Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on iäkäs? Onko äitisi muistisairas? Onko sinulle jotain taloudellista hyötyä tilanteesta kun olet tehnyt tällaiset asumisjärjestelyt? Kumpi teistä asuu "toisen nurikissa"?
Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Äiti on n. 75 vuotta. Asumisjärjestely ei ole minun valintani vaan äiti päätyi minulle kun erosi isästäni.
Ap.
Olet vässykkä. YKSIKÄÄN MIES Ei ikinä tuohon suostuisi. Tuo onhirveää lapselle! Nyt se kääkkä mäkeen.!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Minun äitini on yli 70-vuotias, olen 24. Kaikki eivät tee lapsia nuorena, ja monella esim. muistisairaus voi oireilla jo kuusikymppisenä.
Ei kukaan "päädy" toisten nurkkiin. Sielläpäinkin on varmaan vanhusten asumispalvelu ja muuta neuvontaa. Ota sinne yhteyttä ja kerro tilanne. Sano ettei näin voi jatkua jo lapsenkin vuoksi. VAADI muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Minun äitini on yli 70-vuotias, olen 24. Kaikki eivät tee lapsia nuorena, ja monella esim. muistisairaus voi oireilla jo kuusikymppisenä.
Siis häh? Liki viiskymppisenäkö sut sai???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti laitokseen tai palvelutaloon. Ei oo sun asiasi elättää äitiäsi.
Tai vaikka oma vuokrayksiö läheltä sinua. Miksi vanhempien eron jälkeen olet edes suostunut tuollaiseen järjestelyyn? Mitä vanhempien asunnolle tapahtui?
Varmaankin siinä on äiti "hädissään" "turvautunut" ja manipuloinut koko rahan edestä. Koska luultavimmin ap on ainoa, johon äidillä on vielä ote. Veli on karannut, mies otti eron. Ja nyt tietenkin takertuu kahta kauheammin, koska osaa kyllä laskea, että manipuloitavat on vähissä.
Se mikä tuossa on kamalinta, hänhän manipuloi lasta koko ajan ihan täysillä. Kilpailee "parhaan aikuisen" paikasta täyttä häkää, murentaa ap:n auktoriteettia ja itsetuntoa ja jollain kierolla tavalla ajattelee näin olevansa tarpeellisempi ap:n huushollissa kuin ap konsanaan. Ap on vain pikkupiikanen mummelin kodissa. Näin hän sen näkee.
Saapi nähdä sekottaako lastensuojelun mukaan siinä vaiheessa, kun ap yrittää irtiottoa.
Jep.
Jos ap ei nyt toimi, hän jättää omalle lapselleen perinnöksi vielä tämän mummelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on velvollisuus huolehtia oman lapsesi onnesta ja hyvinvoinnista, ei vanhempiesi. Äitisi on aikuinen ihminen, eikä ole sinun vastuullasi, vaikka hän kuinka yrittäisi heittäytyä sinun taakaksesi.
Oma äitini on ns. hankala ihminen myös, saman ikäinen kuin sinun. Puistattaa ajatuskin, että joutuisin asumaan hänen kanssaan samassa taloudessa arvosteltavana ja syyllistettävänä ja manipuloitavana. Nyt hankkiudut äkkiä irti tuosta paskasta ja huolehdit tästedes vain lapsestasi ja itsestäsi. Muorille jostain vuokra-asunto ja käyt kahvilla viikonloppuisin, jos siltä tuntuu.
Minulla myös erittäin hankala äiti jolla on kaikki parisuhteet epäonnistuneet ja katkeroitunut siitä. Kuvittelee vieläkin vajaa 80v ikää niin löytävänsä elämänsä miehen eikä näe todellisuutta ettei kukaan mies ole noin vanhasta naisesta kiinnostunut edes kaverina. Syyttää lapsiaan että ne pilasivat kaikki hänen suhteensa kun ei me tultu toimeen sen äijien kanssa. Se löysi sellaisia miehiä jotka enemmän kyttäsi meitä murkkuikäisiä tyttöjä kuin olisi keski-ikäisestä rupsahtaneesta kiinnostunut. Meidän koti oli kuin hotelli ja äiti passasi sen juopon äijän joka kehtasi kodissamme elää kuin hotellissa. Mitään muita hän ei saanut kuin juoppoja äijiä joita oli joku nainen pistänyt ulkoruokintaan aikansa katseltua.
