Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.
Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.
Mikä sitten olisi niitä tapauksia varten, jotka eivät ole sinun mielestäsi "vakavia"? Mikä taho niitä hoitaisi ja valvoisi? Vai ei kukaan? Niin että lasta voi kuitenkin vähän laiminlyödä tai vähän käydä käsiksi oikein kovasti suuttuessaan tai vähän kyykyttää joskus, kunhan se on tarpeeksi "lievää"?
Ihan mielenkiinnosta: kuka sen tutkisi ja päättäisi, että koska lastensuojeluilmoitus on ollut "väärä"? Jos sisältö on ollut vaikka se, että epäillään vanhemman käyttävän henkistä väkivaltaa tai nöyryyttäviä rangaistustapoja kotona. Kysytään lapselta, vanhemmalta ja läheisiltä, ja jos kukaan ei myönnä, on ilmoitus ollut väärä ja rikollinen? Sellaisia ilmoituksia ei tehdä juuri koskaan, jotka olisivat ulkopuolisen todistettavissa yksiselitteisesti valheellisiksi. "Pieni lapsi oli jätetty yksin kotiin 2.8. klo 12-20 väliseksi ajaksi, ja vanhempi löi lasta Prisman maitohyllyllä".
Tämä on vapaa länsimainen yhteiskunta. Ei täällä tule minkään viranomaisen puuttua ihmisten kotiasioihin muuta kuin silloin, kun siihen on painavat syyt.
Ainoastaan totalitaarisissa yhteiskunnissa viranomaisille on annettu valta määritellä "vähäisiä laiminlyöntejä" ja annettu oikeudet puuttua niihin. Tuloksena on mielivalta, kun edes viranomaisten kesken ei ole yhtenäistä mielipidettä siitä, että mikä kaikki lasketaan laiminlyönniksi.
Kas, kun niillä lapsilla on oikeuksia. Ja ne lapsen oikeudet ovat aina painavampia kuin aikuisen. Se on joillekin vaikeaa hyväksyä, että lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta ja erityisen vaikeaa tuntuu olevan niillä, jotka kovasti haluaisivat tarjota lapselleen huonommat olosuhteet kuin yleisesti edellytetään. Maailma on täynnä vanhempia, joista ei ole lapsensa edusta huolehtimaan. "Perhe" ei ole mikään maaginen yksikkö, joka voi keskenään päättää että mitä oikeuksia kenelläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen miettinyt, että miksi lastensuojelun ongelmaksi kokevat ihmiset ovat oikeastaan aina moniongelmaisia, monilapsisia ja hyvin harvoin korkeakoulutettuja. Toinen ryhmä eronneet isät.
Lapsistamme tehtiin kaksi ilmoitusta tekaistuin syin. Kävimme kerran toimistolla ja selitimme tilanteen: homma jäi siihen.
Omien kokemusteni perusteella luotan lastensuojeluun. Olen kuullut hyvää myös heiltä, jotka ovat päässeet lasun tarjoaman avun piiriin. Ei heiltä keneltäkään ole huostaan lapsia otettu vaan normaalia perhe-elämää elävät mutta tuetusti.
Sama juttu. Kuopus oli puhunut aika kitkerän sävyyn koulussa isoveljestään ja riidoistaan veljen kanssa. Opettaja teki viran puolesta lasun. Käytiin puhumassa ja sen jälkeen myös pari kertaa perheneuvolaa, sillä olivathan nuo sisarusten väliset riidat aika rajuja, kun molemmat olivat murrosiässä. Ihan asialliseksi koin.
Hyvä, että ongelmatapauksilta saadaan lapset pois ja turvaan. Harmi vaan, että toiminta ei ole riittävän tehokasta ja nytkin monet lapset kärsivät huonoissa oloissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelko ei välttämättä ole huono asia. Se voi saada vanhemman ajattelemaan, onko kasvatustavoissa sittenkään kaikki ihan ok.
Kannattaisi opettaa vanhempia kasvattamaan lapsia, eikä pelotella.
Miten opetat alkoholistin olemaan juomatta ja narkomaanin olemaan narkkaamatta? Kaikki minun tietämäni huostaanotot on tehty päihteiden takia.vNuorin tietämäni lapsi otettiin huostaan 7 kk ikäisenä, narkomaanivanhemmat olivat laiminlyöneet jopa lapsen ruokinnan ja pienokainen oli kuivunut.
