Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei osaa rakastaa - tuntuu pahalta.
16.08.2014 |
Sydän ei varmaan kestä kirjoitaa kaikkea. Antakaa vinkkejä, pitäiskö erota ja miten erota niin että lapsia ei anneta automaattisesti naiselle.
Vaimoni on vuosia ollut estoinen seksin suhteen ja torjunut toistuvasti. Itse olen kokenut tuon hylätyksi tulemisena. Uusimpana metkuna: Vaimo loukkaa minua jollakin, homma kääntyy toisinpäin, väittää kovasti että minä jota on loukattu, olen loukannut häntä. Kun asiaa käydään läpi, kiistää ja syyttelee. Myöntää vasta kun perhe on hajoamassa. Vaimo käy nyt terapiassa käsittelemässä tunnelukkojaan ja sodan jälkeen syntyneiden vanhemiensa rakkaudetonta kotia.
Tuntuu niin pahalta kun vaimo ei rakasta, ei välitä, on vuosia ollut torjuva seksissä. Kun tuntuu niin pahalle niin haluaisin muuttaa pois, en vaan voi kun menettäisin varmasti lapseni. Vaimo hajoaa ja sekoaa totaalisesti jos yritän keskustella. En voi siis edes keskustella vaihtoehdoista. Työtilanne ei salli kolmen lapsen yh elämää, uutta naista ei oo järkeä etsiä tähän kaiken sotkun keskelle.
Miten jaksaisin odottaa hänen muuttuvan?
Kommentit (151)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:07"]
Mitä jos perustaisit omam ketjun, jossa kerrot näitä "totuuksiasi" ja annat aikuisten jutella aikuisten asioista.
[/quote]
Nuo lainausmerkit ovat aivan turhia. Asia on juuri niin kuin yllä sanoin. Ilman lapsia ei olisi tätäkään ongelmaa. Aloittajalle tästä tosiseikasta eiole lohtua, mutta tätä ketjua lukevat monet sellaisetkin, joilla ei lapsia (vielä) ole. Tämä lastenhankinnan vaikutus kannattaa ottaa huomioon, vaikka vanhemmat eivät sitä juuri mainostakaan.
[/quote]
Siis ap:n vaimolla ei olisi mitään ongelmaa, jos lapsia ei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ap kuulostaa erään sukulaisnaisenmieheltä... onneksi tämä vaimo uskalsi ite lähteä kotoa, mut miehestä ei eroon pääse ikinä, nyt tappelee oikeudessa joka asiassa, mut nainen voi paremmin kuin aikoihin ja vaimo voi pitää vapaasti sukulaisiin yhteyttä. Yrittihän tämäkin mies saada vaimon sukua omalle puolelle, mut olimme nähneet jo vuosia, miten asiat ovat, emme vaan voineet tehdä niin kauan mitään, kuin vaimo pysty itse näkemään todellisuuden.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 17:07"]
Mitä jos perustaisit omam ketjun, jossa kerrot näitä "totuuksiasi" ja annat aikuisten jutella aikuisten asioista.
[/quote]
Nuo lainausmerkit ovat aivan turhia. Asia on juuri niin kuin yllä sanoin. Ilman lapsia ei olisi tätäkään ongelmaa. Aloittajalle tästä tosiseikasta eiole lohtua, mutta tätä ketjua lukevat monet sellaisetkin, joilla ei lapsia (vielä) ole. Tämä lastenhankinnan vaikutus kannattaa ottaa huomioon, vaikka vanhemmat eivät sitä juuri mainostakaan.
[/quote]
Siis ap:n vaimolla ei olisi mitään ongelmaa, jos lapsia ei olisi?
[/quote]
Yleensä ihmisillä on vastuita aika paljon, harvassa on täys orpo vela sinkku? Vaikkei lapsia hankkiskaan voi ne velallekkin tulla vaikka omien vanhempien kautta vastuulliset tilanteet.
Toisaalta kyllä lapset tuovat lisää vastuuta elämään ja lapsettomuus vapauttaa vain lapsiin liittyvistä ongelmista.
