Salasuhteessa ja rakastunut naimisissa olevaan vl-mieheen

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:07"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 23:02"]

Toi AP:n pettäjämies on käytännössä jo jättänyt vl-uskon. Hän voi kulisseja ylläpitääkseen kutsua itseään vl:ksi, mutta uskostaan voi luopua myös teoillansa ja hän on minun silmissäni luopunut siitä siinä vaiheessa, kun alkoi huoraamaan. En voi käsittää tuollaista kulissien pystyssä pitämistä.

Pitäis olla munaa näyttää rehellisesti missä mennään ja erota vaikka vaimostaan ennen, kun alkaa muita kattomaan.

Jos kun mies jäis kiinni pettämisestä, niin lähtisin saman tien viiden lapseni kanssa kiitämään, en vois ikinä elää parisuhteessa, jossa ei oo luottamusta.

Ei mulla muuta. Hyvää jatkoa vaan!

Terv. Vl-vaimo ja äiti

[/quote]

En voisi olla enempää samaa mieltä! Ei me vl-vaimotkaan ihan mitä tahansa hyväksytä, vaikka täällä porukka tuntuu niin luulevan.

[/quote] Täältä kyllä sai kuvan, että vl-vaimo pitää kynsin, hampain kiinni pettävästä miehestä, kun ei uutta ikinä enää saa

[/quote]

niin, täältä saa kuvan. ja täällä ne sellaisen kuvan antajat eivät ole vl-äitejä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]

156 ja 157, te nyt väännätte asian ainoastaan siihen että liitto jossa ei ole rakkautta, ei saisi päättyä. Kysehän ei ole pelkästään siitä vaan kuten otsikossa jo sanotaan, on kyse salasuhteesta. Jos rakkaus loppuu, ok, erotaan. En minäkään haluaisi missään kuolleessa liitossa olla. Mutta, onhan tuo selvää että te ette asiaa voi näin ajatella. Paha uskoo aina televänsä oikein... se minkä te oman navan tuijottelijat jätätte viileesti huomiotta on tämä tapahtunut aviorikos.

mutta hei, onnea ihan todella paljon teille hyvästä avioliitosta. Tämähän ei iki kuuna päivänä voisi teidän miehiä koskettaa.

[/quote]  Voihan se koskettaa. Jos mieheni rakastuisi johonkin muuhun, niin miksi minä sitoisin mieheni sängynjalkaan. Jos meillä alkaisi mennä huonosti ja mies rakastuisi johonkin toiseen naiseen ja siinä vaihdessa saisi herätyksen, että ehkä meidän on todella parempi erota, miksi alkaisin kiukutella ja itkeä ja kiristää häntä pysymään luonani.

Siinä tilanteessa se olisi juuri niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, se avaisi muita ovia ja todennäköisesti avaisi minullekin monta uutta ovea loppuelämään ja mahdollisuuksia kokea uusia rakkauksia tai mitä sitten olisikin varalla elämälleni. 

Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta.

[/quote]

Entä kun miehelläsi olisi salasuhde, josta et saisi tietää?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:32"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:02"]Tunne on molemminpuolista. Meillä on salasuhde. Miehellä jo kolme lasta, neljäs tulossa ja naimisissa on. Itse olen sinkku. Tiedän toimivani moraalisesti väärin, mutta olen aika palavasti rakastunut ja välillämme on suuri intohimon liekki. Hän vaan on niin hurmaava. Raitis, komea kun mikä, urheilullinen, hyväpalkkainen ammatti ja kaikinpuolin ihana :) Tiedättehän rakastumisen tunteen!:D

Mies kertoo menneensä naimisiin vain yhteisön painostuksesta ja perinteitä kunnioittaen, rakkaussuhteesta kuulemma ei ole kysymys. Vaimonsa täysin tietämätön miehensä toiminnasta. Mies kuulemma haluaisi olla kanssani kunnolla, mutta menettäisi siinä tapauksessa kaikki sukulaisensa ja välit katkeiasi. Eli aika patti tilanteessa on. :(

Hän on kuitenkin jo pidemmän aikaa harkinnut tehdä radikaalin siirron ja erota siitä paskayhteisöstä.

kysyttävää? Mielipiteitä, kokemuksia?

