Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Kiitos viestistä. Ensin vaan pitäisi tietää mistä päästä aloitan. :)
Ap.
Itse aloittaisin heti tänään kartoittamalla sopivia vuokra-asuntoja lähiseuduilta. Jos äidilläsi on toiveita, missä hän haluaisi asua jatkossa, voitte katsella asuntoja yhdessä. Sitten yhteydenottoa vuokranantajiin ja välittäjiin heti tällä tai ensi viikolla.
Ratkaisu ongelmaasi on se, että äidilläsi on oma koti. Olisi pitänyt olla avioerosta asti, niin kuin normaaleilla ihmisillä. Voitte sitten kyläillä jatkossa ja käydä yhdessä kirjastossa ja puistossa kävelyllä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Ok.
Kun ei kelpaa, niin ei.Jos ottaisit tuon avun vastaan, niin osaisivat arvioida asiaa eteenpäin.
Valittajaa kuorossa äitisi kanssa. Samaa puuta olette…. Jos et itse ole sitä huomannut.
Laita rajat.
Olette nyt kumpikin rahattomia ja se homma leviää.Jonkun pitäisi laittaa roti.
Voisitteko jutella?Lapsesi tilanne?
Kiitos viestistäsi. Olen huomannut. Nämä vuodet ovat tehneet minustakin aika väsyneen ja negatiivisen.
Jos tarkoitat että voisinko jutella äitini kanssa niin sitä olen yrittänyt monia kertoja, turhaan.
Tyttäreni pärjää melko hyvin. Hänellä on kavereita, loistava opettaja ja aivan ihana pappa (joka vain valitettavasti asuu liian kaukana)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen voi tehdä tuostakin asiasta ongelman.
Mitäpä jos keskustelet itse ongelman kanssa eli äitisi. Ei minkään psykiatrin tai naapurin tai vauva palstan. Vaan ihan omalle äidillesi sanot että haluat kasvattaa lastasi itsenäisesti ja että voitte yhdessä etsiä hänelle kodin jostain läheltä.
Vain mies voi olla niin tyhmä.
Jos se öiti olisi normaali ei tuossa tilanteessa edes oltaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Jos olet kolmekymppinen, miten sinulla voi olla ikäloppu äiti. Palvelutaloon on vaikea päästä, jos ei ole dementiaa tms. Ensin hoidetaan kotona. En usko sinua, provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Kuvottavaa kuunnella, ennen koronaa pyöräilin. Minä olen 73v ja olen koko koronakauden lenkkeillyt, jumpannut kotona, youtubissa on satoja 20-40 min jumppia, lukenut/ kuunnellut kirjoja. Älä lässytä , ihan oma vika makaat kotona. 10v lapsen kanssa voit käydä lenkillä , retkillä, ja koska tänne netiin kirjoittelet , teillä on netti käytössä , jostalöytyy pilvin pimein sinulle ja lapsellesi yhteistä virikettä. Vai samanlaiseksi tolloksiko yrität häntä kasvattaa. Opettelette yhdessä ruuanlaittoa, kodin siivousta. 10 v osaa katsoa mikä on vaatteissa pesulapussa lämpötila. Opetat häntä laittamaan vaatteet koneeseen, painamaan se nappi, laittamaan pesuaine ja ripustamaan kuivumaan . Ja sama astianpesun kanssa. Opetat pyyhkimään pölyt, laittamaan vaatteet hengariin , imuroimaan .
Menette juoksulenkille just nyt , kunto kohenee. Ei se lapsi ole 12 tuntia kavereiden kanssa. Sinä ap itse kehityt ja lapsi kehityy. Mitäs tähän sanot?Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Kiitos viestistä. Vietinkin aikaa sekä kirjastossa että pyöräillen että töitä hakien kunnes tuli korona-aika ja mökkiydyin ja väsyin entistäkin enemmän.
