Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Salasuhteessa ja rakastunut naimisissa olevaan vl-mieheen
12.08.2014 |
Tunne on molemminpuolista. Meillä on salasuhde. Miehellä jo kolme lasta, neljäs tulossa ja naimisissa on. Itse olen sinkku. Tiedän toimivani moraalisesti väärin, mutta olen aika palavasti rakastunut ja välillämme on suuri intohimon liekki. Hän vaan on niin hurmaava. Raitis, komea kun mikä, urheilullinen, hyväpalkkainen ammatti ja kaikinpuolin ihana :) Tiedättehän rakastumisen tunteen!:D
Mies kertoo menneensä naimisiin vain yhteisön painostuksesta ja perinteitä kunnioittaen, rakkaussuhteesta kuulemma ei ole kysymys. Vaimonsa täysin tietämätön miehensä toiminnasta. Mies kuulemma haluaisi olla kanssani kunnolla, mutta menettäisi siinä tapauksessa kaikki sukulaisensa ja välit katkeiasi. Eli aika patti tilanteessa on. :(
Hän on kuitenkin jo pidemmän aikaa harkinnut tehdä radikaalin siirron ja erota siitä paskayhteisöstä.
kysyttävää? Mielipiteitä, kokemuksia?
Kommentit (530)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:58"]
No niin. Ap on niin nuori, että voi seurustella salasuhteessa vaikka 10 vuotta, ja vasta sitten lähteä etsimään omaa elämänkumppania. Ja mitä siitä sitten. Hänellä on kokemus rakastumisesta, parisuhde. Voi olla että ero tulee ennen kuin 10 vuotta salasuhdetta tulee täyteen - veikkaan että alkaa ärsyttää jossakin vaiheessa kun kaikki joulut, juhannukset, vaput, uudetvuodet saa salarakas viettää sinkkuna kavereiden kanssa, ja oman kullan kainaloon pääsee vain salaa. Mutta on sekin elämää. Ja eräänlaista rakkautta. Varmasti ap oppii siitä jotakin, seuraavaa suhdettaan varten.
[/quote] Näin minäkin ajattelin, mutta en vain jaksanut alkaa kirjoittaa, kun tämä on niin ihmeellinen ketju vuodatuksineen ja volinoineen, että voi voi tuo neljän lapsen äiti, mene sinne ovelle sanomaan ja kärsi helvetin tulessa saatanan tytär ja saa kosto, kun olet viekoitellut kiltin miehen.
Mutta ap on vapaa nainen ja voi aivan hyvällä omalla tunnolla seurustella kenen kanssa haluaa. Hän voi kyseisen miehen kanssa elää vuoden, kaksi ja todennäköisesti kyllästyy ja kolmikymppisenä kertoo tutuilleen hyvänä tarinana, että tulipa mokailtua nuorena ja iskettyä naimisissa oleva vl-mies ja eihän siitä mitään tullut.
Hän ehtii aivan hyvin nauttia hyvästä seksistä ja rakastumisen tunteesta tämän miehen kanssa ja etsiä myöhemmin itselleen vapaan miehen, kenellä ei ole lapsia riesanaan.
Ja jos tämä mies ei lähde ap.n matkaan, se etsii uuden ja lähtee jonkun muun naisen matkaan. Kun hän on jo päättänyt, ettei vaimonsa kanssa liittoa jatka, niin hän etsii jonkun muun ja ottaa eron ap.sta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiaviollinen seksi ja eri ihmisten kanssa seurustelu ennen vakiintumista on hyväksi. Jos syy mennä naimisiin on se, että pitää olla neitsyt ja seksiä saa harrastaa vain avioliitossa, tapahtuu juuri näitä, että harkitsemattomasti mennään alta parikymppisinä naimisiin, kun hormoonit hyrrää. Ei siinä ole kyse rakkaudesta, vaan seksinhalusta. Ja kun ehkäisyä ei saa käyttää, alkaa lapsia tupsahdella ja siinäpä olet sitten elättämässä isoa lapsikatrasta ja vaimoa kotiin. Isompi talo, isompi auto, rahaa pitää tahkota ja elämä on oravanpyörää. Jokaisesta seksikerrasta seurauksena voi olla taas yksi elätettävä lisää.
