Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen uupunut feministien naisille ja miehille asettamiin paineisiin / T.Nainen 30v
01.08.2021 |
Olin vuosia tosi moderni, mutta olen tosi uupunut feministien naisille asettamiin paineisiin. Pitää olla bosslady, pitää olla "en tarvitse miestä mihinkään" asenteella ja on oltava oikeastaan enemmän ja kaikkea, ja miehen tarvitsemien on kuin rikollista. Tuntuu myös että miehille jopa kuin pitää olla kiukkuinen ja valittaa jotta on tiedostavan feministin kuuloinen ja viljellä termiä "toksinen maskuliinisuus".
Olen vuosien varrella biseksuaalina tapaillut ja seurustellut niin naisten, miesten kuin myös muiden sukupuolien kanssa. Olen käynyt läpi monet roolit ja yllätyksenä minä haluankin olla vaan ns. "tavallinen perinteinen nainen". Haluaisin uskaltaa sanoa sen, mutta koen että ilmapiiri on heti tuomitseva. Siis että jos haluan olla pullantuoksuinen äiti, haluan myöntää että tarvitsen miestä, haluan sukupuoliroolit parisuhteessa heteromiehen kanssa
enkä halua tätä että miehet ja naiset on pakko olla." samoja" .
Tämä on se mihin olen päätynyt, mutta suvaitsevuus ei tunnukaan ulottuvan siihen jos haluat olla tavallinen nainen. Ja jopa tämäkin sitten että ei kuulemma saisi käyttää sanoja tavallinen tai normaali kun mitä ne tarkoittaa.. Mutta varmaan moni tajuaa mitä tarkoitan termillä tavallinen nainen?
Moni feministi tuntuu sanovan että joo joo kaikki on ok ja kaikki saa olla sellaisia kun on... Kunnes sanot ääneen sen että et halua olla bosslady, supernainen vaan ihan vaan tavallinen nainen, olla naisellinen, eikä ylianalysoida puhki asioita. Kaikkea ei tarvitse analysoida niin perkeleesti.
Eli olen todella uupunut ja lopen kyllästynyt feministien puheisiin ja analyyseihin ja miesvihaan.
Jos tästä sai selvää. En vaan jaksa tätä enää.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Usein halutaan molemmat samassa paketissa.
Ja sitten myös alistuja makkarissa, ja ovimatto väliajalla.
Samalla tavalla kärjistäen suomalainen nainen taas haluaa feminiinisen miehen, joka olisi kuin tyttökaverinsa mutta eri värkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia se miesten keskimääräinen työaika on pitempi? Useimmiten taustalta löytyy erittäin todennäköisesti se, että äidin pitää uhrautua ja hakea lapsi tarhasta tai jäädä kotiin lapsen sairastaessa.
Ehdottomasti naisena valitsen pitemmät työpäivät mieluummin kuin kotityöt. Minä maksan meillä siivoojan, koska puolisoni tekee tällä hetkellä enemmän kotitöitä koska hänellä on vähemmän palkkatöitä.
Ja sitten vielä naisen pitää synnyttääkin. Vähänx epistä?
Mä en tajua sitä miks jotkut vielä menee parisuhteeseen vaikka me ollaa jo tasa-arvoisia.
Mihin muuhun ihmiset tarvitsee juuri sitä vastakkaista sukupuolta ku petihommiin?
Seksiä tuputetaan joka tuutista nykyään ja sekö saa jotkut ihmiset pariutumaan?
Itellee feminismi on opettanu sen että naiset ja mieheton varsin samanlaisia.
Olen ite kolmenkympin tienoilla enkä ole vielkää tajunnu tota.
nro 229 vielä jatkaa 😅 Vaikka koen kiitollisuutta vapaudestani ja nykyajan tilanteesta ja feminismin historiasta, olen silti monessa asiassa hyvin "perinteinen nainen", jos näin voi sanoa. Toivoisi, että tulevaisuudessa ei edes olisi niin vahvasti tällaisia määritelmiä enää (toki niitä ihan biologian perusteella tulee aina olemaan, ja vastustan sitä, että sukupuolten erot pitäisi häivyttää lähestulkoon kokonaan). Meikkaan, tykkään pukeutua "naisellisesti", käytän korkokenkiä usein. Toisaalta olen myös "perinteisesti" hyvin "miehisellä" alalla.