Se että sinä et tiedä muista huostaanotosta ei tarkoita ettei niitä tapahdu.
Tiedän että moni jättää masennusoireet neuvolassa kertomatta koska herää huoli eli tehdään lasu joka stressaa, kuormittaa ja masentaa perhettä. Sitten perhetyöntekijä tarkkailee sohvalla vanhempien vuorovaikutusta lapsiinsa auttamatta mitenkään, lähinnä vanhempien virheitä vaanien tekee omat tulkintansa joista seuraa tarvittavat toimenpiteet. Tämä sohvalla istuva "apu" on myös otettava väkisin vastaan. Ja vierailua ennen on lattialistatkin pyyhittävä ettei tule korjauksia siivottomuudesta.
On myös hyvin paljon perheitä joissa osa lapsista on huostaanotettu ja osa lapsista asuu vanhemmillani, selittäisikö joku miten on mahdollista? Tietysti tarkoitan nyt tapauksia joissa sekä vanhemman että lapsen toive on lapsen kotona asuminen.
Joskus lapsi on otettu huostaan esim. Lapsen oireilun takia vastentahtoisesti. Oireiluun on löytynyt fyysisiä tekijöitä. Epäonnistunut huostaanotto on äärimmäisen vahingollista perheelle ja lapselle ihan perus turvallisuuden särkymisestä saakka.
Lapsi ei tietystikään voi asua päihdeperheessä jossa väkivaltaa, tämä on tietysti selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mietitään hetki Pikku erikaa ja sitä olisiko niitä lapsia syytä ottaa pois hieman helpommin...
Niin Eerikan veri on hänen isoäitinsä joka oli sosiaalijohtaja käsissä. Tämä jos mikä kertoo sossujen mielivallasta. Mielestäni tapaukset saisi ratkoa täysin objektiivinen tekoäly jonka algoritmiin syötettäisiin kaikki kiistattomat faktat ja inhimillinen tekijä jäisi pois.
Näin Eerika olisi pelastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ikinä sossua pelännyt tai sitä, että sossut tulisi ja ottaisi lapseni pois.
Kitinän sijaan laittaisi päänsä ja kotinsa kuntoon, niin ei lasten tarvitsisi saada apua muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.
Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.
Mikä sitten olisi niitä tapauksia varten, jotka eivät ole sinun mielestäsi "vakavia"? Mikä taho niitä hoitaisi ja valvoisi? Vai ei kukaan? Niin että lasta voi kuitenkin vähän laiminlyödä tai vähän käydä käsiksi oikein kovasti suuttuessaan tai vähän kyykyttää joskus, kunhan se on tarpeeksi "lievää"?
Ihan mielenkiinnosta: kuka sen tutkisi ja päättäisi, että koska lastensuojeluilmoitus on ollut "väärä"? Jos sisältö on ollut vaikka se, että epäillään vanhemman käyttävän henkistä väkivaltaa tai nöyryyttäviä rangaistustapoja kotona. Kysytään lapselta, vanhemmalta ja läheisiltä, ja jos kukaan ei myönnä, on ilmoitus ollut väärä ja rikollinen? Sellaisia ilmoituksia ei tehdä juuri koskaan, jotka olisivat ulkopuolisen todistettavissa yksiselitteisesti valheellisiksi. "Pieni lapsi oli jätetty yksin kotiin 2.8. klo 12-20 väliseksi ajaksi, ja vanhempi löi lasta Prisman maitohyllyllä".
Tämä on vapaa länsimainen yhteiskunta. Ei täällä tule minkään viranomaisen puuttua ihmisten kotiasioihin muuta kuin silloin, kun siihen on painavat syyt.
Ainoastaan totalitaarisissa yhteiskunnissa viranomaisille on annettu valta määritellä "vähäisiä laiminlyöntejä" ja annettu oikeudet puuttua niihin. Tuloksena on mielivalta, kun edes viranomaisten kesken ei ole yhtenäistä mielipidettä siitä, että mikä kaikki lasketaan laiminlyönniksi.
Kas, kun niillä lapsilla on oikeuksia. Ja ne lapsen oikeudet ovat aina painavampia kuin aikuisen. Se on joillekin vaikeaa hyväksyä, että lapset eivät ole vanhempiensa omaisuutta ja erityisen vaikeaa tuntuu olevan niillä, jotka kovasti haluaisivat tarjota lapselleen huonommat olosuhteet kuin yleisesti edellytetään. Maailma on täynnä vanhempia, joista ei ole lapsensa edusta huolehtimaan. "Perhe" ei ole mikään maaginen yksikkö, joka voi keskenään päättää että mitä oikeuksia kenelläkin on.
