Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
101/544
|
30.07.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Eikö kunnan kotipalvelut ole maksullisia? Vai saako niihin jotain tukea? Oma iäkäs äitini asuu yksin eikä hänellä ole varaa palveluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites vaikka jos menis vankilaan? Sieltä saa kavereita ja on tekemistä.
Veljelle on turha olla katkera. Hän elänee normaalia aikuisen ihmisen elämää itsenäisesti niin kuin kuuluukin.
Tilanne ei ratkea sillä että saisit äitisi nakitettua osa-aikaisesti veljesi luokse. Vaan sillä että äidillesi hankitaan se oma koti johon hän saa tarvitsemansa palvelut.
Ymmärrän että väsyneenä kaikki tuntuu mustalta eikä löydä ratkaisuja. Kuitenkin tilanteen muuttaminen edellyttää sitä että otat vastuun omasta toiminnastasi. Sinä olet itse päättänyt otta äidin asumaan luoksesi, ei niin että hän on sinun tahtomattasi sinne päätynyt. Nyt olet huomannut ettei tämä toimi ja siksi sinun on vietävä asia eteenpäin. Ei veljellesi vaan äidillesi ja kunnalle. Ja pystyttävä olemaan siinä niin tiukka että muutto järjestyy, et saa antaa periksi heti kun jostain nikotellaan vastaan.
Ja kun saat äidin ulos, kannattaa miettiä työasiaa uusiksi. Ymmärrän että olisi ikävä jättää tyttö kotiin illoiksi mummon kanssa joka sotkee kuviot. Mutta kun olette tytön kanssa kaksin niin voi olla hyvä miettiä noita iltavuoroja uusiksi. Jos tyttösi ei ole erityislapsi niin uskon että selkeillä säännöillä hän pärjäisi sen pari iltaa viikossa ihan hyvin. Ainakin oma samanikäinen nepsy-tyttöni pärjäisi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kunnan kotipalvelut ole maksullisia? Vai saako niihin jotain tukea? Oma iäkäs äitini asuu yksin eikä hänellä ole varaa palveluihin.
Sossu tulee hätiin. Maksavat mieluummin kun laittaisivat laitoshoitoon.
Ap, nyt on ryhdistäydyttävä, tyttösi takia, vaikka olisi kuinka vaikeaa.
Aloita nyt ensin sillä, että alat viettää aikaa kodin ulkopuolella. Kirjastot on auki, ulkona tarkenee liikkua ja vaikka istua puiston penkillä ja joskus kannattaa vähistäkin rahoista ostaa kahvikupponen kahvilassa, niin että saat hetken tilaa hengittää. Ala visioida uutta elämää, jossa käyt töissä ja vietät vapaa-aikaa kaksin tyttären kanssa.
Jos isojen muutosten tekeminen tuntuu vaikealta ja haluat antaa vielä äidille mahdollisuuden, yritä vetää hänelle rajoja. Kiellä puuttumasta tyttäresi kasvattamiseen. Kerro, että yhdessä asuminen ei sinusta tunnu enää hyvältä ratkaisulta. Mieti myös, miten toimit, jos jos tilanne ei parane.
Jos tyttösi on on ihan normaali, reipas lapsi, hän pärjää kyllä yksinkin. Iltatöitä ei ole joka päivä. Toisinaan voi mennä kaverille yökylään. Voit sopia vaikka jonkun naapurin kanssa, että hän pitää tyttöä silmällä. Tai palkkaat jonkun opiskelijan tai eläkeläisen tytölle kaveriksi. Ratkaisu löytyy ihan varmasti, ei ole mitään syytä olla hakematta työtä.
Sinulla on velvollisuus olla esimerkkinä tyttörellesi. Ota vastuu omasta elämästäsi, toimeentulostasi ja onnellisuudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä pidin ja pidän itsestäänselvyytenä, että pidän huolta äidistäni loppuun asti. jos tarvitsee sairaalatason hoitoa, sitten on tietenkin asia eri.