Mieluummin niin päin, että seksiä seksin takia ja avioliitto sitten vasta, kun tuntuu, että on tavannut ihmisen, kenen kanssa on hyvä olla muutenkin, kuin pelkästään pussien tyhjentämisen takia.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
156 ja 157, te nyt väännätte asian ainoastaan siihen että liitto jossa ei ole rakkautta, ei saisi päättyä. Kysehän ei ole pelkästään siitä vaan kuten otsikossa jo sanotaan, on kyse salasuhteesta. Jos rakkaus loppuu, ok, erotaan. En minäkään haluaisi missään kuolleessa liitossa olla. Mutta, onhan tuo selvää että te ette asiaa voi näin ajatella. Paha uskoo aina televänsä oikein... se minkä te oman navan tuijottelijat jätätte viileesti huomiotta on tämä tapahtunut aviorikos.
mutta hei, onnea ihan todella paljon teille hyvästä avioliitosta. Tämähän ei iki kuuna päivänä voisi teidän miehiä koskettaa.
[/quote] Voihan se koskettaa. Jos mieheni rakastuisi johonkin muuhun, niin miksi minä sitoisin mieheni sängynjalkaan. Jos meillä alkaisi mennä huonosti ja mies rakastuisi johonkin toiseen naiseen ja siinä vaihdessa saisi herätyksen, että ehkä meidän on todella parempi erota, miksi alkaisin kiukutella ja itkeä ja kiristää häntä pysymään luonani.
Siinä tilanteessa se olisi juuri niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, se avaisi muita ovia ja todennäköisesti avaisi minullekin monta uutta ovea loppuelämään ja mahdollisuuksia kokea uusia rakkauksia tai mitä sitten olisikin varalla elämälleni.
Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta.
[/quote]
se on valitettavaa ettei sinulle ole siunattu sen vertaa selkärankaa että et ilman toista miestä pystyisi huonoa liittoa jättämään. Tämä keskustelu nyt kuitenkin lähtee puhtaasti väärille raiteille aikaisemmasta aiheesta, joka kuitenkin oli se että ap vehtaa miehen kanssa, jolla on neljä lasta, vaimo ja suku, joka ei tilannetta ottaisi tietäessään mitenkään kevyesti. Apn mielestä olisi kuitenkin oikein että mies kääntäisi selkänsä tälle.
[/quote] Pakko ihmetellä mammojen lukutaitoa. Missä tässä puhuttiin minusta ja toisesta miehestä :)
Luin monta kertaa ja hieroin silmiäni. Kyllä siinä lukee ihan niin, että jos mieheni löytäisi toisen naisen ja rakastuisi, en alkaisi häntä sitomaan sängynjalkaan.
En enää yhtään ihmettele, miten nämä ketjut levähtää, kun näin pahasti ihmiset lukee väärin :)
[/quote]
sama kuin kivelle puhuisi. Itse ymmärsin sanomastasi "Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta", että mielestäsi tällainen on ihan ok. Sinä selvästi otat asiat kuitenkin sanasta sanaan. Mikä on hieman hassua, sillä vaikuttaa ettei niitä papin edessä sanottuja tahtomisia kuitenkaan tarvitse ottaa... Mutta miten vain, anna olla jo. Elä sitä onnellista elämääsi ja pidä se kasassa. Anna muiden tehdä tai yrittää tehdä sama.
[/quote] Minä en ole papin edessä sanonut mitään :) Ihan maistraatissa vihittiin. Mutta kyllä käytännössä, kun seuraa ympäristöä, se on näin, että moni kituu huonossa liitossa tavan vuoksi, eikä saa lähdettyä pois. Kun rakastuu, uskaltaa tehdä ratkaisun. Kulissiliitossa pysytään usein omaisuuden takia, ympäristön painostuksen tai lasten takia. Monilla on esim. yhteinen asunto, mikä pitää yhdessä, kun ei jaksa alkaa sitä sotaa puolison kanssa, että tapellaan omaisuudesta. Tai muuten vain sitä riitelyä ja itkua ja tuherrusta, kun kokee liitossa itsensä onnettomaksi. Rakastuminen antaa voimaa riuhtaista itsensä irti onnettomasta elämästä.
Toki moni elää kaksoiselämää eli hankkii harrastuksia ja menoja tai rakastajan itselleen, että sietää sitä liittoa. Ja kun tarpeeksi kypsyy, uskaltaa jättää kaiken taakseen.
Lisäksi moni jaksaa siihen asti, että saa lapset pois pesästä. Erittäin moni tuttuni on eronnut tässä vaiheessa. Ja sepä se vasta onkin ollut järkyttävää toiselle, kun ollaan viiskymppisiä ja luultu, että kaikki on hyvin. Toinen ilmoittaa, että tämä oli sitten tässä. Olen ollut onneton kanssasi 20vuotta, mutta päätin kestää lasten takia ja nyt lähden.