[/quote]

Noinhan ne varatut miehet aina sanoo. Sillä on ihan eri tarinat vaimolleen. Eikä se sitä jätä. Miksi se taas on lapsen tehnyt, jos on niin onneton?

[/quote]  No miksi vl.t tekee lapsia :D

Niitä vain tulee seksistä, koska ehkäisyä ei saa käyttää. Lapsia tulla putkahtelee toistakymmentä tuosta noin vain, koska ehkäisy on kielletty. Vl.t eivät tee lapsia, vaan niitä vain tulee. 

[/quote]

Pitää sitä seksiä kuitenkin harrastaa. Eli mies panee vaimoaan, jonka kanssa on todella onneton ja tahtoo erota??

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:01"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:33"]

Jättääkö mies lapset äidille asumaan? Mitä jos äiti ei olekaan tähän valmis? Otatte kaikki teille?

[/quote]

No vaikka sitten niin. :)

[/quote]

No hyvä, että olet valmis kaikkeen. :D

[/quote]

Juu ap on kyllä reipas! Itse en lapsettomana, nuorena sinkkuna olisi mistään hinnasta ryhtynyt tuollaisen lapsilauman äitipuoleksi. Olen ollut neljän alle 6-vuotiaan (joista nuorin vastasyntynyt) äiti, joten tiedän aika tarkkaan mitä arki tuolloin on.

Yhteisön paine hänen vaimonsakin päällä on samalla tavalla ollut. Vaimo varmasti ansaitsee tunnustuksen ja anteeksipyynnön, ehkä eron.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 11:10"]

Lainaus meni nyt persiilleen, mutta antaa olla, ettei tule turhaan kilometrin mittaista viestijonoa...

En hetkeäkään tarkoittanut, etteikö vastuu ja syy olisi ainoastaan pettäjän. Mutta jälkipyykki ei saisi olla sitä, että keskitytään vain siihen tapahtumaan vaan sen sijaan, että ruodittaisiin pettämistä (joka saa petetyn entistä pahemmin vereslihalle), keskityttäisiin siihen omaan avioliittoon ja molempien toimintamalleihin ja keskinäiseen vuorovaikutukseen. Aidfolle parannuksenteolle pitäisi yrittää antaa tilaa ja mahdollisuus. 

[/quote] Mikä tässä lainaamisessa on niin haastavaa sulle. Älä deletoi niitä komentorivejä. Yrittäisit edes. Jos seksitaitosi ovat samaa sarjaa, en ihmettele että miehesi hakee parempaa minun luotani.

[/quote]

Haukut nyt jo toista kirjoittajaa.

[/quote] Opettelit kuitenkin. Oho. Kannatti siis sanoa. 

Rakastuminen on harhauttava tunne, joka parhaimmillaankin kestää vain hetkisen. Itsekin olen ollut ainakin viisitoista kertaa rakastunut, joista ainakin seitsemän on ollut "kuolettavan" syviä kiintymyksiä. Eron tullessa olen joskus tehnyt kalenterin, johon olen kirjannut jokaisen "vielä elossa viettämäni päivän".

Kuitenkin esimerkiksi yhden voimakkaimmista tunteista sisältävän "suhteenalun" päättyessä satuin tunnin päästä eräässä laboratoriossa näkemään tytön, johon ihastuin heti, jo häntä katsellessa. Muuten, hänestä tuli sittemmin ystäväni..

Tuohon aikaan olin itse vapaa vl ja tunsin, että yhteenmenon ehdoton edellytys olisi ollut, että olisin "hänen" taholtaan saanut säilyttää uskoni. Koska eihän rikkomus vie uskoa, vaan anteeksiannon hylkääminen.

Vaikka rakastumisen perimmäinen tavoite lienee saada aikaan parisuhde kaikkine siihen liittyvine, ja sanon suoraan, suuria vastoinkäymisiä ja ahdistuksiakin sisältävine sisältöineen, luulisin, että jo pelkkä rakastaminen, rakastuneena oleminen, ilman mitään läheisyyttä tai toimenpiteitä on palkitseva, pahimmat murheen aiheet ja epätoivon lähteet, todennäköisen katastrofinkin välttävä tila.

