Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei osaa rakastaa - tuntuu pahalta.
16.08.2014 |
Sydän ei varmaan kestä kirjoitaa kaikkea. Antakaa vinkkejä, pitäiskö erota ja miten erota niin että lapsia ei anneta automaattisesti naiselle.
Vaimoni on vuosia ollut estoinen seksin suhteen ja torjunut toistuvasti. Itse olen kokenut tuon hylätyksi tulemisena. Uusimpana metkuna: Vaimo loukkaa minua jollakin, homma kääntyy toisinpäin, väittää kovasti että minä jota on loukattu, olen loukannut häntä. Kun asiaa käydään läpi, kiistää ja syyttelee. Myöntää vasta kun perhe on hajoamassa. Vaimo käy nyt terapiassa käsittelemässä tunnelukkojaan ja sodan jälkeen syntyneiden vanhemiensa rakkaudetonta kotia.
Tuntuu niin pahalta kun vaimo ei rakasta, ei välitä, on vuosia ollut torjuva seksissä. Kun tuntuu niin pahalle niin haluaisin muuttaa pois, en vaan voi kun menettäisin varmasti lapseni. Vaimo hajoaa ja sekoaa totaalisesti jos yritän keskustella. En voi siis edes keskustella vaihtoehdoista. Työtilanne ei salli kolmen lapsen yh elämää, uutta naista ei oo järkeä etsiä tähän kaiken sotkun keskelle.
Miten jaksaisin odottaa hänen muuttuvan?
Kommentit (151)
Nyt en ymmärrä. Alussa sain kuvan, että vaimo torjuu Ap:n eikä halua seksiä. Myöhemmin vaimon haluaakin ja ap ei enää. Ap ei pääse yli yhdestä tilanteesta, jossa vaimo onkin eri mieltä hänen kanssaan. Mikä Se ongelma nyt oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyökkipsykologina kokoan koko ketjun yhteen, niin ap:ta vituttaa nyt, kun vaimo on kerrankin lähtenyt tuulettumaan ja ap:n täytyy pitää lapsista huolta. Suutuspäissään sitten tullut palstalle vaimoaan haukkumaan ja ärsyyntynyt lisää, kun ihmiset ovatkin osanneet lukea rivien välistä todellisen tilanteen.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:20"]
Mä taidan olla hieman samanlainen kuin vaimosi. En tiedä mikä auttaisi. Miten kauan vaimosi on nyt käynyt terapiassa? Onko siitä ollut yhtään apua?
[/quote]
Alle vuoden...muutostakin on tapahtunut. Sitä vaan tajuaa kärsineensä kymmen vuotta...tulee itsellä kaikka kura mieleen. Ei jaksais.
AP
[/quote]
Ehkä sunkin kannattaisi mennä terapiaan asian kanssa. Ja sitten käytte yhdessäkin myöhemmin. Saisit ainakin työkalut tuosta torjutuksi tulemisen tunteen käsittelystä.
Oisko Ap provo tai muu hörhö? KUKAAN vl ei ole eronnut kirkosta.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:20"]
Hanki salarakas ja hoidat seksit sen kanssa. Molemmat saa mitä haluaa, voitte sit kotona elää seksittä.
[/quote]
Salarakas ei taida pelkällä seksillä rakkautta ja välittämistä tuoda?
AP
[/quote]
Mä löysin ihanan salarakkaan jolta saan seksiä,"rakkautta" ja välittämistä. Suukkoja siis sinulle Z jos luet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jepjep, ap.n stoorit alkaa mennä entistä enemmän solmuun. Lohdullinen ajatus tässä on se,että kyseessä on ap:n päässä oleva kuviteltu juttuu, purkaa kiukkuaan kun on joutunut vaihteeksi ihan itse ja yksin hoitamaan isän hommia eikä kiltti pikku vaimo hoidakaan kaikkea. Ole sinä ap kiitollinen, ettei vaimosi jätä sinua!
Perustettaisko kriisiryhmä miehille, joiden vaimot eivät ole syöneet leivoksiaan? Ap voisi olla tässä vetovastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:30"]
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[/quote]
Siis edelleen voi yökötys, millainen mies! Lueppa nuo tekstisi uudelleen, kauhea marttyyri olet. Pahinta lienee, ettei sinulla tunnu olevan mitään häpeää sanomisistasi (kuten ei siitä hoitoon laittamisestakaan). Puhut vaimostasi alentavasti, eivätkä nuo esimerkkisi kovin ihmeellisiä ole (löytyy joka parisuhteesta). Kiinnostavaa olisi myös tietää, että mitä ihmee trapetsi/sm-seksiä oikein odotat vaimoltasi, kun kerta seksiä kuitenkin on.
Varmasti vaimossasi on (pahatkin) vikansa, mutta näiden tekstien perusteella asetun puolustamaan vaimoasi.
