Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni

Enkä ymmärrä ollenkaan neuvoja, joissa kerrotaan irtisanomaan oma asunto, en ollenkaan.

En tiedä onko äiti vuokrasopimukseen merkitty vuokralainen/alivuokralainen tai mitä ikinä, mutta senkin voi irtisanoa, työntää äidin käytävään ja soittaa sosiaalipäivystykseen, että täällä on asunnoton vanhus ja meillä se ei voi asua. Miksi ihmeessä pitäisi luopua omasta kodista, jos se on tällä hetkellä mieluinen ja todennäköisesti aivan liian suuri yhdelle vanhukselle?

Toteaisin vain, että kunta on tarjonnut apua, josta on kieltäydytty. Äidille olisi löytynyt asunto jo muutama vuosi sitten, mutta ei kelvannut. Jos mamma ei jaksa kävellä syömään lähitaloon, on se ihan oma valinta. Luulen, että kävelee kyllä kun on tarpeeksi nälkäinen. Kotiapua on kunta tarjonnut myös, mutta sekään ei sovi. Ikävä sanoa, Ap, mutta pidät kiinni ongelmistasi etkä hae ratkaisuja. Nyt sinne puiston penkille miettimään, miksi. Onko tämä tilanne kuitenkin sinulle hyödyllinen? Saat kokea olevasi tarpeellinen. Sinun ei tarvitse mennä töihin, koska ”et voi”. Voit uhriutua ja käyttää kaiken liikenevän aikasi muiden, mm. äitisi, arvosteluun. Jauhat ikuisesti samoja ajatuksia, saat hyviä neuvoja mutta väität, ettet tiedä mistä aloittaisit. Justhan me tässä on kerrottu, mistä kannattaa aloittaa. Käytät hankalaa elämäntilannettasi tekosyynä olla tekemättä töitä tai mitään. Lastasi kohtelet kaltoin, kun altistat hänet tuolle tilanteelle ja täysin kajahtaneille ihmissuhdekuvioille. Näytät myös mallia siitä, että yhteiskunta elättää. Sellaisen elämänkö haluat lapsellesi? Luulen, että asenteesi kuormittaa myös isääsi ja veljeäsi. Ei heidän tehtävänsä ole ratkoa sinun huonojen päätöstesi aiheuttamia ongelmia. Lapsen opettajan vastuulla on koulutyöskentely, ei lapsen elämä muutoin. Älä ulkoista vanhemman vastuuta hänelle. Ja ota nyt hyvä ihminen vastaan kunnan tarjoama apu. Äiti palvelutaloon niin kuin olis jo.

Jos olet masentunut, miltä vähän kuulostaa, sinun omalla vastuullasi on hakea hoitoa. Sitä saa ihan terveyskeskuksesta.

Anteeksi kovat sanani, mutta sinä todellakin tarvitset nyt herättelyä.

Äiti yksiöön vuokralle sosiaalityöntekijän avustuksella jos esim luottotiedot menneet ja sosvirastosta tukia, tulee saamaan kotiapua ja hälle tehdään tarkat kyselyt kotona kotihoidon puolelta. Käyvät kyllä juurikin mainitsemiesi haasteiden takia. Se tietty maksaa äidillesi jotain mutta ne otetaan sospuolella huomioon.

Palveluasuntoihin on eri kriteerejä niin älkää oikeasti tuputtako jollette tiedä kuinka hankalaa monissa kunnissa on niihin päästä. Esim hkissä yli 8v jonot. Tuhansia ihmisiä jonoissa myös yksiöihin.

Muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos olet ajatellut säästäväsi tms jotain niin nyt laitettava se oma jaksaminen ykköseksi ja oma lapsi.

Mitä haluaisit omalle lapsellesi, tekisitkö samoin kuin äitisi? Et.

Eli omat kämpät nyt vaan. Siihen ei löydy tekosyynä pitkittää tilannetta. Eli ota yhteys sosiaalityöntekijän ASAP. Siten ehkä mahis saada välejä kuntoon ja jos ei niin parempi silti, et pilaa omaa elämääsi ja lapsen elämää.

xssssssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.

Missään ei lukenut "30-vuotias", vaan kolmekymppinen.