Tila, joka tekee mahdolliseksi elää vapaana maailmassa, kohdata uusia, tunnetta tasoittavia haasteita, kohdata vaikkapa uuden ystävän.

Entinen luokanvalvojani ja pitäjämme kirkkoherra olivat tiettävästi päätyneet rakkaussuhteeseen ilman parisuhteen edellyttämiä toimenpiteitä, voidakseen parhaiten omistautua kumpikin tahollaan kutsumuksilleen..

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:46"]

Mä oon vahvasti sitä mieltä että oli sitten VL tai ei, niin yhdessä kun ne lapset tehdään niin yhdessä ne hoidetaan.. Ei kai se oo ihme jos nainen ei jaksa sängyssä peuhata kun ensin on hoitanut lapset, ruoanlaiton, pyykit, tiskit, siivouksen yms yms.. Ja jos mies tällä välin on istunut kattomassa telkkaria/ ollut tietokoneella niin ei kannata seksinpuutteesta valittaa.. Jos parisuhteessa hoidetaan kotityöt kutakuinkin puoliksi, jää parisuhteellekin aikaa, eikä tarvii vieraita kattelee.. Molempien jaksaminen on perusta sille, että jaksaa huomioida toisen ja rakkaus kukoistaa!

[/quote] Mutta jos toinen ei halua liutaa lapsia ja toinen ei suostu ehkäisyä käyttämään, vaan haluaa ne lapset, niin eikö se ole se, joka lapsia haluaa, hoitaa ne myös.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]

156 ja 157, te nyt väännätte asian ainoastaan siihen että liitto jossa ei ole rakkautta, ei saisi päättyä. Kysehän ei ole pelkästään siitä vaan kuten otsikossa jo sanotaan, on kyse salasuhteesta. Jos rakkaus loppuu, ok, erotaan. En minäkään haluaisi missään kuolleessa liitossa olla. Mutta, onhan tuo selvää että te ette asiaa voi näin ajatella. Paha uskoo aina televänsä oikein... se minkä te oman navan tuijottelijat jätätte viileesti huomiotta on tämä tapahtunut aviorikos.

mutta hei, onnea ihan todella paljon teille hyvästä avioliitosta. Tämähän ei iki kuuna päivänä voisi teidän miehiä koskettaa.

[/quote]  Voihan se koskettaa. Jos mieheni rakastuisi johonkin muuhun, niin miksi minä sitoisin mieheni sängynjalkaan. Jos meillä alkaisi mennä huonosti ja mies rakastuisi johonkin toiseen naiseen ja siinä vaihdessa saisi herätyksen, että ehkä meidän on todella parempi erota, miksi alkaisin kiukutella ja itkeä ja kiristää häntä pysymään luonani.

Siinä tilanteessa se olisi juuri niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, se avaisi muita ovia ja todennäköisesti avaisi minullekin monta uutta ovea loppuelämään ja mahdollisuuksia kokea uusia rakkauksia tai mitä sitten olisikin varalla elämälleni. 

Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta.

[/quote]

Entä kun miehelläsi olisi salasuhde, josta et saisi tietää?

[/quote] Eikö se ole niin, että sitä mitä ei tiedä, sitä ei osaa surra. Eihän ap.n mainitsema kolmen, kohta neljän lapsen äitikään tiedä miehensä pettämisistä, joten ei osaa sitä surra.

Moni muukaan ei tule ikinä tietämään puolisonsa pettämisistä. Jopa sinun miehesi on saattanut kiksauttaa jotain muuta ja et tiedä. Joten suretko sitä, mitä et tiedä.

Suurin osa pettäjistä ei kärähdä koskaan.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:54"]

Valoitan hieman. Tapasimme töissä. Olemme suht nuoria, kumpikin 23. Mulla meni yli puoli vuotta, että aloin lämmetä hänen lähentely-yrityksilleen, sillä tiesin hänen olevan perheellinen. Aloimme salaa sitten tapailla, kun kiinnostukseni heräsi. Vietimme paljon aikaa yhdessä, teimme tavallisia asioita. Suhteemme syveni syvenemistään ja rakastuimme palavasti.

