Yksilapsiset: miksi teillä on vaan yksi lapsi?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:42"]Mies ei halua.

Lupasi mulle, että koitetaan toista lasta kun esikoinen menee kouluun.

Esikoinen on nyt koulussa ja mies ei suostu edes puhumaan asiasta.

Olen ihan rikki.

Mies tietää, että haluaisin suurperheen..

[/quote]Nyt pistät ukon ojennukseen, sinulla oikeus toiseen lapseen!

Halusin vain yhden. Yksinkertaista :) Miksi aloitaa alusta kun tuo on jo täydellinen?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:44"]Yksinkertaisesti: ihanan helppoa. En halua väkisin tehdä tästä vaikeampaa. Eikä tarvitse sietää hankalia vaiheita (esim. vauva-aika) kuin kerran.

[/quote]

Niinpä, eikä uhmaikää, kouluikää, murrosikää jne kuin kerran. ;-)

Resurssit eivät riitä toiseen. Hoitoavun ostaminen on kallista, isovanhemmat vanhoja. En jaksa sitä ikuista valvomista. Ei tarvi perinnöistä tapella, tiedän monia isoja perintöriitoja. On varaa hankkia enemmän ja matkustella. Jotta kaikki voisi hyvin on parempi näin. Lapsen saaminen on kallista, kaikki maksaa. En halua elää elämää, ettei mihinkään rahat riitä. Oma lapsuus riitti sellaisesta elämästä. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:32"]

Otsikossa kysymys.

[/quote]

Kohtu repesi ainoan lapsen synnytyksessä, johon meinasin kuolla. Olisin halunnut enemmän lapsia, mutta en voi mitään sille mitä tapahtui. Yksilapsisten haukkuminen loukkaa ja kohdun menetys on ollut minulle traumaattinen kokemus. Lapseni on ystävällinen ja toiset huomioonottava, fiksu teini, ei mikään "pilalle hemmoteltu ainoa kakara".

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:42"]Mies ei halua.

Lupasi mulle, että koitetaan toista lasta kun esikoinen menee kouluun.

Esikoinen on nyt koulussa ja mies ei suostu edes puhumaan asiasta.

Olen ihan rikki.

Mies tietää, että haluaisin suurperheen..

[/quote]Nyt pistät ukon ojennukseen, sinulla oikeus toiseen lapseen!

[/quote]

ja ukolla oikeus olla haluamatta toista lasta.

Nyt minun pitääkin tehä päätös haluanko olla miehen kanssa ja tyytyä yhteen lapseen vai jättää mies ja koittaa löytää toinen joka lapsia haluaa. Ja sitten jos en löydäkkään toista. hankinko lapsia yksin..

Ja miehen tehdä päätös, että onko varma ettei halua toista lasta ja haluaako ottaa sen riskin että minä lähden..

Kyllä kai jokaisella on oikeus muuttaa mieltään, mutta tunnen oloni petetyksi.

Mies lupasi toisen lapsen ja nyt peruukin lupauksen.

Toinen lapsi on koko ajan työn alla.

Halusin vain yhden lapsen.

En tunne itseäni kovinkaan äidilliseksi, enkä halua hankkia lapsia lisää vain selviytymään keskenään. Haluan olla itse lapseni kanssa, pelailla, viettää aikaa ja jutella. En jaksaisi keskittyä enempää kuin yhteen.

Toisaalta tässä elämäntilanteessa ei ole oikein saumojakaan tehdä toista, opiskelen, olen pian 30, työ on toista lasta tärkeämpi juttu nyt mulle. Ensimmäinen lapsi alkaa olla 6v, ja elämä on jo mukavan rauhallista, ei huvittaisi alkaa sotkemaankaan kaikkea enää.

Mulla on useita ystäviä, joilla lapsiluku tuntuu jäävän yhteen. Jokainen alunperin halusi useamman, mutta kaikkea on sattunut. Yksi erosi lapsen isästä ja on ollut sen jälkeen kranttu eli elää lapsensa kanssa kaksin. Lapsi on jo 10 ja äiti 40, joten jäänee ainoaksi. Toisen ystävän kohdalla taas aika kului... Avioliitossa oli pettämistä ja kaikkea kriisiä vuosia. Pysyi kasassa, mutta ikä alkaa tulla vastaan ja lapsi on jo koulussa, joten eivät kai enää jaksa aloittaa alusta. Yhden kohdalla ei toista kuulunut yrityksestä huolimatta. Itselläkin meinasi jäädä yhteen, mutta lapsettomuusklinikan kautta haettiin vauhtia (eka tuli heti luomuna) ja saatiin sitten kuuden vuoden ikäerolla toinen lapsi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:42"]Mies ei halua.

Lupasi mulle, että koitetaan toista lasta kun esikoinen menee kouluun.

Esikoinen on nyt koulussa ja mies ei suostu edes puhumaan asiasta.

Olen ihan rikki.

Mies tietää, että haluaisin suurperheen..