Kyllä olen sitä mieltä, että jos kokee olonsa onnettomaksi toisen kanssa ja rakastuu ja uskaltaa sillä riuhtaista itsensä eroon, niin se on hyvä. Vaikka se rakastuminen toiseen ei kestäisikään kuin hetken. Juuri sen, että uskaltaa tehdä ratkaisun.
[/quote]
otan aikaisempaa takaisin, kiven kanssa keskustelu olisi mielenkiintoisempaa kuin sinun.... hyväksy nyt jumalauta että et edes ymmärrä mitä haen takaa.. sulle selvästi tarvitaan joku kova sivuinen kirja jolla opetetaan taaperolle värejä, että saadaa sulle edes pieni pointti päähän joka ei alkuperäisesti ole sinun. Hitto sä oot yksinkertainen.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 21:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:39"]
"Eli ero on juuri siinä. Jos mies ei minua rakasta, niin miksi helvetissä minun pitäisi hänen kanssaan pilata oma elämäni kuolemaan asti. Elämä on mahdollisuuksia täynnä ja maailmaan miehiä mahtuu. Yksi jos lähtee, niin jostain voi putkahtaa aivan ihana tapaus eteen ja ainakin minä olen todella kiitollinen, että erosimme avokkini kanssa ja hän petti minua. Ilman sitä pettämistä, olisin jäänyt ilman tätä kokemusta tämänhetkisen mieheni kanssa.
Ja jos nykyinen mieheni minua pettäisi, niin sitten pettäisi. Minä olen aikuinen ihminen ja vahva ja pystyn elämään yksinkin, enkä ole riippuvainen, en edes nykyisestä aviomiehestäni. Jos hän haluaa lähteä, hän saa sen vapaasti tehdä. En ala sitomaan ketään itseeni.
Maailmassa nyt vain sattuu kaikenlaista ja niiden asioiden kanssa on elettävä. Kukaan ei voi mennä vannomaan, että juuri minua ei petetä. Siksi kannattaa kasvattaa itsetuntoa ja olla sen verran riippumaton, että tietää pärjäävänsä yksinkin, jos niin käy. Elämä ei ole mitään harlekiinitarinaa, missä yhtäkkiä rakastutaan ja sitten eletään onnellisina elämä loppuun. Rakkaus kuolee tai rakkauden huumassa ei huomaa, että tuon ihmisen kanssa minulla ei oikeastaan ole mitään yhteistä. Kun arki koittaa, huomaa, että olemmekin aivan vieraita toisillemme, kun alkuhuuma meni ohitse.
Elämä on sellaista, kuin sen itse tekee itselleen. Kannattaa nauttia tästä päivästä, koska koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan"
Pitäisikö edellinen kirjoitus näyttää niille neljälle lapselle, joilta tässä perhe hajoaa? "Maailmassa nyt vaan sattuu kaikenlaista? Elämä on sellaista, kuin sen tekee itselleen?" Mikä sinusta on tehnyt noin kylmän? Se, että eksäsi petti sinua? Eikö olisikin irvokasta..?
[/quote] Kylmä...Siis sekö tekee kylmän, että en päivittäin kyttää petääkö mieheni tai ole naivi ja ajattele, että mies ei ikinä petä. Olen realisti ja tiedän, että maailmassa saattaa sattua vaikka mitä, mihin en voi itse vaikuttaa. Minä luon itse oman elämäni. Onko se jotenkin väärin, että ajattelen niin, että olen vahva ja jos nykyinen mieheni lähtee lätkimään, tulen siitä selviämään.
Maailmassa oikeasti sattuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ketään ei voi omistaa, tai määrätä sanomalla, että soo soo, älä petä. Elämää kannattaa elää niin, että pystyy elättämään lapsensa, vaikka mies kuolisi tai jättäisi. Samoin myös itsetuntonsa niin, että ei romahda, jos mies sattuukin lähtemään.
Sekö on kylmyyttä, että ei ripustaudu toiseen niin, että se on elämän ainoa mahdollisuus elää? Miksi ei voi vain rakastaa ja ajatella, että huominen tuo omat murheensa ja selvitän ne sitten, jos niitä tulee. Mitä sillä voittaa, että uinuu harhaan, että minun kohdalle ei tapahdu koskaan mitään. Aina voi jotain sattua ja silti täytyy jatkaa elämää. Kun tietää elämän realiteetit (seuraa esimerksi ympäristöään, huomaa, kuinka paljon eroja tulee pettämisen takia), on helpompi nauttia tästä päivästä.
