Lue keskustelun säännöt.
ala-asteen liikuntatunnilla taas nöyryytetty lapsia
15.08.2014 |
4-luokkalainen tyttö tuli kotiin itkien syksyn ensimmäisen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja oli kovaan ääneen sättinyt huonoista yleisurheilutuloksista. Osaako joku palstailevista opettajista kertoa, miksi on ok liikuntatunnilla mitata ja vertailla oppilaita ja vielä suureen ääneen haukkua huonommin menestyviä? Miksi sama käytäntö ei ole OK vaikka matikantunnilla?
Harmittaa, että opettaja lannistaa lapsen liikunnan ilon. Aiempina vuosina liikuntaa on opettanut oma luokanopettaja ja se on ollut leikkimielistä ja kannustavaa. Nyt uusi liikuntaan erikoistunut opettaja tappoi innostuksen heti alkumetreillä.
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:04"]
Huomioittehan sen, että valitettavasti hyvin harvassa alakoulussa liikuntaa opettaa pätevä liikunnanopettaja.
[/quote]
Eivät ne virallisesti pätevät järjestään ole niitä ihania opettajia ja vain epäpätevät sadistisia mulkeroita. Liikunnanopettajan tutkinto tai sen puuttuminen ei selkeästi ole se ongelma tässäkään keskustelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liikunnanopettaja, liikuntatieteellisestä valmistunut 2000-luvun loppupuolella. Työssäni tärkeimpänä koen jokaisen oppilaan tasavertaisen kohtelun sekä liikuntaan kannustamisen. Arviointini ja tuntini eivät perustu kilpailullisuuteen vaan jokaisen omaan kehittymiseen, mukavan liikuntamuodon löytämiseen sekä ryhmässä toimimisen harjoitteluun.
Uusi liikunnanopettajien sukupolvi tulee toivottavasti muuttamaan vanhempien sukupolvien näkemykset koululiikunnasta. Allekirjoitan tosin sen, että osa opiskelijoista ei edelleenkään osaa asettua niiden asemaan, jotka eivät tykkää liikkua. Se olisi mielestäni yksi tämän työn tärkeimmistä asioista.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:09"]
Olen liikunnanopettaja, liikuntatieteellisestä valmistunut 2000-luvun loppupuolella. Työssäni tärkeimpänä koen jokaisen oppilaan tasavertaisen kohtelun sekä liikuntaan kannustamisen. Arviointini ja tuntini eivät perustu kilpailullisuuteen vaan jokaisen omaan kehittymiseen, mukavan liikuntamuodon löytämiseen sekä ryhmässä toimimisen harjoitteluun.
Uusi liikunnanopettajien sukupolvi tulee toivottavasti muuttamaan vanhempien sukupolvien näkemykset koululiikunnasta. Allekirjoitan tosin sen, että osa opiskelijoista ei edelleenkään osaa asettua niiden asemaan, jotka eivät tykkää liikkua. Se olisi mielestäni yksi tämän työn tärkeimmistä asioista.
[/quote]
Oppilaiden käytös toisia kohtaan liikuntatunneilla on tietenkin sellainen asia, johon opettaja ei välttämättä voi vaikuttaa (+ kaikkea ei näe eikä kuule). Kun muillakin oppitunneilla ja koulussa yleensä opetetaan periaatetta, että kaikkia kuuluu kohdella hyvin ja ymmärtää myös erilaisuutta, niin eikö sitä kannattaisi liikuntatunnilla nimenomaan korostaa? Siis sanoa oikeasti ääneen, että liikuntatunneilla on muistettava toisten kunnioitus ja hyvä käytös, vaikka kuinka oltaisiin kilpailuhenkisiä ja voitontahtoinen hullunkiilto silmissä juostaisiin pallon perässä?
Tässä nyt voidaan varioida oppilaiden iän mukaan, mutta noin yleisesti liikunta, liikkuminen ja oma keho on niin henkilökohtainen juttu, että asiaan pitäisi suhtautua eri tavalla nykyisen meiningin sijaan. Täälläkin on kerrottu surkeasta kehonkuvasta ja inhosta liikuntaa kohtaan. Eikö liikunnanopettajilla yhtään soita kelloja? Monille on tärkeää vain se, että huippuoppilaat pärjäävät ja että koulu saa jonkun kiertopokaalin kun on menestynyt koulujenvälisissä.
