Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Testi:
Tee omasta elämästäsi aloitus tänne AV:lle jossa luettelet kaikki perheesi ongelmat.
Lue ensimmäiset sata kommenttia.
Jos yhdessäkään ei ehdoteta lapsiesi huostaanottoa, olet läpäissyt testin.
Tätä ei läpäise kukaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä liittyy.
Kommentit, joissa puhutaan huostaanotosta, menevät metsään, jos ei ole mitään hajua millä kriteereillä huostaanottoon ryhdytään.
Useimmilla, jotka sitä ehdottavat, ei selvästikään ole mitään hajua siitä.
Mistä tiedän? Olen ollut alalla.
Tumpeloin.
Tarkoitus oli vastata aiempaan kommenttiin jossa väitettiin, että "Tuo ei liity yhtään mihinkään"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, ja myös patologiselta kuviolta.
Äitisi tunkeutuu elämääsi dominoiden ja alistaen, omien tarpeidensa ohjaamana ja sinun tarpeistasi viis veisaten. Hän ei kunnioita erillisyyttäsi ja oikeuttasi tehdä elämääsi koskevia ratkaisuja omista intresseistäsi lähtien. Tuo on itsekeskeistä käytöstä ja toisen henkilön käyttämistä omien tarpeidensa palveluksessa. Narsistista problematiikkaa.
Sinunkin käytöksesi ja kyvyttömyytesi ratkaista tilannetta niin, että otat elämäsi omiin käsiisi, on ongelmallista. itse asiassa syvästikin häiriintynyttä tässä kohdassa. Tarvitsisit psykoterapeuttista apua, jotta voisit kunnioittaa omia tarpeitasi riittävästi, asettaa omat intressisi fokukseen. Tarvitset jämäkkyyttä ja kykyä sietää äitisi painostus ja manipulointi.
Psykoterapian paikka. Tarvitset ulkopuolista apua, tilanne ei olisi noin ikävä ja jumittunut, jos ratkaiseminen olisi psykodynaamisesti helppoa. Riippuen sinun psyykkisen problematiikkasi syvyydestä, voi olla, että lyhytterapia tähän kyseiseen ongelmaan fokusoiden riittää. Jos sinulla on isompaa/laajempaa assertiivisuus- ja alistuvuusongelmaa, voipi olla pitkänkin psykoterapian paikka.
Näin arvioi kokenut psykoterapeutti.
Niin varmaan, kun tällä lailla saa omaan ja kollegojen laariin rahaa.
Mihin tässä kuviossa jää se lapsi? Jnka ainoa lapsuus ja nuoruus on nyt. Vai ajattelitko turvata myös tulevaisuuden tulosi?
Mitenkäs se äiti turvaa lapsensa tulevaisuuden jos hän ei ole edes psyykkisesti terve?
Olennaisinta olis nyt päästä eroon siitä mummosta pikaisesti, eikä alkaa jonotella pssiivisena aikaa jonnekin psykiatriselle hoitajalle.
Ei aloittaja tule pääsemään mummosta eroon ennen kuin hän pääsee eroon läheisriippuvuudestaan. Siihen ei auta vanhuspalvelu, eikä sossu.
Muutto auttaa.
Jos ap ei toimi, sitten tuo lapsi pitää huostaanottaa.
Muutto yksinään ei auta mitään. Riippuvuus on ja pysyy niin kauan kun se on olemassa vaikka se riippuvuuden aiheuttaja olisi tuhansien kilometrien päässä. Eikä läheisriippuvuus pääty läheskään aina edes sen toisen osapuolen kuolemaan, vähän se voi muuttaa muotoaan.
Se lapsi ei altistu sille massiivisesti päivittäin, jos mummo ei ole siellä 24/7.
Toki ap yrittää ripustautua lapseen, mutta jos hän saa terapiaa, lapsi pääsee lastensuojeluun piiriin, on mahdollista nousta joten kuten.
Se että ap nyt saa ”luvan” jäädä nykytilanteeseen niin että vain odottelee jtain kunnallista psykiatrista apua itselleen ja välillä käy lötisemässä geriatrille, se lapsi kasvaa aikuiseksi tuossa sotkussa.