Ehkä edelleen tähän liittyen silti myös koen, että vaikka sukupuolten eroja ei voi eikä ole hyväkään yrittää häivyttää kokonaan, yhä on hirveästi esimerkiksi haitallisia ennakko-oletuksia eri sukupuolista, joita on ehkä vaikea huomatakaan nykyään, ne saattavat olla yhä niin sisäänrakennettuja. Jokaisella olisi varmasti esimerkkejä koulumaailmasta: kuinka tyttöjä on ehkä suoremmin tai epäsuoremmin kannustettu tiettyihin oppiaineisiin, poikia toisiin, ja mikä pahinta, annettu ymmärtää, että tietyn sukupuolen edustaja olisi jotenkin luontaisesti lahjakkaampi jossain asiassa. Itse olen melko nuori, mutta minullekin on sattunut vielä paljon tällaista kouluaikoina.
Ja edelleen, ne biologiset erot toki ovat. Miehet ovat vaikkapa fyysisesti keskimäärin voimakkaampia kuin naiset. Ja vaikka lapsien saantiin liittyy varmasti biologian sanelemia asioita, joiden mukaan on hyvä mennä (esimerkiksi voisi olla, että milloin äidin olisi luontevampi olla kotona lapsen kanssa ja milloin isän - en ole kehityspsykologian asiantuntija ja heitin tämän mututuntumalla, en edes tiedä että onko sillä edes merkitystä.)
Mutta olen hyvin hyvin varma siitä, ettei esimerkiksi jollain rationaalisuudella tai matemaattisella tai kielellisellä tai muullakaan lahjakkuudella tai tunteellisuudella tai tällaisilla asioilla ole niin paljon eroa sukupuolten välillä kuin usein kliseisesti yhäkin otaksutaan. Toivoisin niin paljon, että kaikki mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet olisivat avoinna kaikille lapsille ja nuorille, ja että työn teon merkitystä ja sen tärkeyttä "lahjakkuuteenkin" verrattuna korostettaisiin entistäkin enemmän.
Ja vielä se "perinteisen naisen" rooli - siinä ei siis ole mitään pahaa tai väärää tai huonoa tai halveksittavaa. Tärkeintä, että jokainen olisi onnellinen ja saisi tehdä elämässään sellaisia asioita, joita sydämestään haluaa. Sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein halutaan molemmat samassa paketissa.
Ja sitten myös alistuja makkarissa, ja ovimatto väliajalla.Samalla tavalla kärjistäen suomalainen nainen taas haluaa feminiinisen miehen, joka olisi kuin tyttökaverinsa mutta eri värkillä.
Aivan epätoivoista settiä jo. Käy kysymässä yli laudalta apuun joku pirteämpi jonne, siellähän aletaan nyt jo hereillä, ja läpsystä vaihto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua sitä miks jotkut vielä menee parisuhteeseen vaikka me ollaa jo tasa-arvoisia.
Mihin muuhun ihmiset tarvitsee juuri sitä vastakkaista sukupuolta ku petihommiin?
Seksiä tuputetaan joka tuutista nykyään ja sekö saa jotkut ihmiset pariutumaan?
Itellee feminismi on opettanu sen että naiset ja mieheton varsin samanlaisia.
Olen ite kolmenkympin tienoilla enkä ole vielkää tajunnu tota.
229 tässä...
Näen, että on syvästi biologista, että ihminen haluaa pariutua ja saada perheen ja läheisiä. Edelleen, minusta on mahdotonta eikä edes hyvä, että biologiset tosiasiat pyrittäisiin häivyttämään.
