Lue keskustelun säännöt.
Täytän seuraavaksi 35 enkä osaa päättää pitäisikö yrittää tehdä lapsi vielä
31.07.2021 |
En tiedä onko lapsen saamisen halu vaan sitä, että on haikea olo, kun ainokainen on kohta teini, itsenäistyy kovaa vauhtia ja muuttanee pois kotoa n. viiden vuoden kuluttua. Tuntuu, että elämä jää tyhjäksi kun aikuisuutta olisi paljon vielä jäljellä. Toisaalta 35 - tai 36 tai 37 riippuen kuinka pian onnistuu - on aika vanha vauvan vanhempi. Ne kaikki rankat vaiheet kasvatuksessa olisi elettävä läpi uudestaan, ihan kuin mukavatkin. Ja se kaikkein eniten hirvittää, että seuraavan teini-ikäinen kanssa olisin sitten jo +50v! Sen ikäinen on jo aika vanha, ja täysin eri maailmassa nuoren kanssa. Nuorena aikuisena lapsen kanssa on ollut kuitenkin sen verran vähän sukupolvien välistä kuilua, että se helpottaa ymmärtämistä monesti.
Ajattelenko ihan liian monimutkaisesti asiaa? Toisaalta vauvan saaminen olisi ihana seikkailu, ihan kuin viimeksikin,eikä minulla muutakaan unelmaa elämääni oikeastaan enää ole. Toisaalta pelkään, että se olisikin hirveän sitova virhe, varsinkin se huomioon ottaen, kun maailma on mennyt aika hurjalla tavalla päin p:tä tässä viime vuosikymmenen kuluessa.
Mitenhän tällaisen päättää? Tunteella kai useimmat vetää sen päätöksen lopunviimein. Itse pyrkisin ottamaan järjen myös vahvasti huomioon tässä.
Kommentit (183)
Miettisin kuitenkin ainakin tarkkaan. Ymmärrän silti mistä puhut. Itse olen nyt 32 ja lapset 6 ja 9v. Olen aina halunnut kolme lasta. Mutta tuli ero joten kolmas jäi hankkimatta. Toki minulla olisi vielä melko realistiset mahdollisuudet hankkia uusi kumppani ja se kolmas lapsi. Ja kyllähän se vauva tuntuu aivan ihanalta, mutta se vauva-aika on ihan naurettavan lyhyt. Oletko valmis siihen KAIKKEEN MUUHUN vielä? Ja entä jos lapsella on erityisiä haasteita, niiden todennäköisyys lisääntyy kun ikää tulee lisää (ei tarvitse olla kehitysvamma, voi olla vaikka lievä autismi joka kuitenkin kuormittaa koko perheen arkea selvästi).
Nyt kun olen näissä sinkkuympyröissä pyörinyt niin siellä on aika valtavasti sellaisia neljäkymppisiä, iltatähtien vanhempia. Joiden nuorin tai nuorimmat on sen 2-10 vuotta. Ja kyllä ne tilanteet aika raskailta kuulostaa, vaikka toki ne lapset on aina rakkaita. Useimmat erothan myös tapahtuu siinä neljänkympin korvilla, voisin kuvitella että etenkin perheissä joissa se mies ei ole ihan niin innostunut siitä iltatähdestä, niin riski erolle voi olla aika isokin.
Jos teillä on tosi vakaa parisuhde ja molemmat täysillä sitä haluaa ja on sitoutuneita, niin sitten ehkä lähtisin vauvapuuhiin. En kyllä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat loppuelämästäsi paskaa niin tee.
Tottakai olen heistä kiitollinen, mutta he eivät enää ole kotona paljon. Ovat menossa kavereiden kanssa ja yhteistä tekemistä ei juurikaan ole, mitä nyt harrastuksiin viemistä ym. Minulla on voimakas hoivavietti ja olen aina pitänyt vauva ja taaperovuosista. Siksi tuntuukin niin pahalta ettei puoliso halua enää iltatähteä.