Eihän se noin tule menemään että ap käy lötisemässä silloin tällöin kun niin haluaa. Jos hän ei olisi riippuvainen hän voisi niin tehdä. Mitä se geriatrille lötiseminen tossa edes auttaisi. Käsittääkseni äiti ei ollut muistisairas vaan psyykkisesti sairas myös hän.
Juuri noin se tulee käymään.
Ap on täysin kunnallisen avun varassa. Eli käytännössä se psyykkinen apu on psykiatriselle sairaanhoitajalle jonottamista. Mielialalääkitys.
Mummo taas ei edes halua apua, joten ainoa kontakti hänellä tulee olemaan terveyskeskuksen keikkalääkärit ja jokin satunnainen geriatrikäynti.
Mummo on hyväkuntoinen joten kun hän on jo kieltäytynyt kotipalvelusta ja palveluyksiöstä, ei hänelle edes tarjota muuta pitkään aikaan.
Miksi tarjottaisiin? Ihmisellä on oikeus kieltäytyä palveluista ja avusta niin kauan kun hän ei ole pakkohoidon tarpeessa ja siihen kriteerit on aika suuret. Yhtwuskunta ei ole riippuvainen mummosta eikä myöskään ao:stä vaikka nämä molemmat olisi riippuvaisia yhteiskunnasta. Se on tietysti totta että huostaanoton ap voi välttää vain sillä että hän itse tekee asioille jotain.
Mä varaisin ekaks sen lääkäriajan itselleni ehkä myös ajan sossusta. Sossu voisi auttaa ap muuttamaan mutta yhteyttä varmasti tämä mummo pitäisi silti koska ap ei osaa niitä rajoja riippuvuuden aiheuttajalle asettaa.Siis saanko minä nyt kysyä, mistä te olette repineet tämän ajatuksen, että ap:n lapsi on ihan huostaanoton partaalla?
Suomessa elää lapsia aika paljon surkeammissa kotiolosuhteissa kuin se, että samassa talossa asuu mummo, joka nalkuttaa äidille. Mitä tulee työttömyyteen, enpä ole yhdenkään työttömän tuttavaperheen lapsia nähnyt huostaanotettavan.
Mikäli ap:n tarinasta ei ole jäänyt mainitsematta jotain päihdeongelmia ja väkivallan kierteitä, ihan naurettava ajatuskin, että näillä spekseillä muka huostaanottoa pukkaa.
Ei huostaanotto ole kilpailu jossa kaikkein pahiten kaltoin kohdeltu vie potin.
Lapsen tarpeista ei huolehdira eikä kasvuympäristö ole terve.
No on se sikäli, että huostaanotolle on ihan pakko olla jotkut konkreettiset, objektiiviset kriteerit. "Kasvuympäristö ei ole terve" pätee aika monenlaisiin kotioloihin, joissa ei kuitenkaan lasta mitenkään konkreettisesti vahingoiteta tai laiminlyödä, kuten vaikka perheisiin, joita varjostaa vanhemman krooninen sairaus tai vaikka vanhempien sivusuhteet. Olisi mielenkiintoista nähdä YKSIKIN esimerkki siitä, että lapsi on huostaanotettu vain siksi, että kodin ilmapiiri on kehno, koska vanhemmat ovat katkeria toisilleen.
Lapsia lähtee huostaan paljon vähemmästäkin.
Tässä lapsen tarpeet jää selkeästi tunnistamatta ja huolehtimatta, eikä tervettä kasvua turvata.
Ei todellakaan lähde.
Et tiedä lastensuojelusta mitään.
Yllätys, oman elämän hallinta ja vastuun otto omasta elämästä. Ja yllätys että joku ei kykene siihen, "minun pitää saada hyväksyntä joltain".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti ei ole muistisairas, vaan läheisriippuvainen narsisti. Ihan turha kertoilla normaalien ihmisten kuulumisia, koska ap ei ikinä moista tulee äidiltään saamaan. Ei ole saanut, ei saa nyt, eikä tule saamaan.
AP:n äiti kuulostaa aivan anopiltani. Anoppini on heikkolahjainen, osaa käyttää yksinkertaista kännykkää, muttei esim tietokonetta. Verkkopankki on aivan liian vaativa. Ei osa varata aikaa esim terveyskeskukseen tai hoitaa asioitaan. Tottunut siihen, että joku muu hoitaa. Tälläinen ihmispolo ei todennäköisesti pärjää yksin, kuormittaa kotihoitoa ja omaisia pikkujutuilla, painelemalla turvaranneketta yms
Olen hoitanut vieraita vanhuksia työkseni ja sen lisäksi ollut omaishoitaja omille vanhemmilleni ja veljelleni.
