En oikein usko siihen, että kaksi ihmistä ovat epäsopivia toisilleen ja siksi erovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten voisi olla parempi eroamisen syy kuin se ettei sovita yhteen. Miten joku voisi pitemmän päälle rakastaa sellaista ihmistä, jonka kanssa luonne ei sovi yhteen? En oikein tajua aloituksen pointtia.

Miten päätyy yhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa luonteet eivät sovi yhteen?

Ymmärrän toki, että luonteen kaikki piirteet eivät välity muutamassa kuukaudessa, mutta että perusluonne ei paljastuisi?

Elämä kun heittää eteen kaikenlaista, mitä ei ole osannut kuvitella, eikä edes tiedä, miten itse näihin suhtautuu, saati toinen. Se reagointi ja suhtautuminen voikin olla sitten aivan päinvastainen toisella kuin itsellä, mikä johtaa siihen, että pariskunta on tapahtumien jälkeen toisilleen epäsopivia.

Kyse ei siis mielestäni ole perusluonteesta, vaan myös sattumasta, eli siitä, minkälaisia tilanteita ja asioita eteen tulee.

Ap-parisuhdekyyläpölhökustaapoliisi 'ei ymmärrä' epäsopivuutta (= 2 ihmistä toisilleen epäsopivia, syystä X)?

Onneksi Suomi on vapaa länsimainen sivistysvaltio, jossa kukin saa vapaasti itse päättää eronsa ja ei-eronsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi erota useammin eikä kärvistellä.

ja lopulta ei ole enää ketään, kenestä voisi erota.

No ei nyt ihan niinkään. Ja enemmänhän on sitten vapaita markkinoilla ja voi löytää helpommin sen sopivan kumppanin.

Kaikki jotka hysteerisesti pelkäävät eroa ovat epätasapainoisessa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi erota useammin eikä kärvistellä.

ja lopulta ei ole enää ketään, kenestä voisi erota.

Ei kenenkään ole pakko olla tilivelvollinen tolloaapeille ja/tai kärvistellä epätyydyttävässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sitten voisi olla parempi eroamisen syy kuin se ettei sovita yhteen. Miten joku voisi pitemmän päälle rakastaa sellaista ihmistä, jonka kanssa luonne ei sovi yhteen? En oikein tajua aloituksen pointtia.

Luonne ei kauheasti muutu. Tai muuttuu, mutta ei ratkaisevasti.

Miksi menet yhteen ihmisen kanssa, joka on jo aluperin luonteeltaan epäsopiva…? Tämä on se juttu, mitä en tajua.

En siis ota kantaa seurustelusuhteisiin, vaan avioliittoihin.

Minua häiritsee se, että aina puhutaan näissä keskusteluissa vain luonteesta. Ei luonne useinkaan ole se ratkaiseva asia, vaan persoona. Ja nimenomaan persoona voi muuttua. Ja etenkin persoona kehittyy aina jonnekin suuntaan. Persoonaan liittyvät sellaiset asiat kuin arvot, mielipiteet, ajattelutavat, jne. ja nämä voivat muuttua. Toisaalta voi olla, että henkilön ajattelutapa on aina ollut samanlainen, mutta ajanmyötä se alkaa painottua sellaisiin asioihin, jotka eivät miellytä.

Esimerkiksi henkilö on asioista innostuva ja perusteellinen - tämähän voi olla ihan hyväkin puoli. Sittemmin hän innostuu sellaisesta puolueesta tai aatteesta, joka ei sovi yhteen kumppanin arvojen kanssa. Ja innostuvana ja perusteellisena ihmisenä hurahtaa siihen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten pitäisi erota useammin eikä kärvistellä.

ja lopulta ei ole enää ketään, kenestä voisi erota.