Olen mielestäni kolmekymppinen kun täytän tänä vuonna 35 ja äitini on 77-vuotias, mielestäni aika iäkäs jos melkein kahdeksankymppinen.

No et kyllä ole. Olet kolmevitonen

Tuo tilanne on kestämätön aikaa myöten. Äitisi vain vanhenee ja sinä hoidat häntä hänen loppuelämänsä eli siihen asti kun olet itsekin vanhus.

Sulla ei ole mitään omaa elämää.

Ethän sä voisi edes seurustella kenenkään miehen kanssa, jos sellaisen jostain löytäisit ja sitä tahtoisit.

Ei sille äidillesi tietysti paikkaa löydy mistään niin kauan kuin sinä olet siinä ja hänestä huolehdit. Kunnan puolestahan asia on loistava, teet kotihoitajien työt ja yleensä kaiken.

Jos äitisi on vasta 75-vuotias, hän pärjäisi ilman muuta ihan omassa vuokra-asunnossa. Miten olette antaneet tämän tilanteen jatkua?

Ja kyllähän sinä töihin voisit mennä, lapsesihan on jo kymmenvuotias ja olisi vielä se mummokin siinä kotona hänen kanssaan. Kymmenvuotias voi olla yksinkin kotona sen aikaa kun äiti on työssä.

Onko asuntosi omasi vai vuokra-asunto? Jos vuokra, niin kumpi teistä maksaa vuokran? Kumpi teistä saa asumistuen? Eli onko tämä asumisjärjestely jotenkin teille edullinen?

Sun pitäisi ottaa yhteyttä vaikka kunnan vanhusten palveluohjaajaan ja hänen kanssaan neuvotella tästä, että sun tilanne ei ole sulle tyydyttävä.

Toki varmasti saat ulkopuolisilta ihmisiltä glooriaa siitä, että annat äitisi asua luonasi ja hoidat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin vain, että kunta on tarjonnut apua, josta on kieltäydytty. Äidille olisi löytynyt asunto jo muutama vuosi sitten, mutta ei kelvannut. Jos mamma ei jaksa kävellä syömään lähitaloon, on se ihan oma valinta. Luulen, että kävelee kyllä kun on tarpeeksi nälkäinen. Kotiapua on kunta tarjonnut myös, mutta sekään ei sovi. Ikävä sanoa, Ap, mutta pidät kiinni ongelmistasi etkä hae ratkaisuja. Nyt sinne puiston penkille miettimään, miksi. Onko tämä tilanne kuitenkin sinulle hyödyllinen? Saat kokea olevasi tarpeellinen. Sinun ei tarvitse mennä töihin, koska ”et voi”. Voit uhriutua ja käyttää kaiken liikenevän aikasi muiden, mm. äitisi, arvosteluun. Jauhat ikuisesti samoja ajatuksia, saat hyviä neuvoja mutta väität, ettet tiedä mistä aloittaisit. Justhan me tässä on kerrottu, mistä kannattaa aloittaa. Käytät hankalaa elämäntilannettasi tekosyynä olla tekemättä töitä tai mitään. Lastasi kohtelet kaltoin, kun altistat hänet tuolle tilanteelle ja täysin kajahtaneille ihmissuhdekuvioille. Näytät myös mallia siitä, että yhteiskunta elättää. Sellaisen elämänkö haluat lapsellesi? Luulen, että asenteesi kuormittaa myös isääsi ja veljeäsi. Ei heidän tehtävänsä ole ratkoa sinun huonojen päätöstesi aiheuttamia ongelmia. Lapsen opettajan vastuulla on koulutyöskentely, ei lapsen elämä muutoin. Älä ulkoista vanhemman vastuuta hänelle. Ja ota nyt hyvä ihminen vastaan kunnan tarjoama apu. Äiti palvelutaloon niin kuin olis jo.

Jos olet masentunut, miltä vähän kuulostaa, sinun omalla vastuullasi on hakea hoitoa. Sitä saa ihan terveyskeskuksesta.

Anteeksi kovat sanani, mutta sinä todellakin tarvitset nyt herättelyä.

Kiitos viestistäsi. Olet pitkälti oikeassa.

Tyttären opettaja on tukenut lasta koulutyössä, ei muussa.

