Lue keskustelun säännöt.
Miksi terve ihminen ei voi katua lapsen hankkimista?
14.08.2014 |
Useimmat vanhemmat eivät kadu lapsen hankkimista. Olen kuitenkin tällä palstalla nähnyt väitettävän, että mies tai nainen ei voi olla terve, jos hän katuu lasten hankkimista. Toisin sanoen lasten hankinnan katuminen on aina merkki siitä, että ihminen on jollakin tavalla sairas.
Voisiko joku perustella tämän väitteen tai ainakin selittää, miksi uskoo siihen? Se tuntuu minusta aika omituiselta.
Kommentit (132)
Ap ei todellakaan ole mikään vela. Selvästi lapsensa hankkimista katuva mamma tunnontuskissaan, yrittäen selitellä asiaa normaaliksi ja ihan terveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:29"]
Ap ei todellakaan ole mikään vela. Selvästi lapsensa hankkimista katuva mamma tunnontuskissaan, yrittäen selitellä asiaa normaaliksi ja ihan terveeksi.
[/quote]
Ei ap. olisi noin hyvä argumentoimaan, jos se olisi mamma, kyllähän tässäkin ketjussa on nähty millaista ripulia teidän äitien aivotoiminta on.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:26"]
Ja koska se, että katuu lapsiaan, aiheuttaa toiselle ihmiselle huonot olot ja kasvuympäristön emotionaalisessa mielessä, niin ei sellainen ihan tervettä ole omalle lapselleen sellaista tehdä.
[/quote]
Eli lasten katuminen itsessään on sairaus? Vähintäänkin mielenkiintoinen väite. Mikä on tämän diagnoosin nimi? -ap
[/quote]
Itsekkyys.
Nykyään ei osata ajatella itseä yhteiskuntaan kuuluvaksi yksilöksi, jonka velvollisuus on hoitaa omat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi. Ei, vaan nyt ei nähdä kuin oma mielihyvä, omat mieliteot. Mietitään äiteyttä ja lapsille uhrattua aikaa ja kasvatusta vain itsensä kautta; haluanko tätä, tykkäänkö tästä, mitä minä tästä saan. Sitten ollaankin ihmeissään, kun ei äitiys ei olekkaan aina kivaa ja helppoa ja antoisaa, kaduttaa..
Ap on surkea argumentoimaan. Vaatii muilta selvitystä, mutta itse ei perustele mitenkään, millä perusteella lapsen hankkimista katuva voisi olla psyykkisesti terve. Selvä katuva mamma.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:35"]
Ap on surkea argumentoimaan. Vaatii muilta selvitystä, mutta itse ei perustele mitenkään, millä perusteella lapsen hankkimista katuva voisi olla psyykkisesti terve. Selvä katuva mamma.
[/quote]
Luuletko, että sun ad hominemit on jotenkin vakuuttavia?
Kai tiedät, että vastapuolessa ne aiheuttavat lähinnä myötähäpeän tunteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:33"]
Itsekkyys.
Nykyään ei osata ajatella itseä yhteiskuntaan kuuluvaksi yksilöksi, jonka velvollisuus on hoitaa omat lapsensa yhteiskuntakelpoisiksi. Ei, vaan nyt ei nähdä kuin oma mielihyvä, omat mieliteot. Mietitään äiteyttä ja lapsille uhrattua aikaa ja kasvatusta vain itsensä kautta; haluanko tätä, tykkäänkö tästä, mitä minä tästä saan. Sitten ollaankin ihmeissään, kun ei äitiys ei olekkaan aina kivaa ja helppoa ja antoisaa, kaduttaa..
[/quote]
Pitäisikö tähän uuteen sairauteen, eli itsekkyyteen, varata ihan omat sairalaaosastot, vai meneekö esim. skitsofreenikoiden kanssa samalle osastolle?
Miten oli ajatellut todentaa tämän, että joku on sairastunut itsekkyyteen, miten se hoidetaan, lääkkeillä?