Hän selitti tilannettaan, että vaikka häntä ei suoranaisesti pakotettu naimisiin, yhteisön hiljainen painostus oli kuitenkin suuri ja hän nuorena sitten valitsi tämän tien. Kertoo sen olevan suuri virhe ja nyt katuu. Nuorempana kuulemma olikin uskovainen, nyt usko hiipunut. Joten kyllä minä häntä ymmärrän.

[/quote]

ymmärrän miestäsi hyvin, jos on 23 vuotias ja jo 4 lasta niin varmasti alkaa kaivata muuta elämää. sinua en ymmärrä, jos 23 vuotiaana lähdet tällaisen miehen matkaan. rakastuminen on vahva tunne, mutta se ei kestä ikuisuuksia. sinuna juoksisin ja kovaa! sitten joskus jos miehesi on jättänyt perheensä ja uskontonsa niin asia olisi kokonaan eri asia. Mutta nyt, mieti tarkakan mitä olet tekemässä ja älä ainakaan painosta miestäsi!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:19"]

Ehkä aikaisemmassa puhuttiinkin kokemuksen tuomalla älykkyydellä..? Faktahan on, että pettämisellä alkaneista suhteista vain pieni osa onnistuu, jokainen varmaan arvaa että mistä syystä. Lapset tietysti vaikeuttavat kuviota vielä enemmän ja ovat viattomia kärsijöitä. Kenenkään toivomuksilla ei ole siinä mitään merkitystä, faktat puhuvat puolestaan.

[/quote] Kyllä pettämisestä lähteneet suhteet onnistuvat ihan hyvin. Itse petin sen hetkistä miestäni, koska meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Ei seksiä, ei mitään. Tapasin erään harrastuksen parissa ihanan miehen ja olemme olleet yhdessä jo 18 vuotta ja meillä on 3 lasta. Ja tunnen monta muutakin, joilla on uusi suhde toiminut todella hyvin, vaikka ovat olleet edellisessä suhteessa, kun ovat tavanneet uuden.

Jos suhteessa on keskinäistä rakkautta, niin silloin ei ala edes katsoa itselleen uutta ihmistä, eikä rakastu uuteen.

[/quote]

Ja jos on yhtään moraalia, eroaa ennenkuin alkaa sitä uutta ihmistä etsimään. Miksi se ei edes käy mielessä? Pitäisi muka tuntea sympatiaa pettäjiä kohtaan, jotka ovat niin säälittäviä, että pitää olla uusi ihminen jo tiedossa ennenkuin uskaltaa lähteä onnettomasta suhteesta.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:19"]

Kuinka moni näistä pettämiseen ja jättämiseen kannustavista naisista olisi valmis lampsimaan tuonne petetyn naisen kotiovelle ja vetämään kunnolla pataan? Silti ollaan ihan valmiita tekemään yhtä pahaa ja pahempaa ilman sen suurempia tunnontuskia, kun 'minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa'.

Moni kommentoijista ei myöskään tunne vl-uskoa himpun vertaa ja kommentointi on täysin ulkona kontekstista senkin vuoksi. Ensiksikin vl:n korkein käsky on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään mutta Jumalaa yli kaiken. Jumala on antanut aviopuolison ja Jumalan silmien edessä on solmittu koko ihmisiän kestävä liitto. Jumala voi tämän liiton siunata, jos ihminen itse haluaa tuolle siunaukselle altistua (tekee oman osansa avioliitosta ja esim. tässä tapauksessa tämän miehen tulisi suunnata mielenkiintonsa vaimoonsa niin alkaisi sekin avioliitto kukoistaa paremmin). Jos kuitenkin on käynyt niin, että ristiriidat menevät ihmismielen mittakaavassa sovittamattomiksi, voidaan asua erillään. Mutta silti Jumalan silmissä molemmat ovat sidotut alkuperäisiin aviopuolisoihinsa. Eli ap on sotkemassa miehen suhdetta Jumalaan, vaimoonsa, lapsiinsa ja sukuunsa. Siis ihan kaikkeen.