Ehkä pitäisi mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tarvitsisin jostain energiaa että jaksaisin alkaa tätä sotkua selvittämään.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Kuvottavaa kuunnella, ennen koronaa pyöräilin. Minä olen 73v ja olen koko koronakauden lenkkeillyt, jumpannut kotona, youtubissa on satoja 20-40 min jumppia, lukenut/ kuunnellut kirjoja. Älä lässytä , ihan oma vika makaat kotona. 10v lapsen kanssa voit käydä lenkillä , retkillä, ja koska tänne netiin kirjoittelet , teillä on netti käytössä , jostalöytyy pilvin pimein sinulle ja lapsellesi yhteistä virikettä. Vai samanlaiseksi tolloksiko yrität häntä kasvattaa. Opettelette yhdessä ruuanlaittoa, kodin siivousta. 10 v osaa katsoa mikä on vaatteissa pesulapussa lämpötila. Opetat häntä laittamaan vaatteet koneeseen, painamaan se nappi, laittamaan pesuaine ja ripustamaan kuivumaan . Ja sama astianpesun kanssa. Opetat pyyhkimään pölyt, laittamaan vaatteet hengariin , imuroimaan .
Menette juoksulenkille just nyt , kunto kohenee. Ei se lapsi ole 12 tuntia kavereiden kanssa. Sinä ap itse kehityt ja lapsi kehityy. Mitäs tähän sanot?Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Kiitos viestistä. Vietinkin aikaa sekä kirjastossa että pyöräillen että töitä hakien kunnes tuli korona-aika ja mökkiydyin ja väsyin entistäkin enemmän.
Ehkä pitäisi mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tarvitsisin jostain energiaa että jaksaisin alkaa tätä sotkua selvittämään.
Ap.
Ei hyvää päivää. Mitä ihmettä sinun vielä pitää pohtia ja vatvoa ja veivata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Pohdihan sitä moraaliasi vielä. Jos toinen tappaa itsensä, se on hänen ratkaisunsa, eikä sinun kuulu tappaa itseäsi henkisesti voidaksesi estää sen. Mikään tietämäni etiikan koulukunta ei sellaiseen kehota.
Olet sairastunut ajatukseen, että sinun pitää olla kaikkivoipa. Et ole, älä edes yritä sitä. Se on sama juoda myrkkyä aamiaiseksi pikku annos joka päivä ja perustella tekojasi toivolla, että sinä kestät pidempään hengissä kuin kiusaajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kikkelis kokkelis, mitäs läksit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Kiitos viestistä. Vietinkin aikaa sekä kirjastossa että pyöräillen että töitä hakien kunnes tuli korona-aika ja mökkiydyin ja väsyin entistäkin enemmän.
Ehkä pitäisi mennä puhumaan psykiatriselle sairaanhoitajalle. Tarvitsisin jostain energiaa että jaksaisin alkaa tätä sotkua selvittämään.
Ap.
Siis pyöräilit ja vietit aikaa kirjastossa ennen koronaa. Mikä estää sinua ap ulkoilemasta vaikka joka päivä. Käyt yksin ja lapsesi kanssa lenkillä . Sää ei ole koskaan este . Se on vaan pukeutumiskysymys. Mitä enemmän löhöää kotona sen masentuneempi ja väsyneempi olet . Kas kun kotonakin voi tehdä 20-40 min lihaskuntojumppia. Niitä on netti pullollaan, kts youtube. Sinulla on netti ,koska tännekin kirjoittelet. Siellä on myös paljon yleis-sivistävää tietoa ,ettei ihan tyhmäksi jää.
Teette yhdessä lapsen kanssa kotihommia. Opetat hänelle koneella pyykinpesun. On lukutaitoinen ja osaa painaa sen napin ja avata hanan ,että kone lähtee pyörimään. Opetat miten pyykit laitetaan kuivumaan. Sama astioiden pesun kanssa. Laitatte yhdessä ruokaa. Imuroiminenkin käy 10vuotiaalta.
Tottakai sinä ap teet ne muuten itse ja äitisi, mutta lapsi kehittyy ja itsetunto nousee humisten ,kun osaa kotihommia. Ilo on siisti puhdas koti.