Öööh. Kyllähän lastaan/lapsiaan voi katua pahoinpitelemättä heitä. Kyllä mä ymmärrän aikuisena ihmisenä, että mulla on nyt vastuu toisesta ihmisestä, vaikka ihan paskaa ja rasittavaa tämä onkin. Olen kuitenkin sen verran vastuullinen ihminen, että toista en itselleni riesaksi tee ja tämän yhden kasvatan kunnialla aikuiseksi. Ja uskon, että nämä katumuksen tunteetkin laimenevat sitten, kun lapsi tästä kasvaa ja tarvitsee vähemmän minua. Tai tällaisella ajatuskuviolla lohdutan itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:19"]Lapsen teko ja saaminen on iso asia. Jos on niin tyhmä ja harkitsematon että lapsen tekee ja sitä katuu on henkisesti vajaa ja todella typerä. Miettikää ennenkun niitä lapsia teette.
[/quote]
Miten sitä tietää etukäteen millaista vanhemmuus todella on? Kerta lapsettomat ei voi tietää mistä jäävät paitsi ennenkuin kokevat sen?
[/quote]
Saisko vastauksen?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:19"]Lapsen teko ja saaminen on iso asia. Jos on niin tyhmä ja harkitsematon että lapsen tekee ja sitä katuu on henkisesti vajaa ja todella typerä. Miettikää ennenkun niitä lapsia teette.
[/quote]
Miten sitä tietää etukäteen millaista vanhemmuus todella on? Kerta lapsettomat ei voi tietää mistä jäävät paitsi ennenkuin kokevat sen?
[/quote]
Saisko vastauksen?
[/quote]
Suurin osa ihmisistä osaa kyllä kuvitella millaista se on, ja huomaa olevansa ajatuksineen aika oikeassa kun lapsi on maailmassa. Jos tuntee itsensä hyvin, tuskin oma suhtautuminen ja tunteet lasta sekä vanhemmuutta kohtaan tulevat ihan yllätyksenä.
Velatkin ovat varmasti seuranneet vierestä lapsiperheiden elämää, sekä muistelevat omaa lapsuuttaan ja sillä perusteella valitsevat toisin. Minulla on lapsia eikä lapsiperhe-elämä yllättänyt mitenkään, aika sellaista kuin ajattelinkin. Kyllä ihminen yleensä tietää mistä pitää, ja tekee valintansa toivottavasti sen mukaan. Ettei sitten tarvitsisi katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa keskustelua, etenkin ap:lta. Keskustelu ei ole lähelläkään älykästä ja hyvin perusteltua, mitä kuvittelet. Et ole itse yhtään enempää oikeassa kuin kukaan muukaan. Puuttuu asiantuntevuus, eiköhän joku psykologi pärähdä kohta paikalle ;) hänen mielipiteensä tosin riippuu siitä, katuuko itse vaiko ei. Mutta mielipiteitä on aina hyvä vaihtaa, siitähän tässä on kyse.
Omasta mielestäni vakavasti ja usein lapsen hankintaa katuva ei voi mitenkään olla psyykkisesti terve. Tosin hyvin, hyvin harva ihminen on muutenkaan. Tunne-elämässä häiriöitä, persoonallisuushäiriö tai masennusta. Vaikka pystyisi rakastamaan omaa miestä tai koiraa muttei lasta, ei tarkoita että olisi terve. Lapseen ainakin pitäisi muodostua selkeästi intensiivisempi suhde, jollekin se voi ilmeisesti olla liikaa. Miestä tai koiraa voi paeta jos siltä tuntuu, eikä tarvitse tuntea häpeää tai syyllisyyttä. He ovat myös itsenäisempiä kuin jatkuvaa läheisyyttä tarvitseva lapsi. Jos olisi ihan normaalia ja yleistä tuntea syvää katumusta lapsen hankinnasta, ei sitä tarvitsisi katua tai piilotella tunteitaan. Mutta asia on tabu, kuten esim. pedofiliakin. Syitä voi sitten miettiä...
Katukaa ja hävetkää tunteitanne niin paljon kuin huvittaa, hienoa että pystytte sentään ne tunteet itsesänne huomaamaan. Kaikki ei siis voi olla täysin pielessä, toivoa on.
Minä en häpeä tunteitani, tai niiden puuttumista, enhän voi sille itse mitään. Elän normaalia, tasapainoista ja hyvää elämää. Olen ollut hyvä äiti lapselleni tunteiden puuttumisesta huolimatta. Masennusta tai persoonallisuushäiriötä minulta ei löydetty. Elämä ja me ihmiset olemme monimuotoisia.