Ja ihminen kuitenkin yleensä määrittelee itsensä seksuaalisesti johonkin ryhmään ja tämä ajaa hyvin vahvasti siihen, että minkä sukupuolen kanssa pariutuu. Itse esimerkiksi olen niin vahvasti hetero, että voisin perustaa parisuhteen vain miehen kanssa.
Olette käsittäneet feminismin väärin.
Jokainen nais- ja mieskuva on ok, jos se tapahtuu omasta halusta ja ei paineiden alaisena ja ei ole haitallista muille. Miehettömyys ja miehen tarvitseminen - kaikki ok.
Olen kieltämättä hämmentynyt, että 30-vuotiaalla on noin mustavalkoinen käsitys feminismistä. Ehkä olet liikkunut väärissä piireissä.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nro 229 vielä jatkaa 😅 Vaikka koen kiitollisuutta vapaudestani ja nykyajan tilanteesta ja feminismin historiasta, olen silti monessa asiassa hyvin "perinteinen nainen", jos näin voi sanoa. Toivoisi, että tulevaisuudessa ei edes olisi niin vahvasti tällaisia määritelmiä enää (toki niitä ihan biologian perusteella tulee aina olemaan, ja vastustan sitä, että sukupuolten erot pitäisi häivyttää lähestulkoon kokonaan). Meikkaan, tykkään pukeutua "naisellisesti", käytän korkokenkiä usein. Toisaalta olen myös "perinteisesti" hyvin "miehisellä" alalla.
Ehkä edelleen tähän liittyen silti myös koen, että vaikka sukupuolten eroja ei voi eikä ole hyväkään yrittää häivyttää kokonaan, yhä on hirveästi esimerkiksi haitallisia ennakko-oletuksia eri sukupuolista, joita on ehkä vaikea huomatakaan nykyään, ne saattavat olla yhä niin sisäänrakennettuja. Jokaisella olisi varmasti esimerkkejä koulumaailmasta: kuinka tyttöjä on ehkä suoremmin tai epäsuoremmin kannustettu tiettyihin oppiaineisiin, poikia toisiin, ja mikä pahinta, annettu ymmärtää, että tietyn sukupuolen edustaja olisi jotenkin luontaisesti lahjakkaampi jossain asiassa. Itse olen melko nuori, mutta minullekin on sattunut vielä paljon tällaista kouluaikoina.
Ja edelleen, ne biologiset erot toki ovat. Miehet ovat vaikkapa fyysisesti keskimäärin voimakkaampia kuin naiset. Ja vaikka lapsien saantiin liittyy varmasti biologian sanelemia asioita, joiden mukaan on hyvä mennä (esimerkiksi voisi olla, että milloin äidin olisi luontevampi olla kotona lapsen kanssa ja milloin isän - en ole kehityspsykologian asiantuntija ja heitin tämän mututuntumalla, en edes tiedä että onko sillä edes merkitystä.)
Mutta olen hyvin hyvin varma siitä, ettei esimerkiksi jollain rationaalisuudella tai matemaattisella tai kielellisellä tai muullakaan lahjakkuudella tai tunteellisuudella tai tällaisilla asioilla ole niin paljon eroa sukupuolten välillä kuin usein kliseisesti yhäkin otaksutaan. Toivoisin niin paljon, että kaikki mahdollisuudet ja kiinnostuksen kohteet olisivat avoinna kaikille lapsille ja nuorille, ja että työn teon merkitystä ja sen tärkeyttä "lahjakkuuteenkin" verrattuna korostettaisiin entistäkin enemmän.
Ja vielä se "perinteisen naisen" rooli - siinä ei siis ole mitään pahaa tai väärää tai huonoa tai halveksittavaa. Tärkeintä, että jokainen olisi onnellinen ja saisi tehdä elämässään sellaisia asioita, joita sydämestään haluaa. Sukupuolesta riippumatta.
Muuten asiaa, mutta en ymmärrä mitä tarkoitat "ehkä sukupuolten eroja ei ole hyvä häivyttää kokonaan." Kuulostaa oudolta.