Lapsilla on oikeus esimerkiksi yksityisyyteen ja kotirauhaan. Nykyinen tavallisiinkin perheisiin ulottuva massiivinen lasukontrolli ei oikein sovi yhteen sen kanssa.
Mitä maailmaan tulee, niin monissa kehitysmaissa jopa ylivoimainen valtaosa perheistä on sellaisia, että Suomen kriteereillä niiden lapset tulisi ottaa huostaan. Myös jos ajatellaan historiallisesti, niin vaikkapa 50-luvun Suomen perheistä todennäköisesti enemmistö täyttäisi nykypäivän huostaanottokriteerit. Siitä huolimatta näillä 50-luvun lapsilla on mennyt elämässä oikein hyvin, paljon paremmin kuin mitä siinä tapauksessa jos heistä olisi tehty laitoslapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten oikeudet
......
7. Jokainen lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen. Syntyneellä lapsella on oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.
8. Lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa.
9. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos hänellä on hyvä ja turvallista olla heidän kanssaan. Vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. Tapaaminen voidaan estää, jos se on lapsen edun vastaista.
Nämä on YK:ssä määritelty ja niissä lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavana sekä säilyttää sukulaissuhteensa. Lasu tehdään lapsen suojelemiseksi mutta ei ymmärretä että tukemalla hyvää vanhemmuutta tuetaan samalla parhaiten lasta.
Vierailija kirjoitti:
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Huostaanotetutkin lapset pääsääntöisesti tapaavat vanhempiaan. Jopa täysin elämänhallinnan menettäneet päihde- ja mt vanhemmat saattavat kyetä olemaan lapsensa kanssa muutaman tunnin onnistuneessa rakastavassa vuorovaikutuksessa tuetusti vaikka yhdessäasuminen ei onnistukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Kyllähän monin rakastaa koiraansakin ja silti kohtelee kaltoin.
"No, ei me nyt voitu auttaa sua koska sun äiti rakastaa sua."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Kyllähän monin rakastaa koiraansakin ja silti kohtelee kaltoin.
"No, ei me nyt voitu auttaa sua koska sun äiti rakastaa sua."
Jos ajatellaan että äiti kurittaa lastaan eikä sanoita, niin onko se lopulta niin iso asia lapsen elämässä, että lapsi tulee riistää rakastavalta äidiltään ja siirtää laitokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Kyllähän monin rakastaa koiraansakin ja silti kohtelee kaltoin.
"No, ei me nyt voitu auttaa sua koska sun äiti rakastaa sua."
Minut olisi pitänyt nykystandardeilla huostaanottaa. Vanhempani käyttivät alkoholia jouluna, uutenavuotena ja juhannuksena ja pääsiäisenä ja välillä viikonloppuisin vuosina 1983-2001 niin että meidän alaikäisten lisäksi ei talossa ollut yhtään ajokuntoista aikuista. Isäni mongersi ja oli selvästi humalassa äitini oli "pienessä tuiskeessa" niin että lapsena sen aisti mutta ei ollut pelottavaa. Kumpikaan ei koskaan sammunut. Isäni poltti tupakkaa sisällä niin että altistuin passiiviselle tupakoinnille joka päivä. Isäni masentui muutamaksi vuodeksi 90-luvun lamassa jäätyään työttömäksi ja tissutteli kotona. Äitini antoi minulle lukuisia kertoja tukkapöllyä niin että hiuksia irtosi, hän myös piti väkisin kiinni minua monesti. Kumpikin käyttivät henkistä väkivaltaa lapsiin ja huusivat ja sättivät minua, minua myös haukuttiin rumilla sanoilla "idiootti" "apina".
Vanhempani myös huolehtivat ruoasta ja vaatteista. Iltasatu luettiin ja sänkyyn peiteltiin suukon kanssa joka ikinen ilta. Myös murrosiässä kun sitä vähiten kaipasin. Vanhempainilloissa käytiin. Koripallotreeneihin kuskattiin autolla neljä kertaa viikossa. Minua kehuttiin ja kannustettiin ja pidettiin sylissä. Minua halattiin joka ikinen päivä. Minua rakastettiin.