Olen masentunut ja väsynyt. Tänne kirjoittaminen oli ehkä ensimmäinen askel, ja olen yllättynyt että saamani vastaukset ovat olleet enimmäkseen positiivia (koska tiedätte tämän sivuston).

Ap.

Vierailija kirjoitti:

ap, puhu sen äitisi kanssa. Et selviä elämästä, jos et opettele puhumaan vaikeistakin asioista. KErro äidillesi, miksi sinä haluat päättää kaikesta, kerro äidillesi selkeäsi mihin asioihin hän ei saa puuttua ja kerro hänelle myös mistä avustaan olet hänelle kiitollinen. Sopikaa yhteiset pelisäännöt.

Tätä olen yrittänyt vuosien aikana. Monta kertaa, ja monesta näkökulmasta.

Myös isäni on yrittänyt puhua siitä, että minun pitäisi päättää oman lapseni asioista, ei mummin.

Ei mitään vaikutusta.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.

Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.

Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.

Ok.

Kun ei kelpaa, niin ei.

Jos ottaisit tuon avun vastaan, niin osaisivat arvioida asiaa eteenpäin.

Valittajaa kuorossa äitisi kanssa. Samaa puuta olette…. Jos et itse ole sitä huomannut.

Laita rajat.

Olette nyt kumpikin rahattomia ja se homma leviää.

Jonkun pitäisi laittaa roti.

Voisitteko jutella?

Lapsesi tilanne?

Kiitos viestistäsi. Olen huomannut. Nämä vuodet ovat tehneet minustakin aika väsyneen ja negatiivisen.

Jos tarkoitat että voisinko jutella äitini kanssa niin sitä olen yrittänyt monia kertoja, turhaan.

Tyttäreni pärjää melko hyvin. Hänellä on kavereita, loistava opettaja ja aivan ihana pappa (joka vain valitettavasti asuu liian kaukana)

Ap.

Onko keskustelu äidin kanssa sellaista että äiti lupaa kaikenlaista , mutta asiat jää lupausten asteelle eli ei ei toteuta lupauksiaan. Tällaisen ihmisen kanssa on hankala tehdä sopimuksia kun ne sopimukset rikotaan myöhemmin , äiti tietää sen ja sinä tiedät sen. Tilanne junnaa paikallaan ja se juuri on äidin tarkoitus , hänellähän on asiat paremmin kuin hyvin. On asunto , ruoka , lapsenlapsi joka on hänen käskyvallassaan samoin kuin sinä. Ei hän näistä eduista helpolla luovu. Sinun täytyy kovettaa luontosi , muu ei auta. Sinuna ottaisin yhteyttä kuntasi sos. toimeen , miksei terv. keskus lääkärikin voi auttaa. Tärkeintä on että laitat nyt asiat alulle ja se alkaa siitä kun varaat ajan em. paikkoihin. SINUN täytyy auttaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

xssssssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

30-vuotiaalla ei voi kovin vanha äiti olla.

Missään ei lukenut "30-vuotias", vaan kolmekymppinen.

Olen mielestäni kolmekymppinen kun täytän tänä vuonna 35 ja äitini on 77-vuotias, mielestäni aika iäkäs jos melkein kahdeksankymppinen.

No et kyllä ole. Olet kolmevitonen

Eri vastaaja kommentoi tähän sen verran että monilapsisissa perheissä äidit sai usein iäkkäänä lapsia, moni vielä päälle 50v. Eli näitä löytyy kyllä maaseudulla ja lestadiolaisissa. Eli kolmekymppisellä helposti n80v lähestyvä äiti. Tuosta on turha vääntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap, puhu sen äitisi kanssa. Et selviä elämästä, jos et opettele puhumaan vaikeistakin asioista. KErro äidillesi, miksi sinä haluat päättää kaikesta, kerro äidillesi selkeäsi mihin asioihin hän ei saa puuttua ja kerro hänelle myös mistä avustaan olet hänelle kiitollinen. Sopikaa yhteiset pelisäännöt.

Tätä olen yrittänyt vuosien aikana. Monta kertaa, ja monesta näkökulmasta.

Myös isäni on yrittänyt puhua siitä, että minun pitäisi päättää oman lapseni asioista, ei mummin.