Jos emme asuisi omakotitalossa, olisin hankkinut tai vuokrannut meidän perheelle oman vuokrakämpän ja äidilleni yksiön samasta talosta tai rapusta. NÄin olisi molemmilla perheillä ollut omat asunnot. Nyt kun on kolmekerroksinen ok-talo, niin äiti asuu alimmassa kerroksessa. Sinne on oma sisäänkäynti katutasolta, joten hän pääsee liikkumaan helposti sisään ja ulos. Harrastuksensa vie tilaa yhden kokonaisen huoneen, joten siitäkin syystä on hyvä, että äiti asuu omassa kerroksessaan. Kun hänet täytyy saada pois "häiritsemästä" tai jos haluan olla hetken rauhassa ja "ylhäisessä yksinäisyydessäni", kysyn yleensä jotain hänen harrastukseensa liittyvää, jota hänen täytyy lähteä penkomaan arkistoista ja siellä hän sitten on tunteja. Alussa äidin oli vaikea sopeutua ajatukseen, että hän ei ole perheenpää eikä hän voi alkaa sanella meidän perheen sääntöjä tai tapoja tai tehdä työlistoja meille..., mutta pikkuhiljaa ja toistosta toiseen alkoi yhteinen sävel löytyä. Nyt menee jo ihan rutiinilla kaikki ja varmasti näin mennään loppuun asti. En odota muiden siaarusteni osallistuvan äitini hoitoon, tämä oli minun juttuni, koska en olisi hyväksynyt ajatusta että hänet vain dumpataan johonkin vanhainkotiin "pois tieltä muiden riesaksi", vaan ajattelin, että tien on löydyttävä: onhan sitä ennenkin osattu elää siten, että monta sukupolvea saman katon alla, miksei sitten nykyisin se onnistuisi. Äidistäni on ollut myös paljon hyötyä, joten koen, että siinä missä äitini kokee, että on helpotus ettei tarvitse olla jossain laitoksessa, me koemme helpotuksena, että on joku kotona - hänestä on ollut suunnaton apu esim. lasten kanssa tai koiranhoitajana lomareissujen ajaksi (hän ei itse jaksa enää matkailla, kun kroppa ei kestä pitkää istumista)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida rehellisesti kertoa ihan kaikkea. Asuuko äitisi siellä pimeästi ja nostat kelasta työttömänä kaikki tuet. Hyödytkö äitisi eläkkeestä ja kustantaako hän elämääsi. Ei kenenkään tarvitse iäkästä omaista ottaa kotiinsa asumaan nykyään. Kuinka vanha hän on. Palvelutaloon tai vanhainkotiin ovat kaikki päässeet vaikka olisi kymmenen lasta niin en tiedä yhtäkään tapausta että kukaan olisi kotiin ottanut asumaan ellei ole sitten ihan virallisesti alkanut omaishoitajaksi. Ei meille tulisi vanhemmat tai toinen niistä asumaan ellei kustanna erillisen lisäsiiven tekemistä tähän taloon ja se olisi helposti toteutettavissa jos rahaa löytyy. Lähekkäin voi asua mutta omaa rauhaa pitää kummallakin olla. En ymmärrä tuollaista äitiä joka tunkee tyttärelle asumaan. Onko hän ollut vielä kunnossaan läheisriippuvainen ihminen. Onko ollut mitään muuta elämää kuin oma tytär jota sitten raihnaisena käyttää hyväkseen. Ihan sairasta jos ei mitään harrasta ja kököttää kotona aina. Muutkin eläkeläiset palveluautolla kulkee pitkin poikin tuolla eikä niitä kukaan ole taluttamssa.
Saan Kelan työttömyystukea ja äitini saa pientä eläkettä, lisäksi asumistuet ym. Ja Kela kyllä tietää miten asumme. Rahaa on vähän.