Olisiko huostaanotto ollut kohdallani oikea ratkaisu? Olisinko saanut siellä paremmat eväät elämään?
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Vierailija kirjoitti:
"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:
"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.
"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.
"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.
Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.
Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:
"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.
"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.
"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.
Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.
Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.
Lähtökohta on, että lapsella on oikeuksia ja vanhemmalla ei ole oikeuksia. Tähän sisältyy esimerkiksi se, että vanhempi ei saa rangaista lasta sellaisella tavalla, jonka lapsi kokee epämiellyttäväksi.
Jos lapsi esimerkiksi haistattelee vanhemmalle, niin sitä on joko siedettävä tai sitten otettava yhteyttä sosiaalitoimeen joka reagoi siihen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi todella tärkeä asia mikä näissä keskusteluissa aina unohtuu on rakkaus. Lukuunottamatta ne vähemmistönä olevat tunteettomat tyypit niin väitän että kukaan ei maailmassa rakasta lasta yhtä paljon kun hänen vanhempansa, ei kukaan. Kukaan muu ei nää lasta yhtä suloisena, ihanana ja rakkaansa. Tämä vanhemman rakkaus on asia joka kehittää, kannattelee ja ravitsee lapsen sielua.
Myös masentunut äiti, fyysisesti kurittava äiti tai päihteitä käyttävä äiti voi olla hyvin rakastava äiti. Tämä vanhemman ja lapsen suhde pitäisi mielestäni aina nähdä valittavana asiana.
On tutkimuksissa todettu että lapselle ei riitä ruoka ja puhtaat vaatteet ja tunti hikiliikuntaa päivässä vaan hän tarvitsee rakkautta kasvaakseen ihmiseksi.
Vanhempien tunteilla ei ole lapselle mitään väliä, jos rakastavat vanhemmat huutavat, pahoinpitelevät, lukitsevat pimeään komeroon, pitävät nälässä ja pilkkaavat lapsen itkua ja hätää. Siinähän muhivat suurissa tunteissaan. Lapsen elämään tuhoavat "rakkaudellaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, aivan ensimmäinen pykälä:
"Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti." Huomaa, että nimenomaan LAPSEN YKSILÖLLISTEN toivomusten mukaisesti. Ei siis vanhemman tai perheen näkemysten tai periaatteiden mukaisesti, ei vanhemman parhaaksi näkemällä tavalla eikä mitään muutakaan sen suuntaista.
"Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä." Huomaa, että henkinen väkivalta on nimenomaisesti mainittu laissa fyysisen väkivallan yhteydessä. Henkinen väkivalta ja kaikenlainen huono kohtelu on tarkoituksellisesti asetettu samaan kategoriaan fyysisen väkivallan ja hyväksikäytön kanssa.
"Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti." Huomaa, että lapsen alistaminen on säädetty samalla tavalla kielletyksi kuin ruumiillinen kuritus. Edelleen lapsen kohteleminen loukkaavasti (eli esimerkiksi nyöryyttävästi) on toden totta kielletty ihan ensimmäisessä pykälässä.
Tämäkin laki on demokraattisella päätöksenteolla syntynyt, kansan valtaosa on sen halunnut voimaan ja haluaa yhä pitää voimassa. Nähtävästi muut vanhemmat eivät jostain kumman syystä koe noita vaatimuksia ollenkaan mahdottomiksi. Se on ihan yksinkertainen fakta, että sinun täytyy tarjota lapsellesi lain mukaiset vähimmäisedellytykset, jos mielit pysyä huoltajana. Sillä lapsella on laillinen, kaikki vanhempien oikeudet jyräävä oikeus noihin asioihin. Syystä. Ja jos sinä et pysty, lapsella on oikeus päästä sellaisiin olosuhteisiin joissa pystytään - koska kysymys ei ole sinusta vaan lapsesta. Edelleen, lapsi ei ole vanhempiensa omaisuutta.
Sitäkin voisi toki miettiä, miksi haluat yrittää vängätä siitä että _miten_ ikävästi ihan tarkalleenottaen vanhemmalla on "oikeus" kohdella lastaan.
Lähtökohta on, että lapsella on oikeuksia ja vanhemmalla ei ole oikeuksia. Tähän sisältyy esimerkiksi se, että vanhempi ei saa rangaista lasta sellaisella tavalla, jonka lapsi kokee epämiellyttäväksi.