Ei mitään vaikutusta.

Ap.

Hei AP. Mikä sinua konkreettisesti estää muuttamasta erilleen?

Tämä on täysin _sinun_ oma valintasi tästä eteenpäin. Jos haluat muuttaa elämääsi, siitä kunnan sosiaalitoimen ja kerro mikä on tilanne.

Joko oma elämäsi (täysin muutettavissa) tai sitten tuhlaat sen äidillesi, josta tyttäresi saa roolimallia ja ottaa mahdollisesti joskus vastaavanlaisen puolison. Ei tee hyvää hälle nähdä ja kokea tuota. Lapsi kokee tunnetilaa kyllä.

Sinun vaan täytyy kestää että äitisi ei ehkä halua erilleenmuuttoa. Kyse ainoastaan sinusta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.

Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.

Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.

Lotihoitaja ei ehdi pyöriä missään, käväisee äkkiä katsomassa, että mummeli on hengissä.

Hoitopaikan saa vain, jos toinen jalka on haudassa.

Rahalla saa aikaisemmin n 4000 e/kk.

T.hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.

Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.

Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.

Lotihoitaja ei ehdi pyöriä missään, käväisee äkkiä katsomassa, että mummeli on hengissä.

Hoitopaikan saa vain, jos toinen jalka on haudassa.

Rahalla saa aikaisemmin n 4000 e/kk.

T.hoitsu

Kotihoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toteaisin vain, että kunta on tarjonnut apua, josta on kieltäydytty. Äidille olisi löytynyt asunto jo muutama vuosi sitten, mutta ei kelvannut. Jos mamma ei jaksa kävellä syömään lähitaloon, on se ihan oma valinta. Luulen, että kävelee kyllä kun on tarpeeksi nälkäinen. Kotiapua on kunta tarjonnut myös, mutta sekään ei sovi. Ikävä sanoa, Ap, mutta pidät kiinni ongelmistasi etkä hae ratkaisuja. Nyt sinne puiston penkille miettimään, miksi. Onko tämä tilanne kuitenkin sinulle hyödyllinen? Saat kokea olevasi tarpeellinen. Sinun ei tarvitse mennä töihin, koska ”et voi”. Voit uhriutua ja käyttää kaiken liikenevän aikasi muiden, mm. äitisi, arvosteluun. Jauhat ikuisesti samoja ajatuksia, saat hyviä neuvoja mutta väität, ettet tiedä mistä aloittaisit. Justhan me tässä on kerrottu, mistä kannattaa aloittaa. Käytät hankalaa elämäntilannettasi tekosyynä olla tekemättä töitä tai mitään. Lastasi kohtelet kaltoin, kun altistat hänet tuolle tilanteelle ja täysin kajahtaneille ihmissuhdekuvioille. Näytät myös mallia siitä, että yhteiskunta elättää. Sellaisen elämänkö haluat lapsellesi? Luulen, että asenteesi kuormittaa myös isääsi ja veljeäsi. Ei heidän tehtävänsä ole ratkoa sinun huonojen päätöstesi aiheuttamia ongelmia. Lapsen opettajan vastuulla on koulutyöskentely, ei lapsen elämä muutoin. Älä ulkoista vanhemman vastuuta hänelle. Ja ota nyt hyvä ihminen vastaan kunnan tarjoama apu. Äiti palvelutaloon niin kuin olis jo.

Jos olet masentunut, miltä vähän kuulostaa, sinun omalla vastuullasi on hakea hoitoa. Sitä saa ihan terveyskeskuksesta.

Anteeksi kovat sanani, mutta sinä todellakin tarvitset nyt herättelyä.

Kiitos viestistäsi. Olet pitkälti oikeassa.

Tyttären opettaja on tukenut lasta koulutyössä, ei muussa.

Olen masentunut ja väsynyt. Tänne kirjoittaminen oli ehkä ensimmäinen askel, ja olen yllättynyt että saamani vastaukset ovat olleet enimmäkseen positiivia (koska tiedätte tämän sivuston).

Ap.

Ymmärrettävää! Nyt vaan tsemppiä. Tästä se alkaa. Soita ikäopastimeen! Keinoja löytyy ja löytyy ulkopuolisia jotka kertovat äidillesi mitä mahdollisuuksia hänellä on.