Pitäiskö vela-psykologille varaa aikaa kun joka ketjuun pitää tunkea mukaan? :)
AP
Pystytkö elämään sen seikan kanssa että pysyt vaimosi tukena ja asut lastesi kanssa samaa perhettä, vaikka suhteenne ei enää ole mitä haluaisit. Kadutko sitä enemmän vanhana miehenä kuin että tuntisit erossa syyllisyyttä ja vastuuta perheen hajoamisesta?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:37"]
Vaikea tilanne. Selvästi vaimollasi on omat ongelmansa, eikä teidän suhteenne voi toimia, ennen kuin ne ratkeavat edes osittain.
Parinterapianne suunnitelmahan on että ensin vaimo kuntoon, sinun pitäisi tukea häntä, sitten vasta voitte työstää suhdettanne. Sinulla ei enää vaan hermo kestä, mikä on ymmärrettävää, elämä on tässä nyt eikä vuoden päästä. Varsinkin jos on jo vuosien ongelmat takana.
Toisaalta jos jätät hänet, hän voi romahtaa kokonaan.
Ehkä tuossa keskeisin kysymys onkin, että jos normaalimpaa aikaa (lasten syntymät tms.) on ollut, mikä nyt on aiheuttanut vaimosi tilan akuutin huononemisen? Olisiko sinulla kuitenkin lusikkasi siinä sopassa? Vai onko kyse jostain hänen oman taustansa asioista? Miten vaimosi terapia edes etenee, onko mitään toiveita lähiaikoina että tila kohenee? Onko sulla mitään osallisuutta, jotain johon sinä voisit vaikuttaa vai ei?
Jos haluat toimia rehellisesti ettkä pettää, näkisin, että voisit ottaa yhteyttä pariterapeuttiine ja vaimosi terapeuttiin ja miettiä yhdessä vaimosi, sinä ja terapeutit, miten puhua tilanteesta. Esim. jos todella haluat erota, miten voisitte järjestää asian niin että sinä voit elää omaa elämääsi, mutta tukea ystävänä ja kanssavanhempana lastesi äitiä ilman että hän romahtaa. Jos vaimo ei kykene yksin keskustelemaan kanssasi näistä asioista, kykenisikö terpeuttien tuella?
Olisiko pehmeä lasku eroon tai suhteen paranemiseen se, että eläisitte edes vähän aikaa sovitusti erillänne - kumpikin miettisi asioita, vaimosi pääsisi keskittymään itseensä, eikä hänen tarvitsisi ajatella sinun tarpeitasi ja kokea painostusta puoleltasi eikä huonoa omatuntoa torjumisestasi.
Olisi tärkeä tietää mitä hän ajattelee ja tuntee suhteestanne? Olisiko hänelle helpotus seksisuhteen loppuminen niin että ystävyys ja tuki säilyy? Vai onko hänellä itsellään toiveita että rakkaussuhteenne paranee? Vai onko hänen ongelmansa se, että hän kokee mahdollisesta erosta häpeää (VL -taustan takia) ja pelkoa yksinjäämisestä, vaikka ei haluaisikaan jatkaa suhdetta? Näihin kysymyksiin vaimosi pitäisi pystyä vastaamaan.
Sinuna näkisin että lapsienne ja itsenne takia hoitaisit asiat huolellisesti terapeuttien kanssa, jos mahdollista. Uskon että olet sellainen tyyppi, että jos nyt teet jotain harkitsematonta, tulet itse sitä katumaan ja tuntemaan siitä pahaa oloa. Siinä mielessä vaimosi etu on sinunkin etusi, vaikka sinun pitääkin puolustaa oikeuttasi omaan hyvinvointiisi.
Sinun näkökulmastasi jos vaimosi kehitys ei tule olemaan nopeaa eikä toiveita paremmasta ole pitkään aikaan, niin ero olisi ainoa mahdollisuutesi. Haluat olla parisuhteessa, jossa on vastavuoroisuutta, et voi olla 24/7 vaimosi terapiatuki. Niin se vaan on.
[/quote]
Tilannehan olisi helppo jos olisin nainen, lapset mukaan ja turvakotiin. Miehenä mua tullaan syrjimään huoltajuus riidassa varmasti, enkä myöskään mitenkään voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. En voi myöskään pakottaa vaimoa muuttamaan kotoamme jotta mulla ois parempi olla. Jos vaimo pimahtaa tai lähtee, olen aika ihmeissäni lasten kanssa arjessa. Toki voisin palkata lastenhoitajan mutta tuskin se ihan hirveesti auttaa. Ehkä pitää olla yhteydessä lakimieheen ja psykologiin. Yritysjohtajana osaan kyllä hoitaa tämän tiukasti jos haluan, vihoissaan välillä tekis mielikin hoitaa ensin rouva osastolle ja sit hoitaa juristin kanssa soppa.
