ala-asteen liikuntatunnilla taas nöyryytetty lapsia

Onko kukaan ollut tällaisessa tilanteessa liikunnanopettajaan tai rehtoriin yhteydessä? Onko yhteydenotosta mitään hyötyä, vai joutuuko lapsi entistä pahemmaksi silmätikuksi?

Pojalla oli aina huonoin numero käytöksessa ja liikunnassa eli 8. Sentään kumpikin nousi ysiin ysillä. Poikaa ei vaan kiinnostanut liikunta.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:08"]

Kukaan ei ansaitse sairastua syöpään :-(

[/quote]

Kyllä jotkut ansaitsevat.

[/quote]

Olet totaalisen väärässä, mutta toivon ettet sinä eikä kukaan perheesijäsen koskaan sairastu syöpään. Syöpä ei ole rangaistus mistään.

[/quote]

Tokihan oli arvattavissa, että joku syöpäpotilas tai syöpäpotilaan läheinen hermostuu ja lukee ja ymmärtää asian tasan niin kuin se on kirjoitettu. En edes rupea selittämään, kun joko jaksamista (ymmärrän tämän itsekin, kun syöpä on vienyt läheisiä)  tai ehkä enemmänkin halua ymmärtämiseen ei ole.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:06"]

No, olihan tytöllä selvästi tunnelma pilalla ja paha mieli. Itse tietää hyvin, että tulokset oli huonoja, kaverit on saattaneet vinoilla, ja ope kailottaa tulokset isoon ääneen. Ikävä, että noita tuloshaukkoja on opeissa yhä. Luulis, että hernepussi - puolapuu - tamburiini - sekuntikellokuvioista olis päästy eteenpäin.  Olen takuulla ilkeä, mutta tunnustan tässä nimettömänä että kun aikoinaan kuulin vanhan piinaajani sairastuneen syöpään, olin sitä mieltä, että paha sai palkkansa.

[/quote]

Olikohan meillä sama liikunnanopettaja?

Miten tämä meni omien traumojen muisteluksi?

Jos olisin ap, antaisin lapsen ensin rauhoittua, ja kyselisin sitten uudelleen tapahtumien kulusta. Jos lapsella on kovin isot odotukset pärjäämisensä suhteen, niin huono menestys (verrattuna muihin) voi purkautua kiukkuna opettajaa kohtaan. Mutta jos tosissaan kyse on ollut nöyryyttämisestä, niin olisin yhteydessä kouluun, ensin vaikka luokanvalvojaan.

Omien kolmen lapsen kohdalla en onneksi ole törmännyt huonoihin liikunnanopettajiin - osa on ollut tosi kivoja, osa ei niin kivoja, mutta hyvin ovat silti toimeen tulleet.

Liinunnassa saa jotkut vittumaiset opet harrastaa kiusaamistaan ilmeisen vapaasti. Jos jonkun muun aineen ope vittuilisi niin paljon, olis jo varoitettu.

Onko tyttö lihava? Sellaisenhan täytyy liikkua muutenkin kun koulun liikkatunnilla. Tyttö pajhoittanut meilensä jostain vähäpätöisestä asiasta.

Minä opin liikuntatunneilta sen, ettei liikkuminen ole minua varten, kun en kuitenkaan osaa, että olen hidas, kömpelö ja muutenkin vain huono. Vasta aikuisena olen uskaltautunut liikkumaan: tykkään uida matkoja käytyäni uinnin tekniikkakurssin, lenkkeilen ja käyn salilla. Minutkin on siis luotu liikkumaan, joskus juostessani tuntuu että melkein lennän! (Kun ei ole muita johon verrata koko ajan...)

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]

Muistaako joku, että olisi oikeasti oppinut jotain liikuntatunneilla? Muutakin kuin sen, että liikunta on kamalaa.

[/quote]

Uintitekniikka oli kaikkein hyödyllisin taito, mitä liikuntatunnilla oppi. Siellä oppi oikeasti selkäuinnin, rintauinnin ja kroolin hengityksineen. Jotkut oppivat myös tekemään sen vedenalaisen käännöksen päädyssä, mä en oikein koskaan hiffannut miten se menee. 

Mitä väliä sillä on minkä numeron saa liikunnasta? Mihin se muka vaikuttaa?

Lue: Sen että liikuntanumerolla ei ole mitään väliä, varsinkin jos on idiootti opettajana, voi vanhemmat opettaa lapselleen. Ja sitten huolehtia riittävästä liikunnasta ihan ilman murehtimatta koululiikunta-asioita.

Problem solved ja kenenkään ei tarvitse itkeä koululiikunnasta enää mitään. Onhan siellä kouluLAITOKSESSA paljon muutakin parantamisen varaa. Tämä liikunta-asia on varmaankin vähiten merkityksellinen.

