Lue keskustelun säännöt.
ala-asteen liikuntatunnilla taas nöyryytetty lapsia
15.08.2014 |
4-luokkalainen tyttö tuli kotiin itkien syksyn ensimmäisen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja oli kovaan ääneen sättinyt huonoista yleisurheilutuloksista. Osaako joku palstailevista opettajista kertoa, miksi on ok liikuntatunnilla mitata ja vertailla oppilaita ja vielä suureen ääneen haukkua huonommin menestyviä? Miksi sama käytäntö ei ole OK vaikka matikantunnilla?
Harmittaa, että opettaja lannistaa lapsen liikunnan ilon. Aiempina vuosina liikuntaa on opettanut oma luokanopettaja ja se on ollut leikkimielistä ja kannustavaa. Nyt uusi liikuntaan erikoistunut opettaja tappoi innostuksen heti alkumetreillä.
Kommentit (110)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:17"]
Elävää oppimateriaalia. Ensin peruskoulussa laitetaan paremmuusjärjestykseen tavalla tai toisella, sitten haetaa sitä opiskelupaikkaa, jonka vain osa saa ja sitten haetaan sitä työpaikkaa, jonka saa vain yksi. Se on sitä kilpailua omasta paikasta, eikä se aina ole kivaa.
[/quote]
Erona vain se, että pääsykoetulosten tai työpaikkavalinnan julkistamisen jälkeen muut "kilpatoverit" ja valitsijat eivät ole ringissä naureskelemassa ei-valittujen huonolle suoritukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:08"]
Kukaan ei ansaitse sairastua syöpään :-(
[/quote]
Kyllä jotkut ansaitsevat.
[/quote]
Olet totaalisen väärässä, mutta toivon ettet sinä eikä kukaan perheesijäsen koskaan sairastu syöpään. Syöpä ei ole rangaistus mistään.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Lapseni yläkoulun liikunnanopettaja on nuori, kaunis ja mukava nainen, joka on jämäkkä mutta myös innostava. Lapseni urheilee vapaa-aikanaan (kaksi urheiluharrastusta), joten tunnit ovat olleet hänen mielestään mukavia, mutta kertoi nyt ysiä aloitellessaan, että on alkanut muuttaa opesta mielipidettään siksi, kun tuntuu olevän täysin empatiakyvytön lapseni lihavaa ystävää kohtaan. Muita ope kannustaa, mutta tälle lihavalle tulee aina lyhyt ja kipakka vastaus.
Lapsi kertoi myös, että ope oli jo keväällä pitänyt aamunavauksen, jossa oli tuominut lihavat laiskoiksi ja käskenyt "pitää kavereista huolta niin, että sanontaan suoraan, jos toinen ei elä terveellisesti". Tästä suoraan sanomisesta on nyt lapseni kaveri saanut oman osansa, ja kun yläkoulusta on kyse, niin kohteella ei ole lainkaan kivaa.
Minkälainen ihminen todella kehottaa murrosikäisiä ruotimaan luokkatovereiden ominaisuuksia?
[/quote]
Niin, onhan ne kivoja ja kannustavia niille jotka pärjää, mutta ne jotka oikeasti tarvitsevat tukea ja kannustusta saavat laahustaa perässä ja tyytyä asemaansa pohjalla.
Liikuntatieteelliseen kaksi linjaa. Toisessa koulutetaan eliittiliikkujia, joiden nimet luetaan kirkossa joka sunnuntai ja rusetteja jaetaan joka itsenäisyyspäivä. Toisessa koulutetaan myötätuntoisia ihmisiä, joilla on ollut vaikeaa koululiikunnassa, jotta tietävät mitä ongelmia se aiheuttaa ja mitä niille voisi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Lapseni yläkoulun liikunnanopettaja on nuori, kaunis ja mukava nainen, joka on jämäkkä mutta myös innostava. Lapseni urheilee vapaa-aikanaan (kaksi urheiluharrastusta), joten tunnit ovat olleet hänen mielestään mukavia, mutta kertoi nyt ysiä aloitellessaan, että on alkanut muuttaa opesta mielipidettään siksi, kun tuntuu olevän täysin empatiakyvytön lapseni lihavaa ystävää kohtaan. Muita ope kannustaa, mutta tälle lihavalle tulee aina lyhyt ja kipakka vastaus.
Lapsi kertoi myös, että ope oli jo keväällä pitänyt aamunavauksen, jossa oli tuominut lihavat laiskoiksi ja käskenyt "pitää kavereista huolta niin, että sanontaan suoraan, jos toinen ei elä terveellisesti". Tästä suoraan sanomisesta on nyt lapseni kaveri saanut oman osansa, ja kun yläkoulusta on kyse, niin kohteella ei ole lainkaan kivaa.
