Jäikö sinulta jotakin isoa väliin koronan vuoksi ja harmittaako?

Ei jäänyt mitään väliin, päinvastoin nautin suuresti, kun oli rauhallista ja mukavaa kaikkialla.

N48

Vaihto-opiskelu peruttiin kaksi kertaa ja kerkesin valmistua ennen rajoitusten ja passien loppumista.

Toisaalta olin jo nuorempana ollut vaihdossa, niin ei nyt hirveästi harmittanut. Säästin nekin rahat.

Ei itselläni, mutta tyttäreni menetti vanhojen tanssit ja penkkarit. Tai penkkarit kyllä pidettiin mutta sairastui itse koronaan juuri silloin.

No kai sulla jäi väliin muutakin, kun naimisiin menitte?

Pariutuminen.

Koiran "kisaura" katkesi ja siinä se ehti vanhetakin niin ettei saavutettu sitä mitä muuten olisi ehditty. Ei vakavaa, voihan sitä harrastaa mutta olisi ollut kiva kokeissa testata osaamista pitemmälle.

Ei. Suomessa ei ole mitään isoa, vain pientä. Ja kylmä säätila. Maisema rajattu.

Esikoisen penkkarit ja yo-juhlat. Toki ne jäi häneltäkin mikä harmittaa vielä enemmän.

Hieman isommat 50-vuotisjuhlat, mutta ei haitannut yhtään. En olisi halunnut juhlia muutenkaan, mutta suku painosti. Korona oli hyvä syy peruuttaa pirskeet.

Ei.

50-vuotis synttäri reissu, jota oli valmisteltu pari vuotta.

En tehnyt rajojen avautumisen jälkeen reissua vaan käytin reissuun varatut rahat muuhun mukavaan.

Jäi. Kolme vuotta elämästä meni ihan pieleen ja hukkaan ja jäi syvä suru ja pettymys tähän yhteiskuntaan ja suomalaisiin.

Mulla oli niin paljon toiveikkaita ja iloisia suunnitelmia vuodelle 2020 ja siitä eteenpäin eikä ne sitten koronan ja niiden sulkujen yms takia toteutuneetkaan.

En millään tunnu pääsevän siitä yli vaan olen yhä ihan hirveän vihainen ja katkera. En pysty enää aloittamaan uudelleen tai jatkamaan siitä mihin jäin.

Ei korona-ajan takia, mutta taudin takia on jäänyt, koska pitkittyneen koronan oireet rajoittavat elämääni paljon.

20 000 euroa palkkaa kun en saanut tehdä töitäni kokonaista vuotta ja toki tämän vuoden lomarahoistakin osa.

Jäi väliin työidentiteetti, kun korona vei työt. Aktiivisen liikuntaharrastuksen pariin en ole vieläkään päässyt kunnolla mukaan, tuskin enää pääsenkään. En ole enää sama ihminen. Entisen hyvän työpaikan sijaan joudun tyytymään hanttihommiin.

Häät oli tarkoitus pitää 08.08.2020, mutta piti siirtää. Isoisäni ja 2 muuta tärkeää ihmistä ehtivät kuolla ennen häitä ja olin pikkutytöstä saakka haaveillut, että he soittaisivat häissäni, mutta se ei nyt toteutunut. Häät olivat "ihan kivat" eivätkä niin ihanat kuin olisivat heidän kanssaan.

Myös serkkujen ylioppilasjuhlat ja vanhojentanssit peruttiin. Olivat kyllä masentuneita, kun olivat ostaneet hienot iltapuvut valmiiksi ihan turhaan.

Näistä asioista pitäisi puhua avoimesti myös mediassa.

Monilla kävi hyvä tuuri, eikä rajoitukset haitanneet lainkaan. On kuitenkin paljon myös niitä, joiden elämän käännehetkiin rajoitukset osuivat. Esimerkiksi rajoitukset sairaaloissa. Anteeksiantamatonta.

Rajoitukset olivat täysin yliampuvia. Vanhukset jätettiin yksin, lasten harrastuksia rajoitettiin ja rokotteita painostettiin ottamaan törkeällä tavalla. Monelta vietiin elanto.

Itselläni korona-aika osui sinänsä hyvään saumaan, sillä opiskelin ja etäopiskelu sopi hyvin elämäntilanteeseeni. Kaikilla ei käynyt yhtä hyvin.

Useampi isompi juhla omassa perheessä juhlittiin ihan pienellä porukalla.

Kauan suunniteltu ja varattu matka peruuntui, rahat toki säästyi.

Läheinen ihminen sairastui vakavasti (ei koronaan) ja ehti kuolla, en ehtinyt tavata häntä enää.

Muut asiat ei ole jääneet harmittamaan sen ajan jälkeen, mutta tuo läheisen menettäminen oli ja on edelleen vaikea asia. Kun ei päässyt edes hyvästelemään, niin mieli ei tahdo hyväksyä menetystä.

Ei mitään suurempaa, mutta kyllä se korona aika jotenkin on sumuisena muistona. Töitä oli kuitenkin, apteekit ei varmasti koskaan sulkeudu. Ja ihaninta, hankittiin kissa. Se kyllä tapahtui ihan koronan alussa, milloin ei vielä tiedetty, että millaiseksi kaaokseksi se menikään.

Tykkäsin kyllä, kun elämä rauhoittui ja turha meneminen melkeinpä loppui kokonaan. En kuitenkaan sitä ikinä takaisin halua.

Erittäin iso ammatillinen tapahtuma jäi tyngäksi kevättalvella 2020 New Yorkissa.

Olisi voinut tapahtua vaikka mitä uralla, mutta tapahtuikin pandemia.

Toisaalta ehdin itse palata kotiin juuri ennen lentojen perumista, ehkä kiitollisuus on kuitenkin päällimmäinen tunne.