[/quote]Nyt pistät ukon ojennukseen, sinulla oikeus toiseen lapseen!

[/quote]

Ja miehellä ei ole oikeuksia?

[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:21"]

En tarkoita mitenkään kritisoida, mutta hieman ihmettelen miten usein ei haluta lisää lapsia siksi, että kuvitellaan sen olevan jotenkin väärin esikoista kohtaan tai häneltä pois. Ja kuvitellaan että esikoista kohtaan tunnettu rakkaus pitäisi jotenkin jakaa. Eihän se niin mene, rakkaus moninkertaistuu:-) . Mutta toki siis jokaisella oikeus omiin valintoihin ja syytkin ovat ihan yhtä " hyviä" olivat sitten mitä tahansa... t: 4:n äiti

[/quote]

Rakkaus kyllä moninkertaistuu, mutta aika ei. Mulla on siis kaksi ja haaveilen kolmannesta, mutta mun lapsilla on siis yli 5v ikäero, ja oli todella ihanaa monella tavalla kun on saanut keskittyä esikoiseen täysillä, kuunnella kaikki pienetkin jutut, keksiä omia leikkejä ja mitä lie taideprojekteja, eikä ikinä ollut esim pelkoa siitä, etten huomaa jos lapsella on paha mieli (siis varmasti sinäkin huomaat omistasi, mutta tarkoitan nyt sitä tunnetta, että mikään ei "tule väliin" jos lapsi tarvitsee minua). Konfliktitilanteet saatiin yleensä ratkaistua huumorilla eikä meillä ole juuri huudettu jne. Itse olen aina halunnut vähintään kaksi, koska todella tykkään olla lasten kanssa, mutta tavallaan hauska ajanvietto lasten kanssa on just parhaiten mahdollista yhden kanssa. No, meidän ratkaisu on pitkät ikäerot :) En siis tarkoita, että dumppaisin esikoisen, mutta nyt hän on luontaisesti alkanut suuntautua enemmän kaverien ja harrastusten pariin, eikä enää tarvitse eikä halua niin paljon minusta.

Halusin aina nolla tai yhden lapsen EHKÄ. Sitten löysin elämäni miehen ja saatiin lapsi. Vauva-aika ei ollut rankkaa vaan ihanaa ja muutenkin lapsi on parasta mitä voi toivoa. Meillä on ihana pieni perhe ja ollaan onnellisia, ei tähän mahtuisi muita. Lapsi 5v joskus toivoo sisarusta, mutta en voi lapsentekopuuhiin ryhtyä pelkästä lapsen halusta. Toivon että joskus voitaisiin olla vaikka tukiperheenä tms.

Haluan myös panostaa opiskeluihin ja uraan, matkustellaan paljon ja harrastetaan yksin ja yhdessä. Olen mahtava äiti yhdelle mutta olisin varmaan huono monen lapsen äiti. Monet tuttavaperheet ovat toisella ja kolmannella kierroksella ja se elämä ei ole yhtään sitä mitä haluan.

up

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:40"]Olen miettinyt toista♡ Vai vaikeutuuko elämä. Tulee rauhatonta. Nykyään monet tekevät kolme ja masentuvat.

[/quote]

Vaikeutuu.

[/quote]Meillä helpottui. Pojilla on paljon seuraa toisistaan.

Olisin halunnut ison perheen, mutta luonto ei ollut samaa mieltä. Onnellinen olen ainokaisestani <3

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 21:40"]a) Masennuin synnytyksen jälkeen, vauva oli ihana mutta oma mieli musta ja kamala. En haluaisi kokea uudelleen ahdistavaa raskausaikaa ja tummaa vauva-aikaa. Lapsi on upea ja rakas mutta pikkulapsen äitiys kakka-oksennus-uhma -vaiheineen ei ollut mun juttu.

b) Elämä on helppoa yhden lapsen ja kahden vanhemman perheessä. Rahat riittää vaikka tulisi työttömyyttä tms. Perusturvallisuus siis hyvä myös toimeentulon osalta ja ei tarvitse pihistellä ihan joka merkkifarkun kohdalla jos sellaiset tarpeen. Ehkä joskus voi auttaa lasta oman elämänsä alkuun asunnonhankinnan ym. kanssa. Meidän tuloilla kahden tai useamman lapsen kohdalla ei olisi samoin.

c) On aina aikaa lapselle, ehditään jutella, puuhata, harrastaa yhdessä ja erikseen, hänellä on aina vanhempien tuki ja huomio jos tarvetta on. Enkä tarkoita lellimistä vaan tukea ja kannustusta. Matkailu, perheen kanssa harrastaminen ja liikkuminen ym. on helppoa (lentokoneessa pääsee 3 henkeä samaan penkkiriviin ;)

d) Omat sisarussuhteeni ovat heikot, enemmän kateutta ja kilpailua kuin kannustusta - en halua samaa omalle lapselleni. Serkkuihinsa tosin hänellä ihan mukavat välit.