Hän EI ole sinun vastuullasi.

Et varmasti haluaisi lapsellesi samanlaista menoa sitten kun itse olet iäkäs.

Äidilläsi on jossain vaiheessa kadonnut suhteellisuudentaju ja korvaa ehkä lapsellesi huonoa omaatuntoa tai mitä lie.

Sinulla on vain yksi elämä! Voimia ja omat kämpät!

Entäpä jos ap:n äiti virkistyisi kun saa uutta seuraa. Olen nähnyt vanhuksen elpyvän henkisesti kun hän saa tilaisuuden tavata muitakin kuin pelkkiä omia lapsiaan. Masennus ja dementia kulkevat käsi kädessä. 

Ap on kiinni siinä ajatuksessa että hänen jatkuva läsnäolonsa äitinsä elämässä on äidille hyväksi, mutta äiti saattaisi nauttia ap:nkin seurasta enemmän jos sitä olisikin vähemmän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap, puhu sen äitisi kanssa. Et selviä elämästä, jos et opettele puhumaan vaikeistakin asioista. KErro äidillesi, miksi sinä haluat päättää kaikesta, kerro äidillesi selkeäsi mihin asioihin hän ei saa puuttua ja kerro hänelle myös mistä avustaan olet hänelle kiitollinen. Sopikaa yhteiset pelisäännöt.

Tätä olen yrittänyt vuosien aikana. Monta kertaa, ja monesta näkökulmasta.

Myös isäni on yrittänyt puhua siitä, että minun pitäisi päättää oman lapseni asioista, ei mummin.

Ei mitään vaikutusta.

Ap.

Ja sinä sitten jatkat nysväämistä edelleen vaikka tilanne vahingoittaa lastasi?

Uskomatonta mutta totta. Minulla on myös tuollainen äiti, joka on takertunut läheisiinsä kuin hukkuva. Saattoi jopa sanoa kouluaamuina että älä mene, jää kotiin.

Olen aina tiennyt että hän ei ole normaali. Niin on isosiskonikin, mutta hän on jäänyt nyt siihen kylkeen pyörimään. Ei asu äidin kanssa, mutta niin lähellä, että äiti näkee hänen ikkunoistaam sisään.

Sisko kokee tilanteen ahdistavana mutta syyllistää siitä minua. Olen siis ap:n veljen vastine.

Kuulemma ”hylkäsin heidät” kun lukion jälkeen muutin omilleni, enkä ole suostunut muuttamaan enää sen jälkeen ”yhteen”.

Koko tilanne on siskoni mielestä MINUN syytäni. En ymmärrä miten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla rahaa? Osta yksiö ja laita äitisi siihen vuokralle. Ja siihen kotiin kotipalvelu ja käyt myös itse auttamassa ja kyläilemässä. Hätäranneke käteen, jos kaatuilee tms. Varmasti äitisikin olisi tyytyväinen. Kuvauksesi perusteella hänellä ei ole dementiaa tms. karkailutaipumusta.

Kiitos viestistä. Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Karkaile hän ei varmasti. :D Yksin ei pärjäisi, ei ole juuri koskaan elämässään asunut yksin.

Ap.

Mun mummoni asui yli 80 vuotta jonkun kanssa, kunnes jäi leskeksi ja asui muutamia vuosia yksin. Hienosti pystyi ja sukulaiset kävi päivittäin katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KIITOS VIESTEISTÄ, ne ovat hieman parantaneet mielialaani, lisääkin saa laittaa, kiitos että nämä on pysyneet näin asiallisina. :)

Paljon on viestiä tullut ja yritän vastata mahdollisimman moneen.

Minulla on myös velipuoli, joka asuu kaukana ja joka on ottanut 0% vastuuta äidin hoidosta. Alan olla tästäkin jo hieman katkera.

Töihin pitäisi mennä, tiedän. Töitä on vaikea saada kun CV:ssä on jo pari vuotta tyhjää.

