Lastensuojelulla on valta ottaa lapsesi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

No se tilanne oli, että nykyiseen verrattuna lapsia sai rääkätä melkolailla rauhassa.

Pieksämiseen, asianmukaisen ravinnon puutteeseen, likaisuuteen, sadistisiin kasvatusmalleihin, lapsen terveydestä huolehtimattomuuteen, koulutuksen laiminlyöntiin ja valvonnan täydelliseen laiminlyöntiin on onneksi onnistuttu usein puuttumaan jo pidempään. Mutta noiden edellämainittujen lisäksi on valtavasti asioita, joissa vanhempien toimia tulee valvoa ja selvittää. Se, että noita edellämainittuja ei tapahdu, ei todellakaan tarkoita, etteikö huolelle ja selvittelylle olisi pirun hyvää aihetta monesta muusta syystä.

Niinpä! Lähdetään vaikka sellaisesta perusasiasta kuin ruokaympyrä. Syödäänkö tuoreita kasviksia tarpeeksi yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kritisoi oikeasti vakavien tapausten huostaanottoa. Vaan kyse on siitä, että on luotu ilmiantojärjestelmä joka puuttuu aivan tavallisten perheiden elämään.

Miten homman pitäisi mielestäsi toimia, jos "ilmiantojärjestelmästä" tulisi hankkiutua eroon? Onko sinulla muita ehdotuksia, kuin se iänikuinen ympäripyöreä mutina "turhista" ja/tai nimettömistä ilmoituksista?

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Sitten kukaan ei enää uskaltaisi tehdä ilmoituksia ja vanhemmat saisivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa. Ei ne lastensuojelun työntekijät ole mitään meedioita, jotka kristallipallosta katsovat, että nyt jossain on lapsi hädässä. 99% näistä vakavista tapauksista tulee tietoon päiväkodin, tuttavan tai naapurin kautta. MIten muutenkaan?

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

Ruumiillinen kuritus oli 90-luvulla todella yleistä. Vanhemmat tiesivät, ettei siitä jää kiinni, joten se oli käytössä useimmissa perheissä.

Tukistajien jahtaamiseksiko tämä järjestelmä on luotu?

Tiesithän, että lapsen tukistaminen on ollut rikos jo vuodesta 1984? Miksi yhteiskunnan pitäisi katsoa rikoksia läpi sormien?

Vierailija kirjoitti:

Mä tein joskus lasuja yhdestä entisestä kaverin lapsista kiusallani. Ja joutui se pulaan. Vaikka ne oli perättömiä.

Kerro ihmeessä lisää! Millä tavalla pulaan? Mitä toimenpiteitä tuli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kritisoi oikeasti vakavien tapausten huostaanottoa. Vaan kyse on siitä, että on luotu ilmiantojärjestelmä joka puuttuu aivan tavallisten perheiden elämään.

Miten homman pitäisi mielestäsi toimia, jos "ilmiantojärjestelmästä" tulisi hankkiutua eroon? Onko sinulla muita ehdotuksia, kuin se iänikuinen ympäripyöreä mutina "turhista" ja/tai nimettömistä ilmoituksista?

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Sitten kukaan ei enää uskaltaisi tehdä ilmoituksia ja vanhemmat saisivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa. Ei ne lastensuojelun työntekijät ole mitään meedioita, jotka kristallipallosta katsovat, että nyt jossain on lapsi hädässä. 99% näistä vakavista tapauksista tulee tietoon päiväkodin, tuttavan tai naapurin kautta. MIten muutenkaan?

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

Ruumiillinen kuritus oli 90-luvulla todella yleistä. Vanhemmat tiesivät, ettei siitä jää kiinni, joten se oli käytössä useimmissa perheissä.

Ei ole tiedossa, oliko käytössä useimmissa perheissä. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltämisestä tuli voimaan 1984. Asiasta oli uutisissa niin paljon juttuja, että kenellekään ei ole voinut jäädä epäselväksi, että kuritus on rikos.

Se ei ole mitään uutta, että rikoksia tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä on jalkakäytävällä pyöräily. Koska sitä ei valvota, niin lähes 100% pyöräilijöistä syyllistyy siihen.

Niin pitää ollakin. Kun olet hyvä vanhempi, sun ei tarvii miettiä tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kritisoi oikeasti vakavien tapausten huostaanottoa. Vaan kyse on siitä, että on luotu ilmiantojärjestelmä joka puuttuu aivan tavallisten perheiden elämään.