Sinä liikunnanope, puututko mitenkään niihin tilanteisiin, joissa näet että nyt ei mene niin kuin pitää? Esim. joukkuepelin "hyvä henki" onkin sitä, että kilpailuhenkisyys menee överiksi tai "luottamusharjoitus" ei ole mikään luottamusharjoitus, kun ringissä on viisi kiusaajaa ja yksi kiusattu? Tarkoitan sitä, että vaikka toimintamallit olisivat periaatteessa hyviä, niin niissäkin voi olla paljon mätää sisällä - opettaja ei sitä vain välttämättä näe. Liikuntatunneilla se voi tehdä paljon enemmän pahaa kuin muilla tunneilla, koska niillä oppilas on pahimmillaan silmätikkuna henkisesti ja fyysisesti.
Liikuntatunneilla pitäisi enemmän kannustaa jokaista löytämään oma liikuntamuotonsa. Ylä-asteella voisi esimerkiksi käydä porukalla kuntosalilla pariin otteeseen niin että yhdessä käytäisiin läpi miten laitteet toimii ja miten liikkeet tehdään teknisesti oikein. Siitä olisi monelle paljon enemmän iloa aikuisena kuin rusettiluistelusta. Samoin liikuntatunneilla voisi minusta harjoitella esimerkiksi ensiavun antamisen perusteet, sopisi hyvin mukaan ja hyödyllinen taito elämässä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:04"]
Huomioittehan sen, että valitettavasti hyvin harvassa alakoulussa liikuntaa opettaa pätevä liikunnanopettaja.
[/quote]
Aloittajan tapauksessahan kyse oli juuri siitä että tämä "pätevä" opettaja lyttäsi lapsen suorituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:38"]
Liikuntatunneilla pitäisi enemmän kannustaa jokaista löytämään oma liikuntamuotonsa. Ylä-asteella voisi esimerkiksi käydä porukalla kuntosalilla pariin otteeseen niin että yhdessä käytäisiin läpi miten laitteet toimii ja miten liikkeet tehdään teknisesti oikein. Siitä olisi monelle paljon enemmän iloa aikuisena kuin rusettiluistelusta. Samoin liikuntatunneilla voisi minusta harjoitella esimerkiksi ensiavun antamisen perusteet, sopisi hyvin mukaan ja hyödyllinen taito elämässä.
[/quote]
Ajatus hyvä, mutta antaako budjetti periksi? Olisihan se mukava, että oikeasti, että tarjottaisiin mahdollisimman montaa lajia, mutta halvemmalla ja helpommalla päästään, kun pelataan keväällä pesäpalloa ja jalkapalloa, loppukeväästä yleisurheilu (koulujen väliset kisat tulossa meilläpäin), syksyllä ja talvella koripalloa ja sählyä, keskitalvella jääkiekkoa.
Aina välillä tästä toki poiketaan kerraksi tai kahdeksi, mutta pohjimmiltaan näin yhdeksän vuotta poikien liikuntaa.
Noh, kenties tämä muuttunut, onhan omista kouluajoista jo aikaa.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:09"]
Olen liikunnanopettaja, liikuntatieteellisestä valmistunut 2000-luvun loppupuolella. Työssäni tärkeimpänä koen jokaisen oppilaan tasavertaisen kohtelun sekä liikuntaan kannustamisen. Arviointini ja tuntini eivät perustu kilpailullisuuteen vaan jokaisen omaan kehittymiseen, mukavan liikuntamuodon löytämiseen sekä ryhmässä toimimisen harjoitteluun.
Uusi liikunnanopettajien sukupolvi tulee toivottavasti muuttamaan vanhempien sukupolvien näkemykset koululiikunnasta. Allekirjoitan tosin sen, että osa opiskelijoista ei edelleenkään osaa asettua niiden asemaan, jotka eivät tykkää liikkua. Se olisi mielestäni yksi tämän työn tärkeimmistä asioista.
[/quote]
Oppilaiden käytös toisia kohtaan liikuntatunneilla on tietenkin sellainen asia, johon opettaja ei välttämättä voi vaikuttaa (+ kaikkea ei näe eikä kuule). Kun muillakin oppitunneilla ja koulussa yleensä opetetaan periaatetta, että kaikkia kuuluu kohdella hyvin ja ymmärtää myös erilaisuutta, niin eikö sitä kannattaisi liikuntatunnilla nimenomaan korostaa? Siis sanoa oikeasti ääneen, että liikuntatunneilla on muistettava toisten kunnioitus ja hyvä käytös, vaikka kuinka oltaisiin kilpailuhenkisiä ja voitontahtoinen hullunkiilto silmissä juostaisiin pallon perässä?