Alallani on paljon vuorotyötä, mutta pelkään että lapsen käytös ja kotitilanne pahenisi jos menisi vuorotyöhön ja lapsi olisi monta iltaa viikossa mummin kanssa. Mummi antaa lapselle kaiken periksi ja lapsi tietää sen. Lisäksi äitini kokisi liian suurena vastuuna sen että joutuisi olemaan lapsen kanssa monta iltaa viikossa kun tulisin ehkä vasta iltayhdeksän jälkeen kotiin.

En missään tapauksessa ole hoitanut tätä täydellisesti, olen vain niin väsynyt.

Ap.

Minä tiedän tuon väsymyksen, olen potenut sitä itsekin. Se johtuu siitä, että olet sietämättömässä tilanteessa etkä näe tietä ulos, joten lannistat itsesi jottet ala mennä täysin seinille. Kuuntele mitä tuo sossu sinulle sanoi, se oli pelkkää asiaa. 

Kovempi ihminen saisi mahdollisesti laitettua rajoja äidilleen, mutta teidän tapauksessa se taitaa olla toivotonta. Äitisi on myrkyllisin mahdollinen yhdistelmä, häikäilemättömyyttä aktiivisesti piiloteltuna heikkouden kaapuun. Velipuolesi taitaa olla teistä viisain kun on pessyt kätensä koko hommasta. 

Ajattele lastasi. Tilanne ei ole hänelle hyväksi, hän menettää halunsa aikuistua nähdessään sinussa, minkälaista kitumista se voi olla. 

Kiitos viestistä. Äiti on hankala luonne, se ei ole vain minun mielipiteeni. (En nyt itsekään täydellinen ole)

Tarvitsisin nyt ensimmäiseksi jostain voimia että voisin ajatella ja selvitellä asioita, kun tätä tilannetta ei todellakaan ole helppo selvittää.

Ehkä voisin käydä puhumassa psykiatrisella sairaanhoitajalla, tai ehkä sinnekin on jonoa? Toisaalta puhuminen voi pahentaa oloa varsinkin jos luettelen kerralla kaikki elämäni solmut.

Ap.

Puhuminen ei auta paskaakaan silloin, kun pahan olon aiheuttaa jokin tietty tekijä elämässä.

Toiminta auttaa.

Sossun neuvo oli hyvä: muutat lapsesi kanssa muualle ja äitisi pärjää miten parhaaksi näkee.

Sinä olet ap sellainen surullisenkuuluisa mahdollistaja.

Kovistelija tässä taas, hei! En komppaa niitä, jotka ehdottavat keskustelua äidin kanssa. Jokin teidän välisessä kommunikaatiossa on niin pahasti pielessä, että en usko että siitä olisi vastaavaa hyötyä. Mutta jotain sinun täytyy nyt Ap tehdä saman tien. Ota yksi asia, johon puutut tiukasti. Älä keskustele, vaan sanele. Joka kerta, kun äitisi puuttuu lapsesi ravitsemukseen, toteat, että ”lopeta. Tämän asian päätän minä. Et saa toimia noin.” Toistat sitten sen sata kertaa. Voit perustella kerran, sen jälkeen vain ilmoitat miten asiat sinun huushollissasi, sinun lapsesi kohdalla tehdään. Tarvittaessa nostat ruoat takaisin kaappiin ja komennat lapsen pois keittiöstä. Muuta yksi asia nyt alkuun. Saat voimaa siitä, että pidät puolesi. Ja sen lapsen kanssa voi varmaan puhua. Tee säännöt selviksi, älä enää altista häntä manipuloinnille. Joku yllä osuvasti totesi, että äitisi on jo voittanut suosituin aikuinen -kisan.

Toistan vielä sen, että mieti huolella, mitä itse tästä tilanteesta hyödyt. Mikä on se tunne, mikä on se tarve, jota itsessäsi hoivaat pitämällä kiinni ongelmista? Sinullahan olisi myös vaihtoehtona luopua ongelmista. Onko ne vain tuttuja ja siksi turvallisia? Miksi ajattelet, että et pärjäisi?

Yllättävän asiallista keskustelua! Kiitos teille kaikille muille siitä. Trollaillaan jatkossakin sitten jossain toisessa ketjussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!

Sen olen kyllä päättänyt!

Ap.

Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.

Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).

Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?

Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.

No niin, lynkkaus voi alkaa :)