Ymmärrän, mua kans väsyttää se kiihkeys ja ehdottomuus. Olen itsekin feministi ja todellakin pidän aihetta tärkeänä. Se vaan menee monella yli, ihan sellaiseen hurmoksellisuuteen asti. Itse yritin kasvattaa tytärtäni rennosti, vaikka tiedän alistavat rakenteet ja rooliodotusten huomaamattoman siirtämisen. Todella moni akateemisesti koulutettu kympin tyttö oli aivan kiihkoissaan siitä tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Kuitenkin ainakin kolmella oman lähipiirini kiihkoisten feministien tyttölapsella se "vaatteet, pinkki, Frozenin Elsa, kynsilakat..." -osasto vei ylivoimaisen voiton kolmevuotiaasta eteenpäin. Näillä äideillä oli siinä kakistelemista. Itse en jaksa asiasta stressata. Olen yrittänyt tarjota kaikenlaisia harrasteita, vaatteita ja viitekehyksiä, jotta saa valita, mistä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua lähestyi joku feissari just "kiinnostaako naisten oikeudet, naisiin kohdistuva väkivalta...?" Minä vastasin, että siitä puhutaan jo joka puolella ja koko ajan. Milloin aletaan puhua miehiin kohdistuvasta väkivallasta? Miksi miehet ovat jotenkin unohdettu ja vähäpätöinen uhriryhmä?
Vähin ääniin liukeni siitä.
Kun puhutaan miehiin kohdistuvasta väkivallasta, pitää väistämättä puhua miehistä väkivallan tekijöinä koska yli 80% väkivallasta on miesten tekemää. Ja siitähän te ette halua puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein halutaan molemmat samassa paketissa.
Ja sitten myös alistuja makkarissa, ja ovimatto väliajalla.Samalla tavalla kärjistäen suomalainen nainen taas haluaa feminiinisen miehen, joka olisi kuin tyttökaverinsa mutta eri värkillä.
Aivan epätoivoista settiä jo. Käy kysymässä yli laudalta apuun joku pirteämpi jonne, siellähän aletaan nyt jo hereillä, ja läpsystä vaihto.
Joo vähintään yhtä epätoivoista kuin tuo viesti mihin vastasin. Mutta mikset kommentoinut siihen mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä ap. Nykyään tuntuu että ainut hyväksyttävä rooli naiselle on itsenäinen, töissäkäyvä, puolet kaikesta jämptisti maksava, rempseä itsenäinen nainen. Mikään kotiäitiys ja miehen tuloilla eläminen ei tule kuuloonkaan, vaikka se olisi perheen yhteinen päätös.
Kyllähän tasa-arvo eli feminismi on muokannut yhteiskuntaa valtavasti. Suurimmat asiat on varmaankin siinä että sukupuoliroolit on lähes hävinneet pois sekä asenteet on muuttuneet sukupuolineutraaleiksi ihmisiä kohtaan.
Sukupuoliroolit oli ennen liitännäisiä naiseuteen ja miehisyyten mutta nykyään ei näin ole, naiseus sekä miehisyys käsitteenä on varmaankin kadonnut tai mitä ne nykyään tarkoittaa(?).
Naisten ja miesten eroavaisuudet on pienentyneet sukupuoliroolien häivettymisen myötä valtavasti, tämä heijastuu ihmisten asenteisiin.
Nykään nähdään että vaatteet sekä ulkonäön ehostaminen on asiat mitkä liittyy voimakkaasti naiseuteen sekä miehisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ap. Nykyään tuntuu että ainut hyväksyttävä rooli naiselle on itsenäinen, töissäkäyvä, puolet kaikesta jämptisti maksava, rempseä itsenäinen nainen. Mikään kotiäitiys ja miehen tuloilla eläminen ei tule kuuloonkaan, vaikka se olisi perheen yhteinen päätös.
Se johtuu siitä, että osa miehistä ei sitoudu päätökseen. Kun lapset alkavat olla teinejä tai muuttaa pois kotoa, mies katsoo, että siinä se eukko on kotona tekemättä mitään. Sanat on niin helppo syödä eikä siitä tule mitään seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Olette käsittäneet feminismin väärin.