[/quote]
Olenko väittänyt että rouva hoitoon ja lapset itselle? Joku toinen väitti niin, en minä.
Saat puollustaa vaimoani, mutta kykenetkö miettimään miltä minusta on mahdollisesti tuntunut nämä asiat?
AP
[/quote]
Olethan väittänyt, esim. tämä: "välillä tekis mielikin hoitaa ensin rouva osastolle ja sit hoitaa juristin kanssa soppa."
Voi kun vaimosi löytäisi tämän ketjun ja näkisi, mitä kaikkea olet kirjoitellut hänestä. Ettekö te muut näe, miten sairas ja manipuloiva ap on? :(
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 08:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:30"]
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[/quote]
Siis edelleen voi yökötys, millainen mies! Lueppa nuo tekstisi uudelleen, kauhea marttyyri olet. Pahinta lienee, ettei sinulla tunnu olevan mitään häpeää sanomisistasi (kuten ei siitä hoitoon laittamisestakaan). Puhut vaimostasi alentavasti, eivätkä nuo esimerkkisi kovin ihmeellisiä ole (löytyy joka parisuhteesta). Kiinnostavaa olisi myös tietää, että mitä ihmee trapetsi/sm-seksiä oikein odotat vaimoltasi, kun kerta seksiä kuitenkin on.
Varmasti vaimossasi on (pahatkin) vikansa, mutta näiden tekstien perusteella asetun puolustamaan vaimoasi.
[/quote]
Olenko väittänyt että rouva hoitoon ja lapset itselle? Joku toinen väitti niin, en minä.
Saat puollustaa vaimoani, mutta kykenetkö miettimään miltä minusta on mahdollisesti tuntunut nämä asiat?
AP
[/quote]
Olethan väittänyt, esim. tämä: "välillä tekis mielikin hoitaa ensin rouva osastolle ja sit hoitaa juristin kanssa soppa."
Voi kun vaimosi löytäisi tämän ketjun ja näkisi, mitä kaikkea olet kirjoitellut hänestä. Ettekö te muut näe, miten sairas ja manipuloiva ap on? :(
[/quote]
Kyllä. Noin naisille tehtiin ennen vanhaan suomessakin. Ei ollut ennenkuulumatonta toimittaa hoitoon jonkun virheen takia, siellä tehtiin ihmisestä hullu.
Ap on tuhoava narsisti. Säälittää ihminen joka on mennyt tekemään kanssaa nlapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulepa, ap. Lusikka kauniisti käteen ja kärsivällisyyttä. Sitä on rakkaus ja sitoutuminen. Sinun pitää tukea puolisoasi, jos hön keran yrittää parantua. Jos tuesta ja hulimatta parannusta ei tule, kerkeät erota, kun lapset omillaan. Ja pariterapiaa otatte myös.
Ja ap, vaikka olisit miten raatanut työeämässä, vaimosi osa synnytyskoneena on ollut raskaampi. Itse olen synnyttänyt ja imettänyt ja kasvattanut vain neljä lasta, mutta tiedän, että siihen verrattuna työelämä on helppoa. Ja olen akateemisessa, vativassa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:26"]No miten te kolme lasta ootte sit saaneet väsättyä? Katso peiliin, yleensä puolet viasta löytyy sieltä etenkin pari suhteessa.
[/quote] Tulihan se sieltä. Mies on sika vakkka yrittää auttaa ja jonka tulisi katsoa peiliin,, kun taas naisessa ei ole vikaa ollenkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:han on malliesimerkki narsistista, joka yrittää eristää puolisonsa läheisistään. Välit vaimon vanhempiin on jo katkaistu. Seuraavaksi lähtee varmaan ystävät, kun ap myöntää itsekin että vaimon tuulettumisilta laukaisi vihareaktion.
Kielenkäyttö on ap:lla rumaa ja alatyylistä. Välillä taas vaihtaa toiseen tyyliin, kun huomaa että tuli paljastettua liikaa todellisesta persoonasta. Ap:n teksteissä on myös ristiriitaisuuksia, esim. alussa antaa ymmärtää että vaimo on seksuaalisesti haluton osapuoli vaikkei näin olekaan. Puhuu myös vaimon pakkohoitoon laittamisesta, vaikka jossain vaiheessa selviää että vaimo on normaali työssäkäyvä ihminen.
Minusta on erittäin hyvä, että ap:n vaimo käy terapiassa. Se on luultavasti ainut paikka, jossa vaimo saa vapaasti käsitellä tuntojaan ilman että ap on hengittämässä niskaan.
Tsemppiä sulle ap:n vaimo, jos luet tätä. I feel for you!