Se, että vanhus tarvitsee asioilleen hoitajan tai apua niiden hoitamiseen, ei tarkoita, että hänen kanssaan pitäisi asua.
Pitää vain huolehtia siitä, että hän saa tarvitsemansa palvelut ja asunnon.
Ilman verkkopankkiakin pärjää. Kun toistuvat maksut ovat pankin suoramaksupalvelussa, riittää, että posti käydään läpi yhdessä kerran tai kaksi kuussa.
Vierailija kirjoitti:
on hölmöä myös väittää ettei muut lapset ole vastuussa,
ymmärrän että huoli vanhemmasta,
eikä sen hoito saisi kaatua yhdelle lapselle. !!!!
(kun mä en jaksa, niin hoida sä tyyliin) ja välttää itse kaiken työn kun tietää että huolehtia huolehtii ja järjestää. Julmaa sellainen sitä kohtaan, joka hoitaa kaiken. (oli se sitten "vain" ne asioiden järjestelyt / hoitosuhteet)
ne voi vilkaista peilliin myös!
No, Suomen laki ei velvoita ketään omaa vanhusta hoitamaan. Esimerkiksi Saksassa asia on toisin.
On meilläkin olemassa perheitä ja sukuja, joissa vanhustenhoito jaetaan - jopa hoitovuoroihin, ihan vapaaehtoisesti.
Yleistä se ei ole - eikä tietenkään aina mahdollista.
Omat sisarukseni ovat ulkomailla, joten homma lankesi minulle, koska olin täällä.
Yllätyin kyllä, että vuosien vapaaehtoisesta sitoutumisesta sain kiitoksen sijaan osakseni epäluuloa - enkä minkäänlaista apua tai tukea edes vaihteeksi ja lomilla, kun kävivät kylässä.
Tätä olen nähnyt muillakin paljon.
Minä hoidin omani koska halusin taata mahdollisimman hyvän vanhuuden ja koska sain siihen vanhemmiltani luvan.
En uhrautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin selittää venäläisille vierailleni vanhustenhoitoa Suomessa, palvelukoteja jne. Olivat täysin tyrmistyneitä, eivätkä voineet ymmärtää, miksi perheenjäsen laitetaan laitokseen. Siksi tuntuu todella huvittavalta, kuinka ap:tä syytetään vastuuttomaksi. Suomalainen tapa tunkea vanhukset nimittäin näyttää muiden silmissä vastuuttomalta, itsekkäältä ja tunnekylmältä ratkaisulta.
Esimerkiksi kotihoidon mallimaassa Italiassa on vanhusten päiväkoteja, joissa perheissä -yleensä lastensa- luona asuvat vanhukset viettävät päivänsä.
--
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on niin sanottuja ”vanhusten päiväkoteja” muistisairaille. Leila Kiiskinen kertoo, että päiväkoteja on joka puolella Italiaa eri kaupungeissa ja kunnissa. Esimerkiksi Roomassa niitä on noin 30.
– Palvelun virallinen nimi on Asilo dei nonni eli "isovanhempien päiväkoti". Ne ovat avoinna klo 9–17. Niissä vanhus voi viettää päivänsä, mikä helpottaa omaishoitajien arkea.
Päiväohjelmakin on melkein kuin päiväkodissa. Vanhukset syövät yhdessä aamupalan ja lounaan, ja heille on erilaisia aktiviteetteja, kuten musiikkia, voimistelua ja maalausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin selittää venäläisille vierailleni vanhustenhoitoa Suomessa, palvelukoteja jne. Olivat täysin tyrmistyneitä, eivätkä voineet ymmärtää, miksi perheenjäsen laitetaan laitokseen. Siksi tuntuu todella huvittavalta, kuinka ap:tä syytetään vastuuttomaksi. Suomalainen tapa tunkea vanhukset nimittäin näyttää muiden silmissä vastuuttomalta, itsekkäältä ja tunnekylmältä ratkaisulta.
Esimerkiksi kotihoidon mallimaassa Italiassa on vanhusten päiväkoteja, joissa perheissä -yleensä lastensa- luona asuvat vanhukset viettävät päivänsä.