Jokainen nais- ja mieskuva on ok, jos se tapahtuu omasta halusta ja ei paineiden alaisena ja ei ole haitallista muille. Miehettömyys ja miehen tarvitseminen - kaikki ok.
Olen kieltämättä hämmentynyt, että 30-vuotiaalla on noin mustavalkoinen käsitys feminismistä. Ehkä olet liikkunut väärissä piireissä.
N25
Ei tarvitse kuin katsoa A-studiota kun feministiä haastatellaan, tai lukea feministien kannanottoja keskustelupalstoilta. En näe heidän asenteessaan minkäänlaista toverillista asennetta miehiä kohtaan, eikä ajatusta, että ollaan samassa veneessä tätä planeettaa pelastamassa. Että tarvitsemme toisiamme, me kaksi suvunjatkamiseen kykenevää sukupuolta.
Ei, vaan feministit nostavat esiin tissikohua, nännikohua, stringi-biksukohua, kolmenkeskisiä parisuhteita jne. Kaikki tuntuu pyörivän feminismissä nykyään seksin ympärillä ja oikeus paljastavaan pukeutumiseen on nuorfeministien mielestä ilmeisesti naisen tärkein oikeus, tietysti aborttioikeuden ohella.
Nostakaa katseennne niistä omista genitaaleista, feministit, ja miettikää uudet prioriteetit! Miehet ovat välttämättömiä. Ja he ovat täällä jäädäkseen. t. vanha nainen
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mua kans väsyttää se kiihkeys ja ehdottomuus. Olen itsekin feministi ja todellakin pidän aihetta tärkeänä. Se vaan menee monella yli, ihan sellaiseen hurmoksellisuuteen asti. Itse yritin kasvattaa tytärtäni rennosti, vaikka tiedän alistavat rakenteet ja rooliodotusten huomaamattoman siirtämisen. Todella moni akateemisesti koulutettu kympin tyttö oli aivan kiihkoissaan siitä tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Kuitenkin ainakin kolmella oman lähipiirini kiihkoisten feministien tyttölapsella se "vaatteet, pinkki, Frozenin Elsa, kynsilakat..." -osasto vei ylivoimaisen voiton kolmevuotiaasta eteenpäin. Näillä äideillä oli siinä kakistelemista. Itse en jaksa asiasta stressata. Olen yrittänyt tarjota kaikenlaisia harrasteita, vaatteita ja viitekehyksiä, jotta saa valita, mistä tykkää.
Täh? Sehän juuri on tasa-arvoista kasvatusta ettei väkisin ohjaa pinkin kynsilakan hyllylle tyttöä, nutta tietysti sen saa valita jos haluaa. Mitä ihmeen kakistelemista??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä ap. Nykyään tuntuu että ainut hyväksyttävä rooli naiselle on itsenäinen, töissäkäyvä, puolet kaikesta jämptisti maksava, rempseä itsenäinen nainen. Mikään kotiäitiys ja miehen tuloilla eläminen ei tule kuuloonkaan, vaikka se olisi perheen yhteinen päätös.
Se johtuu siitä, että osa miehistä ei sitoudu päätökseen. Kun lapset alkavat olla teinejä tai muuttaa pois kotoa, mies katsoo, että siinä se eukko on kotona tekemättä mitään. Sanat on niin helppo syödä eikä siitä tule mitään seurauksia.
No sitten erotaan ja puolet omaisuudesta naiselle tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua lähestyi joku feissari just "kiinnostaako naisten oikeudet, naisiin kohdistuva väkivalta...?" Minä vastasin, että siitä puhutaan jo joka puolella ja koko ajan. Milloin aletaan puhua miehiin kohdistuvasta väkivallasta? Miksi miehet ovat jotenkin unohdettu ja vähäpätöinen uhriryhmä?
Vähin ääniin liukeni siitä.
Kun puhutaan miehiin kohdistuvasta väkivallasta, pitää väistämättä puhua miehistä väkivallan tekijöinä koska yli 80% väkivallasta on miesten tekemää. Ja siitähän te ette halua puhua.
