Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei osaa rakastaa - tuntuu pahalta.
16.08.2014 |
Sydän ei varmaan kestä kirjoitaa kaikkea. Antakaa vinkkejä, pitäiskö erota ja miten erota niin että lapsia ei anneta automaattisesti naiselle.
Vaimoni on vuosia ollut estoinen seksin suhteen ja torjunut toistuvasti. Itse olen kokenut tuon hylätyksi tulemisena. Uusimpana metkuna: Vaimo loukkaa minua jollakin, homma kääntyy toisinpäin, väittää kovasti että minä jota on loukattu, olen loukannut häntä. Kun asiaa käydään läpi, kiistää ja syyttelee. Myöntää vasta kun perhe on hajoamassa. Vaimo käy nyt terapiassa käsittelemässä tunnelukkojaan ja sodan jälkeen syntyneiden vanhemiensa rakkaudetonta kotia.
Tuntuu niin pahalta kun vaimo ei rakasta, ei välitä, on vuosia ollut torjuva seksissä. Kun tuntuu niin pahalle niin haluaisin muuttaa pois, en vaan voi kun menettäisin varmasti lapseni. Vaimo hajoaa ja sekoaa totaalisesti jos yritän keskustella. En voi siis edes keskustella vaihtoehdoista. Työtilanne ei salli kolmen lapsen yh elämää, uutta naista ei oo järkeä etsiä tähän kaiken sotkun keskelle.
Miten jaksaisin odottaa hänen muuttuvan?
Kommentit (151)
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:20"]
Mä taidan olla hieman samanlainen kuin vaimosi. En tiedä mikä auttaisi. Miten kauan vaimosi on nyt käynyt terapiassa? Onko siitä ollut yhtään apua?
[/quote]
Alle vuoden...muutostakin on tapahtunut. Sitä vaan tajuaa kärsineensä kymmen vuotta...tulee itsellä kaikka kura mieleen. Ei jaksais.
AP
[/quote]
Tuossa vaiheessa muutosta ihmiset tekevät päättömiä pakoloikkia. Eli kun on siedetty sietämätöntä tosi pitkään, siinä vaiheessa kun alkaa hiukan helpottaa, ihminen uskaltaa lopultakin katsoa eteenpäin, ja siellä näkyy tosi pitkä tie. Tulee pakokauhu, ja järki pakenee päästä.
Jos tämän tajuaa, pakokauhua on helpompi kestää, kun tietää mistä se johtuu. Pitäähän sinun omatkin heräävät tunteesi käydä tässä kohtaa läpi vaikka vaimo on se, jolla on tällä hetkellä ulkopuolinen kuuntelija. Se kura on käytävä läpi ja mietittävä, miten se jatkossa muutetaan. Tästä inventoinnista olisi selviydyttävä katkeroitumatta. En siis tarkoita, että systemaattisesti listaat kaikki vääryydet, vaan mietit niitä uudesta näkökulmasta siihen tahtiin kuin ne mieleen nousevat. Hyväksy heräävät tunteesi, mutta älä antaudu palvelemaan niitä.
Kyllä se vaimoriepu taitaa sinua kuitenkin rakastaa, jos kerran hajoaa kun alat puhua vaihtoehdoista. Rakastaa niin alhaaltapäin, ettei osaa ajatella sinun tarpeitasi, sinä olet hänen peruskallionsa ja kestät hänen mielestään mitä vain. Eihän hevonen hyttystä hätkähdä vaikka se inisisi miten. Kai hän sentään vähitellen alkaa kykenemään siihen, että näkee omien tekojensa vaikutuksen sinuun. Ajattele asiaa lapsen kasvamisena. Joka päivä lapsi kasvaa ja tulee uusia piirteitä ja kykyjä. En tiedä muista, mutta minä huomaan sen kehityksen päivittäin. Se jokapäiväinen uteliaanjännittynyt odotus on minulle lapsen metkujen jaksamisen a ja o. Ne ketkutemputkin ovat kehitystä.
Varmaan vaimon kehittymisessä on omat ketkujuttunsa myös siedettäväksi, ja välillä mennään takapakkia. Se kuitenkin johtuu siitä, että hänelle tulee koko ajan oivallettavaa käsiteltäväksi, ja käsittelykapasiteetti ei hänen sieluntehtaassaan kasva samaan tahtiin. Tulee ruuhkaa ja stressiä. Aika auttaa siihenkin, ja lopulta kapasiteetti laajenee sekin, ja tehdas kykenee käsittelemään isojakin tilauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:53"]
Oletko ollut koko ajan uskollinen vaimollesi seksiongelmista huolimatta?