Minkälainen ihminen todella kehottaa murrosikäisiä ruotimaan luokkatovereiden ominaisuuksia?
[/quote]
Tosi asioita ei pidä kaunistella! Huoli lihavasta lapsesta on aiheellista. Lapsuudesta kuitenkin ponnistetaan aikuisuuteen. Ja lapset on mustavalkoisia aikuisten sanomisista. Varsinkin nuoret! Opettaja on saattanut sanoa asioista ihan asiallisesti, mutta värikynät on oikein oivalllinen ja mielenkiintoinen lelu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miellä oli sellainen liikunnanope, joka ensimmäisellä viikolla päätti arvosanat eikä niitä ollut koko kouluaikana mahdollista muuttaa. Esim. olit ensimmäisen viikon flunssassa=laiskuri ja sluibailija, arvosana 6. Harrastit triathlonia=arvosana 10. Minun arvosanani oli 8, koska unohdin ensimmäisellä viikolla urheilukamat kotiin. Tein kaikkeni, jotta arvosanani nousisi: tulin tunnille hyvissä ajoin, hoidin kaikki poissaolot asiallisesti, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kokeilemaan, yritin olla positiivinen jne...pelasin lentopalloa hyvällä tasolla vapaa-ajallani mutta tämän open lempilajit olivat uinti ja hiihto, joten lentopallolla ei ollut mitään painoarvoa. Arvosana ei muuttunut miksikään. Viimeiset vuodet vain lintsailin ja arvosana oli silti edelleen 8.
Lapseni yläkoulun liikunnanopettaja on nuori, kaunis ja mukava nainen, joka on jämäkkä mutta myös innostava. Lapseni urheilee vapaa-aikanaan (kaksi urheiluharrastusta), joten tunnit ovat olleet hänen mielestään mukavia, mutta kertoi nyt ysiä aloitellessaan, että on alkanut muuttaa opesta mielipidettään siksi, kun tuntuu olevän täysin empatiakyvytön lapseni lihavaa ystävää kohtaan. Muita ope kannustaa, mutta tälle lihavalle tulee aina lyhyt ja kipakka vastaus.
Lapsi kertoi myös, että ope oli jo keväällä pitänyt aamunavauksen, jossa oli tuominut lihavat laiskoiksi ja käskenyt "pitää kavereista huolta niin, että sanontaan suoraan, jos toinen ei elä terveellisesti". Tästä suoraan sanomisesta on nyt lapseni kaveri saanut oman osansa, ja kun yläkoulusta on kyse, niin kohteella ei ole lainkaan kivaa.
Minkälainen ihminen todella kehottaa murrosikäisiä ruotimaan luokkatovereiden ominaisuuksia?
Ihanaa, että jotkut nuoret osaa olla empaattisia! Olet kasvattanut hienon tytön! Jotku oppilaat on vaan vahingoniloisia kun liikunnanope on ilkeä ja nolaa heikkoja oppilaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:21"]
Lapseni yläkoulun liikunnanopettaja on nuori, kaunis ja mukava nainen, joka on jämäkkä mutta myös innostava. Lapseni urheilee vapaa-aikanaan (kaksi urheiluharrastusta), joten tunnit ovat olleet hänen mielestään mukavia, mutta kertoi nyt ysiä aloitellessaan, että on alkanut muuttaa opesta mielipidettään siksi, kun tuntuu olevän täysin empatiakyvytön lapseni lihavaa ystävää kohtaan. Muita ope kannustaa, mutta tälle lihavalle tulee aina lyhyt ja kipakka vastaus.
Lapsi kertoi myös, että ope oli jo keväällä pitänyt aamunavauksen, jossa oli tuominut lihavat laiskoiksi ja käskenyt "pitää kavereista huolta niin, että sanontaan suoraan, jos toinen ei elä terveellisesti". Tästä suoraan sanomisesta on nyt lapseni kaveri saanut oman osansa, ja kun yläkoulusta on kyse, niin kohteella ei ole lainkaan kivaa.
Minkälainen ihminen todella kehottaa murrosikäisiä ruotimaan luokkatovereiden ominaisuuksia?
[/quote]
Tosi asioita ei pidä kaunistella! Huoli lihavasta lapsesta on aiheellista. Lapsuudesta kuitenkin ponnistetaan aikuisuuteen. Ja lapset on mustavalkoisia aikuisten sanomisista. Varsinkin nuoret! Opettaja on saattanut sanoa asioista ihan asiallisesti, mutta värikynät on oikein oivalllinen ja mielenkiintoinen lelu!