Jos lapsi esimerkiksi haistattelee vanhemmalle, niin sitä on joko siedettävä tai sitten otettava yhteyttä sosiaalitoimeen joka reagoi siihen parhaaksi katsomallaan tavalla.
Onko siis sossuilla oikeus alistaa lapsi määräysvaltansa alle?
Melkein kymmenen vuoden työkokemuksella lastensuojelusta voin kertoa, että korkeintaan yksi kymmenestä ilmoituksesta on ns. "kiusaa" eikä sen takana ole mitään huolestuttavaa. Näitä tekevät useimmiten vanhemmat, jotka ovat menettäneet huoltajuuden toiselle vanhemmalle. Jokainen ilmoitus on kuitenkin perattava ja tutkittava, koska emme voi tietää mikä ilmoituksista on vakava ja mikä tehty väärin perustein. Jos mitään laiminlyöntiä ei paljastu, kaikki jatkavat elämäänsä ja menettävät prosessille vain pari tuntia elämästään.
Useimmiten ilmoituksille on syynsä. Joskus vanhemmat eivät ollenkaan ymmärrä syitä. On esimerkiksi tukkapöllyjä, pelottelua, lapsen suun puristamista kiinni tämän itkiessä, vanhempien välistä väkivaltaa, päihdeongelmia, joita vanhemmat eivät itse tiedosta tai tunnusta, mutta saattavat esimerkiksi sammua kesken juhlinnan niin, että lapset menevät naapuriin hakemaan apua. On myös verbaalista väkivaltaa, uhkailua, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista. Näissä tilanteissa vanhempi lähes poikkeuksetta kokee olleensa ihan sovelias vanhempi, eikä näe toiminnassaan väärää. Lapset kertovat monesti peloistaan avoimesti. Jotkut lapset vetäytyvät täysin kuoreensa.
Lastensuojelussa rahaa ei ole nimeksikään. Bisnestä siellä ei tehdä, ellei puhuta yksityisistä laitoksista, jonne lapsia sijoitetaan. Niissä voi olla eri tilanne. Sijoittamisesta tai huostaanotosta kukaan ei kuitenkaan hyödy taloudellisesti. Lapsi parhaimmillaan hyötyy sosiaalisesti.
Sosiaalityöntekijät toimivat ohjeiden ja lakien pohjalta. Jos jonkun mielestä lapsen läpsiminen on OK, se ei silti ole sitä lain silmissä. Silloin on hyvä miettiä omia kasvatusmenetelmiä ja päivittää ne tälle päivälle. Ketään ei oteta huostaan rasvaisen maidon tai kotiin unohtuneen jumppakassin takia. Huostaanotoille on aina painavat syyt ja niitä on arvioimassa useamman ammattilaisen ryhmä.
On hyvä muistaa, että monet tekevät ilmoituksen itse itsestään. Joskus esimerkiksi voimat eivät riitä. Perheissä voi olla useampi erityislapsi ja jollakulla niin vaikeita käytöshäiriöitä, että vanhemmat katsovat parhaaksi saada apua.
Jos koet tulleesi väärin kohdelluksi lastensuojeluasiassa, ilmoita Aviin, älä tänne palstalle. Avi tarkastelee ja tutkii asiat puolueettomasti ja antaa ratkaisun. Jos vielä sen jälkeen kokee olevansa väärinymmärretty, voisi olla viisasta harkita lähestymistapansa muuttamista. Ehkä koko systeemi ei olekaan juuri sinua vastaan? Ehkä systeemi toimiikin sellaisten lakien puitteissa, joita sinä rikot.
Sekä lastensuojelu itse että erilaisten työpaikkojen sisäinen ohjeistus lähtee siitä, että käytössä on varhaisen puuttumisen malli. Se tarkoittaa sitä, että perinteinen "maalaisjärkinen" käsitys siitä, että mikä on lastensuojeluasia ja mikä ei, ei enää päde. Sen sijaan lähtökohta on se, että kaikki mikä tuottaa huolta on myös lastensuojeluasia, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Esimerkiksi kun lastensuojelu puuttuu peliin jo siinä vaiheessa, kun äiti tai isä on tukistamassa lasta, niin ei enää pääse tapahtumaan sitä, että perheväkivalta eskaloituu ja lapselle esimerkiksi annetaan remmiä.