Niinpä, sitten voi olla itsensä kanssa ja nauttia siitä. Ei odota toista paikkaavan itseään, kutsutaan myös itsensä rakastamiseksi, tasapainoksi ja hyväksymiseksi. Useat kuvittelevat parisuhteen ne eteen tuovan, mutta höpöhöpö. Jotkut pystyvät parisuhteessa rakastaan ja kunnioittaan itseään, mutta useimmilla se tulee ajan kanssa itsensä kanssa möllöttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieti että molemmat muuttuu, ja juurikin eri suuntiin eli eivät ENÄÄ ole samat ihmiset jotka toisiinsa rakastuivat.

Totta kai ihmiset muuttuu. Mutta aluperinhän on luvattu _tahtoa_.

Jos toinen muuttuu äärimmäisen pihiksi, niin se on epäsopivuutta. Mutta onhan se pihiys ollut näkyvissä aiemminkin. Vaatii aivovamma , että muuttuu paljon.

Mitenkäs se vihkikaava oikeastaan menee? Muistaakseni siinä ei sanota, että "lupaan tahtoa... jne" vaan eikös siinä kysytä "tahdotko ottaa tämän N.N:n puolisoksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta"? Ja sitten vastataan "tahdon". Sehän kuvastaa sen hetken tahtotilaa, eli sitä, että on menossa naimisiin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan, ja naimisiin mennessä tuntuu siltä, että tahtoo olla toisen kanssa ja rakastaa tätä jne.

Olette aika naiiveja, jos kuvittelette, että jonkun valmiin vihkikaavan takia pitäisi olla hampaat irvessäkin suhteessa, vaikka ei enää haluaisi.

Se ja sama MIKSI on epäsopiva tai "epäsuhta" pari, jos kerran näin on. Itse kukin päättää omasta elämästään.

Ap:n kaltaisille umpinupeille ei tod. tarvi eikä kannata kenenkään ratkaisujaan tai yksityisasioitaan selitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin monta erilaista suhdetta tiedän että tiedän sanoa että kyllä ihmisillä on todellakin erilaisia vaatimuksia rakkaudessa. Toinen haluaa kokeaa omistavan rakkauden kohteensa ja toinen omistettavan, ja toiset taas ei ymmärrä laisinkaan niin rujoa rakkautta. Seksi tai suhde loppuu jos toinen ei luontaisesti tai teennäisestikään tarjoa mitä toinen pyytää ja sitä mitä toinen pyytää pitää olla valmis luomaan.

Olet oikeassa, mutta miten ihmeessä nuo ihmiset alun alkaenkaan päätyvät naimisiin asti?

Vain totaaliset eroavaisuudet voi estää rakkautta - ellei ole filosofisempi masokistisesti suuntautunut tapaus - kun toinen pyytää jotain mitä ei olisi ikinä valmis luomaan. Silti jos ovat kuitenkin päätyneet naimisiin ja löytävät totaalisia eroavaisuuksia rakkaudessa se on useimmiten vähemmän filosofiaa ja masokismia ja enemmän naiiviutta. Naiivius voi johtua eri seikoista muunmuassa vähäisestä ajasta.

Usein rikkaat puolisot eroavat rikkauden rakennettuaan. He huomaavat siis että pystyivät motivoimaan ja kannustamaan ja rakentamaan ja luomaan onnistumisia. Ihmiset siinä suhteessa ei välttämättä ole edes muuttuneet mikseskään. Inspiroiva suhde on vain hiipunut hiljaa romanttiseksi suhteeksi jota painottaessaan huomaavat vasta eroavansa merkillisesti.

No omassa tuttavapiirissäni on eroja esim. toisella ei ole ideoita ja ajatuksia eikä edes kykyä/halua niiden toteuttamiseksi.

Alussa tuntuu mukavalta, kun toiselle käy kaikki, mutta pidemmän ajan päälle tällainen alkaa ahdista ja tuntuu että toinen kuristaa persoonasi antamatta itse mitään.

Mitä se AP:lle kuuluu, miksi muut ihmiset eroavat tai pysyvät yhdessä? Ole uskomatta ellet ota uskoaksesi.

Jos tyhjää täynnä olevaa naiviameeban mielipidettäsi toivotaan, sitä varmasti silloin tiedustellaan sinulta.