Meillä ala-asteella nelosesta kuutoseen se joka menestyi parhaiten liikunnan tunneilla sai viikon lopuksi (viimeinen liikuntatunti aina perjantaina iltapäivällä) jäätelötuutin... Ope oli hulluna pesäpalloon ja jostain syystä sen tuutin sai kolme vuotta joku kolmesta luokan pesäpalloilijoista. Muita hän haukkui ja läksytti armotta.

Mä olen aina ollut lyhyt ja hintelä, mun käsivarsi on edelleen teepussin naru, jollain tunnilla tanko jossa piti tehdä kieppi oli niin korkealla, että en saanut tehtyä sitä millään. En vaan päässyt siihen tangolle. Tää ope nosti mut ilmaan ja tiputti siihen tangolle. Tipahdin siitä vielä selälleni maahan, kun henki salpautui. Laskettelureissulla kaikkien piti mennä suoraan isoon mäkeen, ihan sama oliko lasketellut ennen (en ollut). Onneksi siellä mäessä oli joku ihana nainen joka opetti mut laskettelemaan ja tuli mun kanssa hitaasti sen mäen alas.

Liikunnanopettajiksi tuntuu tosiaan hakeutuvan aika paljon ikäviä tyyppejä. Tyttärelläni on ollut hyvä tuuri, kun on saanut kannustavan opettajan. Joskus on jopa Wilmassakin viestiä, "hienosti hiihdetty!" tai "hieno tsemppi Cooperissa!". Tyttäreni ei harrasta urheilua, mitä nyt kesällä pyöräilee ja talvella hiihtää. Ei varmasti Cooperissakaan ole ollut lähelläkään samalla tasolla kun ne aktiiviurheilijat, joten hienolta tuntui saada kannustavaa palautetta hyvästä yrittämisestä. Oppilaille hän on puhunut arkiliikunnan lisäämisestä - portaiden kävelystä hissin sijaan ja sellaisesta.

Kun joulun alla mietittiin, kelle opettajalle annettaisiin lahja, tyttö ja kaverinsa halusivat muistaa liikunnanopettajaa, koska hän ei ollut vielä kertaakaan saanut lahjaa ja on niin kannustava. Opettajakin oli ihan liikuttunut lahjan saadessaan. Kun saa lahjan kahdelta tytöltä, jotka kumpikaan ei liikuntaa harrasta, niin tietää tehneensä jotain oikein! Voi kun tällaisia opettajia olisi enemmänkin.

Lapselle korostin aina että ne lukuaineet on tärkeimmät . Liikunna numerolla loppupeleissä ei tee mitään kun haetaan kouluihin. Eriasia joka on kiinnostunut menemään johonkin sellaiseen ammattiin. Eikä silläkään numerolla tee mitään peruskoulusta päästessään. Pääasia että oppii liikkumaan, onko se sitten uintia, pesäpalloa, lentopalloa jne

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:40"]

Lapselle korostin aina että ne lukuaineet on tärkeimmät . Liikunna numerolla loppupeleissä ei tee mitään kun haetaan kouluihin. Eriasia joka on kiinnostunut menemään johonkin sellaiseen ammattiin. Eikä silläkään numerolla tee mitään peruskoulusta päästessään. Pääasia että oppii liikkumaan, onko se sitten uintia, pesäpalloa, lentopalloa jne

[/quote]

En tiedä onko muuttunut, mutta vielä 2007 taito- ja taideaineiden merkitys oli tosi suuri yhteisvalinnassa, vaikka olisi hakenut sähköasentajaksi. Oma poika nimittäin oi jäädä vaille amispaikkaa, matikka ja kielet hyviä 9-10, muut lukuaineet seiskan luokkaa, muutama kasi ja sairauden vuoksi kotitalous, käsityöt 6 ja liikunta 7. Varasijalta pääsi ja painotus oli tosiaan noissaan käytönnön aineissa. 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 14:41"]

4-luokkalainen tyttö tuli kotiin itkien syksyn ensimmäisen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja oli kovaan ääneen sättinyt huonoista yleisurheilutuloksista. Osaako joku palstailevista opettajista kertoa, miksi on ok liikuntatunnilla mitata ja vertailla oppilaita ja vielä suureen ääneen haukkua huonommin menestyviä? Miksi sama käytäntö ei ole OK vaikka matikantunnilla?