e) Ei tarvitse enää hätäillä päivähoitoja, koulun aloittamisia, tuntea muutakaan suurta huolta tai murhetta elämänmuutoksista. Ja jos tälle ainoalle kävisi jotain, ei mielestäni kukaan sisarus voisi olla kenenkään "varakappale" tai lohtukorvike - en ymmärrä sitä ajatusta.

f) Tämä on meille hyvä perhekoko juuri näin. Joskus tunsimme paineita hankkia sisarusta lapselle "kun muillakin on" mutta sitten ymmärsimme, että ei kenenkään lapsen pidä syntyä vain pakkosisarukseksi vaan halutuksi lapseksi. Toiseen lapseen ei meillä vanhemmilla tullut koskaa aitoa halua vaan tämä yksi on meille se täydellinen ja riittävin, rakas, ihana elämämme valo. Myöskään lapsi ei ole sisaruksia ainakaan ääneen kaivannut vaan on onnellinen omassa elämässään ainakin juuri nyt - ja tulevasta kun emme kukaan tiedä.

[/quote]

Peesi

[quote author="Vierailija" time="16.08.2014 klo 11:59"]Miten niin vain yksi? Yhtä hyvä se on kuin muutkin. Sitä paitsi lapsia saadaan, niitä ei tehdä.

[/quote]Olisiko lause: miksi teillä on jopa yksi lapsi, ollut sitten parempi? Ja kyllä, lapsia voidaan myös tehdä. Kirjaimellisesti.

Aika moni kertoo vaikean raskauden tai synnytyksen syyksi ettei uskalla yrittää toista. Ymmärrän tämän täysin. Minulla meni kolme vuotta että pystyin edes harkitsemaan asiaa. Sitten pelkopolin ja asioiden päivittäisen työstämisen kautta uskaltauduin toista yrittämään. No, raskausaika oli yhtä kamala kuin ensimmäinenkin. Paha hyperemesis ja vuodelepo supistuksien vuoksi useita kuukausia. Mutta synnytys helppo, kiitos pelkopolikäyntien ja hyvän kätilön sekä tietysti tuurin.

Me siis halusimme toisen lapsen, pelko oli ainut syy miksi meinasi jäädä yrittämättä.

Minusta on typerä perustelu tuo että "niistä on sitten toisilleen seuraa".

Meillä (ja tiedän monta muutakin perhettä) ei sisarukseni kanssa ole mitään yhteistä. Välit katkesivat lopullisesti perunkirjoituksessa ja tiedän ettemme ole enää koskaan missään tekemissä. Ei kaikki sisarussuhteet ole auvoa ja ikuista yhdessäoloa &  ymmärrystä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:48"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:42"]Mies ei halua.

Lupasi mulle, että koitetaan toista lasta kun esikoinen menee kouluun.

Esikoinen on nyt koulussa ja mies ei suostu edes puhumaan asiasta.

Olen ihan rikki.

Mies tietää, että haluaisin suurperheen..

[/quote]Nyt pistät ukon ojennukseen, sinulla oikeus toiseen lapseen!

[/quote]

ja ukolla oikeus olla haluamatta toista lasta.

Nyt minun pitääkin tehä päätös haluanko olla miehen kanssa ja tyytyä yhteen lapseen vai jättää mies ja koittaa löytää toinen joka lapsia haluaa. Ja sitten jos en löydäkkään toista. hankinko lapsia yksin..

Ja miehen tehdä päätös, että onko varma ettei halua toista lasta ja haluaako ottaa sen riskin että minä lähden..

Kyllä kai jokaisella on oikeus muuttaa mieltään, mutta tunnen oloni petetyksi.

Mies lupasi toisen lapsen ja nyt peruukin lupauksen.

[/quote]meillä sama homma. Mies ilmoitti kun seurusteltiin, että haluaa vielä ainakin 2 tai 3 lasta lisää (hänellä oli ennestään jo 1), no meille syntyi 1 yhteinen lapsi, erittäin helppo, fiksu ja kaunis lapsi. Hänellä ikää pian 4v, mutta mies vaan estelee, kiertelee ja asettaa ties mitä ehtoja että ehkä voitaisi tehdä yksi lisää, mutta selkeästi esittää että hänellä on lapsia tarpeeksi. Rahasta ei ole puutetta ja minäkin käyn töissä, teen kaikki kotityöt (imurointia ja lattianpesua lukuunottamatta), hoidan yhteisen lapsemme kaikki asiat, ostan hänen vaatteensa/lelunsa yms. Hoidan ja osallistun myös miehen lapsen asioihin. Minä en käy "ikinä" missään, mies saa vapaasti harrastaa ja käy joka vkonloppu (selvinpäin ja autolla) baarissa/tapaamassa kavereitaan. Annan pillua aina kun mies vaan pyytää ja muutenkin olen kaikkiruokainen seksin suhteen.. Elintasoni vaan romahtaisi totaalisesti ja en tahtoisi viedä tytöltämme isää (siis joka on joka päivä elämässä mukana), muuten olisin jo häipynyt.. :(