[/quote]
Kyllä, myöskin tukenut ja kannustanut. Myöskin ohjannut ehkäisemään vaikka VL-uskontomme piirissä se on harvinaista. Lapsia meille ei enää tule. Tukenut vaimoa raskauden pelko aikoina, hoitanut ehkäisyn kuntoon.
[/quote]
No tuossahan tuo syy jo tulikin, raskauden pelko.
[/quote]
Kyllä tuo on ollut osa syy, ja ymmärrän kyllä häntä. Olen ollut pitkämielinen ja kärsivällinen vuosia. Raskauden pelkoon ja muihin juttuihin on kyllä heti aina puututtu, haettu apua. Kaikesta huolimatta minun osalta tää paketti ei tunnu muuttuvan kovin hyväksi.
AP
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:56"]
Mun mielestä on ongelma, jos koet, että sinussa ei ole mitään vikaa. Molempien pitäisi tulla vastaan. Toki varmasti vaimosi ongelmat voivat aiheuttaa suhteessanne sellaisen perusasetelman, jonka takia teillä menee huonosti, mutta kyllä sinunkin pitäisi miettiä, mitä voisit omalta osaltasi tehdä, jotta asiat muuttuisivat. Ja sitä kannattaa kysyä vaimoltasi! En usko, että voitte päästä eteenpäin, jos vain toisen on muututtava.
[/quote]
Enhän olekkaan kiistänyt etteikö vikaa olisi minussakin. Nyt on kuitenkin semmonen tilanne että Av:n historian ensimmäisen kerran ongelmaa on myös naisessa :) Olen myöskin itse selvitellyt asioita ammatti-ihmisen kanssa ja pariterapiassa. Omalta osaltani asiat on normaaliuden rajoissa. Olen siis todellakin kantanut vastuun omasta osuudestani.
AP
[/quote]
Kyllä, kyllä, uskon, että olet kantanut vastuusi ja vaikutat kirjoittamasi perusteella hyvältä aviomieheltä ja isältä - mutta siltikään ei ole hyvä ajatella, että vain toinen osapuoli on vastuussa siitä, että asiat ovat huonosti, koska silloin voi jäädä huomioimatta jotain olennaista, kuten vaikkapa joku sellainen yhteisvaikutus, joka sinun käyttäytymisellä ja vaimosi käyttäytymisellä on.
Kirjoittamasi perusteella ihan oikeasti vaikuttaa, että vaimollasi on pahoja ongelmia, jotka ovat tuhoisia suhteenne kannalta - en kiistä niitä, enkä yritä näillä viesteillä vierittää syytä tai pääpainoa ongelmista sinun niskoillesi, haluan vain muistuttaa, että ne ongelmat ovat kaksisuuntainen asia. Vaikka ongelmat olisivat lähtöisin vaimostasi, käyttäytymisesi voi omalta osaltaan niitä lisätä. Siksi kannattaa pitää mieli avoinna ja muistaa, että ei vieritä syytä yksinomaan toisen niskaan.
Jotenkin tuntuu ettei edes tiedä minkälaista parisuhteessa vois olla, tai minkälaista seksi on kun toisella ei ole estot päällä. Tekis vaan niin mieli ottaa hatkat...jos lasten hoito järjestyis ja olisin varma että en menetä muksuja, lähtisin. Toisaalta vaimo on tosi rakas ihminen mulle, ei mulla jotenkin ois sydäntä erota.
En toki heti haluais uutta suhdetta, kaipaisin omaa rauhaa, ilman että suhde painaa.
AP
23 jatkaa. VL-tausta huomioiden vaimo on myös ulkoisen painostuksen tuloksena takertunut avuttomuuteensa. Se pahentaa asetelmaa, jossa hän kokee itsensä hyttyseksi ja sinut hevoseksi. Eihän se hyttynen edes pääse sen paksun nahan läpi, joten hänellä voi olla vaikeuksia ymmärtää, miksi kuitenkin reagoit. Samaten taustaanne vasten peilattuna suhtaudun hiukan epäilevästi patenttivastauksiisi, että sinussa ei ole tässä asiassa vikaa todettu eikä tilanne olisi vielä paremman miehen kanssa ratkaisevast parempi. Minusta siinä kaikuu perheenpään asemaan nostetun ihmisen ammattiylpeys.