[/quote]

eihän se ole ok tietenkään.
mie vähän toppuuttelisin kuitenkin, kun aina asiat ei ole ihan niin kuin lapsi kertoo. Voisin kuvitella mahdolliseksi myös sen, että ope on torunut suureen ääneen selkeästi yrityksen puutteesta/muusat höseltämisestä  johtuvaa huonoa suoritusta jne. ja laps kotona kertonut asian vähän toisin.

enkä sano, etteikö ihan hyvin voisi olla noinkin kuin olet ymmärtänyt. sanon vaan, että ota asiasta kunnolla varmuus ennenkuin haukut uuden open muille perheille / esimiehelleen jne.

kun aika usein on käynyt vähän noinkin, lapseltakin vähän niinkun vahingossa (ei tietty hahmota mitä seuraamuksia sanomisillaan voi olla)

Usein ne liikunnanopettajat tuntuvat olevan vähän karskimpia tapauksia muutenkin, ja unohtavat miten lapsen motivaatio toimii. Meillä oli ala-asteella juuri tuollainen opettaja joka haukkui, nauroi ja nöyryytti oppilaita jos jokin ei sujunut. En edes itse joutunut uhriksi, mutta muistan silti sen ikävän ilmapiirin ja pahan mielen liikuntatuntien jälkeen pukuhuoneessa. 

Meillä oli onneksi aina aika neutraalit liikunnanopet koulussa. Silti inhosin liikuntaa, mutta lähinnä niiden kilpailevien muiden koululaisten takia. Niiden annettiin ääneen haukkua jos epäonnistui ja muutenkin koko tunteja pyöritti ne kilpailunhaluiset ilkeät liikuntaharrastajat. Olisin mielelläni istunut kyllä vaihtopenkillä kaikki tunnit. Vasta aikuisena liikunta kiinnosti taas kun sai rauhassa nauttia siitä, yksilölajeissa..

Kävin koulut 80-luvulla ja liikunta oli hauskaa. Jos ei jotain osannut, se harmitti, mutta ei se ollut open syytä, vaan oma vika. Ihme kermaperseitä tunnutte olevan lähes kaikki, pientä kritiikkiä ei kestetä eikä tehdä mitään, että tilanne parantuisi.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]

Olen aina ihmetellyt millä perusteilla numerot annetaan liikunnassa. Kyllähän näitä testejä on, kuten Cooperin-testi, mutta näihinhän ei millään tavalla koulussa opeteta, vaan laitetaan juoksemaan ja toivotaan parasta.

Tai joukkuelajit, eli numero sen mukaan, miten hyvin pärjäät suhteessa muihin ryhmässä oleviin.

Muistaako joku, että olisi oikeasti oppinut jotain liikuntatunneilla? Muutakin kuin sen, että liikunta on kamalaa.

[/quote]  Tätä tosiaan ihmettelen myös. Cooperiin ei harjoitella tippaakaan ja ei neuvota, että alussa ei lähdetä täysillä, vaan laskettaisiin jokaiselle hiukan tasaisen vauhdin taulukkoa. Numero sitten muodostuu sen mukaan, kun kokematon lähtee alussa täysillä ja hyytyy 6 minuutin kohdalla ja ei jaksa kävellä lopussa. Cooper menee perseelleen ja numerosta tulee huono.

Omille lapsille olen juoksuttanut cooperin treeniä ennen koulun alkua ja tulokset ovat olleet hyvät. Silti opettaja on karjunut, että aloittakaa lujemaa, eipä himmailla ja laiskotella. Panin kerran opettajalle viestiä, että paljonko hän tietää juoksusta, että ei nyt kehtaisi kuitenkaan neuvoa väärin näissä juoksuhommissa. Myös juoksutekniikassa on ollut ihan järkyttävän vääriä neuvoja.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 16:29"]

Mitä väliä sillä on minkä numeron saa liikunnasta? Mihin se muka vaikuttaa?

Lue: Sen että liikuntanumerolla ei ole mitään väliä, varsinkin jos on idiootti opettajana, voi vanhemmat opettaa lapselleen. Ja sitten huolehtia riittävästä liikunnasta ihan ilman murehtimatta koululiikunta-asioita.

Problem solved ja kenenkään ei tarvitse itkeä koululiikunnasta enää mitään. Onhan siellä kouluLAITOKSESSA paljon muutakin parantamisen varaa. Tämä liikunta-asia on varmaankin vähiten merkityksellinen.

[/quote]

Puhumme siitä, että aikuinen arvostelee lapsen osaamista. Sillä taitaa olla merkitystä, joten parempi olla jotain logiikkaakin.

Ja kun kyseessä on oppiaine, joka tappaa ihmisissä halun liikkua vuosiksi eteenpäin, on kyseessä erittäin merkittävä ongelma.

Eikä millään muulla tunnilla ole lähes ulkoon opettajan lupaa kiusata. Arvatkaapa kaksi kertaa mitä tapahtuu nörtille pojalle, kun kaukalossa opettaja kannustaa kontaktiin...