Hullu saa olla, mutta ei tyhmä ja naivi
[/quote]
Useimmiten siihen sitoutuneeseen ihmissuhteeseen ovat molemmat tehneet investointeja. Monta muuta tilausuutta/houkutusta on jätetty käyttämättä, on luvattu tahtoa ja hankittu lapsia joihin ainakin äidin on välttämättä uhrattava aluksi suurin osa resursseistaan..
Ehkä sen "uhrauksen" oikeuttaa juurikin se oletus, että toinen seisoo rinnalla myös silloin kun on vaikeaa, ja että on toiselle niin tärkeä että myös suhteen vaikeuksissa ensin käännyttään kotiinpäin. Eli yritetään ensin selvittää tilanne puolison kanssa niin hyvin kuin mahdollista, ja jopa hakea ulkopuolista apua.
Eli ei vaan rakastuta ja riuhtausta itseään irti henkilökohtaisen kriisin, tai tietyn elämäntilanteen hankaluuden/tyydyttämättömyyden takia, ja jätetä toista yksin korjaamaan palaset.
[/quote] Katso ympärillesi, äläkä elä pumpulissa. Kuinka paljon ihmiset eroavat. Ei kannata tuudittautua unelmaan, että sinun miehesi ei ikinä petä. Jokaiselle meille voi käydä niin. Silti voi satsata elämään ja parisuhteeseen, mutta silti voi tiedostaa senkin, että kymmenien vuosien suhteessa voi sattua vaikka mitä.
[/quote]
Niin, ja uskon että ihmiset eroavat niin paljon juurikin sen takia. Ihmissuhdetaidot ovat huonot ja helpointa on aloittaa alusta. Ei tarvitse oppia sietämään tai käsittelemään toisen aiheuttamia loukkaksia tai pettymyksiä, jollaisia niissä kymmenessä vuodessä välttämättä tulee eteen.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2014 klo 20:19"]
Ei ketään vl-yhteisössä painosteta naimisiin. Jonkinlaiselta selkärangattomuudelta vaikuttaa miehen selitykset. Avioliiton onni tai onnettomuus on loppupelissä kahden kauppa, ei minkään "tahon".
[/quote]
Ei painosteta, mutta moni ajautuu naimisiin ajattelematta itse asiaa riittävästi. Avioliitto on nimenomaan tahdon asia. Kahden henkilön tahdon ja sitoutumisen aikaansaama pysyvä liitto. Jos tuo hairahtanut mies panostaisi vaimoonsa saman verran eforttia kuin tähän ihastukseensa, eiköhän suhde vaimoonkin olisi paremmalla tolalla. Se, mihin ehkä olette ryhtymässä, on sellainen mankeli, etten ihan äkkiseltään suosittele sitä kenellekään. Anna miehelle mahdollisuus korjata asiansa ja perheensä. Anna hänelle tilaa ja mahdollisuus. Jos hän siltikin jättää vaimonsa ja uskonsa, tehkää mitä haluatte.
[/quote] Olen itse mies, joka on kokenut vastaavan asian. Olen naimisissa, kotona seksiasiat 0, siksi ajauduin ulkopuoliseen suhteeseen. Suhde kehittyi hyvin läheiseksi, seurustelin rakkaan ihastukseni kanssa yli 5v. Tavattiin muutama kerta viikossa.
Olin vanhempi kuin salarakkaani, jota rakastin, mutta kotona oli kaksi lasta ja ns. isän vastuut.
Jouduin tekemään raskaan päätöksen, jätin salarakkaani. Ero ja uusi liitto oli hyvin lähellä todellisuutta. Eroni salarakkaasta tapahtui jo vuosi sitten, silti vieläkin kaipaava haikeus kiusaa minua ja varmaan häntäkin.
Nyt yritän vaimoni kanssa elää kunnollista parisuhdetta vaikka seksi asiat ovat sitä mitä on.
[/quote] Ja kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun. Vaimo, kun saa pitää miehensä, joka ei rakasta häntä. Mies, joka tekee velvollisuutensa ja lapset, jotka vaistoavat, että kotona ei ole kaikki hyvin.
Hyvää loppuelämää teille vain.