[/quote]
Ai kavereidenko työ se on pitää lapsen terveydestä huolta? Laihtuuko lapsi sillä että häntä sanotaan aamunavauksessa läskiksi? Vai tulisiko vanhempien hoitaa tuo asia kuitenkin?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]
Olen aina ihmetellyt millä perusteilla numerot annetaan liikunnassa. Kyllähän näitä testejä on, kuten Cooperin-testi, mutta näihinhän ei millään tavalla koulussa opeteta, vaan laitetaan juoksemaan ja toivotaan parasta.
Tai joukkuelajit, eli numero sen mukaan, miten hyvin pärjäät suhteessa muihin ryhmässä oleviin.
Muistaako joku, että olisi oikeasti oppinut jotain liikuntatunneilla? Muutakin kuin sen, että liikunta on kamalaa.
[/quote]
Minulla ei ole mitään mielikuvaa, että yhtään mistään joukkuepelistä olisi opeteltu mitään sääntöjä ensin. Eihän matikassakaan pistetä ensin laskemaan, ennen kuin osataan numerot, joten sinänsä jännä homma. Yläasteen ja lukion koko ajan samana pysynyt liikunnanopettaja oli kyllä muuten mukava, mutta ei hänkään sääntöjä opettanut. Tai kuntosalille mentiin kylmiltään tekemään liikkeitä, ei mitään ohjeistusta kuin että miten painoja muutetaan. Luultavasti ne joukkuepelien säännöt olisi kuulunut ala-asteen opettajalle opettaa, mutta hän antoi numerot vain sen mukaan, kuka oli oppinut ne vapaa-ajallaan.
Mulla kyllä kävi niin, että numeroni nousi seiskasta kasiin tuon yläasteen open muutettua naapuritaloon. Näki, että liikun todella paljon vapaa-ajalla ja hän varmaan tajusi, että jään tunneilla pienikokoisena ja ujona vahvempien jalkoihin. Pärjäsin aika hyvin juoksulajeissa ja sitä ihmeteltiin, mutta varmaan ope lakkasi ihmettelemästä, kun näki että käyn päivittäin lenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylä-asteen liikunnanopettajani vähätteli ja pilkkasi aina minua kun en saanut vatsalihaksia tehtyä. Olin hoikka ja juoksin vapaa-ajallani, nautin joukkuelajeista. Tein parhaani. Vasta aikuisiällä (!) joku kiinnitti huomionsa (pahaan) notkoselkääni ja neuvoi miten saisin vatsalihaksiani tehtyä. Minulle ei siis sopinut yhtään liikunnanopettjan perinteiset vatsalihastekniikat, mutta kun tajusin missä oli vika kehitin itselleni puolessa vuodessa loistavat lihakset! Eikö liikunnan ammattilainen oikeasti näe tällaisia asioita?!
Mitä opin liikuntatunneilla... Tasan sama homma kun 29:llä. Meillä numerot jaettiin koon mukaan. Lihava ei ikinä voinut saada parempaa kuin 7. Lyhyt ei voinut saada parempaa kuin 8. Piti olla pitkä ja hoikka saadakseen 9 tai 10. Ei väliä kuinka monta maalia/koria/torjuntaa/tms teki joukkuelajissa, tai kuinka nopeasti oppii tanssikoreografian, ja auttoi muita tai vaikka kunka olisi aina ollut vapaaehtoisena innokkaana kokeilijana. Ysillä ei enää kiinnostanut miellyttää kun olin tajunnut etten voi saada parempaa kuin 8. Se kaduttaa että olisin voinut lintsata suurimman osan 7.ja 8.luokankin liikuntatunneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:39"]
Ylä-asteen liikunnanopettajani vähätteli ja pilkkasi aina minua kun en saanut vatsalihaksia tehtyä. Olin hoikka ja juoksin vapaa-ajallani, nautin joukkuelajeista. Tein parhaani. Vasta aikuisiällä (!) joku kiinnitti huomionsa (pahaan) notkoselkääni ja neuvoi miten saisin vatsalihaksiani tehtyä. Minulle ei siis sopinut yhtään liikunnanopettjan perinteiset vatsalihastekniikat, mutta kun tajusin missä oli vika kehitin itselleni puolessa vuodessa loistavat lihakset! Eikö liikunnan ammattilainen oikeasti näe tällaisia asioita?!
[/quote]
Sitä paitsi ne perinteiset polviin asti nostot eivät edes ole vatsalihaksia, vaan tosi moni tekee ne selällä tai vauhdilla. Eli moni, joka niitä teki, teki ne kuitenkin väärin. Yksikään saliohjaaja ei neuvo tekemään niitä tekemään niinkuin koulussa (paitsi se, joka on siviiliammatiltaan liikunnanope :( ).