Tässä nyt voidaan varioida oppilaiden iän mukaan, mutta noin yleisesti liikunta, liikkuminen ja oma keho on niin henkilökohtainen juttu, että asiaan pitäisi suhtautua eri tavalla nykyisen meiningin sijaan. Täälläkin on kerrottu surkeasta kehonkuvasta ja inhosta liikuntaa kohtaan. Eikö liikunnanopettajilla yhtään soita kelloja? Monille on tärkeää vain se, että huippuoppilaat pärjäävät ja että koulu saa jonkun kiertopokaalin kun on menestynyt koulujenvälisissä.
Sinä liikunnanope, puututko mitenkään niihin tilanteisiin, joissa näet että nyt ei mene niin kuin pitää? Esim. joukkuepelin "hyvä henki" onkin sitä, että kilpailuhenkisyys menee överiksi tai "luottamusharjoitus" ei ole mikään luottamusharjoitus, kun ringissä on viisi kiusaajaa ja yksi kiusattu? Tarkoitan sitä, että vaikka toimintamallit olisivat periaatteessa hyviä, niin niissäkin voi olla paljon mätää sisällä - opettaja ei sitä vain välttämättä näe. Liikuntatunneilla se voi tehdä paljon enemmän pahaa kuin muilla tunneilla, koska niillä oppilas on pahimmillaan silmätikkuna henkisesti ja fyysisesti.
[/quote]
Totta kai puutun, käsi sydämelläni, jokaiseen minkä näen. Jos en puuttuisi kokisin olevani kykenemätön toimimaan liikuntakasvattajan ammatissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan tehtävä on opettaa. Kyllä sen pitäisi koskea myös liikuntaa. En minä saanut yhtään lisäpisteitä siitä, että osasin lukea ja laskea ennen kouluun menoa, vaan samat kokeet piti käydä enkä saanut parempia numeroita todistukseen tai matikan kokeesta, sen pari kertaa kun mokasin ja sain kasin (yleensä kyllä oli kaikki oikein), vaikka olin huomattavasti muita parempi tunneilla. Se on kumma, että kogniitiivisesti taitavien lasten pitää odottaa muita, mutta liikunnassa on päinvastoin ja muissakin taitoaineissa julkinen arvostelu on ollut yleisesti hyväksyttyä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:53"]
Meillä pelattiin pallopelejä ja olin niissä huono. Myöhemmin aikuisena on todettu hahmotushäiriö, mikä vaikutti näihin pallopeleihin. Mutta se siitä. Olin myös aina se haukuttu ja ivattu. Viimeisenä joukkueeseen valittu.
Kuvittelin aina, että olen surkea liikunnassa ja välttelin liikuntaa kaikin keinoin. Vasta keski-iän kynnyksellä aloin olla huolissani kunnostani ja painostani. Aloitin hölkkäämiseen ja kas, oli aivan uskomaton kokemus huomata, että olin juoksijana lahjakas. Kestävyysjuoksu oli lajini ja hyvin nopeaa treenasin itseni maratonkuntoon ja en ole niitä edes juossut huonoilla ajoilla, vaan vielä 50v sarjassa juoksen ne alle 4 tuntiin. Mutta uskon, että edelleenkään en osu pesäpalloon mailalla, joten liikuntanumeroni oli 6
[/quote]
Minulla on myös hahmotusongelmaa, miksi olen huono myös kuvaamataidossa ja käsitöissä. Tosin diagnoosi on omani. Mutta himoliikkuja olen minäkin, ja käyn salilla ryhmäjumpissakin. Jotkut ryhmäjumppien vetävät pistävät tekemään pareittain; heidän tunneilleen en sitten toista kertaa mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, koululiikunta.. Hyvin samanakaltaisia kokemuksia oli minullakin kouluaikoina. Ratsastin yli kymmenen vuotta lähes joka päivä ja tein tallitöitä, mutta tätä ei laskettu liikunnaksi, jonka opettaja koki tarpeelliseksi kertoa kaikille sen jälkeen oli kysynyt minulta harrastanko ollenkaan liikuntaa.
