Yksilapsiset: miksi teillä on vaan yksi lapsi?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:40"]

Koska tämä yksi on juuri täydellinen meille. On helppo matkustaa ja tulee halvemmaksi. Hänen ei tarvitse tapella aikanaan perinnöstä kenenkään kanssa (omassa suvussani hirveät perintöriidat ja katkeruudet ja välit poikki sisaruksiin). Hänelle pystytään antamaan kaikki, mitä hän tarvitsee: laadukkaat vaatteet, harrastusmahdollisuudet, aikanaan voimme ostaa hänelle ensiasunnon. Eli pystymme antamaan hänelle hyvät taloudelliset lähtökohdat rakkauden lisäksi.

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[/quote]

Höpöhöpö! Kyllähän lapsella tulee olla muitakin kontakteja/rakkaita ihmisiä kuin sisarukset. "Koska kuolen", on ehkä maailman huonoin syy hankkia sisaruksia!!

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[/quote]

Öööö... ajattelitko, että kaikki sisarukset sitten jättää maallisen maailman aina ihan täsmälleen samaan aikaan käsi kädessä? Perintöriidat, onnettomuudet, sairaudet... you name it. Tai ihan vaan elämä. Kyllä siellä vanhainkodissakin aina joku sukunsa tai sisarussarjansa viimeisenä kärvistelee. Yksin tänne on synnytty ja yksin täältä kukin aikanaan lähdetään, parasta opetella itsenäiseksi vaan. 

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[/quote]

Öööö... ajattelitko, että kaikki sisarukset sitten jättää maallisen maailman aina ihan täsmälleen samaan aikaan käsi kädessä? Perintöriidat, onnettomuudet, sairaudet... you name it. Tai ihan vaan elämä tulee väliin. Kyllä siellä vanhainkodissakin aina joku sukunsa tai sisarussarjansa viimeisenä kärvistelee. Yksin tänne on synnytty ja yksin täältä kukin aikanaan lähdetään, parasta opetella itsenäiseksi vaan. 

Näille "koska vanhemmat joskus kuolee" -tyypeille: kai sillä ainoallakin lapsella on mahis saada aikanaan oma perhe eli puoliso ja vaikka lapsi tai kaksikin. Onhan ihmisillä kai muitakin rakkaita ja tuttuja kuin ne, keiden kanssa on lapsena asunut saman katon alla?

Pidin huolen, ettei toista vahinkoa tule.

Halusimme yhden. Eikä mielenterveytenikään ole vakaammasta päästä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:42"]Mies ei halua.

Lupasi mulle, että koitetaan toista lasta kun esikoinen menee kouluun.

Esikoinen on nyt koulussa ja mies ei suostu edes puhumaan asiasta.

Olen ihan rikki.

Mies tietää, että haluaisin suurperheen..

[/quote]Nyt pistät ukon ojennukseen, sinulla oikeus toiseen lapseen!

[/quote]

Niin ja miehellä oikeus olla hankkimatta sitä. 

Koska emme koskaan saanut toista. Aikani surin tilannetta, mutta nyt hyväksynyt. Toki toinenkaan lapsi ei olisi edelleenkään järkytys tai negatiivinen asia, mutta emme enää yritä tai erityisemmin edes "toivo". Lasken kiertopäiviä sen vuoksi, että tiedän odottaa koska kuukautiset alkavat, en enää ovulaation vuoksi. Oikeastaan en tiedä olisiko ensimmäinen tunne enää edes ilo, jos tulisin raskaaksi. Elämä on niin vaivatonta nyt tuon esiteinin kanssa (sain hänet aika nuorena), ilahtuisinko vilpittömästi ajatuksesta, että kaikki alkaisi taas alusta... No, ehkäisyä emme edelleenkään käytä, eli se "mahdollisuus" on, mutta se mahdollisuus on ollut jo 8 vuotta ilman tärppiä. Mitään vikaa ei ole löytynyt, kahdesti tutkittu näiden vuosien aikana, mutta hoitoon emme ole halunneet mennä. Meidän on lopultakin ihan hyvä näin. =)

Mulla on pitkä lista. Aina jos tulee pienikin vauvakuume, alan kertaamaan näitä asioita ja kuumeilu loppuu kyhyeen.

-Esikoinen oli tosi suuritarpeinen, itkuinen ja huonostinukkuva. Vauva-aika oli kamalaa ja masennuin

-Mies ei enää halua minua

-Raskaus, synnytys ja imetys pilasivat kroppani täysin

-Olen todella laiska, en jaksaisi kahta lasta

-Yhdenkin lapsen kanssa on välillä (muka) vaikeaa lähteä esim. kaupungille, mites sitten kahden?

-Lapsen hoitoonvieminen on kamalaa. Itku kurkussa lähden aina töihin

-Rahat tiukilla koko ajan

-Ystävät hylkäsivät

-Viimeinen mutta isoin syy: Tahdon antaa esikoiselleni kaiken rakkauteni <3 En halua jakaa tätä tunnetta kahdelle lapselle. Kaikki esikoisen kanssa tehdyt jutut ovat niin ainutlaatuisia, en halua tehdä niitä kenenkään toisen kanssa. Haluan olla vain yksi äiti, haluan ettei lapseni tarvitse jakaa minua kenenkään kanssa. Ja tuntuisi väärältä, jos vauva-aika menisi toisen lapsen kohdalla hyvin ja nauttisin siitä, koska en nauttinut esikoisestakaan. Aamen.

Tuli ikä vastaan. Minusta 45 v on raja.