Ap, aluksi tekstisi vaikutti myötätuntoa herättävältä, mutta ei oikein enää. Ja kuka vl katkaisee välit sukulaisiinsa? Alan myös ymmärtää että oma olemuksesi tai asennemaailmasi saattaa saada vaimon vetäytymään kuoreensa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:43"]
Ap, aluksi tekstisi vaikutti myötätuntoa herättävältä, mutta ei oikein enää. Ja kuka vl katkaisee välit sukulaisiinsa? Alan myös ymmärtää että oma olemuksesi tai asennemaailmasi saattaa saada vaimon vetäytymään kuoreensa.
[/quote]
No ei ollutkaan pikkujutusta kyse. En mä normaalisti ole näin kova ja kärkäs, tämän asian kanssa on vaan jo homma kiristynyt. Pitkämielinen ja leppoinen olen ollut kyllä normaalisti kotona. Toisaalta samahan se on sitten erota jos ei ole hyvää seuraa vaimolle.
AP
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:30"]
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[/quote]
Siis edelleen voi yökötys, millainen mies! Lueppa nuo tekstisi uudelleen, kauhea marttyyri olet. Pahinta lienee, ettei sinulla tunnu olevan mitään häpeää sanomisistasi (kuten ei siitä hoitoon laittamisestakaan). Puhut vaimostasi alentavasti, eivätkä nuo esimerkkisi kovin ihmeellisiä ole (löytyy joka parisuhteesta). Kiinnostavaa olisi myös tietää, että mitä ihmee trapetsi/sm-seksiä oikein odotat vaimoltasi, kun kerta seksiä kuitenkin on.
Varmasti vaimossasi on (pahatkin) vikansa, mutta näiden tekstien perusteella asetun puolustamaan vaimoasi.
Tuo jälkimmäinen kirjoitus avasi tilannetta paremmin.
Seksuaalinen torjuminen tuntuu usein todella pahalta ja varsinkin jos vaimo muuttui häiden jälkeen ja antoi itsestään sellaisen kuvan, että häiden jälkeen pääsette molemmat toteuttamaan kauan odotettua seksuaalisuutta. Olisin minäkin pettynyt ja tuntuisi, ettei toinen rakasta.
En tiedä miten appivanhempasi sinua loukkasivat, mutta jos laitoit välit poikki niin varmaan kyse ei ole pikku jutusta. Vaimosi on hankalassa välikädessä, mutta kyllä hänen pitäisi osoittaa tukea myös sinulle.
Oletko vaimollesi ilmaissut asiat kuten tuossa viimeisessä pitkässä kommentissa. Luulisi, että hän saa siitä ainakin sinun näkökulman ja tunteesi selville.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:30"]
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[/quote]
Siis edelleen voi yökötys, millainen mies! Lueppa nuo tekstisi uudelleen, kauhea marttyyri olet. Pahinta lienee, ettei sinulla tunnu olevan mitään häpeää sanomisistasi (kuten ei siitä hoitoon laittamisestakaan). Puhut vaimostasi alentavasti, eivätkä nuo esimerkkisi kovin ihmeellisiä ole (löytyy joka parisuhteesta). Kiinnostavaa olisi myös tietää, että mitä ihmee trapetsi/sm-seksiä oikein odotat vaimoltasi, kun kerta seksiä kuitenkin on.
Varmasti vaimossasi on (pahatkin) vikansa, mutta näiden tekstien perusteella asetun puolustamaan vaimoasi.
[/quote]
Olenko väittänyt että rouva hoitoon ja lapset itselle? Joku toinen väitti niin, en minä.
Saat puollustaa vaimoani, mutta kykenetkö miettimään miltä minusta on mahdollisesti tuntunut nämä asiat?
AP
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 22:01"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:30"]
Kieltämättä kun yksin on kotona ja saa olla rauhassa, herää nää asiat enemmän pintaan. Eli vaimon reissulla on varmasti tuo merkitys.
Keskusteluista olen saanut kevennettyä mieltä ja ajatukset on selkeytynyt itselleni. Jos aikaisemmin olen miettinyt että pitäiskö hankkia salasuhde, niin en tee. Eroaminen voi tulla tosiaan ajankohtaiseksi jos vaimo muuttuu tai hänen omat ajatukset muuttuu terapian jälkeen, tästä joku kertoi. Omalta osalta sitä tajuaa että asiat on oikeesti ihan tosia kun miettii eroa jne. Aika vakavaksi vetää sekin, parempi vielä panostaa kunnolla suhteeseen (tuntui miltä tuntui). Ammattiavun avulla asiat selvitellään jatketaan sitten yhdessä tai omillaan.
Yritän kertoa tarinamme nyt vielä yhdellä kertaa:
Seurustelimme useamman vuoden, itse olisin halunnut naimisiin jo nopeammin. Seksiä harrastimme uskontomme vuoksi vasta kun menimme naimisiin. Seurusteluajan himokkaasta nuoresta naisesta tuli häiden aikana haluton ja estoinen. Tuskin itse muutuin tuon juhlan aikana. Useamman vuoden tuin vaimon seksuaalista heräämistä, olin pitkämielinen ja hellä ja varovainen. Torjututuksi tulin jo tuona aikana tavallista useammin, saimme ensimmäisen odotetun lapsemme vasta neljän (ilman ehkäisyä) vuoden jälkeen.
