdedynamiikkaa, jonka vanha minä aiheutti. Niinpä jos sinä et eroa, saattaa olla, että vaimosi heittää sinut myöhemmin pellolle nimenomaan paranemisen takia!
SInuna alkaisin varautua avioehdolla tai muulla järjestelyllä, jottei se siinä vaiheessa vie loppujakin rahojasi.
t. Nainen 45 v.
[/quote]
huh, tulipa kylmän kuuloinen viesti. Se on sitä siksi, että olen NIIIN VIHAINEN puolestasi. Te miehetkään ette saisi antautua sietämään ihan mitä tahansa. Olen vihainen myös siksi, että kaikki tuntemani suvun uskovaiset ovat lähtökohtaisin tunnekylmiä ihmishirviöitä. Purin sen katkeruuden myös tähän viestiin. Sinua kohtaan tunnen sympatiaa mutta olen vihainen sinullekin, koska en kestä sitä, että ihmiset vain alistuvat vääryyksiin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja sitä että voimaudut ja alat pitämään puoliasi.
Muista tosiaan tärkein: jos jäät suhteeseen, kärsit, mikäli vaimosi ei muutu. Jos vaimosi muuttuu, voi olla, että hän heittää sinut pois elämästään. Jos puolestaan otat avioeron, on enemmän kuin mahdollista, että vaimosi sekoaa siitä tai että et saa lapsia. Tilanne on tosi kurja. Olisiko pienintäkään mahdollisuutta, että saisit eron ja siinä lapset itsellesi? Se kannattaisi selvittää.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:33"]
Kunnioituksesta: Jos toisen ihmeellisyyksiä on sietänyt vuosikymmenen ja silti vaimo ei seiso rinnalla kun kerrankin vois sen tehdä. Rupes vaan mua syyttämään, tajus epäaoikeudenmukaisuutensa vasta kun piti valita lähteekö lasten kanssa vai ilman.
Tämän episodin jälkeen tuli tuo minun syyllistäminen vaikka oli itse loukannut. Kävi jo tuota psygologin kanssa läpi ja on myöntänyt toimivansa väärin mua kohtaan.
Siis mitä ihmettä sinä pyhimyksenä esiintyvä mies tässä oikein selität? Uhkasit jostain (mistä?) syystä heittää vaimosi pihalle joko lasten kanssa tai ilman ja ihmettelet, ettei vaimo osaa rakastaa? Hulluhan sinä olet - narsistisuus tuli esiin jo aiemmin vaikka kai koetit sitä peitellä. Toivottavasti vaimosi ymmärtää antaa sinulle potkun perseelle!
Loukattuna, suutuksissaan, tämän kaiken jälkeen sanoin et tulee ero. Vasta sen jälkeen rupes vaimo miettimään. Helppoa elämää kun loukattua voidaan vapaasti syyttää, jopa narsistiksi. Olen syyttänyt itseäni , ja siksi käynyt lääkärillä ja psygologilla. Tutkitusti en ole narsisti. Mutta puoliani yritän pitää vaikka olenkin herkkä ja kiltti.
Ap
Minusta vaimolla ei ole mitään velvollisuutta "seistä miehensä rinnalla", jos on eri mieltä jostain asiasta. Ilmeisesti ap:n vaimon vanhemmat puolustivat tytärtään jossain asiassa ja tässä on nyt ap:n kallisarvoinen ego romahtanut. Mikäs ylimmäinen auktoriteetti sinä olet, että kaikkien pitäisi sinua totella? Voi herranjestas :(