Tuttavapiirissäni on useita entisiin avipuolisoihin sidottuja miehiä ja vaimoja, eikä heidän osansa inhimillisesti ajateltuna ole häävi. Ap käytä viisi minuuttia siihen, että mietit mielessäsi tätä vaimoa - ehkä jopa tiedät miltä hän näyttää. Kuvittele hänet 30-vuotiaana yksin pienten lasten kanssa, 40-vuotiaana teinien kanssa, 50-vuotiaana ehkä tuoreena mummuna, 60-vuotiaana eläkeiän kynnyksellä. Aina vaan sidottuna tähän mieheen, jonka kanssa sinä ajattelit ratsastaa auringonlaskuun.  

[/quote]  Sekö se on sitten ihanaa, että tämä nainen elää miehen kanssa, kenellä on rakastaja ja tekee vain lisää ja lisää lapsia uskonnon takia.

Ihan oikeasti. Minä ainakin haluaisin päästä eroon pettäjästä ja elää omaa elämää sen jälkeen ja ehkä löytää uuden puolison itselleni.

[/quote]

Täällähän on moneen kertaan sanottu, ettei se onnistu noin tuossa uskonnossa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 09:39"]

Nyt iskit kirveesi kiveen.

[/quote] Niin, mitäpä muuta tuohon voisit sanoa. Kun on aivopesty, ei kykene järjelliseen keskusteluun, vaan pitää vetää mukaan satuhahmoja, tonttuja, maahisia, jumalia ja muita höpöhöpö-juttuja. 

Minä ainakin toivotan onnea näille kahdelle rakastavaiselle. He ovat onnensa ansainneet. Mies erityisesti ottaen huomioon  millaisen elämän on joutunut tähän saakka elämään. Tervettä irrottautua tuollaisesta.

[/quote]

Me nyt ei tosiaankaan tiedetä että millaista elämää se mies on "joutunut" elämään. Meillä on vain toisen osapuolen tarina. Ei kannata ihan vielä tehdä miehestä marttyyria, ainakin minä olen nähnyt ja kuullut aivan liian monen pettäjän kootut selitykset. Ainahan niissä toistuu se että muissa on kaikki syy. Aikuisen miehen ja neljän lapsen isän olis ehkä syytä vähitellen ottaa vastuu elämästään. Ei sitä oikeasti kukaan pakottanut naimisiin eikä ole pakottanut lapsia tekemään. Ketä se syyttää jos parisuhde ap:n kanssa menee pieleen? 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:39"]

Jokainen näistä pettämisen puolestapuhujista voisi kuvitella itsensä samaan tilanteeseen. Eli heidän mielestäänkö heitä saa pettää, jos toinen osapuoli on tyytymätön suhteeseen? Hekö pystyisivät siihen sitten suhtautumaan tyynesti, ja pettäjää ja hänen kumppaniaan arvostavasti? Heillekö saa valehdella, jos heitä ei enää rakasteta? Heidän lapsilleenko saa tuottaa surua perheen rikkoutumisesta? Heidän kanssaanko voi tehdä lapsia, mutta sitten pettää jos elämä joskus tuntuukin vaikealta? Heidänkö parisuhteissaan ei koskaan tule vaikeita aikoja? Ja jos tulee, toisella on silloin oikeus pettää? Jollakulla toisellako on oikeus tunkeutua heidän parisuhteeseensa tietämättä hölkäsen pöläystä siitä, mitä heidän seiniensä sisällä oikeasti tapahtuu? Tällä tunkeutujallako on oikeus pelkästään toisen osapuolen juttuja kuuntelemalla päättää, minkälainen suhteenne on?

Miten vaikeaa nykymaailmassa voi ollakaan toisen ihmisen kunnioittaminen?? Mistä tämä itsekkyys kumpuaa? Huonossa suhteessa ei tarvitse kenenkään olla, mutta suhteen voi lopettaa niin, että mahdollisimman vähän loukkaa toisia.

Haluaisin todellakin tavata sen ihmisen, joka voi puolustella pettämistä ja rehellisesti hyväksyä siten saman teon olevan oikeutettua itselleenkin. 

[/quote]  Jos mieheni ei enää rakastaisi minua, en haluaisi elää 50 vuotta hänen kanssaan. Minusta rakastaminen on vapaaehtoisuutta. 

Tässä ihmiset eroavat toisistaan. Joku ajattelee toki niin, että yhdessä pysytään, vaikka mies pitäisi vieraita naisia ja ei rakasta häntä enää ja parilla ei ole enää mitään yhteistä.

