ala-asteen liikuntatunnilla taas nöyryytetty lapsia
4-luokkalainen tyttö tuli kotiin itkien syksyn ensimmäisen liikuntatunnin jälkeen. Opettaja oli kovaan ääneen sättinyt huonoista yleisurheilutuloksista. Osaako joku palstailevista opettajista kertoa, miksi on ok liikuntatunnilla mitata ja vertailla oppilaita ja vielä suureen ääneen haukkua huonommin menestyviä? Miksi sama käytäntö ei ole OK vaikka matikantunnilla?
Harmittaa, että opettaja lannistaa lapsen liikunnan ilon. Aiempina vuosina liikuntaa on opettanut oma luokanopettaja ja se on ollut leikkimielistä ja kannustavaa. Nyt uusi liikuntaan erikoistunut opettaja tappoi innostuksen heti alkumetreillä.
Kommentit (110)
Onko tästä kovaan ääneen sättimisestä joku objektiivinen havainto, vai uskotko aina kaiken mitä tyttö kertoo?
Todella ikävää. Valitettavasti liikuntaa opettavat usein opettajat, jotka ovat itse aina olleet hyviä liikunnassa, nauttineet kilpailemisesta ja jotka eivät osaa lainkaan nähdä asioita liikunnassa ei niin lahjakkaan lapsen kannalta. Huonot yleisurheilutulokset eivät välttämättä tarkoita edes sitä, että lapsella olisi huono kunto. Esim. minä sain ikäkausisarjoista pari piirinmestaruusmitaliakin kestävyysurheilusta, mutta olin silti luokan huonoimpia koulun testeissä. Niissä kun mitattiin tuloksia 100 metrin juoksussa, pallonheitossa ja pituushypyssä. Minulla on hyvä kestävyys, mutta olen syntyjäni hidas ja kankea. Niinpä en pärjännyt koulussa mitatuissa lajeissa. Nopeutta pystyy kehittämään ahkeralla harjoittelullakin vain hyvin rajallisesti, jos sitä ei luonnostaan ole.
Enpä oikein usko, että missään muussa kouluaineessa hyväksyttäisiin sellaista oppilaiden (ja myös luokkakavereiden) nöyryyttämistä kuin mitä jotkut liikunnanopettajat harrastavat.
No, olihan tytöllä selvästi tunnelma pilalla ja paha mieli. Itse tietää hyvin, että tulokset oli huonoja, kaverit on saattaneet vinoilla, ja ope kailottaa tulokset isoon ääneen. Ikävä, että noita tuloshaukkoja on opeissa yhä. Luulis, että hernepussi - puolapuu - tamburiini - sekuntikellokuvioista olis päästy eteenpäin. Olen takuulla ilkeä, mutta tunnustan tässä nimettömänä että kun aikoinaan kuulin vanhan piinaajani sairastuneen syöpään, olin sitä mieltä, että paha sai palkkansa.
Samanlaista oli omassa lapsuudessani 90- ja 00 -lukujen taitteessa. Olin pienikokoinen ja heikko. Lihava tupakoiva liikunnanopettaja oikeasti nauroi minulle ja haukkui muiden edessä laiskaksi ja huonoksi. Vihasin liikuntaa tuon jälkeen niin että en liikkunut YHTÄÄN kuin vasta 25-vuotiaana, luulen että tuon takia sairastun liikuntaelinvaivoihin ym... Mitä ihmeen järkeä liikuntaa on ylipäänsä arvostella numeroilla? Rikkaiden vanhempien lapset harrastivat kaikenlaista vapaa-ajallaan ja saivat kymppejä, minulle ei makseltu harrastuksia eivätkä vanhemmat kannustaneet liikkumaan niin sain kutosia. Muuten todistus täynnä 8-10. Haluaisin tavata tuon opettajan vielä ja vetää turpaan.
Kukaan ei ansaitse sairastua syöpään :-(
Omat muistot kouluajoilta ovat myös vastaavia liikunnan osalta. Järjetöntä sättimistä, vertaamista ja nolaamista. Missään muussa aineessa tuota ei katsottaisi hetkeäkään. Matematiikan opettaja haukkui taas Insestiinan idiootiksi, kun ei osannut jakokulmaa ja Jormanettelle naurettiin porukalla, kun ei pässi vieläkään osannut erotella kaikkia lauseenjäseniä oikein.
Itse veikkaan tämän kieroutuneen kuvion syntymisen syyksi sitä, että liikunnan opettajaksi hakeutuvat ne, joiden mielestä koululiikunta oli hauskaa, ts. ne joiden mielestä on ok nauraa toisen suoritukselle ja ylläpitää koululiikunnan sairasta ilmapiiriä.