Miten homman pitäisi mielestäsi toimia, jos "ilmiantojärjestelmästä" tulisi hankkiutua eroon? Onko sinulla muita ehdotuksia, kuin se iänikuinen ympäripyöreä mutina "turhista" ja/tai nimettömistä ilmoituksista?

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Sitten kukaan ei enää uskaltaisi tehdä ilmoituksia ja vanhemmat saisivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa. Ei ne lastensuojelun työntekijät ole mitään meedioita, jotka kristallipallosta katsovat, että nyt jossain on lapsi hädässä. 99% näistä vakavista tapauksista tulee tietoon päiväkodin, tuttavan tai naapurin kautta. MIten muutenkaan?

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

Ruumiillinen kuritus oli 90-luvulla todella yleistä. Vanhemmat tiesivät, ettei siitä jää kiinni, joten se oli käytössä useimmissa perheissä.

Tukistajien jahtaamiseksiko tämä järjestelmä on luotu?

Tiesithän, että lapsen tukistaminen on ollut rikos jo vuodesta 1984? Miksi yhteiskunnan pitäisi katsoa rikoksia läpi sormien?

Miksei tukistamista voida laillistaa Suomessa niin kuin monissa muissa länsimaissa (esim. Englanti) on tehty? Siinä säästyisi valtavasti lastensuojelun resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Narsistiselle sossuliinille valta ja sen käyttäminen menee lapsenkin edun edelle, "lapsen paras" on vain tekosyy jopa sadistiselle viranomaisen vallankäytölle. Narsisteja ei saisi päästää kyseisiin virkoihin.

Olisit pitänyt elämäsi hallinnassa, niin ei tarvitsisi täällä naukua.

Vierailija kirjoitti:

Niin pitää ollakin. Kun olet hyvä vanhempi, sun ei tarvii miettiä tällaisia.

Ihan niin kuin Itä-Saksassa. Jos tiesit ajattelevasi oikein, niin sinulla ei ollut mitään pelättävää Stasin taholta. Vai oliko sittenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kritisoi oikeasti vakavien tapausten huostaanottoa. Vaan kyse on siitä, että on luotu ilmiantojärjestelmä joka puuttuu aivan tavallisten perheiden elämään.

Miten homman pitäisi mielestäsi toimia, jos "ilmiantojärjestelmästä" tulisi hankkiutua eroon? Onko sinulla muita ehdotuksia, kuin se iänikuinen ympäripyöreä mutina "turhista" ja/tai nimettömistä ilmoituksista?

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Sitten kukaan ei enää uskaltaisi tehdä ilmoituksia ja vanhemmat saisivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa. Ei ne lastensuojelun työntekijät ole mitään meedioita, jotka kristallipallosta katsovat, että nyt jossain on lapsi hädässä. 99% näistä vakavista tapauksista tulee tietoon päiväkodin, tuttavan tai naapurin kautta. MIten muutenkaan?

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

Ruumiillinen kuritus oli 90-luvulla todella yleistä. Vanhemmat tiesivät, ettei siitä jää kiinni, joten se oli käytössä useimmissa perheissä.

Ei ole tiedossa, oliko käytössä useimmissa perheissä. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltämisestä tuli voimaan 1984. Asiasta oli uutisissa niin paljon juttuja, että kenellekään ei ole voinut jäädä epäselväksi, että kuritus on rikos.

Se ei ole mitään uutta, että rikoksia tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä on jalkakäytävällä pyöräily. Koska sitä ei valvota, niin lähes 100% pyöräilijöistä syyllistyy siihen.

Sun piireissä ehkä, todellisuudessa -% on paljon alhaisempi. Joillain on aivot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko ei välttämättä ole huono asia. Se voi saada vanhemman ajattelemaan, onko kasvatustavoissa sittenkään kaikki ihan ok.

Pelko saa vanhemmat kaunistelemaan perheen tilannetta neuvolassa ja joka paikassa. Masennuksesta ei uskalleta kertoa, apua ei uskalleta hakea, ongelmat pahenevat.