En tiedä tarvitseeko niitä tässä setviä, mutta mahtaisitko kuitenkin voida tehdä enemmän kotona ja yrittää vapauttaa toista ajoittain kokonaisvastuusta? Miten hyvä nainen tahansa alkaa oireilla kannettuaan vuosien ajan vastuuta perheessä tauotta, ilman lomia. Mistään sanomastasi ei käy selville, että ymmärtäisit tämän. Tilanne on vähän vastaava, kuin yövartija asuisi työpaikallaan. Hänen pitää tehdä tietyt hommat, hän voi vaihtelevasti nukkua päivänsä, mutta silti hänen pitää olla tilanteen tasalla koko ajan ja myös valmis tekemään tarvittavat hommat välittömästi, milloin tahansa. Lomaa, lomaa, lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:13"]
Jotenkin tuntuu ettei edes tiedä minkälaista parisuhteessa vois olla, tai minkälaista seksi on kun toisella ei ole estot päällä. Tekis vaan niin mieli ottaa hatkat...jos lasten hoito järjestyis ja olisin varma että en menetä muksuja, lähtisin. Toisaalta vaimo on tosi rakas ihminen mulle, ei mulla jotenkin ois sydäntä erota.
En toki heti haluais uutta suhdetta, kaipaisin omaa rauhaa, ilman että suhde painaa.
AP
[/quote]
Oletko siis ajatellut lähteä liikkeestä myös, vai mistä ajattelit löytäväsi estottoman naisen ja loistavan suhteen? Et ole ehkä niin yksin tuossa asiassa kuitenkaan kuin ajattelet. Ei me monesti vaihtaneet ateistipelletkään juuri tiedetä miltä nuo asiat tuntuvat, koska jokaisessa suhteessa jotain estoja ja lukkoja on. Estottomuus on usein uhmakasta tai persoonallisuushäiriöistä luonteeltaan, ja lopulta ollaan vielä pahemmassa suossa henkisesti, vaikka sänky kulkisi kahtasataa.
Vaikea tilanne. Selvästi vaimollasi on omat ongelmansa, eikä teidän suhteenne voi toimia, ennen kuin ne ratkeavat edes osittain.
Parinterapianne suunnitelmahan on että ensin vaimo kuntoon, sinun pitäisi tukea häntä, sitten vasta voitte työstää suhdettanne. Sinulla ei enää vaan hermo kestä, mikä on ymmärrettävää, elämä on tässä nyt eikä vuoden päästä. Varsinkin jos on jo vuosien ongelmat takana.
Toisaalta jos jätät hänet, hän voi romahtaa kokonaan.
Ehkä tuossa keskeisin kysymys onkin, että jos normaalimpaa aikaa (lasten syntymät tms.) on ollut, mikä nyt on aiheuttanut vaimosi tilan akuutin huononemisen? Olisiko sinulla kuitenkin lusikkasi siinä sopassa? Vai onko kyse jostain hänen oman taustansa asioista? Miten vaimosi terapia edes etenee, onko mitään toiveita lähiaikoina että tila kohenee? Onko sulla mitään osallisuutta, jotain johon sinä voisit vaikuttaa vai ei?
Jos haluat toimia rehellisesti ettkä pettää, näkisin, että voisit ottaa yhteyttä pariterapeuttiine ja vaimosi terapeuttiin ja miettiä yhdessä vaimosi, sinä ja terapeutit, miten puhua tilanteesta. Esim. jos todella haluat erota, miten voisitte järjestää asian niin että sinä voit elää omaa elämääsi, mutta tukea ystävänä ja kanssavanhempana lastesi äitiä ilman että hän romahtaa. Jos vaimo ei kykene yksin keskustelemaan kanssasi näistä asioista, kykenisikö terpeuttien tuella?
Olisiko pehmeä lasku eroon tai suhteen paranemiseen se, että eläisitte edes vähän aikaa sovitusti erillänne - kumpikin miettisi asioita, vaimosi pääsisi keskittymään itseensä, eikä hänen tarvitsisi ajatella sinun tarpeitasi ja kokea painostusta puoleltasi eikä huonoa omatuntoa torjumisestasi.