Myöhemmin kun vaimoni kärsi raskauden pelosta, hankimme ehkäisyn, tuellani. Vuosien varrella koin näitä torjutuksi tulemisia ja estoista seksiä hyvin paljon. Vasta jälkikäteen terapiassa olen tajunnut että koin nuo puolisoni hylkäämisinä.
Tuo empatiakyvyttömyys kohdistuu pahiten minuun, mutta esim vauvamme ovat olleet todella kiintyneitä isäänsä. Hellittelen ja paijailen lapsiamme enemmän kuin vaimoni. Hänellä ei ole myöskään hyvää sydäntä esim lahjoittaessa jotain käytettyä tavaraa köyhemmille sukulaisille. Aina ois pyytämässä paria kymppiä vaikka meille sillä rahalla ei ole mitään merkitystä. Itse olen vuosia tuonut vaimolle kukkia ja ostanut kirjoja tai koruja. Tätä naista on tosiaan huomioitu. Yhteisiä lomareissuja on ollut jne. Mutta vaimon on ollut hirveän vaikea osoittaa välittämistä millään pienillä jutuilla. Pahimmillaan illaksi tuodut leivokset ei ole rouvalla kelvannut kun lapset on mennyt nukkumaan.
Kriisin jälkeen tuli toinen juttu esiin: Hän päättää jotain eikä kysy mun mielipidettä ollenkaan, pompottaa. Jos minä satun joskus sitten loukkaantumaan jostakin, hän ei voi myöntää että loukkasi. Rupeaa syyttämään mua, siis kääntää koko jutun loukattua vastaan. Juuri näin kävi kun hänen vanempansa loukkasivat minua tökerösti (katkasin välit heihin). Ei voinut rouva sanoa että olivatpa loukkaavia, ei vaan rupes hyökkäämään mua vastaan. Tuli tuosta järkiinsä vasta kun sanoin että erotaan sitten, ketkä lähtee?
Kriisin alettua olemme kumpikin käyneet terapiassa. Omani loppui jo mutta menen kyllä uudestaan. Hän on jo käsitellyt myös tuota ilkeää tapaansa kääntää vika loukattuun.
Se tunne ettei vaimo osaa rakastaa, tulee siitä kun hän on tosi kömpelö huomioimaan minua ja omalla käytöksellään on lisäksi aiheuttanut mulle omat kolhuni (seksin torjuminen ja estoisuus). Tämän vuosien uskollisuuden ja pitkämielisyyden jälkeen hänellä on otsaa olla seisomatta rinnallani kun minua loukataan. Lisäksi itse toimii mua vastaan hyökäten jos jostakin olen pahastunut. Syyllistäen minua vaikka miksi ja että syy on minussa (selitysta ei irtoa). Myöntäen sitten tosipaikan edessä että hän ei vain voinut sanoa sori.
Voihan olla etten osaa ottaa vastaa välittämistä, mitä kyllä epäilen vahvasti mutta selvitetään sekin kallon kutistajalla.
Jotain jäi varmasti sanomatta ja jotain sanoin taitamattomasti. Pahalta tuntui, mutta helpotti. Jokainen voi sitten ihan itse miettiä ja arvostella menikö jutut todella ristiin ja kuka on hyvä ja paha :)
AP
[/quote]
Siis edelleen voi yökötys, millainen mies! Lueppa nuo tekstisi uudelleen, kauhea marttyyri olet. Pahinta lienee, ettei sinulla tunnu olevan mitään häpeää sanomisistasi (kuten ei siitä hoitoon laittamisestakaan). Puhut vaimostasi alentavasti, eivätkä nuo esimerkkisi kovin ihmeellisiä ole (löytyy joka parisuhteesta). Kiinnostavaa olisi myös tietää, että mitä ihmee trapetsi/sm-seksiä oikein odotat vaimoltasi, kun kerta seksiä kuitenkin on.
Varmasti vaimossasi on (pahatkin) vikansa, mutta näiden tekstien perusteella asetun puolustamaan vaimoasi.
[/quote]
Olenko väittänyt että rouva hoitoon ja lapset itselle? Joku toinen väitti niin, en minä.
Saat puollustaa vaimoani, mutta kykenetkö miettimään miltä minusta on mahdollisesti tuntunut nämä asiat?
AP
[/quote]
Eli haluat vain, että sympatiseraan sinua, vaikka se ei auta sinua lainkaan mihinkään paitsi vellomaan jossain ylemmyyden tunnoissasi?