Meillä 8 ja 11 vuotiaat osaa noi hommat. Ei kannata kasvattaa uusavuttomia , ovat kuin tynnyrissä kasvaneita. Samoin lukeminen kehittää niin sinua itseäsi kuin lastasikin.
Elikkä nyt ekaksi lenkille ja viikonloppuna teet selväsi äidillesi että yhteisasuminen loppuu.
Mutta, luulenpa, ettet sitä edes halua, van roikutte toisissanne lopun ikää ellet ota itseäsi monessa asiassa niskasta kiinni. Itse on toimittava, siinä ei juttelut psy sair hoitajien kanssa auta mitään , vaan toiminta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen voi tehdä tuostakin asiasta ongelman.
Mitäpä jos keskustelet itse ongelman kanssa eli äitisi. Ei minkään psykiatrin tai naapurin tai vauva palstan. Vaan ihan omalle äidillesi sanot että haluat kasvattaa lastasi itsenäisesti ja että voitte yhdessä etsiä hänelle kodin jostain läheltä.Vain mies voi olla niin tyhmä.
Jos se öiti olisi normaali ei tuossa tilanteessa edes oltaisi.
Tai jos AP olisi normaali, ei silloinkaan oltaisi tuossa tilanteessa. Hän on todennäköisesti läheisriippuvainen, kun ei pysty luopumaan äidistään, ja äiti puolestaan rajaton, kun ei pysty antamaan tilaa lapselleen. On vain surullista, että AP omalla löysällä otteellaan asioihin mahdollistaa äitinsä takertuvankin käytöksen. Loppumaton oravanpyörä, jossa sijaiskärsijänä on tietysti lapsi/lapsenlapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
No niin, sittenhän sulla on tuossa hyvä lähtökohta, josta lähdet motivoimaan itseäsi. Lapsellesi tämä on ratkaiseva vaihe. Kuuntele tuota joka sanoi mummon manipuloivan nyt lastasi täysillä. Älä anna sen tapahtua. Kirjoita ylös tuon sossun sanat ja ala toimia. Mene ulos ja hengittele rauhassa ja psyykkaa itsesi, ja kirjoita suunnitelma ranskalaisilla viivoilla ylös, maanantaina otat yhteyttä jotta saat asiat nitkahtamaan liikkeelle. Jos tulee komplikaatioita, sitten vain uudet ranskalaiset viivat kunnes saat tilanteen poikki.
Kiitos viestistä. Ensin vaan pitäisi tietää mistä päästä aloitan. :)
Ap.
Aloita siitä, että printtaat viestin 61 tai kirjaat sen ohjeet paperille tiivistelmäksi. Ne antoi ammatti-ihminen, arvosta häntä ja ota onkeesi. Sosiaalityöntekijä on tilanteessasi paljon tärkeämpi auttaja kuin psykiatrinen sairaanhoitaja. Reagointisi on täysin asianmukaista elämäntilanteessasi, joka on kertakaikkisen mätä. Joten itse asiassa psykiatria on väärä avun lähde täysin, sinulle. Äidillesi voisivat ehkä tehdäkin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, puhu sen äitisi kanssa. Et selviä elämästä, jos et opettele puhumaan vaikeistakin asioista. KErro äidillesi, miksi sinä haluat päättää kaikesta, kerro äidillesi selkeäsi mihin asioihin hän ei saa puuttua ja kerro hänelle myös mistä avustaan olet hänelle kiitollinen. Sopikaa yhteiset pelisäännöt.
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Missään tapauksessa 30-vuotiaan äitiä ei voi luonnehtia sanalla iäkäs.
Kyllä vuorotyötä voi ottaa vastaan vaikka on muksu, ei se muksu ikuisuutta pieni ole.
Ap vaan keksii tekosyitä. Ei edes opiskele vaan menee äitinsä selän taakse piiloon.