Samainen opettaja pakotti kaikki tekemään hevosella (vai pukilla?) kuperkeikan. Koska tein kuperkeikan aina vinoon, pelkäsin että putoan pukin päältä sen koville puujaloille. Opettaja vakuutteli, ettei mitään käy ja hän ottaa kyllä kiinni, jos putoan. Sanoi, että kyllä se pakko on osata kuperkeikka tehdä. Putosin sitten tietenkin suoraan selälleni, ilmat pois ja koko selkä mustana. Opettaja nauroi.
Samoin kerran pakotti jumppaamaan, kun varpaani olivat vääntyneet onnettomuudessa ja olivat sinisenkeltaiset ja kipeät. Tuloksena pahat venähtymät.
Kun heppatyttö olikin sitten saamassa parhaat tulokset siitä sadan piippauksen juoksusta, opettaja jätti suoritukseni huomaamatta ja parhaat pojot menivät hänen suosikeilleen, jumppatytöille.
Että tällainen pätevä liikunnanopettaja oli meillä. Aikuisena olen nykyään himoliikkuja, mutta koululiikunta jätti kyllä traumat.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 19:40"]
Opettajan tehtävä on opettaa. Kyllä sen pitäisi koskea myös liikuntaa. En minä saanut yhtään lisäpisteitä siitä, että osasin lukea ja laskea ennen kouluun menoa, vaan samat kokeet piti käydä enkä saanut parempia numeroita todistukseen tai matikan kokeesta, sen pari kertaa kun mokasin ja sain kasin (yleensä kyllä oli kaikki oikein), vaikka olin huomattavasti muita parempi tunneilla. Se on kumma, että kogniitiivisesti taitavien lasten pitää odottaa muita, mutta liikunnassa on päinvastoin ja muissakin taitoaineissa julkinen arvostelu on ollut yleisesti hyväksyttyä.
[/quote]
Loistava kommentti! Noinhan se juuri on; muissa aineissa etevät joutuvat odottelemaan tai hissuttelemaan osaamistaan, eivätkä ainakaan hyödy siitä sen kummemmin, että osaavat lukea jo ennen kouluunmenoa tms.
Liikuntatunneilla sitten taputellaan himourheilijoiden päätä, vaikka perseilisivät tunneilla kuinka huvittaa. Kymppi napsahtaa todistukseen automaattisesti, koska on kilpaurheilija vapaa-ajalla. Mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:40"]
Lapselle korostin aina että ne lukuaineet on tärkeimmät . Liikunna numerolla loppupeleissä ei tee mitään kun haetaan kouluihin. Eriasia joka on kiinnostunut menemään johonkin sellaiseen ammattiin. Eikä silläkään numerolla tee mitään peruskoulusta päästessään. Pääasia että oppii liikkumaan, onko se sitten uintia, pesäpalloa, lentopalloa jne
[/quote]
En tiedä onko muuttunut, mutta vielä 2007 taito- ja taideaineiden merkitys oli tosi suuri yhteisvalinnassa, vaikka olisi hakenut sähköasentajaksi. Oma poika nimittäin oi jäädä vaille amispaikkaa, matikka ja kielet hyviä 9-10, muut lukuaineet seiskan luokkaa, muutama kasi ja sairauden vuoksi kotitalous, käsityöt 6 ja liikunta 7. Varasijalta pääsi ja painotus oli tosiaan noissaan käytönnön aineissa.
[/quote] oliSI Kannattanut mennä lukioon jos luonnontieteet 9-10.
[/quote]
Miksi ihmeessä, jos amiksessa on tarjolla ala, joka kiinnostaa?
[/quote]
Ei halunnut, vaikka kovasti yläasteella yritettiin siihen painostaa. Mutta perustelut olivat ihan hyvät, eli pänttääminen ei kiinnosta. Hän oli ja on yhä luonnostaan lahjakas matikassa ja kielissä, mutta ei aineissa, mihin pitää lukea. Amk:ssa on nyt ja edelleen on hyvä ammattiaineissa, fysiikassa, matikassa ja kielissä, mutta jotkut raportoititehtävät ja sivuaineet, kuten joku taloushallinto, ovat tosi vaikeita, koska ne eivät kiinnosta. Osaa kyllä, kun saa tukiopetusta, mutta tekee vain minimin.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 19:40"]
Opettajan tehtävä on opettaa. Kyllä sen pitäisi koskea myös liikuntaa. En minä saanut yhtään lisäpisteitä siitä, että osasin lukea ja laskea ennen kouluun menoa, vaan samat kokeet piti käydä enkä saanut parempia numeroita todistukseen tai matikan kokeesta, sen pari kertaa kun mokasin ja sain kasin (yleensä kyllä oli kaikki oikein), vaikka olin huomattavasti muita parempi tunneilla. Se on kumma, että kogniitiivisesti taitavien lasten pitää odottaa muita, mutta liikunnassa on päinvastoin ja muissakin taitoaineissa julkinen arvostelu on ollut yleisesti hyväksyttyä.