[/quote] No vaimo olisi onnellinen, kun sai pitää miehensä ja silti ei tarvitse seksiä harrastaa, kun mies on jo luovuttanut aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elää huonossa liitossa, jos suhde ei vain toimi. Kertokaapa kiihkomammat tämä asia.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:10"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:38"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 13:19"]
156 ja 157, te nyt väännätte asian ainoastaan siihen että liitto jossa ei ole rakkautta, ei saisi päättyä. Kysehän ei ole pelkästään siitä vaan kuten otsikossa jo sanotaan, on kyse salasuhteesta. Jos rakkaus loppuu, ok, erotaan. En minäkään haluaisi missään kuolleessa liitossa olla. Mutta, onhan tuo selvää että te ette asiaa voi näin ajatella. Paha uskoo aina televänsä oikein... se minkä te oman navan tuijottelijat jätätte viileesti huomiotta on tämä tapahtunut aviorikos.
mutta hei, onnea ihan todella paljon teille hyvästä avioliitosta. Tämähän ei iki kuuna päivänä voisi teidän miehiä koskettaa.
[/quote] Voihan se koskettaa. Jos mieheni rakastuisi johonkin muuhun, niin miksi minä sitoisin mieheni sängynjalkaan. Jos meillä alkaisi mennä huonosti ja mies rakastuisi johonkin toiseen naiseen ja siinä vaihdessa saisi herätyksen, että ehkä meidän on todella parempi erota, miksi alkaisin kiukutella ja itkeä ja kiristää häntä pysymään luonani.
Siinä tilanteessa se olisi juuri niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, se avaisi muita ovia ja todennäköisesti avaisi minullekin monta uutta ovea loppuelämään ja mahdollisuuksia kokea uusia rakkauksia tai mitä sitten olisikin varalla elämälleni.
Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta.
[/quote]
se on valitettavaa ettei sinulle ole siunattu sen vertaa selkärankaa että et ilman toista miestä pystyisi huonoa liittoa jättämään. Tämä keskustelu nyt kuitenkin lähtee puhtaasti väärille raiteille aikaisemmasta aiheesta, joka kuitenkin oli se että ap vehtaa miehen kanssa, jolla on neljä lasta, vaimo ja suku, joka ei tilannetta ottaisi tietäessään mitenkään kevyesti. Apn mielestä olisi kuitenkin oikein että mies kääntäisi selkänsä tälle.
[/quote] Pakko ihmetellä mammojen lukutaitoa. Missä tässä puhuttiin minusta ja toisesta miehestä :)
Luin monta kertaa ja hieroin silmiäni. Kyllä siinä lukee ihan niin, että jos mieheni löytäisi toisen naisen ja rakastuisi, en alkaisi häntä sitomaan sängynjalkaan.
En enää yhtään ihmettele, miten nämä ketjut levähtää, kun näin pahasti ihmiset lukee väärin :)
[/quote]
sama kuin kivelle puhuisi. Itse ymmärsin sanomastasi "Rakastuminen toiseen on usein se ponnistuslauta, mistä uskalletaan lähteä liitosta pois, kun muuten ei ole uskallettu tehdä ratkaisevaa askelta", että mielestäsi tällainen on ihan ok. Sinä selvästi otat asiat kuitenkin sanasta sanaan. Mikä on hieman hassua, sillä vaikuttaa ettei niitä papin edessä sanottuja tahtomisia kuitenkaan tarvitse ottaa... Mutta miten vain, anna olla jo. Elä sitä onnellista elämääsi ja pidä se kasassa. Anna muiden tehdä tai yrittää tehdä sama.
[/quote] Minä en ole papin edessä sanonut mitään :) Ihan maistraatissa vihittiin. Mutta kyllä käytännössä, kun seuraa ympäristöä, se on näin, että moni kituu huonossa liitossa tavan vuoksi, eikä saa lähdettyä pois. Kun rakastuu, uskaltaa tehdä ratkaisun. Kulissiliitossa pysytään usein omaisuuden takia, ympäristön painostuksen tai lasten takia. Monilla on esim. yhteinen asunto, mikä pitää yhdessä, kun ei jaksa alkaa sitä sotaa puolison kanssa, että tapellaan omaisuudesta. Tai muuten vain sitä riitelyä ja itkua ja tuherrusta, kun kokee liitossa itsensä onnettomaksi. Rakastuminen antaa voimaa riuhtaista itsensä irti onnettomasta elämästä.
Toki moni elää kaksoiselämää eli hankkii harrastuksia ja menoja tai rakastajan itselleen, että sietää sitä liittoa. Ja kun tarpeeksi kypsyy, uskaltaa jättää kaiken taakseen.
Lisäksi moni jaksaa siihen asti, että saa lapset pois pesästä. Erittäin moni tuttuni on eronnut tässä vaiheessa. Ja sepä se vasta onkin ollut järkyttävää toiselle, kun ollaan viiskymppisiä ja luultu, että kaikki on hyvin. Toinen ilmoittaa, että tämä oli sitten tässä. Olen ollut onneton kanssasi 20vuotta, mutta päätin kestää lasten takia ja nyt lähden.