Joku puhu dominoivasta miehestä, toki jokaisen hermo kiristyy tämmösten parisuhteiden keskellä. Ei kukaan voi olla täydellinen tämmösten asioiden kanssa.
Niin itselleni kuin vaimollekkin parisuhteemme on kyllä tärkeä ja olemme toisillemme läheisiä. Jos juridinen asemani lasten suhteen ei heikkenisi, voisin muuttaa pois ja antaa vaimolle aikaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimiä kouluttaneena sanoisin, että jos vaimo jyräsi ylitsesi vanhempiensa pelossa, sinulla on kaksi vaihtoehtoa suhtautua asiaan. Voit joko loukkaantua sydänjuuriin saakka, koska hän pelkää sinua vähemmän kuin heitä ja valitsi pienimmän pahan. Tai sitten voit ottaa sen luottamuksenosoituksena - hän uskalsi laskea sinut tukijoukkoihinsa ja luottaa, ettet pure kovempaa kuin vanhemmat. Pelkäävältä olennolta sekin on paljon.
Totta kai me kaikki haluaisimme noissa tilanteissa, että toinen olisi lojaali rakkaudesta ja rakkaus olisi pelkoa suurempi. Siinä ei kuitenkaan ymmärretä pelon luonnetta. Kaiken toiminnan elämässä pitäisi tähdätä pelon vähentämiseen ja kunnioituksen lisäämiseen, koska pelko ja tolkku kilpailevat elintilasta ihmisen päässä.
Pelosta voi olla kysymys siinäkin, että appivanhemmat kykenivät sinua niin pahasti loukkaamaan. Oletko vielä kuitenkin hiukan keskenkasvuisessa roolissa heihinpäin, jolloin et kykene näkemään heidän toimintansa syitä ja ongelmia? Vai tuliko tilanne täysin puskista - sekin voi johtua siitä, että et ole vielä siinä iässä, jossa ymmärretään toisten luonteesta ja näkökulmasta riittävästi.
Kun loukkaantuminen on kerran tapahtunut, se on omiaan taannuttamaan ihmistä entisestään. Nykymaailmassa on melko vähän aikuistumista tukevia rakenteita. Iso osa eroamisohjeistakin pelkistyy siihen, että yllytetään ja mukaillaan ihmisen pakoimpulsseja ja pidetään tätä kunnioituksena. Ei se ole, vaan pelon naamioimista hovikelpoiseksi.
Mä oon aina ollut pelkäämätön ihminen, ei oo tarvinnut pelätä mitään. Meidän suvussa on aina näytetty tunteet, olen ollut hyvin rakastettu lapsena. Olen aina pitänt heikompien ja omieni puolia. Yhtäkkiä vaimoni jota oe niin paljonkantanut, hyökkääkin mua vastaan. Ymmärrän et toinen voi olla niin heiko ja pelkää, mutta mua kohtaa ei tunnu reilulta. Pitääkö munkin muuttua itsekkääksi paskiaiseksi? Kai senkin oppis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa tarkalleen ottaen tuo, että mitä oikein tarkoitat kun sanot, että "vaimo ei osaa rakastaa". Vaimosi hoitaa kuitenkin kodin ja lapset, käytte kahdenkeskisillä matkoilla, keskustelette asioista. Tarkoittaako "ei osaa rakastaa" siis vain seksiä? Tuossa aiemmin ketjussa tulikin jo ilmi vaimon syyt torjunnoille - se, että hän on pelännyt raskautta.
Et mainitse missään viestissä, että mikä nykytilanne on, jos ehkäisykin on jo saatu kuntoon? Kiinnostaisi myös kuulla, mikä sinulle on riittävä määrä seksiä ja miten usein vaimosi torjuu sinut? Nämä kun tietäisi, tulisi vähän perspektiiviä asioihin. Miksikään seksipedoksi, et voi vaimoasi muuttaa, toivottavasti ymmärrät tämän. Ja toivottavasti osaat antaa hänelle arvostusta muutenkin, kuin seksin kautta.