Joku toinen ajattelee, että haluaa sellaisen puolison, joka rakastaa häntä ja hän rakastaa puolisoaan ja elää sellaisen kanssa loppuelämän. Eli heivaa pettäjämiehen ulos ja jatkaa elämää. Tästä on turha tingata, koska ihmiset ovat erilaisia.

On turha vangita ihmistä kotivankilaan, jos parilla ei ole enää mitään yhteistä. Kukaan ei nauti tunteettomasta avioliitosta.

[/quote]

Et ymmärtänyt tuota tekstiä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:46"]

Mä oon vahvasti sitä mieltä että oli sitten VL tai ei, niin yhdessä kun ne lapset tehdään niin yhdessä ne hoidetaan.. Ei kai se oo ihme jos nainen ei jaksa sängyssä peuhata kun ensin on hoitanut lapset, ruoanlaiton, pyykit, tiskit, siivouksen yms yms.. Ja jos mies tällä välin on istunut kattomassa telkkaria/ ollut tietokoneella niin ei kannata seksinpuutteesta valittaa.. Jos parisuhteessa hoidetaan kotityöt kutakuinkin puoliksi, jää parisuhteellekin aikaa, eikä tarvii vieraita kattelee.. Molempien jaksaminen on perusta sille, että jaksaa huomioida toisen ja rakkaus kukoistaa!

[/quote] Mutta jos toinen ei halua liutaa lapsia ja toinen ei suostu ehkäisyä käyttämään, vaan haluaa ne lapset, niin eikö se ole se, joka lapsia haluaa, hoitaa ne myös.

[/quote]

Eikös ennen naimisiinmenoa/ lasten hankkimista noi asiat kannata selvittää.. :) Ainakin me avomiehen kanssa puhuttiin lapsiasia pois alta melko nopeasti suhteen alettua. (Nyt 8v yhdessä ja toinen lapsi tulossa)

Ja edelliseen lisäten.. Ei olisi meidän suhde pidemmälle silloin edennyt jos lapsiluvusta oltaisiin täysin erimielisiä oltu.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:54"]

Valoitan hieman. Tapasimme töissä. Olemme suht nuoria, kumpikin 23. Mulla meni yli puoli vuotta, että aloin lämmetä hänen lähentely-yrityksilleen, sillä tiesin hänen olevan perheellinen. Aloimme salaa sitten tapailla, kun kiinnostukseni heräsi. Vietimme paljon aikaa yhdessä, teimme tavallisia asioita. Suhteemme syveni syvenemistään ja rakastuimme palavasti.

Hän selitti tilannettaan, että vaikka häntä ei suoranaisesti pakotettu naimisiin, yhteisön hiljainen painostus oli kuitenkin suuri ja hän nuorena sitten valitsi tämän tien. Kertoo sen olevan suuri virhe ja nyt katuu. Nuorempana kuulemma olikin uskovainen, nyt usko hiipunut. Joten kyllä minä häntä ymmärrän.

[/quote]

ymmärrän miestäsi hyvin, jos on 23 vuotias ja jo 4 lasta niin varmasti alkaa kaivata muuta elämää. sinua en ymmärrä, jos 23 vuotiaana lähdet tällaisen miehen matkaan. rakastuminen on vahva tunne, mutta se ei kestä ikuisuuksia. sinuna juoksisin ja kovaa! sitten joskus jos miehesi on jättänyt perheensä ja uskontonsa niin asia olisi kokonaan eri asia. Mutta nyt, mieti tarkakan mitä olet tekemässä ja älä ainakaan painosta miestäsi!

[/quote]

Se mies ei kyllä ole ap:n mies, vaan vaimonsa mies.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 19:19"]

Kuinka moni näistä pettämiseen ja jättämiseen kannustavista naisista olisi valmis lampsimaan tuonne petetyn naisen kotiovelle ja vetämään kunnolla pataan? Silti ollaan ihan valmiita tekemään yhtä pahaa ja pahempaa ilman sen suurempia tunnontuskia, kun 'minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa'.