Kyllä olen sitä mieltä, että jos kokee olonsa onnettomaksi toisen kanssa ja rakastuu ja uskaltaa sillä riuhtaista itsensä eroon, niin se on hyvä. Vaikka se rakastuminen toiseen ei kestäisikään kuin hetken. Juuri sen, että uskaltaa tehdä ratkaisun.
[/quote]
otan aikaisempaa takaisin, kiven kanssa keskustelu olisi mielenkiintoisempaa kuin sinun.... hyväksy nyt jumalauta että et edes ymmärrä mitä haen takaa.. sulle selvästi tarvitaan joku kova sivuinen kirja jolla opetetaan taaperolle värejä, että saadaa sulle edes pieni pointti päähän joka ei alkuperäisesti ole sinun. Hitto sä oot yksinkertainen.
[/quote] No ei se sinunkaan argumentointi kovin fiksulta vaikuta. Taidat olla aika nuori ja naivi vielä. No elämä kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää argumentointia on myös vedota ikään. Selvästi olen siis nuorempi kuin sinä, eikä näytä elämä opettaneen yhtään mitään. Nyt lopetan, mulla on juttu treffit ämpärin kanssa...
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:33"]
Jättääkö mies lapset äidille asumaan? Mitä jos äiti ei olekaan tähän valmis? Otatte kaikki teille?
[/quote]
No vaikka sitten niin. :)
[/quote] Ja sitten "keskitytte toisiinne"? Ahhahhaa :D t: Äiti, jolla 4 pikkulasta, ei vl.
[/quote] Olisi varmaan katkera paikka, jos lapset tykkäisikin olla isällään ja tykkäisi uudesta äitipuolestaan. Työkaverille kävi vähän näin. Lapset tykkäskin uudesta äitipuolestaan ja viihtyivät isällään paremmin, kuin äitinsä luona ja siitäkös helvetti repesi.
[/quote]
Enpä tiedä olisiko se katkera paikka vai olisiko se vaan sen paikka, että mies taas pakenisi paikalta ja jättäisi tällä kertaa ap:n kaitsemaan lapsilaumaa kun hän samaan aikaan toisaalla etsii huoletonta nuoruuttaan.
[/quote] Mutta jos se onnistuisikin. Taitaisi olla katkera paikka sinulle. Usko tai älä, mutta aika iso osa uusperheistä onnistuu.
[/quote] Siis minä olen tuo neljän äiti, ja kommentoin noin siksi että huvitti ajatus ap:sta ja miehestä keskittymässä toisiinsa (hän itse kertoi aiemmin suunnittelevansa tällaista useammaksi vuodeksi), jos mukana seuraakin miehen neljä lasta. Itsellä myös neljä lasta, eikä me miehen kanssa kyllä keretä toisiimme keskittymään kuin illalla lasten nukkuessa :) Katkera en ole mistään, kun ei uusperhekuviot kosketa meitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:33"]
Jättääkö mies lapset äidille asumaan? Mitä jos äiti ei olekaan tähän valmis? Otatte kaikki teille?
[/quote]
No vaikka sitten niin. :)
[/quote] Ja sitten "keskitytte toisiinne"? Ahhahhaa :D t: Äiti, jolla 4 pikkulasta, ei vl.
[/quote] Olisi varmaan katkera paikka, jos lapset tykkäisikin olla isällään ja tykkäisi uudesta äitipuolestaan. Työkaverille kävi vähän näin. Lapset tykkäskin uudesta äitipuolestaan ja viihtyivät isällään paremmin, kuin äitinsä luona ja siitäkös helvetti repesi.
[/quote]
Enpä tiedä olisiko se katkera paikka vai olisiko se vaan sen paikka, että mies taas pakenisi paikalta ja jättäisi tällä kertaa ap:n kaitsemaan lapsilaumaa kun hän samaan aikaan toisaalla etsii huoletonta nuoruuttaan.
[/quote] Mutta jos se onnistuisikin. Taitaisi olla katkera paikka sinulle. Usko tai älä, mutta aika iso osa uusperheistä onnistuu.
[/quote] Siis minä olen tuo neljän äiti, ja kommentoin noin siksi että huvitti ajatus ap:sta ja miehestä keskittymässä toisiinsa (hän itse kertoi aiemmin suunnittelevansa tällaista useammaksi vuodeksi), jos mukana seuraakin miehen neljä lasta. Itsellä myös neljä lasta, eikä me miehen kanssa kyllä keretä toisiimme keskittymään kuin illalla lasten nukkuessa :) Katkera en ole mistään, kun ei uusperhekuviot kosketa meitä.