Onko se meidän lasten syy kun hän heti kahden vuoden jälkeen erosi ja sitten alkoi tulla vaihtuvaa äijää meidän elämään. Me elettiin kuin hotellissa jossa oli aina vieras ihminen eikä koti tuntunut kodilta koskaan. Vessaan ei päässyt koska vain kun siellä oli joku setä paskalla aina tai muniaan pesemässä. Omaan rauhaan ja omaan kotiini päästyäni aloin tervehtymään pikku hiljaa kamalista kotioloista. Sitä ennen tunsin että sekoan ja kotona asuessa oli järkyttävä paha olo koko ajan. Meillä puolison kanssa ihan erilaista ja annetaan toistemme nukkua rauhassa niin pitkään kun unia riittää. Annetaan toisillemme omaa rauhaa niin ettemme ole toistemme niskan päällä koko ajan kuten lapsuuteni perheessä.
Läheisriippuvainen äitini on aina jonkun kimpussa, vedättää ja palveluttaa aina jollain itseään. Onneksi hän on löytänyt vertaisensa sisarestani joka ei myöskään luonnevian takia enää saa miestä niin ne elävät yhdessä pariskuntana ja minä saan olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kunnan kotipalvelut ole maksullisia? Vai saako niihin jotain tukea? Oma iäkäs äitini asuu yksin eikä hänellä ole varaa palveluihin.
Vanhustyön palveluohjaajan avulla saa palvelusetelin jonka jälkeen kotihoidosta jää melko vähän maksettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Kiitos viestistä. Vietinkin aikaa sekä kirjastossa että pyöräillen että töitä hakien kunnes tuli korona-aika ja mökkiydyin ja väsyin entistäkin enemmän.
Ehkä pitäisi mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tarvitsisin jostain energiaa että jaksaisin alkaa tätä sotkua selvittämään.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Kiitos viestistäsi. Meissä on paljon samaa. Omakin itseluottamukseni on pohjamudissa. Tosin sinun tilanteesi taitaa olla vaikeampi. Ehkä tarvitset keskusteluapua, psykiatriselle sairaanhoitajalle pääsee kai matalalla kynnyksellä juttelemaan, harkitsen sitä itsekin. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Ap.
Onko asunto omasi, vai vuokra? Maksaahan äitisi sinulle vuokraa? Tähän saisitte asumistuen ja siten Kelasta lisää rahaa arkeenne. Sitten omassa veroilmoituksessasi laitat vähennykseen joko oman vuokrasi tai omistusasunnosta kalusteet, osan sähköstä, vedestä, kalustekulut, lainan kulut, vastikkeet jne, ettei verojakaan (juuri) mene vuokratuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun kannattaa ymmärtää nyt kaksi asiaa itsestäsi: a) olet masentunut ja b) olet läheisriippuvainen. Läheisriippuvuus ei ilmene vain siten että ei kestä olla erossa läheisestä (kuten äidilläsi) vaan myös kyvyttömyytenä pitää kiinni omista rajoista. Käyttäydyt samoin kuin esimerkiksi alkoholistien mahdollistavat puolisot ja olet syvällä tuossa. Tarvitset apua, todennäköisesti ammattiapua. Mitkään epämääräiset ryhdistäytymissuunnitelmat ilman oman tilanteesi tiedostamista ja käsittelyä tuskin johtavat mihinkään kestävään, samoin mihinkään ei johda myöskään jatkuva äitisi ominaisuuksien analysointi, loputon vatvominen ja selittely (itsellesi tai muille) siitä kuinka monella eri tavalla hän onkaan hankala, ja miksi sen takia ei muka voi sitä ja tätä... Keskity itseesi. Ja lapseesi. Käytännön neuvona suosittelen samaa kuin yllä kirjoittanut sosiaalityöntekijä - muuta pois. Johonkin missä sinulla ja lapsellasi on hyvä olla, ehkä muita läheisiä lähellä? Äitisi voi samalla halutessaan muuttaa vaikka naapuriin jos haluat häntä kuitenkin jollain tavalla auttaa, se on hänen oma asiansa.
Tuollainen uhrautuva läheisriippuvaisuus on siitä ikävä piirre, että se näyttää saavan ihmisen yliherkäksi jonkun tarpeille, mutta yllättävänkin sokeaksi tai piittaamattomaksi jonkun muun tarpeille. Tässä tapauksessa katveessa ovat paitsi omasi, myös lapsesi tarpeet.
Kiitos viestistä. Haluaisin muuttaa lähemmäs isääni, mutta lapsellani on tällä paikkakunnalla aivan loistava opettaja ainakin vielä vuoden, joka on ollut valtava tuki koulussa. Lisäksi muutto vaatisi paljon energiaa ja voimia ja veisi lapsen kaverit kauas.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ne ovat hieman parantaneet mielialaani, lisääkin saa laittaa, kiitos että nämä on pysyneet näin asiallisina. :)
Paljon on viestiä tullut ja yritän vastata mahdollisimman moneen.
Minulla on myös velipuoli, joka asuu kaukana ja joka on ottanut 0% vastuuta äidin hoidosta. Alan olla tästäkin jo hieman katkera.
Töihin pitäisi mennä, tiedän. Töitä on vaikea saada kun CV:ssä on jo pari vuotta tyhjää.