Mutsi hoitoon ja terapiaan ja kuntoutukseen ap lopettaa tekosyyt ja hakeutuu töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap, puhu sen äitisi kanssa. Et selviä elämästä, jos et opettele puhumaan vaikeistakin asioista. KErro äidillesi, miksi sinä haluat päättää kaikesta, kerro äidillesi selkeäsi mihin asioihin hän ei saa puuttua ja kerro hänelle myös mistä avustaan olet hänelle kiitollinen. Sopikaa yhteiset pelisäännöt.
Aivan typerä neuvo.
Ei tuo äiti ole normaali. Kuin seinälle puhuisi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitoimistosta saa apua. Sossuna neuvon järeän keinon, jos puhe ei auta.
.
Eli vuokraat itsellesi ja tyttärellesi oman asunnon.
.
Irtisanot vanhan ja ilmoitat kunnan sosiaalitoimeen, että tänne jää asumaan sairas vanhus, joka ei pärjää omillaan.
.
Sinä keräät tavaranne ja lähdette uuteen kotiin ilman mummoa.
.
Häädön tullessa mummolle järjestyy viimeistään paikka jostain.
.
Joskus tarvitaan kovuutta, että hommat alkaa rullata. Sinulla ja tyttärelläsi on oikeus voida hyvin ja olla onnellisia. Sinulle se on lisäksi velvollisuus, sillä sun tulee pystyä olemaan äiti lapsellesi, jos tämä jatkuu, jatkuu passiivisuutenne ja masentuneisuutenne seuraavaan sukupolveen saakka, eli tyttäreen. Voi hyvin olla, että hän oireilee jo. Kunnissa ollaan rahan kuvat silmissä, ei ne ymmärrä inhimillistä tuskaa tai edes ylisukupolvisen syrjäytymisen mekanismeja, alkeitakaan. Nyt sinun täytyy olla kova, tee päätöksiä, niin elämänne on jo vuoden päästä aivan eri sävyistä.
Uhriudut ja sitten itket miten ikävää elämä on. Kasva aikuiseksi ja katkaise napanuora!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain nainen voi tehdä tuostakin asiasta ongelman.
Mitäpä jos keskustelet itse ongelman kanssa eli äitisi. Ei minkään psykiatrin tai naapurin tai vauva palstan. Vaan ihan omalle äidillesi sanot että haluat kasvattaa lastasi itsenäisesti ja että voitte yhdessä etsiä hänelle kodin jostain läheltä.Vain mies voi olla niin tyhmä.
Jos se öiti olisi normaali ei tuossa tilanteessa edes oltaisi.
Tai jos AP olisi normaali, ei silloinkaan oltaisi tuossa tilanteessa. Hän on todennäköisesti läheisriippuvainen, kun ei pysty luopumaan äidistään, ja äiti puolestaan rajaton, kun ei pysty antamaan tilaa lapselleen. On vain surullista, että AP omalla löysällä otteellaan asioihin mahdollistaa äitinsä takertuvankin käytöksen. Loppumaton oravanpyörä, jossa sijaiskärsijänä on tietysti lapsi/lapsenlapsi.
Epänormaali äiti yleensä kasvattaa epänormaaleja lapsia. Tuollaista läheisriippuvaista ja rajatonta asetelmaa on tosi vaikea nähdä objektiivisesti, jos on kasvanut siihen pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Nyt kun asuu luonasi niin on vaikea saada laitokseen kun
A) paikka
B) jossa huolehditaan
Vierailija kirjoitti:
30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.
Missään ei lukenut "30-vuotias", vaan kolmekymppinen.
Olen mielestäni kolmekymppinen kun täytän tänä vuonna 35 ja äitini on 77-vuotias, mielestäni aika iäkäs jos melkein kahdeksankymppinen.
Alue: Aihe vapaa
Vain nainen voi tehdä tuostakin asiasta ongelman.
Mitäpä jos keskustelet itse ongelman kanssa eli äitisi. Ei minkään psykiatrin tai naapurin tai vauva palstan. Vaan ihan omalle äidillesi sanot että haluat kasvattaa lastasi itsenäisesti ja että voitte yhdessä etsiä hänelle kodin jostain läheltä.