--
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on niin sanottuja ”vanhusten päiväkoteja” muistisairaille. Leila Kiiskinen kertoo, että päiväkoteja on joka puolella Italiaa eri kaupungeissa ja kunnissa. Esimerkiksi Roomassa niitä on noin 30.
– Palvelun virallinen nimi on Asilo dei nonni eli "isovanhempien päiväkoti". Ne ovat avoinna klo 9–17. Niissä vanhus voi viettää päivänsä, mikä helpottaa omaishoitajien arkea.
Päiväohjelmakin on melkein kuin päiväkodissa. Vanhukset syövät yhdessä aamupalan ja lounaan, ja heille on erilaisia aktiviteetteja, kuten musiikkia, voimistelua ja maalausta.
Venäjä onkin oikea mielenterveyden mallimaa.
Ap:n äiti ei ole vanhus. Hän voisi asua vallan hyvin itsekseen. Paras ratkaisu oli se senioriasunto, josta äiti kieltäytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana nyt 2000-luvulla. Ja anopin sisko sai tuon kuopuksensa 60-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana nyt 2000-luvulla. Ja anopin sisko sai tuon kuopuksensa 60-luvun alussa.
Se että sinä olet tehnyt kyseenalaisia valintoja omassa elämässäsi, ei todista yleisellä tasolla yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
No siinä tapauksessa meitä lottovoittoja on enemmänkin, sillä minä olen 39, äitini 75. Eli kun olin 34, äitini oli 70. Iäkkääksi sanotaan jo seitsemänkymppisiä. Ja dementoituminen voi alkaa jo vuosikymmeniä aiemmin, kuten yhdellä tuttavalla, joka sai 55-vuotiaana jonkin iskeemisen aivoverenkiertohäiriön, ja on siitä lähtien ollut aina vain höperömpi niin, että nyt kuusikymppisenä hän ei ehkä pysty kotonaan enää kauan asumaan.
Kun synnyin, äitini oli siis 36. Ei mielestäni mitenkään tavatonta nykyäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana nyt 2000-luvulla. Ja anopin sisko sai tuon kuopuksensa 60-luvun alussa.
Se että sinä olet tehnyt kyseenalaisia valintoja omassa elämässäsi, ei todista yleisellä tasolla yhtään mitään.
Ihan yleistä tämä nykyään on. Ja on ollut aina. Lasten yksityiskoulussakaan ei ole yhden yhtä teiniäitiä, vaan kaikki on nelikymppisinä lisääntyneitä.
Ap sanoo aloituksessa ettei äiti yksin pärjää , mitä sairauksia äidillä on?
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo aloituksessa ettei äiti yksin pärjää , mitä sairauksia äidillä on?
Narsismi. Läheisriippuvuus. Laiskuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap olet kolmikymppinen kuten väittät, äiti on enintään 70 eikä mitenkään iäkäs, ellei ole dementikko.
Vai ryyppäättekö yhdessä ja siksi kummaltakin aivot tohjona?
"kolmekymppinen" tarkoittaa noin 27 - 34 -vuotiasta.
Ja lapsia voi saada hyvin vielä 45-vuotiaanakin. Anopin sisko oli 49, kun nuorimmaisensa syntyi.
Erittäin harvinaista ja kolmekymmentä vuotta sitten vielä harvinaisempaa. Kohtuullisen hyvä keksitty juttu kusi aika tehokkaasti tuohon huonosti ajateltuun yksityiskohtaan, ensi kerralla vois vaikka oma mutsi olla kuollut ja tuo piikki lihassa olisi sitten oma isoäiti.
Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana nyt 2000-luvulla. Ja anopin sisko sai tuon kuopuksensa 60-luvun alussa.
Se että sinä olet tehnyt kyseenalaisia valintoja omassa elämässäsi, ei todista yleisellä tasolla yhtään mitään.
Se on aika metka ilmiö, että kun ketju käsittelee narsistista naljailijaäitiä, niin kaikki narsistiset naljailijat löytävät paikalle kuin verijälkeä seuraten.
Alue: Aihe vapaa
Siis onko täällä porukka sitä mieltä että tässä tapauksessa lapsen pitäisi olla se joka lähtee eikä mummon???