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:08"]
Kukaan ei ansaitse sairastua syöpään :-(
[/quote]
Kyllä jotkut ansaitsevat.
[/quote]
Samaa mieltä, ei sympatiaa paskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kiusaajan sairastuttua syöpään, hänelle voi lähettää onnittelukortin.
Mulla oli kans yläasteella ja osittain lukiossakin todella kamala liikunnanopettaja. Luulin pitkään, että liikunta on aina pelkästään suorittamista, kilpailua ja toisten latistamista. 20- vuotiaana menin kokeilemaan ryhmäliikuntatunnille paikkaan, jossa on osaava ja kannustava ohjaaja. Olin huonossa kunnossa, koska liikunnasta oli jääny traumat. Oli kyllä melkoinen valaistuminen :D Vasta sillon tajusin, että se koululiikunnan kamaluus johtui tosiaan vain siitä vanhasta haahkasta. No, parempi myöhään ku ei milloinkaan.
Minä pelkäsin ala-asteella liikunnanopettajaani. Olin hyvä uimari jo 8-vuotiaana mutta en ollut koskaan hypännyt pää edellä korokkeelta. Opettaja huusi minulle kurkku suorana "Ano, sinä menet ensin!" ja koska en muuta voinut niin hyppäsin ja toivoin etten kuole. Pelko opettajaa kohtaan oli suurempi kuin veteen hyppäämisen pelko...
Toisen kerran huomasin hiihtotunnilla että opettaja hiihtää parin sadan metrin päässä takanani. Hiihdin niin kovaa kuin pystyin päästäkseni pakoon mutta opettaja saavutti minut hetkessä huutaen "LISÄÄ VAUHTIA KOVEMPAA; KOVEMPAA!" Hitto että pelkäsin sen ottavan sauvan ja katkovan luuni. :D
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:17"]
Elävää oppimateriaalia. Ensin peruskoulussa laitetaan paremmuusjärjestykseen tavalla tai toisella, sitten haetaa sitä opiskelupaikkaa, jonka vain osa saa ja sitten haetaan sitä työpaikkaa, jonka saa vain yksi. Se on sitä kilpailua omasta paikasta, eikä se aina ole kivaa.
[/quote]
Erona vain se, että pääsykoetulosten tai työpaikkavalinnan julkistamisen jälkeen muut "kilpatoverit" ja valitsijat eivät ole ringissä naureskelemassa ei-valittujen huonolle suoritukselle.
[/quote]
Ai ei vai? Työpaikan saaneissa on monenlaista suoriutujaa...
Liikunnan arvosanan määräytymisessä ei ole kovin objektiivisia kriteereitä. Meidän liikunnan opettaja antoi kympin liikunnasta niille joiden vanhemmat olivat olleet jossain vaiheessa elämäänsä pikkupaikkakunnan ammattiurheilijoita (myös lihaville, lintsaaville, taidottomille ja laiskoille urheilijoiden jälkeläisille) sekä niille jotka olivat hyviä opettajan suosikkilajissa. Sillä, millaiset yhteistyötaidot, harrastuneisuus, ketteryys, nopeus, lajitaidot tai cooperintestitulos oppilailla oli, ei ollut yhtään mitään merkitystä. Ja joillain toisilla liikunnanopettajilla kriteerit ovat ihan erilaiset.
Siitä saattaisi tulla sanomista jos kympin matikankokeesta saanut oppilas saisi tokariinsa seiskan, mutta liikunnassa kaikissa testeissä kirkkaasti pärjäävä ja muille ystävällinen oppilas saattaa ihan hyvin saada arvosanaksi seiskan ihan vaan siksi ettei opettaja muista hänen naamaansa koska hänellä ei ole opelle tutun urheilijan sukunimeä.
Meillä oli liikunnanopettaja yleisurheilu valmentaja... samoilla tunneilla hänen valmennettaviaan... itkien muistelen niitä tunteja. Ei kyllä edes keskittynyt muuhun kun niihin urheilijoihin.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:20"]
Olen aina ihmetellyt millä perusteilla numerot annetaan liikunnassa. Kyllähän näitä testejä on, kuten Cooperin-testi, mutta näihinhän ei millään tavalla koulussa opeteta, vaan laitetaan juoksemaan ja toivotaan parasta.
Tai joukkuelajit, eli numero sen mukaan, miten hyvin pärjäät suhteessa muihin ryhmässä oleviin.
Muistaako joku, että olisi oikeasti oppinut jotain liikuntatunneilla? Muutakin kuin sen, että liikunta on kamalaa.
[/quote]
Ja unohtui se tärkein kriteeri:
Harrastat open omaa suosikkilajia. Varma kymppi.