Moni kommentoijista ei myöskään tunne vl-uskoa himpun vertaa ja kommentointi on täysin ulkona kontekstista senkin vuoksi. Ensiksikin vl:n korkein käsky on rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään mutta Jumalaa yli kaiken. Jumala on antanut aviopuolison ja Jumalan silmien edessä on solmittu koko ihmisiän kestävä liitto. Jumala voi tämän liiton siunata, jos ihminen itse haluaa tuolle siunaukselle altistua (tekee oman osansa avioliitosta ja esim. tässä tapauksessa tämän miehen tulisi suunnata mielenkiintonsa vaimoonsa niin alkaisi sekin avioliitto kukoistaa paremmin). Jos kuitenkin on käynyt niin, että ristiriidat menevät ihmismielen mittakaavassa sovittamattomiksi, voidaan asua erillään. Mutta silti Jumalan silmissä molemmat ovat sidotut alkuperäisiin aviopuolisoihinsa. Eli ap on sotkemassa miehen suhdetta Jumalaan, vaimoonsa, lapsiinsa ja sukuunsa. Siis ihan kaikkeen.

Tuttavapiirissäni on useita entisiin avipuolisoihin sidottuja miehiä ja vaimoja, eikä heidän osansa inhimillisesti ajateltuna ole häävi. Ap käytä viisi minuuttia siihen, että mietit mielessäsi tätä vaimoa - ehkä jopa tiedät miltä hän näyttää. Kuvittele hänet 30-vuotiaana yksin pienten lasten kanssa, 40-vuotiaana teinien kanssa, 50-vuotiaana ehkä tuoreena mummuna, 60-vuotiaana eläkeiän kynnyksellä. Aina vaan sidottuna tähän mieheen, jonka kanssa sinä ajattelit ratsastaa auringonlaskuun.  

[/quote]  Sekö se on sitten ihanaa, että tämä nainen elää miehen kanssa, kenellä on rakastaja ja tekee vain lisää ja lisää lapsia uskonnon takia.

Ihan oikeasti. Minä ainakin haluaisin päästä eroon pettäjästä ja elää omaa elämää sen jälkeen ja ehkä löytää uuden puolison itselleni.

[/quote]

Täällähän on moneen kertaan sanottu, ettei se onnistu noin tuossa uskonnossa.

[/quote] On kyllä surkea uskonto. Onnea vain tulevaan perhehelvettiin

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 19:45"][quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 17:46"]

Mä oon vahvasti sitä mieltä että oli sitten VL tai ei, niin yhdessä kun ne lapset tehdään niin yhdessä ne hoidetaan.. Ei kai se oo ihme jos nainen ei jaksa sängyssä peuhata kun ensin on hoitanut lapset, ruoanlaiton, pyykit, tiskit, siivouksen yms yms.. Ja jos mies tällä välin on istunut kattomassa telkkaria/ ollut tietokoneella niin ei kannata seksinpuutteesta valittaa.. Jos parisuhteessa hoidetaan kotityöt kutakuinkin puoliksi, jää parisuhteellekin aikaa, eikä tarvii vieraita kattelee.. Molempien jaksaminen on perusta sille, että jaksaa huomioida toisen ja rakkaus kukoistaa!

[/quote] Mutta jos toinen ei halua liutaa lapsia ja toinen ei suostu ehkäisyä käyttämään, vaan haluaa ne lapset, niin eikö se ole se, joka lapsia haluaa, hoitaa ne myös.

[/quote]

Eikös ennen naimisiinmenoa/ lasten hankkimista noi asiat kannata selvittää.. :) Ainakin me avomiehen kanssa puhuttiin lapsiasia pois alta melko nopeasti suhteen alettua. (Nyt 8v yhdessä ja toinen lapsi tulossa)

[/quote] Vl-uskonnossa on eri asia. Siinä ei puhuta lapsista, vaan niitä tulee niin paljon, kuin hedelmällisyysikää kestää. Lapsia ei hankita, vaan niitä vain syntyy.

Ei kun lapset on niille lahja..:) mä oon ite ex-vl ja mun tuntemat vl-ihmiset kyl on puhunut mitä mieltä on lapsi asioista.. Osalla on loppunut siihen seurusteleminen.. Ja faktahan se jo vl-piireissäkin on että 50% kyllä jo ehkäisyy käyttää.. Lapsilukuhan vl-perheissä pienenee mitä etelämpänä asuu.