Saat työttömyystukea, asumistukea, yksinhuoltajan lisää, lapsilisää, äiti eläkettä, vaik olisi se peruseläke. Kyllä tuosta rahaa tulee. Itse olette päivät kotona. Todella edullista tehdä ravitsevaa ruokaa , kun tekee normi kotiruokaa ja herralla kunnon satseja. Meillä on kumppanin kanssa hyvät eläkkeet ja syödään todella hyvin ja terveellisesti. En saa menemään kuukaudessa enempää kuin 250e ja siihen kuuluu myös pesuaineet, wc ja talouspaperit ym. Syödään paljon porkkanaa, parsaa, punajuurta lanttua perunaa,kanaa, jauhelihaa, soijarouhetta, täysjyväleipää, oliiviöljyä, beceliä, raejuustoa, piimää, lohta ostan aina kun on tarjouksessa ( syödään 2 x vk 120g per henkilö kerralla) edamjuustoa, kalkkunasiivuja , täysjyvämakaroonia, kaurapuuroa ,hernekeittoa, jne jne. Vertailen hintoja ja tiedä tarkalleen mitä ostan kuukaudesta toiseen.
Koskaan en osta muuta valmisruokia , kuin hernekeitot. En todellakaan tuhtaa joka päivä ruuanlaitossa, vaan teen isoja satseja ja laitan pakkaseen satseja ja otan ed iltana sulamaan.Älä vaan pillitä nyt ,ettei sinulla ole pakastekaappia, saa halvalla tori.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Voi voi. Itsemurhalla uhkaileminen on ihan niitä narsismin perusalkeita. Oikein peruskikkojen peruskikka. Ei he itseään tapa, rakastavat itseään liikaa.
Nythän sinä olet sitten valinnut itsellesi hitaan kuoleman sitten. Elämättömän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Voi voi. Itsemurhalla uhkaileminen on ihan niitä narsismin perusalkeita. Oikein peruskikkojen peruskikka. Ei he itseään tapa, rakastavat itseään liikaa.
Nythän sinä olet sitten valinnut itsellesi hitaan kuoleman sitten. Elämättömän elämän.
No kyllä minä yritän päästä tästä tilanteesta eroon. Toki se on vaikeaa, koska äitini henkisesti lannistaa minua koko ajan. Mutta se auttaa vähän, että näen hänen lannistamisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Voi voi. Itsemurhalla uhkaileminen on ihan niitä narsismin perusalkeita. Oikein peruskikkojen peruskikka. Ei he itseään tapa, rakastavat itseään liikaa.
Nythän sinä olet sitten valinnut itsellesi hitaan kuoleman sitten. Elämättömän elämän.
No kyllä minä yritän päästä tästä tilanteesta eroon. Toki se on vaikeaa, koska äitini henkisesti lannistaa minua koko ajan. Mutta se auttaa vähän, että näen hänen lannistamisensa.
Ei siihen ole mitään hidasta vähitellen keinoa. Paras tapa on yksinkertaisesti muuttaa antamatta osoitetta.
T. Narsistin tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Älä selitä. Jos joku uhkailisi tekevänsä itsemurhan niin sanoisin että antaa mennä sitten. Minua ei kiristettäisi millään itsemurhalla. Et ole enää lapsi ja mikään manipuloinnin uhri ja ihan turhaa selittää yhtään mitään.
Olen kokenut ihan samaa läheisriippuvaisen äitini johdosta. Sanoin etten ole enää lapsi niin ihan turhaa uhkailla ja pelotella. Mitään et saa periksi ja selkään et voi enää antaa jotta saisit oman tahdon pois lyömällä.
Äitisi estää itsenäistymisesi ja olet niin tyhmä ettet pyristele pois siitä ollenkaan. Minulla auttoi puolisoni häätämään läheisriippuvaisen sukuni kauemmaksi vaikka kyllä itsekkin siihen pyrin. Minua ei ohjata yhtään ja otamme äitini kanssa yhteen aina välillä kun hermostun siihen. Takertuvasta lähiomaisesta pitää välillä ottaa etäisyyttä jottei se syö itseä kokonaan. Sinulla pitää olla omaa aikaa katsella niin kuin ulkopuolisen silmin sitä suhdettanne ja puntaroida mikä on normaalia ja mikä ihan sairasta siinä. Et ole enää lapsi vaan ihan aikuinen eikä sinua kohdella enää väärin. Tiedät oikeutesi eikä lähiomaisilla ole oikeutta kohdella sinua väärin.