[/quote] Kuinkahan kauan miehesi kestää tuota. Saattaa aika äkkiä uusperhekuviot olla sinunkin asiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:22"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:33"]
Jättääkö mies lapset äidille asumaan? Mitä jos äiti ei olekaan tähän valmis? Otatte kaikki teille?
[/quote]
No vaikka sitten niin. :)
[/quote] Ja sitten "keskitytte toisiinne"? Ahhahhaa :D t: Äiti, jolla 4 pikkulasta, ei vl.
[/quote] Olisi varmaan katkera paikka, jos lapset tykkäisikin olla isällään ja tykkäisi uudesta äitipuolestaan. Työkaverille kävi vähän näin. Lapset tykkäskin uudesta äitipuolestaan ja viihtyivät isällään paremmin, kuin äitinsä luona ja siitäkös helvetti repesi.
[/quote]
Enpä tiedä olisiko se katkera paikka vai olisiko se vaan sen paikka, että mies taas pakenisi paikalta ja jättäisi tällä kertaa ap:n kaitsemaan lapsilaumaa kun hän samaan aikaan toisaalla etsii huoletonta nuoruuttaan.
[/quote] Mutta jos se onnistuisikin. Taitaisi olla katkera paikka sinulle. Usko tai älä, mutta aika iso osa uusperheistä onnistuu.
[/quote] Siis minä olen tuo neljän äiti, ja kommentoin noin siksi että huvitti ajatus ap:sta ja miehestä keskittymässä toisiinsa (hän itse kertoi aiemmin suunnittelevansa tällaista useammaksi vuodeksi), jos mukana seuraakin miehen neljä lasta. Itsellä myös neljä lasta, eikä me miehen kanssa kyllä keretä toisiimme keskittymään kuin illalla lasten nukkuessa :) Katkera en ole mistään, kun ei uusperhekuviot kosketa meitä.
[/quote] Kuinkahan kauan miehesi kestää tuota. Saattaa aika äkkiä uusperhekuviot olla sinunkin asiasi.
[/quote] Mieheni on se, joka on halunnut monta lasta. Minä en alunperin ajatellut lapsia edes hankkia. Mies onkin hyvä isä, ja erinomainen aviomies, ei tarvitse vääntää arkiasioista. Tulevaisuudestahan ei kukaan voi tietää, mutta nyt pyyhkii hyvin :)
Lopetat suhteen ja pyydät miestä ottamaan yhteyttä sitten, kun on eronnut. Se on AINOA oikea tapa toimia tässä tilanteessa, ja ainoa tapa nähdä onko mies puhunut sinulle totta tunteistaan. Jos ei eroa, tiedät ettei rakkautenne ollutkaan ainutlaatuista, jos eroaa, "saat" miehen itsellesi. Karma hoitaakin sitten ajan myötä loput ja todennäköisesti olet itse kurjassa liitossa neljän lapsen äitipuolena, lasten isän kiukutellessa sinulle kaikista menetyksistään, sekä syyllisyydestään jonka lapsilleen aiheutettu suru hänelle aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:09"]
Lopetat suhteen ja pyydät miestä ottamaan yhteyttä sitten, kun on eronnut. Se on AINOA oikea tapa toimia tässä tilanteessa, ja ainoa tapa nähdä onko mies puhunut sinulle totta tunteistaan. Jos ei eroa, tiedät ettei rakkautenne ollutkaan ainutlaatuista, jos eroaa, "saat" miehen itsellesi. Karma hoitaakin sitten ajan myötä loput ja todennäköisesti olet itse kurjassa liitossa neljän lapsen äitipuolena, lasten isän kiukutellessa sinulle kaikista menetyksistään, sekä syyllisyydestään jonka lapsilleen aiheutettu suru hänelle aiheuttaa.
[/quote] Voi teitä exiä, kun olette katkeria ja elämänne hukkaatte siihen, että toivotte miehen uudelle suhteelle pahaa. Sääliksi käy. Eikö olisi itsellekin helpompaa päästä erosta yli ja ajatella, että parempi näin ja alkaa suunnitella itselle hyvää elämää. Tuo katkeruus ei tee hallaa muuta kuin teille exille ja pilaatte sillä elämänne, jos ex-miehenne uusi suhde toimiikin.