Olisi tärkeä tietää mitä hän ajattelee ja tuntee suhteestanne? Olisiko hänelle helpotus seksisuhteen loppuminen niin että ystävyys ja tuki säilyy? Vai onko hänellä itsellään toiveita että rakkaussuhteenne paranee? Vai onko hänen ongelmansa se, että hän kokee mahdollisesta erosta häpeää (VL -taustan takia) ja pelkoa yksinjäämisestä, vaikka ei haluaisikaan jatkaa suhdetta? Näihin kysymyksiin vaimosi pitäisi pystyä vastaamaan.
Sinuna näkisin että lapsienne ja itsenne takia hoitaisit asiat huolellisesti terapeuttien kanssa, jos mahdollista. Uskon että olet sellainen tyyppi, että jos nyt teet jotain harkitsematonta, tulet itse sitä katumaan ja tuntemaan siitä pahaa oloa. Siinä mielessä vaimosi etu on sinunkin etusi, vaikka sinun pitääkin puolustaa oikeuttasi omaan hyvinvointiisi.
Sinun näkökulmastasi jos vaimosi kehitys ei tule olemaan nopeaa eikä toiveita paremmasta ole pitkään aikaan, niin ero olisi ainoa mahdollisuutesi. Haluat olla parisuhteessa, jossa on vastavuoroisuutta, et voi olla 24/7 vaimosi terapiatuki. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:13"]
Jotenkin tuntuu ettei edes tiedä minkälaista parisuhteessa vois olla, tai minkälaista seksi on kun toisella ei ole estot päällä. Tekis vaan niin mieli ottaa hatkat...jos lasten hoito järjestyis ja olisin varma että en menetä muksuja, lähtisin. Toisaalta vaimo on tosi rakas ihminen mulle, ei mulla jotenkin ois sydäntä erota.
En toki heti haluais uutta suhdetta, kaipaisin omaa rauhaa, ilman että suhde painaa.
AP
[/quote]
Oletko siis ajatellut lähteä liikkeestä myös, vai mistä ajattelit löytäväsi estottoman naisen ja loistavan suhteen? Et ole ehkä niin yksin tuossa asiassa kuitenkaan kuin ajattelet. Ei me monesti vaihtaneet ateistipelletkään juuri tiedetä miltä nuo asiat tuntuvat, koska jokaisessa suhteessa jotain estoja ja lukkoja on. Estottomuus on usein uhmakasta tai persoonallisuushäiriöistä luonteeltaan, ja lopulta ollaan vielä pahemmassa suossa henkisesti, vaikka sänky kulkisi kahtasataa.
[/quote]
Rohkeastippa puhut "ateisti" ihmisten elämästä :) Toki tajuan ettei uskonnoista vapailla ihmisillä ole sen ihmeellisempää elämää.
Kyllä mietin tässä samalla kovasti myös Vl-asioita, tämä ei varmasti auta tilannettani yhtään. Samaan aikaan työssä on hirveä stressi...kaikkia pitäis paapoa ympärillä. Voimat rupee loppumaan. Lomaa on pidetty ja pidän vielä lisääkin. Irrottaudumme kyllä vaimon kanssa myös kahdestaan pikkulomille. Nyt vaan ei yhtään innostais lähteä vaimon kanssa lomalle, ahdistaa.
AP
Ps. tämä keskustelu on kyllä keventänyt mieltä, kiitos.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 13:37"]
Vaikea tilanne. Selvästi vaimollasi on omat ongelmansa, eikä teidän suhteenne voi toimia, ennen kuin ne ratkeavat edes osittain.
Parinterapianne suunnitelmahan on että ensin vaimo kuntoon, sinun pitäisi tukea häntä, sitten vasta voitte työstää suhdettanne. Sinulla ei enää vaan hermo kestä, mikä on ymmärrettävää, elämä on tässä nyt eikä vuoden päästä. Varsinkin jos on jo vuosien ongelmat takana.
Toisaalta jos jätät hänet, hän voi romahtaa kokonaan.
Ehkä tuossa keskeisin kysymys onkin, että jos normaalimpaa aikaa (lasten syntymät tms.) on ollut, mikä nyt on aiheuttanut vaimosi tilan akuutin huononemisen? Olisiko sinulla kuitenkin lusikkasi siinä sopassa? Vai onko kyse jostain hänen oman taustansa asioista? Miten vaimosi terapia edes etenee, onko mitään toiveita lähiaikoina että tila kohenee? Onko sulla mitään osallisuutta, jotain johon sinä voisit vaikuttaa vai ei?