Alallani on paljon vuorotyötä, mutta pelkään että lapsen käytös ja kotitilanne pahenisi jos menisi vuorotyöhön ja lapsi olisi monta iltaa viikossa mummin kanssa. Mummi antaa lapselle kaiken periksi ja lapsi tietää sen. Lisäksi äitini kokisi liian suurena vastuuna sen että joutuisi olemaan lapsen kanssa monta iltaa viikossa kun tulisin ehkä vasta iltayhdeksän jälkeen kotiin.
En missään tapauksessa ole hoitanut tätä täydellisesti, olen vain niin väsynyt.
Ap.
2 v vuoden aukko cv:ssä ei ole paha. Olet ollut hoitamassa äitiäsi joka kuuluu koronan riskiryhmään😊
Kiitos viestistäsi. :) Tuntuu se nykyään olevan paha kun kaikkiin työpaikkoihin on niin paljon hakijoita.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Kiitos viestistä. Vietinkin aikaa sekä kirjastossa että pyöräillen että töitä hakien kunnes tuli korona-aika ja mökkiydyin ja väsyin entistäkin enemmän.
Ehkä pitäisi mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tarvitsisin jostain energiaa että jaksaisin alkaa tätä sotkua selvittämään.
Ap.
Älä siirrä vastuutasi jollekin sairaanhoitajalle, jonne pääset tiesmilloin, etkä voi tietää ymmärtääkö sinua vai rupeaako vain tsemppaamaan, kun olet niin hieno ihminen että kyllä sä jaksat ja lapsihan kasvaa.
Usko nyt. Energia ei tule ulkoa, tai siis tulee sitä siitä että menet ovesta ulos ja alat avartaa maailmaasi. Mutta se on lainaenergiaa, jota et siihen tahtiin ehdi hankkia ettei se taas kotona mene miinuksen puolelle. Ainoa tapa on vapauttaa sisäinen energiasi siihen mihin se kuuluu. Ei sopeutumiseen sellaiseen tilanteeseen johon ei saa sopeutua, vaan sen tilanteen korjaamiseen.
Lopeta vastuunsiirtely ja muuta lapsesi tilanne. Niin helppoa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Kiitos viestistä. Ensin vaan pitäisi tietää mistä päästä aloitan. :)
Ap.
Äitisi voi elää satavuotiaaksi. Sata. Sinun elämäsi menee hukkaan äitisi hoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Minun äitini on yli 70-vuotias, olen 24. Kaikki eivät tee lapsia nuorena, ja monella esim. muistisairaus voi oireilla jo kuusikymppisenä.
Johtuu pitkäaikaisesta B-12 vitamiinin puutteesta. Puolisollani on suvussa enenaikaista dementiaa kaikille tullut ja hän ottaa purkista B-12 joka päivä ja huolehdin siitä. Ruuasta ei välttämättä imeydy se. Hän on kolme vuotta vanhempi minua ja muisti oireita on jo ilmaantunut. On hukannut avaimia ja unohtaa ihan jotain pieniä juttuja mitä minä en unohda koskaan. Minulla ei ole koskaan mitään hukassa enkä unohda koskaan mitään. Minun suvussani kroppa on hajonnut ennen päätä ja pää pysynyt terävänä loppuun asti. en voi vaan kuvitella kuinka
Mieheni äiti eli muisti sairaana pitkään, viisi vuotta eikä tunnistanut ketään lähiomaisia ja oli aika raskasta se on lähiomaisille että on hengissä mutta ei tunne enää ketään. Ja niin jumalattoman pitkään niin ettei fysiikka petä ja pelittää kroppa mutta päässä ei enää mitään. Se ihminen pelkäsi lihomista ja lopetti rasvan syömisen kokonaan niin että olisiko ollut parempi olla lihavana, kuolla pois nopeasti kuin elää laihana liian pitkään.
Varmaankin siinä on äiti "hädissään" "turvautunut" ja manipuloinut koko rahan edestä. Koska luultavimmin ap on ainoa, johon äidillä on vielä ote. Veli on karannut, mies otti eron. Ja nyt tietenkin takertuu kahta kauheammin, koska osaa kyllä laskea, että manipuloitavat on vähissä.
Se mikä tuossa on kamalinta, hänhän manipuloi lasta koko ajan ihan täysillä. Kilpailee "parhaan aikuisen" paikasta täyttä häkää, murentaa ap:n auktoriteettia ja itsetuntoa ja jollain kierolla tavalla ajattelee näin olevansa tarpeellisempi ap:n huushollissa kuin ap konsanaan. Ap on vain pikkupiikanen mummelin kodissa. Näin hän sen näkee.
Saapi nähdä sekottaako lastensuojelun mukaan siinä vaiheessa, kun ap yrittää irtiottoa.