Surullista toivoa toiselle koko ajan pahaa ja unohtaa elää oma elämänsä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:56"]
Hyvää argumentointia on myös vedota ikään. Selvästi olen siis nuorempi kuin sinä, eikä näytä elämä opettaneen yhtään mitään. Nyt lopetan, mulla on juttu treffit ämpärin kanssa...
[/quote] Hyvä, kun ymmärsit
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:15"]
Miksi elää huonossa liitossa, jos suhde ei vain toimi. Kertokaapa kiihkomammat tämä asia.
[/quote]
Miksi pitää silti pettää? Jotenkin fiksumpi ratkaisu olisi ongelmien tullessa ensin pohtia sen aviopuolison kanssa, missä mennään ja miten asioita voisi muuttaa, jotta suhteesta tulisi parempi. Itse ainakin olen valmis tekemään (ja tehnytkin) töitä parisuhteeni eteen ja toivon todella että miehenikin on (sen sijaan että hyppäisi heti vieraaseen petiin). Käsittämätöntä kuvitella että salasuhde ratkaisee yhtään mitään, kun tosiasiassa se tuo äärettömän paljon lisää ongelmia suhteeseen (valehtelu, salailu, etääntyminen...). En ymmärrä myöskään tätä pettämisen puolustelua. Ihmiset erotkoon jos on niin äärettömän rakkaudeton ja huono suhde, mutta miksi viattomia (yleensä vaimo ja lapset, kuten tässäkin) pitää satuttaa pettämällä? Ai niin, sehän selitettiinkin jo: Koska ennen sitä maailmojasyleilevää uutta rakkautta (ja käytännön testaamista) ei mies- tai naisparka ole tajunnut elävänsä kulissiliitossa josta pitää erota!
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 15:56"]
Hyvää argumentointia on myös vedota ikään. Selvästi olen siis nuorempi kuin sinä, eikä näytä elämä opettaneen yhtään mitään. Nyt lopetan, mulla on juttu treffit ämpärin kanssa...
[/quote] Hyvä, kun ymmärsit
[/quote]
olenkin meistä se ainoa joka kyseistä harrastaa...
Ehkä aikaisemmassa puhuttiinkin kokemuksen tuomalla älykkyydellä..? Faktahan on, että pettämisellä alkaneista suhteista vain pieni osa onnistuu, jokainen varmaan arvaa että mistä syystä. Lapset tietysti vaikeuttavat kuviota vielä enemmän ja ovat viattomia kärsijöitä. Kenenkään toivomuksilla ei ole siinä mitään merkitystä, faktat puhuvat puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:33"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 12:33"]
Jättääkö mies lapset äidille asumaan? Mitä jos äiti ei olekaan tähän valmis? Otatte kaikki teille?
[/quote]
No vaikka sitten niin. :)
[/quote] Ja sitten "keskitytte toisiinne"? Ahhahhaa :D t: Äiti, jolla 4 pikkulasta, ei vl.
[/quote] Olisi varmaan katkera paikka, jos lapset tykkäisikin olla isällään ja tykkäisi uudesta äitipuolestaan. Työkaverille kävi vähän näin. Lapset tykkäskin uudesta äitipuolestaan ja viihtyivät isällään paremmin, kuin äitinsä luona ja siitäkös helvetti repesi.
[/quote]
Enpä tiedä olisiko se katkera paikka vai olisiko se vaan sen paikka, että mies taas pakenisi paikalta ja jättäisi tällä kertaa ap:n kaitsemaan lapsilaumaa kun hän samaan aikaan toisaalla etsii huoletonta nuoruuttaan.
[/quote] Mutta jos se onnistuisikin. Taitaisi olla katkera paikka sinulle. Usko tai älä, mutta aika iso osa uusperheistä onnistuu.
[/quote] Siis minä olen tuo neljän äiti, ja kommentoin noin siksi että huvitti ajatus ap:sta ja miehestä keskittymässä toisiinsa (hän itse kertoi aiemmin suunnittelevansa tällaista useammaksi vuodeksi), jos mukana seuraakin miehen neljä lasta. Itsellä myös neljä lasta, eikä me miehen kanssa kyllä keretä toisiimme keskittymään kuin illalla lasten nukkuessa :) Katkera en ole mistään, kun ei uusperhekuviot kosketa meitä.
[/quote] Kuinkahan kauan miehesi kestää tuota. Saattaa aika äkkiä uusperhekuviot olla sinunkin asiasi.
[/quote]
Oletpa empaattinen ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudettomassa liitossa kestää, kun tietää, että saa kirkkaamman kruunun taivaassa, mitä enemmän kärsii. Se palkitaan, kun jaksaa kituuttaa elämänsä läpi.