-102
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko joku oikeasti mennyt psykologille, että "hei, kadun lapseni hankintaa, mahdankohan olla ihan terve?". Ja sitten on tehty mittava määrä testejä ja psykoanalyysi. Terveen paperit tietysti kouraan.
Epäilen. Diagnooseja ei voi edes antaa muutaman tapaamiskerran perusteella. Puhumattakaan siitä, kuinka moni noista tunteista haluaisi rehellisesti ja avoimesti kertoa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:05"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:19"]Lapsen teko ja saaminen on iso asia. Jos on niin tyhmä ja harkitsematon että lapsen tekee ja sitä katuu on henkisesti vajaa ja todella typerä. Miettikää ennenkun niitä lapsia teette.
[/quote]
Miten sitä tietää etukäteen millaista vanhemmuus todella on? Kerta lapsettomat ei voi tietää mistä jäävät paitsi ennenkuin kokevat sen?
[/quote]
Saisko vastauksen?
[/quote]
Suurin osa ihmisistä osaa kyllä kuvitella millaista se on, ja huomaa olevansa ajatuksineen aika oikeassa kun lapsi on maailmassa. Jos tuntee itsensä hyvin, tuskin oma suhtautuminen ja tunteet lasta sekä vanhemmuutta kohtaan tulevat ihan yllätyksenä.
Velatkin ovat varmasti seuranneet vierestä lapsiperheiden elämää, sekä muistelevat omaa lapsuuttaan ja sillä perusteella valitsevat toisin. Minulla on lapsia eikä lapsiperhe-elämä yllättänyt mitenkään, aika sellaista kuin ajattelinkin. Kyllä ihminen yleensä tietää mistä pitää, ja tekee valintansa toivottavasti sen mukaan. Ettei sitten tarvitsisi katua.
[/quote]
Mutta eri keskusteluja lukeneena on juuri sanottu, että sitä todellista vanhemmuutta ei voi ymmärtää ennenkuin on saanut lapsen. Ei riitä, että osaa kuvitella, on seurannut vierestä tai että tuntisi itsensä. Ei voi sanoa millaista elämä olisi lapsen kanssa ennenkuin sen on itse kokenut. Eräässä keskustelussa väitettiin näin.
haluaisin vielä uuden vastauksen kysymykseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:50"]
Onko joku oikeasti mennyt psykologille, että "hei, kadun lapseni hankintaa, mahdankohan olla ihan terve?". Ja sitten on tehty mittava määrä testejä ja psykoanalyysi. Terveen paperit tietysti kouraan.
Epäilen. Diagnooseja ei voi edes antaa muutaman tapaamiskerran perusteella. Puhumattakaan siitä, kuinka moni noista tunteista haluaisi rehellisesti ja avoimesti kertoa.
[/quote] Minä hakeuduin psykologille kun lapseni oli reilun vuoden ikäinen. Kävin 9kk keskustelemassa ja masennusta eikä mitään persoonsllisuushäiriötä todettu. -102
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:26"]
Ja koska se, että katuu lapsiaan, aiheuttaa toiselle ihmiselle huonot olot ja kasvuympäristön emotionaalisessa mielessä, niin ei sellainen ihan tervettä ole omalle lapselleen sellaista tehdä.
[/quote]
Eli lasten katuminen itsessään on sairaus? Vähintäänkin mielenkiintoinen väite. Mikä on tämän diagnoosin nimi? -ap
[/quote]
Jos kadut lastasi jota normaalina äitinä rakastaisit ja jumaloisit niin jotain vikaa mielenterveydessä, masentununeisuus? ei normaalia todellakaan ole.
[/quote]
On epänoraalia kuvitella, että lasten jumaloiminen olisi mitenkään normaalia tai edes suotavaa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:23"]
Riippunee katumisen syistä. Jos katuu siksi, ettei rakasta lastaan eikä tunne mitään suojelunhalua tai muita ns. normaaleja tunteita häntä kohtaan, ei sellainen voi olla terve. Jos taas katuu siksi, ettei koe voineensa antaa lapselle tämän ansaitsemaa elintasoa, se on kai normaalia. Siis jos on vaikkapa köyhä kerjäläinen, on varmasti kauheaa katsoa kun lapsi kulkee vääjäämättä samaa kohtaloa päin.