Pakko myös sanoa, että tuli vähän tympeä ja itseriittoinen kuva viesteistäsi. Korostat yritysjohtajuuttasi ja kirjoitat vaimostasi välillä todella rumasti, välillä väität että olisitte läheisiä. Hyvin kummallinen kuvio kokonaisuudessaan. En hetkeäkään usko, että syy olisi yksin vaimossasi.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 15:29"]Minua kiinnostaa tarkalleen ottaen tuo, että mitä oikein tarkoitat kun sanot, että "vaimo ei osaa rakastaa". Vaimosi hoitaa kuitenkin kodin ja lapset, käytte kahdenkeskisillä matkoilla, keskustelette asioista. Tarkoittaako "ei osaa rakastaa" siis vain seksiä? Tuossa aiemmin ketjussa tulikin jo ilmi vaimon syyt torjunnoille - se, että hän on pelännyt raskautta.
Et mainitse missään viestissä, että mikä nykytilanne on, jos ehkäisykin on jo saatu kuntoon? Kiinnostaisi myös kuulla, mikä sinulle on riittävä määrä seksiä ja miten usein vaimosi torjuu sinut? Nämä kun tietäisi, tulisi vähän perspektiiviä asioihin. Miksikään seksipedoksi, et voi vaimoasi muuttaa, toivottavasti ymmärrät tämän. Ja toivottavasti osaat antaa hänelle arvostusta muutenkin, kuin seksin kautta.
Pakko myös sanoa, että tuli vähän tympeä ja itseriittoinen kuva viesteistäsi. Korostat yritysjohtajuuttasi ja kirjoitat vaimostasi välillä todella rumasti, välillä väität että olisitte läheisiä. Hyvin kummallinen kuvio kokonaisuudessaan. En hetkeäkään usko, että syy olisi yksin vaimossasi.
[/quote]
Seksiä sais olla vaikka kolme kertaa kuukaudessa, kunhan toinen oikeesti haluaa. Nykyään seksiä onkin tiuhempaan. En siis odota ihmeitä seksiltä. Tuntuu vaan että vanhat paskakuormat vie kunnioituksen arvostuksen vaimosta. Ja vanhojen päälle hänen loukkaava käytöksensä nykyään. Lopulta vain tuntuu paskalta. Vauva heräs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:20"]
Hanki salarakas ja hoidat seksit sen kanssa. Molemmat saa mitä haluaa, voitte sit kotona elää seksittä.
[/quote]
Salarakas ei taida pelkällä seksillä rakkautta ja välittämistä tuoda?
AP
[/quote]
Sivusuhteesta saa nimenomaan hyvväksyntää, hellyyttä, välittämistä, iloa, romantiikkaa... Suosittelen lämpimästi sinun tilanteessasi olevalle miehelle.
Tuo pitkä tekstisi oli jotenkin hyvin laimeaa. Aika perusongelmia, joihin kannattaa hakea muutosta. Nyt aivonystyrät käyttöön ja mieti asiaa myös vaimon kannalta. Mitä voitte arjessanne muuttaa? Onko kaikki tehtävä samalla kaavalla? Kirjoita samanlainen teksti vaimosi suulla. Tiedätkö mitkä asiat hänen kannaltaan tuovat ongelmia? Ellet tiedä niin kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, oletko teettänyt vasektomian?
Muista ettei kumpikaan teistä ole"hyvä" tai "paha", eihän parisuhde ole mikään kilpailu siitä kumpi on toista parempi! Parisuhteessa on kaksi epätäydellistä ihmistä omine vikoineen ja ongelmineen. Keskustelemalla ja sopimalla teidän täytyy asianne selvittää.
Ainakin että mitkä asiat ovat hyvin ja mitä asioita täytyy pyrkiä parantamaan. Mitkä asiat ovat molemmille tärkeitä ja miten tästä jatketaan. Jos eroasia on ilmassa niin sopikaa mitä teette avioliittonne eteen sitä parantaaksenne esim.6kk. Sitten katsotte mihin olette päässeet ja kannattaako jatkaa. Jos saatte parisuhdetta hiljalleen paremmaksi niin kannattaa jatkaa, jos silloin vaan näyttää huonommalta niin ehkä kannattaa alkaa miettimään sitä eroakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lakkaa toivomasta ja odottamasta vaimoltasi mitään
Voi vaimoparkaa kun joutuu tuollaista narsistialistajaa sietämään!
Seksistähän tässä näköjään onkin kyse. Kun tuon ap:n pitkän sepustuksen luin, niin sieltähän se näkyy.