Tämä. Esim mulla on välillä kausia vuoden välein (sijoittuu kuolleen isäni syntymäpäivään) jolloin olen 2 viikkoa ihan masentunut ja tyyliin itsemurhan partaalla. Yh:na en kuitenkaan uskalla hakea apua koska vaikka kyse on 2 viikon jaksosta. Muuten olen kunnossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei kritisoi oikeasti vakavien tapausten huostaanottoa. Vaan kyse on siitä, että on luotu ilmiantojärjestelmä joka puuttuu aivan tavallisten perheiden elämään.

Miten homman pitäisi mielestäsi toimia, jos "ilmiantojärjestelmästä" tulisi hankkiutua eroon? Onko sinulla muita ehdotuksia, kuin se iänikuinen ympäripyöreä mutina "turhista" ja/tai nimettömistä ilmoituksista?

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Sitten kukaan ei enää uskaltaisi tehdä ilmoituksia ja vanhemmat saisivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa. Ei ne lastensuojelun työntekijät ole mitään meedioita, jotka kristallipallosta katsovat, että nyt jossain on lapsi hädässä. 99% näistä vakavista tapauksista tulee tietoon päiväkodin, tuttavan tai naapurin kautta. MIten muutenkaan?

Oliko siis esim. 90-luvulla se tilanne, että vanhemmat saivat pahoinpidellä ja laiminlyödä lapsiaan rauhassa? Silloin ei vielä tehty tavallisista perheistä massiivisella skaalalla ilmiantoja niin kuin nykyisin.

Ruumiillinen kuritus oli 90-luvulla todella yleistä. Vanhemmat tiesivät, ettei siitä jää kiinni, joten se oli käytössä useimmissa perheissä.

Ei ole tiedossa, oliko käytössä useimmissa perheissä. Laki lasten fyysisen ja alistavan kurittamisen kieltämisestä tuli voimaan 1984. Asiasta oli uutisissa niin paljon juttuja, että kenellekään ei ole voinut jäädä epäselväksi, että kuritus on rikos.

Se ei ole mitään uutta, että rikoksia tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä on jalkakäytävällä pyöräily. Koska sitä ei valvota, niin lähes 100% pyöräilijöistä syyllistyy siihen.

Sun piireissä ehkä, todellisuudessa -% on paljon alhaisempi. Joillain on aivot.

Menepä kadun varteen tarkkailemaan niin mielipiteesi muuttuu.

Alle kouluikäiset Lapset juoksentelee tiellä ilta kymmeneltä ja huutavat vittua.

Vanhemmat umpikännissä ja sammuneet saunan lattialle. Tästä ei saa tehdä lasua?

Vierailija kirjoitti:

Alle kouluikäiset Lapset juoksentelee tiellä ilta kymmeneltä ja huutavat vittua.

Vanhemmat umpikännissä ja sammuneet saunan lattialle. Tästä ei saa tehdä lasua?

99% lasuista ei ole aiheeltaan lähelläkään tuota vakavuusluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Mikä sitten olisi niitä tapauksia varten, jotka eivät ole sinun mielestäsi "vakavia"? Mikä taho niitä hoitaisi ja valvoisi? Vai ei kukaan? Niin että lasta voi kuitenkin vähän laiminlyödä tai vähän käydä käsiksi oikein kovasti suuttuessaan tai vähän kyykyttää joskus, kunhan se on tarpeeksi "lievää"?

Ihan mielenkiinnosta: kuka sen tutkisi ja päättäisi, että koska lastensuojeluilmoitus on ollut "väärä"? Jos sisältö on ollut vaikka se, että epäillään vanhemman käyttävän henkistä väkivaltaa tai nöyryyttäviä rangaistustapoja kotona. Kysytään lapselta, vanhemmalta ja läheisiltä, ja jos kukaan ei myönnä, on ilmoitus ollut väärä ja rikollinen? Sellaisia ilmoituksia ei tehdä juuri koskaan, jotka olisivat ulkopuolisen todistettavissa yksiselitteisesti valheellisiksi. "Pieni lapsi oli jätetty yksin kotiin 2.8. klo 12-20 väliseksi ajaksi, ja vanhempi löi lasta Prisman maitohyllyllä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiselle sossuliinille valta ja sen käyttäminen menee lapsenkin edun edelle, "lapsen paras" on vain tekosyy jopa sadistiselle viranomaisen vallankäytölle. Narsisteja ei saisi päästää kyseisiin virkoihin.

Olisit pitänyt elämäsi hallinnassa, niin ei tarvitsisi täällä naukua.