Ap, sun kannattaa ymmärtää nyt kaksi asiaa itsestäsi: a) olet masentunut ja b) olet läheisriippuvainen. Läheisriippuvuus ei ilmene vain siten että ei kestä olla erossa läheisestä (kuten äidilläsi) vaan myös kyvyttömyytenä pitää kiinni omista rajoista. Käyttäydyt samoin kuin esimerkiksi alkoholistien mahdollistavat puolisot ja olet syvällä tuossa. Tarvitset apua, todennäköisesti ammattiapua. Mitkään epämääräiset ryhdistäytymissuunnitelmat ilman oman tilanteesi tiedostamista ja käsittelyä tuskin johtavat mihinkään kestävään, samoin mihinkään ei johda myöskään jatkuva äitisi ominaisuuksien analysointi, loputon vatvominen ja selittely (itsellesi tai muille) siitä kuinka monella eri tavalla hän onkaan hankala, ja miksi sen takia ei muka voi sitä ja tätä... Keskity itseesi. Ja lapseesi. Käytännön neuvona suosittelen samaa kuin yllä kirjoittanut sosiaalityöntekijä - muuta pois. Johonkin missä sinulla ja lapsellasi on hyvä olla, ehkä muita läheisiä lähellä? Äitisi voi samalla halutessaan muuttaa vaikka naapuriin jos haluat häntä kuitenkin jollain tavalla auttaa, se on hänen oma asiansa.
Tuollainen uhrautuva läheisriippuvaisuus on siitä ikävä piirre, että se näyttää saavan ihmisen yliherkäksi jonkun tarpeille, mutta yllättävänkin sokeaksi tai piittaamattomaksi jonkun muun tarpeille. Tässä tapauksessa katveessa ovat paitsi omasi, myös lapsesi tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on velvollisuus huolehtia oman lapsesi onnesta ja hyvinvoinnista, ei vanhempiesi. Äitisi on aikuinen ihminen, eikä ole sinun vastuullasi, vaikka hän kuinka yrittäisi heittäytyä sinun taakaksesi.
Oma äitini on ns. hankala ihminen myös, saman ikäinen kuin sinun. Puistattaa ajatuskin, että joutuisin asumaan hänen kanssaan samassa taloudessa arvosteltavana ja syyllistettävänä ja manipuloitavana. Nyt hankkiudut äkkiä irti tuosta paskasta ja huolehdit tästedes vain lapsestasi ja itsestäsi. Muorille jostain vuokra-asunto ja käyt kahvilla viikonloppuisin, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Äiti laitokseen tai palvelutaloon. Ei oo sun asiasi elättää äitiäsi.
Tai vaikka oma vuokrayksiö läheltä sinua. Miksi vanhempien eron jälkeen olet edes suostunut tuollaiseen järjestelyyn? Mitä vanhempien asunnolle tapahtui?
Komppaan 115. Sulla on vaikeuksia asettaa rajat, hae apua siihen! Ammattilainen voi varmasti paremmin ja konkreettisemmin auttaa siinä, että saat asioita aikaiseksi, kuin me täällä. Tsemppiä! Tee se lapsesi vuoksi,jos et itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen äiti. Ripustautuja.
Ja sitten on ripustautumisen mahdollistaja. Eli siskoni.
Sairaalla tavalla kiinni toisissaan, eikä kumpikaan kykene elämään itsenäistä elämää.
En tiedä mikä siinä vinksottaa ja milloin se noin pahaksi meni, mtuta äitini on narsistinen ja rajaton eli on vain pikkuhiljaa venyttänyt siskoltani rajat olemattomiin.
Minä voisin olla siskosi, ja ehkä myös ap.