Joskus elämässä vain käy niin. Kaksi oli toiveissa, mutta yksi saatiin. Näin on hyvä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:40"]

Koska tämä yksi on juuri täydellinen meille. On helppo matkustaa ja tulee halvemmaksi. Hänen ei tarvitse tapella aikanaan perinnöstä kenenkään kanssa (omassa suvussani hirveät perintöriidat ja katkeruudet ja välit poikki sisaruksiin). Hänelle pystytään antamaan kaikki, mitä hän tarvitsee: laadukkaat vaatteet, harrastusmahdollisuudet, aikanaan voimme ostaa hänelle ensiasunnon. Eli pystymme antamaan hänelle hyvät taloudelliset lähtökohdat rakkauden lisäksi.

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 10:16"]

Mulla on useita ystäviä, joilla lapsiluku tuntuu jäävän yhteen. Jokainen alunperin halusi useamman, mutta kaikkea on sattunut. Yksi erosi lapsen isästä ja on ollut sen jälkeen kranttu eli elää lapsensa kanssa kaksin. Lapsi on jo 10 ja äiti 40, joten jäänee ainoaksi. Toisen ystävän kohdalla taas aika kului... Avioliitossa oli pettämistä ja kaikkea kriisiä vuosia. Pysyi kasassa, mutta ikä alkaa tulla vastaan ja lapsi on jo koulussa, joten eivät kai enää jaksa aloittaa alusta. Yhden kohdalla ei toista kuulunut yrityksestä huolimatta. Itselläkin meinasi jäädä yhteen, mutta lapsettomuusklinikan kautta haettiin vauhtia (eka tuli heti luomuna) ja saatiin sitten kuuden vuoden ikäerolla toinen lapsi.

[/quote]

On ihan fiksua olla kranttu, jos on kyse kumppanin valinnasta tilanteessa, jossa itsellä on jo lapsi. Huonosta valinnasta joutuisi lapsikin kärsimään ja on sitä paitsi todella vaikeaa löytää miestä, joka kykenee suhtautumaan täysin vieraaseen lapseen luontevasti ja hänet huomioon ottaen.

t. yksilapsinen yh, täysin sinkkuna jo 10 vuotta ja ikää 40

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:40"]

Koska tämä yksi on juuri täydellinen meille. On helppo matkustaa ja tulee halvemmaksi. Hänen ei tarvitse tapella aikanaan perinnöstä kenenkään kanssa (omassa suvussani hirveät perintöriidat ja katkeruudet ja välit poikki sisaruksiin). Hänelle pystytään antamaan kaikki, mitä hän tarvitsee: laadukkaat vaatteet, harrastusmahdollisuudet, aikanaan voimme ostaa hänelle ensiasunnon. Eli pystymme antamaan hänelle hyvät taloudelliset lähtökohdat rakkauden lisäksi.

[/quote]

Kyllä siihen "kaikki mitä tarvitsee" kuuluu mielestäni muutakin kuin materia. Kuten nyt se sisarus. Sitten kun teistä aika jättää, on lapsenne ihan yksin. 

Minulla on kaksi sisarusta ja täytyy kyllä sanoa, että lapsuuteni, nuoruuteni ja nykyisyyteni olisi ollut todella tyhjää ilman heitä. 

[/quote]

Ja sillä ainoalla lapsellako ei ole ystäviä ja puolisoa ja kenties omia lapsia kun vanhemmista aika jättää?Että ihan yksin on kylmässä maailmassa. Varsinainen neropatti olet.

Viisi keskenmenoa. Ei toinen vaan onniatinut. Eka tuli luomuna ja tokaa alettiin heti yrittää. Nyt on ikää liikaa.

Suuri pettymys.

Olisin halunnut toisenkin ,mutta oman vakavan sairauden takia lääkäri kehoitti olla tekemättä lapsia lisää.Ekankin kohdella suositeltiin jo aborttia.Mutta onneksi lapsi syntyi terveenä ja minä säilyin hengissä .Olin tosin erityistarkkailussa koko raskauden ajan.

Lapseni isä kuoli ennen hänen syntymäänsä. NYt olen kyllä jo vuosikausia seurustellut uuden miehen kanssa, mutta meille on riittänyt tyttäreni.

- Koska raskaus oli niin vaikea, ja sain pahat komplikaatiot synnytyksessä
- Koska olen jo 34
- Koska vaativat, korvakierteisen ja allergisen lapsen kanssa ollaan menty vaikeimman kautta, en tiedä jaksaisinko uudestaan. Tai kahta kun edellinenkin on yhä kovin vaativa
- Koska juuri kun alkaa helpottaa esikoisen kanssa, en halua samaan härdelliin uudestaan

Kaksi oli alunperin haaveissa, mutta ikää alkaa tulla ja vasta yritään selviytyä vauvavuosista. Mieli on alkanut vahvasti kääntyä siihen että yksi riittää. Kädet täynnä hommaa ihan aina, en tiedä jaksaisinko enempää ilman tukiverkkoa lähimaillakaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:43"]Mummo sanoi että tee kaksi lasta. Jos on vaan yksi ja sille käy jotain.

[/quote]

Tätä mä pelkään. Voisin hyvin tyytyä yhteen lapseen, mutta varmasti olisin neuroottinen ettei sille vaan kävis mitään. Kahden kanssa vois olla ehkä huolettomampaa.

T. Tällä hetkellä lapseton

Ettei mene miljoonat aikanaan valtiolle, vaan yksi perii kaiken ilman riitoja