Niin, ja perheväkivallassa väkivallan tekijät jakautuvat lähes tasan naisten ja miesten välillä. Silti esim. Yle viikonlopun artikkelissa käsitteli perheväkivaltaa ainoastaan miesten tekemänä. Tämä on sitä asenteellista mediaa, joka vääristää ihmisten käsityksen todellisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä nuo feminismin asettamat vaatimukset on, lähetetty postissa vai kaikille naisille. Olen jo 56 v nainen ja ihan leppoisasti elänyt omaa elämääni. Kokemusta vain yhdestä miehestä, jonka tapasin 17-vuotiaana, kun olimme samoissa urheilukisoissa. Olen pidemmälle opiskellut kuin mieheni ja hän on auttanut uraani siten, että on ollut hoitovapaalle jonkin aikaa lastemme kanssa. Hän on todella isokokoinen heittolajia harrastanut mies, joka ei ole kokenut maskuliinisuutta uhatuksi, vaikka on hoitanut lapsia ja tehnyt kotitöitä. Tosin niin olen minäkin.
Sinähän oletkin jo vanha. Nämä vaatimukset satavat nuoren sukupolven niskaan:
- et saa pitää mistään perinteisen naisellisesta.
- et saa tarvita miestä.
- et saa haluta lasta, et ainakaan perinteiseen ydinperheeseen, etkä niin, että laiminlöisit työssäkäyntiä ja uran luomista lapsen takia. Lapsen hoitaa joko mies ( jos sellainen nyt sattuu kumminkin jostain syystä olemaan) tai yhteiskunta.
Minusta nykynaisten niskaan sataa ainakin näiden asioiden kohdalla vähemmän vaatimuksia.
Vielä 80-luvulla tyttö, joka menestyi koulussa matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa , ei oikein saanut meikata tai olla muutenkaan kovin tyttö. Jos oli, uskottavuus meni. Samoin urheilijoita pidettiin hiukan tyhmempinä kuin muita. Modernit nuoret naistutkijat ovat usein todella kauniita ja naisellisesti pukeutuneita.
Ajateltiin, että kaikki tarvitsevat miehen, mutta koulutettu nainen ei sellaista edes saa.
Uranaisten ja pitkälle koulutettujen naisten ajateltiin jäävän lapsettomiksi. Jopa oma äitini jotenkin kuvitteli, että akateeminen koulutus oli tehnyt minusta hedelmättömän tai että joutuisin turvautumaan hoitoihin. Kaksi lasta tuli ja ensimmäisellä yrittämällä tärppäsi.
Yleisesti uskottiin, että äidin ura jotenkin vahingoittaa lasta. Pidin aika lyhyet äitiyslomat ja mieheni oli hoitovapaalla. Tätä luonnollisesti paheksuttiin ja miehelle kävi vielä huonommin. Hänen työpaikkansa pomo raivostui niin hoitovapaasta että mies sai potkut seuraavassa organisaatiouudistuksessa. Toinen työpaikka kyllä löytyi heti, mutta meistä oli tyrmäävää nähdä tuo asenne.
Ovat lapset tietysti päiväkodissakin olleet, mutta kaikki on mennyt hyvin. Kotona lapsen hoitamista pidettiin hyvin tärkeänä, mutta kyllä monet kotiäidit niitä lapsiaan aika lailla videoiden edessä päivät pitkät istuttivat.
En ole nähnyt mitään perinteisen ydinperheen vastustamista.
Nykyään on enemmän valinnanvaraa. Nykyään tuntuu tosiaan olevan myös enemmän nuoria miehiä, jotka ovat jotenkin hukassa. Eivät löydä rooliaan yhteiskunnassa.
Alue: Aihe vapaa
Oliko taas niitä haastatteluja missä palstan miesten mukaan naiset aina valehtelevat jolloin palstamies voi korvata naisen vastaukset omalla mielipiteellään? Eihän muunlaisia ole palstan mukaan olemassakaan.