Jos haluat toimia rehellisesti ettkä pettää, näkisin, että voisit ottaa yhteyttä pariterapeuttiine ja vaimosi terapeuttiin ja miettiä yhdessä vaimosi, sinä ja terapeutit, miten puhua tilanteesta. Esim. jos todella haluat erota, miten voisitte järjestää asian niin että sinä voit elää omaa elämääsi, mutta tukea ystävänä ja kanssavanhempana lastesi äitiä ilman että hän romahtaa. Jos vaimo ei kykene yksin keskustelemaan kanssasi näistä asioista, kykenisikö terpeuttien tuella?
Olisiko pehmeä lasku eroon tai suhteen paranemiseen se, että eläisitte edes vähän aikaa sovitusti erillänne - kumpikin miettisi asioita, vaimosi pääsisi keskittymään itseensä, eikä hänen tarvitsisi ajatella sinun tarpeitasi ja kokea painostusta puoleltasi eikä huonoa omatuntoa torjumisestasi.
Olisi tärkeä tietää mitä hän ajattelee ja tuntee suhteestanne? Olisiko hänelle helpotus seksisuhteen loppuminen niin että ystävyys ja tuki säilyy? Vai onko hänellä itsellään toiveita että rakkaussuhteenne paranee? Vai onko hänen ongelmansa se, että hän kokee mahdollisesta erosta häpeää (VL -taustan takia) ja pelkoa yksinjäämisestä, vaikka ei haluaisikaan jatkaa suhdetta? Näihin kysymyksiin vaimosi pitäisi pystyä vastaamaan.
Sinuna näkisin että lapsienne ja itsenne takia hoitaisit asiat huolellisesti terapeuttien kanssa, jos mahdollista. Uskon että olet sellainen tyyppi, että jos nyt teet jotain harkitsematonta, tulet itse sitä katumaan ja tuntemaan siitä pahaa oloa. Siinä mielessä vaimosi etu on sinunkin etusi, vaikka sinun pitääkin puolustaa oikeuttasi omaan hyvinvointiisi.
Sinun näkökulmastasi jos vaimosi kehitys ei tule olemaan nopeaa eikä toiveita paremmasta ole pitkään aikaan, niin ero olisi ainoa mahdollisuutesi. Haluat olla parisuhteessa, jossa on vastavuoroisuutta, et voi olla 24/7 vaimosi terapiatuki. Niin se vaan on.
[/quote]
Oma työpaineeni helpotti vähän ja vauvalle tuli ikää vuosi. Rupesin puuttumaan ja keskustelemaan vaimoni käytöksestä. Oikeastaan hänen vanhemmat loukkasivat minua todella pahasti, siinä tilanteessa vaimoni vain puollusteli vanhempiaan eikä seisonut rinnallani. Kriisi pullahti pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei tuo kuvaus vaimon empatia kyvyttömyydestä ja kiinnostuksen lopahtamisesta tuo mieleen sairauden nimeltä ADD.
Myöskään se että ei saa sanotuksi vasta kuin pakon edessä mitä ajattelee viittaa samaan.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 12:56"]
Mun mielestä on ongelma, jos koet, että sinussa ei ole mitään vikaa. Molempien pitäisi tulla vastaan. Toki varmasti vaimosi ongelmat voivat aiheuttaa suhteessanne sellaisen perusasetelman, jonka takia teillä menee huonosti, mutta kyllä sinunkin pitäisi miettiä, mitä voisit omalta osaltasi tehdä, jotta asiat muuttuisivat. Ja sitä kannattaa kysyä vaimoltasi! En usko, että voitte päästä eteenpäin, jos vain toisen on muututtava.
[/quote]
Enhän olekkaan kiistänyt etteikö vikaa olisi minussakin. Nyt on kuitenkin semmonen tilanne että Av:n historian ensimmäisen kerran ongelmaa on myös naisessa :) Olen myöskin itse selvitellyt asioita ammatti-ihmisen kanssa ja pariterapiassa. Omalta osaltani asiat on normaaliuden rajoissa. Olen siis todellakin kantanut vastuun omasta osuudestani.
AP