T: Mies, joka ei ollut koskaan hyvä, mutta ei huonokaan liikunnassa ja sai ensimmäisen inhimillisen liikunnanopettajan vasta lukiossa
Ihan sama asia kuin rasismi. Syrjitään toista ominaisuuksista, joita hänellä on tai ei ole.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:05"]Elämä on kovaa. Mitäs et ole laittanut lastasi liikkumaan vaan antanut olla koneella ja syödä hesemättöä.
[/quote]
Mitähän vittua nyt?
Liikuntatieteelliseen on tiukka karsinta. Sinne pääsevät vain kaikista fanaattisemmat liikkujat. Seuraus voi sitten pahimmillaan olla se, mitä ap kuvailee.
Valita opelle ja rehtorille ja kerro muille vanhemmille. Pyydä tyttöä kertomaan, jos muitakin haukutaan.
Liikunnanopettajat on sellaisia kouhareita ja sadisteja. Nöyryttävät heikoimpia oppilaita ja huomaavat vain se oman suosikkinsa. Koululiikunta pitäsi lopettaa! aiheuttaa niin paljon traumoja jne.
Kaikki opettajat nyt on lasten mielestä natsisikoja, joiden tehtävä on tehdä lasten elämästä kurjaa. Kun ne vaativat ja saattavat joskus jopa sanoa, ei!
Liikunta on myös kaikkein älyttömin aine arvioida numerolla. Pitäisi olla suoritettu tai sitten ei. Se riittää.
15: vaan kun ei ole kaikki opet vaan liikunnaopet nimenomaan! Näin ainakin meidän lasten koululla. Muut opet ok. tai jopa kivoja ja kannustavia.
Elävää oppimateriaalia. Ensin peruskoulussa laitetaan paremmuusjärjestykseen tavalla tai toisella, sitten haetaa sitä opiskelupaikkaa, jonka vain osa saa ja sitten haetaan sitä työpaikkaa, jonka saa vain yksi. Se on sitä kilpailua omasta paikasta, eikä se aina ole kivaa.
Kyllä noissa on eroja. Meidän pojan ope antoi kutosen kaikille, jotka eivät saaneet hänen asettamiaan rajoja yleisurheilussa, niistä sitten yli päässeet saivat muiden taitojen mukaan. Kyseinen ope oli muutenkin epäsuosiossa ja lähialueen vanhemmat aina pelkäsivät, tuleeko heidän lapselleen opeksi. Omalla pojalla liikunnanope vaihtui vitosluokalla ja kaikki luokan pojat alkoivat pitää liikunnassa. Omalla pojalla se kutonen nousi kasiksi. Lukiossa pojalla olikin liikunta sitten jo 9. Yleisurheilussa hän ei koskaan ollut hyvä, mutta pärjäsi joukkuelajeissa ja on notkea sekä kuulemma ryhmähenkinen.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 15:08"]
Kukaan ei ansaitse sairastua syöpään :-(
[/quote]
Kyllä jotkut ansaitsevat.
Olen aina ihmetellyt millä perusteilla numerot annetaan liikunnassa. Kyllähän näitä testejä on, kuten Cooperin-testi, mutta näihinhän ei millään tavalla koulussa opeteta, vaan laitetaan juoksemaan ja toivotaan parasta.
Tai joukkuelajit, eli numero sen mukaan, miten hyvin pärjäät suhteessa muihin ryhmässä oleviin.
Muistaako joku, että olisi oikeasti oppinut jotain liikuntatunneilla? Muutakin kuin sen, että liikunta on kamalaa.
Lapseni yläkoulun liikunnanopettaja on nuori, kaunis ja mukava nainen, joka on jämäkkä mutta myös innostava. Lapseni urheilee vapaa-aikanaan (kaksi urheiluharrastusta), joten tunnit ovat olleet hänen mielestään mukavia, mutta kertoi nyt ysiä aloitellessaan, että on alkanut muuttaa opesta mielipidettään siksi, kun tuntuu olevän täysin empatiakyvytön lapseni lihavaa ystävää kohtaan. Muita ope kannustaa, mutta tälle lihavalle tulee aina lyhyt ja kipakka vastaus.
Lapsi kertoi myös, että ope oli jo keväällä pitänyt aamunavauksen, jossa oli tuominut lihavat laiskoiksi ja käskenyt "pitää kavereista huolta niin, että sanontaan suoraan, jos toinen ei elä terveellisesti". Tästä suoraan sanomisesta on nyt lapseni kaveri saanut oman osansa, ja kun yläkoulusta on kyse, niin kohteella ei ole lainkaan kivaa.
Minkälainen ihminen todella kehottaa murrosikäisiä ruotimaan luokkatovereiden ominaisuuksia?
Ei muuta kuin palautetta Wilmaan.