[/quote]
Olet väärässä. Lasta kohtaan voi tuntea suojelunhalua kuten yleensäkin heikkoja kohtaan. Ja lasta voi rakastaa ajoittain. Ja silti katua. Harmi, ettet voi ymmärtää tätä.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 15:30"]
Kärsimystä lapselleen tuottava vanhempi ei ole ihan terve.
[/quote]
Miksi terve ihminen ei voisi tuottaa kärsimystä lapselleen? Jos vastaat: "Koska se ei ole tervettä", olet muodostanut kehäpäätelmän. -ap
[/quote]
No, onko sinusta ihminen, joka tuottaa kärsimystä lapselle tai eläimelle, terve? Ei, koska tällainen ihminen ei toimi kuten häneltä voidaan olettaa. Lapsesta tulee lopua, jos häntä ei osaa hoivata. Kidutus tai tunnekylmyys lasta kohtaan a eläintä kohtaan liittyy mielenterveyden häiriöihin.
[/quote]
Lihantuottajat ovat sitten kaikki sairaita, kun pitävät niitä elikoita liian ahtaissa tiloissa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:34"]
Naurettavaa keskustelua, etenkin ap:lta. Keskustelu ei ole lähelläkään älykästä ja hyvin perusteltua, mitä kuvittelet. Et ole itse yhtään enempää oikeassa kuin kukaan muukaan. Puuttuu asiantuntevuus, eiköhän joku psykologi pärähdä kohta paikalle ;) hänen mielipiteensä tosin riippuu siitä, katuuko itse vaiko ei. Mutta mielipiteitä on aina hyvä vaihtaa, siitähän tässä on kyse.
Omasta mielestäni vakavasti ja usein lapsen hankintaa katuva ei voi mitenkään olla psyykkisesti terve. Tosin hyvin, hyvin harva ihminen on muutenkaan. Tunne-elämässä häiriöitä, persoonallisuushäiriö tai masennusta. Vaikka pystyisi rakastamaan omaa miestä tai koiraa muttei lasta, ei tarkoita että olisi terve. Lapseen ainakin pitäisi muodostua selkeästi intensiivisempi suhde, jollekin se voi ilmeisesti olla liikaa. Miestä tai koiraa voi paeta jos siltä tuntuu, eikä tarvitse tuntea häpeää tai syyllisyyttä. He ovat myös itsenäisempiä kuin jatkuvaa läheisyyttä tarvitseva lapsi. Jos olisi ihan normaalia ja yleistä tuntea syvää katumusta lapsen hankinnasta, ei sitä tarvitsisi katua tai piilotella tunteitaan. Mutta asia on tabu, kuten esim. pedofiliakin. Syitä voi sitten miettiä...
Katukaa ja hävetkää tunteitanne niin paljon kuin huvittaa, hienoa että pystytte sentään ne tunteet itsesänne huomaamaan. Kaikki ei siis voi olla täysin pielessä, toivoa on.
[/quote] Miksi näin syyllistävä ja vihainen sävy? Ei kai kukaan tunteilleen ja ajatuksilleen mitään voi.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:12"]
Koska lapsista on kuitenkin niin paljon iloa, että lasta ei vaan voi katua. Kun aidosti rakastaa lastaan ja saa vastarakkauden osoituksia niin kukaan terve vanhempi ei voi katua sitä että on lapsen ilokseen saanut. Ei vaan voi. Se on terveyden vastaista.
[/quote]
:D:D
Vai niin.
Minä olen elänyt hyvän ja tasapainoisen elämän, psyyke kunnossa. Kun lapseni syntyi, en suureksi ihmetyksekseni tuntenut voimakkaita tunteita häntä kohtaan. En rakastanut häntä. Mitään masennusta minulla ei ollut. Olin tästä hyvin ihmeissäni, sillä rakastin suuresti miestäni ja jopa koiraani. Sitten en yhtäkkiä rakastanutkaan syntynyttä lastani.
Hyvin olen hänet hoitanut ja kasvattanut. Tunteeni, tai niide puuttumisen olen pitänyt tietonani. Olen usein miettinyt, että jos olisin tämäj tiennyt, en tietenkään olisi tätä lasta tehnyt. Kadun siis päätöstäni hankkia lapsi.
Jos joku on sitä mieltä, että olen sairas, kuulisin mielelläni diagnoosin? Rakkautta kykenen tuntemaan, en vain tätä lastani kohtaan.