Voin vakuuttaa, että osaisin kyllä elää itsenäistä elämää ihan yksin, mutta minut on ihan liian helppo uhkailla tyytymään surkeaan nykytilanteeseen. Äitini siis yksinkertaisesti uhkailee tekevänsä itsem*rhan, jos en pidä hänestä huolta. Tiedän olevan enemmän kuin mahdollista, että äitini bluffaa (vaikka hän on kylläkin masentunut sairaudestaan). Mutta moraalini ei anna periksi kokeilla, ovatko uhkaukset totta vai ei. Ja kyllä, nykytilanne on vuosien manipuloinnin tulosta. Tämä manipulointi alkoi jo silloin, kun olin lapsi. En tiedä onko äitini narsisti vai rajatilapersoona vai mikä on, mutta täysin rajaton hän kyllä on aina ollut.
Naiivina toivon, että jotenkin onnistuisin tienaamaan niin valtavan summan rahaa, että voisin pitää hänestä huolta ja silti olla rauhassa yksin. Elämä äitini varjossa on väsyttänyt minut niin pahasti, ja samalla syönyt sosiaalisen itseluottamukseni niin, että ihan oikeasti haluaisin olla vain yksin erakkona jossain. Mitään muuta elämäähän minulla ei ole, paitsi mielikuvituksessani.
Itsemurhalla uhkailu on henkistä VÄKIVALTAA, ymmärrä se ja sano se myös äidillesi. Kerro, että aikuiselle on saatavissa apuja, mutta niissä asioissa auttaa ammattilaiset, ja voit auttaa etsimään tahoja, mutta LAPSI ei ole vastuussa vanhempansa elämänhalusta. Tätä kirjoittaa saman kokenut, lopulta tilanne meni siihen että kerran itkin ja valuin seinää pitkin ja huusin että "anna sitten mennä, mutta näin mä en voi elää enään". Siihen loppui uhkailut, mitä olin kestänyt 10 vuotta. Tosin muu paska jatkui, mutta eipä tarvinnut tuota sanaa enää kuulla.
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ne ovat hieman parantaneet mielialaani, lisääkin saa laittaa, kiitos että nämä on pysyneet näin asiallisina. :)
Paljon on viestiä tullut ja yritän vastata mahdollisimman moneen.
Minulla on myös velipuoli, joka asuu kaukana ja joka on ottanut 0% vastuuta äidin hoidosta. Alan olla tästäkin jo hieman katkera.
Töihin pitäisi mennä, tiedän. Töitä on vaikea saada kun CV:ssä on jo pari vuotta tyhjää.
Alallani on paljon vuorotyötä, mutta pelkään että lapsen käytös ja kotitilanne pahenisi jos menisi vuorotyöhön ja lapsi olisi monta iltaa viikossa mummin kanssa. Mummi antaa lapselle kaiken periksi ja lapsi tietää sen. Lisäksi äitini kokisi liian suurena vastuuna sen että joutuisi olemaan lapsen kanssa monta iltaa viikossa kun tulisin ehkä vasta iltayhdeksän jälkeen kotiin.
En missään tapauksessa ole hoitanut tätä täydellisesti, olen vain niin väsynyt.
Ap.
2 v vuoden aukko cv:ssä ei ole paha. Olet ollut hoitamassa äitiäsi joka kuuluu koronan riskiryhmään😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoat äitiäsi ja itseäsi koska et osaa vetää omia rajojasi. Nyt se äiti palvelutaloon sieltä nurkistasi, tykkäsi tai ei.
Kyseisessä palveluasunnossa olisi pitänyt kävellä joka päivä ruokailemaan viereiseen rakennukseen. Äidillä on sekä lievää jalkaongelmaa että ongelmaa yleensäkin poistua kotoa (masennusta) joten paikka ei olisi hänelle sopinut.
Viimeksi kun pyysin apua niin tarjottiin vaan kotihoitajia kotiin. Vielä enemmän ärsyttäisi jos joka päivä pyörisi vieraita ihmisiä nurkissa.
Ok.
Kun ei kelpaa, niin ei.
Jos ottaisit tuon avun vastaan, niin osaisivat arvioida asiaa eteenpäin.
Valittajaa kuorossa äitisi kanssa. Samaa puuta olette…. Jos et itse ole sitä huomannut.
Laita rajat.
Olette nyt kumpikin rahattomia ja se homma leviää.
Jonkun pitäisi laittaa roti.
Voisitteko jutella?
Lapsesi tilanne?