[/quote]
Loistava kommentti! Noinhan se juuri on; muissa aineissa etevät joutuvat odottelemaan tai hissuttelemaan osaamistaan, eivätkä ainakaan hyödy siitä sen kummemmin, että osaavat lukea jo ennen kouluunmenoa tms.
Liikuntatunneilla sitten taputellaan himourheilijoiden päätä, vaikka perseilisivät tunneilla kuinka huvittaa. Kymppi napsahtaa todistukseen automaattisesti, koska on kilpaurheilija vapaa-ajalla. Mitä ihmettä?
[/quote]
Ja osaksi tästä johtuen joukkuepelejä harrastavat ovat ne luokan kusipääkiusaajat, koska koulun opetus on että pallopeleissä osaava on kunkku, ei tarvitse odottaa ja istua odottamassa kun ne opettelevat, jotka ovat vähemmän harjoitelleet, kuten muissa aineissa osaavat joutuvat odotella että muut oppivat ja selitetää monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:34"][quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:09"]
Olen liikunnanopettaja, liikuntatieteellisestä valmistunut 2000-luvun loppupuolella. Työssäni tärkeimpänä koen jokaisen oppilaan tasavertaisen kohtelun sekä liikuntaan kannustamisen. Arviointini ja tuntini eivät perustu kilpailullisuuteen vaan jokaisen omaan kehittymiseen, mukavan liikuntamuodon löytämiseen sekä ryhmässä toimimisen harjoitteluun.
Uusi liikunnanopettajien sukupolvi tulee toivottavasti muuttamaan vanhempien sukupolvien näkemykset koululiikunnasta. Allekirjoitan tosin sen, että osa opiskelijoista ei edelleenkään osaa asettua niiden asemaan, jotka eivät tykkää liikkua. Se olisi mielestäni yksi tämän työn tärkeimmistä asioista.
[/quote]
Oppilaiden käytös toisia kohtaan liikuntatunneilla on tietenkin sellainen asia, johon opettaja ei välttämättä voi vaikuttaa (+ kaikkea ei näe eikä kuule). Kun muillakin oppitunneilla ja koulussa yleensä opetetaan periaatetta, että kaikkia kuuluu kohdella hyvin ja ymmärtää myös erilaisuutta, niin eikö sitä kannattaisi liikuntatunnilla nimenomaan korostaa? Siis sanoa oikeasti ääneen, että liikuntatunneilla on muistettava toisten kunnioitus ja hyvä käytös, vaikka kuinka oltaisiin kilpailuhenkisiä ja voitontahtoinen hullunkiilto silmissä juostaisiin pallon perässä?
Tässä nyt voidaan varioida oppilaiden iän mukaan, mutta noin yleisesti liikunta, liikkuminen ja oma keho on niin henkilökohtainen juttu, että asiaan pitäisi suhtautua eri tavalla nykyisen meiningin sijaan. Täälläkin on kerrottu surkeasta kehonkuvasta ja inhosta liikuntaa kohtaan. Eikö liikunnanopettajilla yhtään soita kelloja? Monille on tärkeää vain se, että huippuoppilaat pärjäävät ja että koulu saa jonkun kiertopokaalin kun on menestynyt koulujenvälisissä.
Sinä liikunnanope, puututko mitenkään niihin tilanteisiin, joissa näet että nyt ei mene niin kuin pitää? Esim. joukkuepelin "hyvä henki" onkin sitä, että kilpailuhenkisyys menee överiksi tai "luottamusharjoitus" ei ole mikään luottamusharjoitus, kun ringissä on viisi kiusaajaa ja yksi kiusattu? Tarkoitan sitä, että vaikka toimintamallit olisivat periaatteessa hyviä, niin niissäkin voi olla paljon mätää sisällä - opettaja ei sitä vain välttämättä näe. Liikuntatunneilla se voi tehdä paljon enemmän pahaa kuin muilla tunneilla, koska niillä oppilas on pahimmillaan silmätikkuna henkisesti ja fyysisesti.