Kalikka kalahti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Mikä sitten olisi niitä tapauksia varten, jotka eivät ole sinun mielestäsi "vakavia"? Mikä taho niitä hoitaisi ja valvoisi? Vai ei kukaan? Niin että lasta voi kuitenkin vähän laiminlyödä tai vähän käydä käsiksi oikein kovasti suuttuessaan tai vähän kyykyttää joskus, kunhan se on tarpeeksi "lievää"?

Ihan mielenkiinnosta: kuka sen tutkisi ja päättäisi, että koska lastensuojeluilmoitus on ollut "väärä"? Jos sisältö on ollut vaikka se, että epäillään vanhemman käyttävän henkistä väkivaltaa tai nöyryyttäviä rangaistustapoja kotona. Kysytään lapselta, vanhemmalta ja läheisiltä, ja jos kukaan ei myönnä, on ilmoitus ollut väärä ja rikollinen? Sellaisia ilmoituksia ei tehdä juuri koskaan, jotka olisivat ulkopuolisen todistettavissa yksiselitteisesti valheellisiksi. "Pieni lapsi oli jätetty yksin kotiin 2.8. klo 12-20 väliseksi ajaksi, ja vanhempi löi lasta Prisman maitohyllyllä".

Tämä on vapaa länsimainen yhteiskunta. Ei täällä tule minkään viranomaisen puuttua ihmisten kotiasioihin muuta kuin silloin, kun siihen on painavat syyt.

Ainoastaan totalitaarisissa yhteiskunnissa viranomaisille on annettu valta määritellä "vähäisiä laiminlyöntejä" ja annettu oikeudet puuttua niihin. Tuloksena on mielivalta, kun edes viranomaisten kesken ei ole yhtenäistä mielipidettä siitä, että mikä kaikki lasketaan laiminlyönniksi.

Ei niitä lapsia pois oteta jos kaikki on hyvin. Aina sille on syynsä...

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on miljoonaluokan (raadollinenkin) bisnes, joka hyötyy erityisesti maamme laajoista alkoholiongelmista.

Alkoholistien lapsena täytyy sanoa että kumpa olisivat vieneet meidät lapset turvaan ja pistäneet vanhemmat hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa tehdään muulla syyllä. Tilastot löytyy netistä kyllä, jokainen voi itse lukea.

Linkki tilastoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisi palauttaa käyttöön se kulttuuri, missä lastensuojelu on vakavia tapauksia varten. Nykyisin vakaville tapauksille ei usein edes riitä lastensuojelulla aikaa kunnolla, kun aika menee tavallisten perheiden oletetuista "huolenaiheista" tehtyjen ilmiantojen parissa.

Ensimmäiset asiat mitä pitäisi tehdä olisi eräiden ammattiryhmien lasuvelvollisuuden poistaminen sekä väärän lasu-ilmiannon kriminalisointi samalla tapaa kuin väärä rikosilmoitus on kriminalisoitu.

Mikä sitten olisi niitä tapauksia varten, jotka eivät ole sinun mielestäsi "vakavia"? Mikä taho niitä hoitaisi ja valvoisi? Vai ei kukaan? Niin että lasta voi kuitenkin vähän laiminlyödä tai vähän käydä käsiksi oikein kovasti suuttuessaan tai vähän kyykyttää joskus, kunhan se on tarpeeksi "lievää"?

Ihan mielenkiinnosta: kuka sen tutkisi ja päättäisi, että koska lastensuojeluilmoitus on ollut "väärä"? Jos sisältö on ollut vaikka se, että epäillään vanhemman käyttävän henkistä väkivaltaa tai nöyryyttäviä rangaistustapoja kotona. Kysytään lapselta, vanhemmalta ja läheisiltä, ja jos kukaan ei myönnä, on ilmoitus ollut väärä ja rikollinen? Sellaisia ilmoituksia ei tehdä juuri koskaan, jotka olisivat ulkopuolisen todistettavissa yksiselitteisesti valheellisiksi. "Pieni lapsi oli jätetty yksin kotiin 2.8. klo 12-20 väliseksi ajaksi, ja vanhempi löi lasta Prisman maitohyllyllä".

"Nöyryyttävä rangaistustapa" (mitä se edes täsmälleen tarkoittaa?) on täysin laillinen. Viranomainen ei voi sitä kieltää.