Seksiä on ehkä ollutkin tarpeeksi, mutta ei oikeanlaista. Lisäksi vaimo ei huomioi ap:ta hänen haluamallaan "oikealla" tavalla.
Ihan sama, jos mies tuo kukkia, lahjoja, leivoksia, käydään matkoilla yms. jos mies ei ota vastuuta omasta osastaan parisuhteessa. Nämä em. asiathan ovat ap:n viesteissä selvästi jotain ihme lahjuksia ja niitä vastaan pitää saada seksiä ja huomiota.
Jos mun mies siitä suuttuisi, etten syö hänen tuomiaan leivoksia, kuolisin nauruun.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:13"]
Jotenkin tuntuu ettei edes tiedä minkälaista parisuhteessa vois olla, tai minkälaista seksi on kun toisella ei ole estot päällä. Tekis vaan niin mieli ottaa hatkat...jos lasten hoito järjestyis ja olisin varma että en menetä muksuja, lähtisin. Toisaalta vaimo on tosi rakas ihminen mulle, ei mulla jotenkin ois sydäntä erota.
En toki heti haluais uutta suhdetta, kaipaisin omaa rauhaa, ilman että suhde painaa.
AP
[/quote]
Oletko siis ajatellut lähteä liikkeestä myös, vai mistä ajattelit löytäväsi estottoman naisen ja loistavan suhteen? Et ole ehkä niin yksin tuossa asiassa kuitenkaan kuin ajattelet. Ei me monesti vaihtaneet ateistipelletkään juuri tiedetä miltä nuo asiat tuntuvat, koska jokaisessa suhteessa jotain estoja ja lukkoja on. Estottomuus on usein uhmakasta tai persoonallisuushäiriöistä luonteeltaan, ja lopulta ollaan vielä pahemmassa suossa henkisesti, vaikka sänky kulkisi kahtasataa.
[/quote]
mitä ihmettä tarkoitat tuolla, että estottomuus on usein uhmakasta tai persoonallisuushäiriöistä luonteeltaan? Millä ihmeen perusteella tuollaista menet yleistämään? meitä on monia (pariskuntiakin), joille estottomuus on luonnollista, iloista ja ihanaa, eikä siinä ole uhmasta eikä persoonallisuushäiriöistä tietoakaan. nykyinen, rakas, ihana mieheni ja minä olemme juuri tällaisia. seksi on ihanaa. se ei ole mikään "elämän suola" meille, vaan se on aikuisen tärkeimpiä rakennusaineita.
t. nainen 40 v.
Ap, olen ehdottomasti sinun puolellasi sen perusteella, mitä näissä teksteissä välittyy. Kummallista, kuinka jotkut tuntuvat vääntävän asian päälaelleen - siis kehittelevän teorioita joskain rivien väleistä. Voi olla, että asiat eivät ole näin, kuinka tässä kerrotaan, mutta jos ap:n kertoman perusteella, ja vain sen perusteella, pitäisi jotakin päätellä, niin kyllähän se on se, että mies toivoisi normaalia, lojaalia, toisiaan kunnioittavaa, seksuaalisesti hyvää parisuhdetta. Vaimon temppuilu ja ilmeisesti passiivis-aggrssiivinen tapa suhtautua mieheensä (loukkaa itse, sitten käyttäytyy, kuin olisi itse tullut loukatuksi) jne. kuulostavat minusta tosi kamalalta.
En tiedä... ehkä vielä jaksat yrittää, ap. Minä tuskin sinun asemassasi jaksaisin. En oikein näe tuossa muuta vaihtoehtoa kuin eron. Vaimoa tukien, mahdollisimman hyvässä hengessä, pariterapeutin tukemana.
Eroa ensin siitä uskonnostasi ja katso miten se vaikuttaa parisuhteeseesi. Sillä käsityksesi sekauaalisuudesta ja rakkaudesta on pahasti ristiriidassa vl-arvomaailman kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 08:34"]Ja ap, vaikka olisit miten raatanut työeämässä, vaimosi osa synnytyskoneena on ollut raskaampi. Itse olen synnyttänyt ja imettänyt ja kasvattanut vain neljä lasta, mutta tiedän, että siihen verrattuna työelämä on helppoa. Ja olen akateemisessa, vativassa työssä.
[/quote]
Synnytyskone? Ap:lla kolme lasta!