[/quote]
Totta kai puutun, käsi sydämelläni, jokaiseen minkä näen. Jos en puuttuisi kokisin olevani kykenemätön toimimaan liikuntakasvattajan ammatissani.
[/quote]
Niin, jokaiseen minkä näet. Mutta oletko siellä pukkarissa pelien jälkeen? Oletko välitunnilla valvomassa tai koulumatkalla katsomassa, kun maalivahdiksi pakotettu saa turpaan, kun ei ollutkaan hyvä maalivahti?
Ja miten puutut, kun joku jää ulkopuolelle? Niihin tapauksiin, jolle palloa tai muuta ei syötetä jonka rooli on seisoa kentällä poissa muiden tieltä? Nimeätkö, että "hei, nyt tuonne jasulle pallo kanssa" ja sitten kaikki pääsevätkin katsomaan, kun Jasulla on pallo, eikä se osaa?
Heikommille ja kiusatuille ei ole liikuntatunneilla muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa se enintään seiska tai kasi, jos ei halua olla silmätikkuna.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 18:09"]
Olen liikunnanopettaja, liikuntatieteellisestä valmistunut 2000-luvun loppupuolella. Työssäni tärkeimpänä koen jokaisen oppilaan tasavertaisen kohtelun sekä liikuntaan kannustamisen. Arviointini ja tuntini eivät perustu kilpailullisuuteen vaan jokaisen omaan kehittymiseen, mukavan liikuntamuodon löytämiseen sekä ryhmässä toimimisen harjoitteluun.
Uusi liikunnanopettajien sukupolvi tulee toivottavasti muuttamaan vanhempien sukupolvien näkemykset koululiikunnasta. Allekirjoitan tosin sen, että osa opiskelijoista ei edelleenkään osaa asettua niiden asemaan, jotka eivät tykkää liikkua. Se olisi mielestäni yksi tämän työn tärkeimmistä asioista.
[/quote]
Sun oppilaat on onnekkaita kun saavat noin fiksun opettajan :) Kaikkea hyvää työhösi!
Meidän lapsilla (3 koululaista) on ollut useampia liikunnanopettajia (osa ihan niitä omia luokanopettajia) ja kaikista on kyllä tykätty - siis lapset on tykänneet.
Oon monesti ihmetellyt sitä kun vastauksena miten lapset ja nuoret liikkuisi enemmän tarjotaan koululiikunnan lisäämistä. Ihan vihoviimeinen idea! Mäkin aloin vasta päälle kakskymppisenä nauttia liikunnasta kiitos koululiikunnan. Ne sai ysejä ja kymppejä siitä joilla oli parhaat varusteet tunneilla (eli varakkaat vanhemmat) tai jotka oli " oikeanlaisessa" liikuntaseurassa opettajan mielestä. Muut vaikka yritti parhaansa ja jotka jopa pärjäsivät tunneilla hyvin saivat tyytyä arvosanaan 5-7
Ala-asteella vain pallopelejä. Isot, tönivät roikallet menestyivät. Olin todella pieni ja jäin muiden jalkoihin helposti. Samaa yläasteella.
Vasta lukiossa liikunnanopettajamme oli hyvä. Palkittiin yrittämisestä ja hyvällä asenteella sai hyvän numeron. Suorastaan nautin jopa pallopeleistä, joihin saatiin hyvä meininki! Kursseilla lisäksi OPETETTIINKIN pelaamaan mm. tennistä, laskemaan lumilaudalla yms. hyödyllistä. Sellaista koululiikunnan pitäisi ollakin!
Joo. Ei hyväksyttäisi liikkatuntien metodeja muilla tunneilla. Matikantunnilla porukka jaetaan ensin joukkueisiin, tietty paras matikkanero saa valita ja porukka voihkii kun on pakko ottaa se tosi huono Jenna joukkueeseen. Sitten lasketaan vuorotellen ja muut toljottaa että onnistuuko Valtterilta kertolasku.
Huomioittehan sen, että valitettavasti hyvin harvassa alakoulussa liikuntaa opettaa pätevä liikunnanopettaja.