Lue keskustelun säännöt.
Äitini asuu luonani ja vie elämänhaluni
30.07.2021 |
Olen kolmekymppinen työtön yksinhuoltaja ja iäkäs äitini asuu luonani kun ei yksinkään pärjäisi ja ei hänestä kukaan muukaan huolehtisi. Elämä on normaalista kaukana.
En saa kasvattaa 10-vuotiasta tytärtäni niin kuin haluan. Mummi antaa lapselle kaiken periksi eikä anna lapsen osallistua kotitöihin kun lapsi tekisi ne kuitenkin väärin vaikka haluaisin hänen oppivan niitä.
Kun ostan lapselle vaatteita on mummilla aina niistä valittamista ja muutenkin hän arvostelee minua (ja yleensäkin ihmisiä) hyvin paljon.
Äitini on AINA kotona eikä käy ikinä missään. Nyt kun olen työtön ja on korona-aika joudun siis kököttämään kotona hänen kanssaan.
Olen ihan loppu ja väsynyt. Lapsi pärjäilee melko hyvin, on kavereita yms.
Palvelutaloa yritettiin muutama vuosi sitten. Ehdotettiin paikkaa joka olisi ollut äidille huonosti soveltuva, ja kun hän sanoi ettei halua sinne niin en raskinut häntä sinne laittaa. Enää en jaksa yrittää mitään.
Tämä tilanne on epäreilu, se kun saa minut inhoamaan itseäni ja äitiäni.
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ja kiitos että keskustelu on ollut enimmäkseen asiallista.
Tiedän, että minua vaivaa väsymys, uupumus, aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko.
Ne ohjeet joissa kehotetaan tekemään jotain pala palalta tuntuvat siksi kivemmilta kuin ne, joissa kerrotaan hankkimaan uusi kämppä ja pistämään kaikki kerralla uusiksi. ;) Vaikka molemmat näistä ohjeista ovat yhtä hyviä.
Keskusteluapu voisi pahentaa oloani, tai ehkä auttaa, siitä olen samaa mieltä että mikään lääkitys ei hyvä idea olisi.
Tänne kirjoittaminen oli ensimmäinen askel. Seuraava voisi ehkä olla se, että otan taas yhteyttä vanhustyön palveluohjaajaan, jos pian koittavasta geriatrikäynnistä ei ole apua.
Ap.
No ei helvetti ole. Taaaaashan siinäkin on kyse vain siitä, että kuerrät satelliittina äitiäsi etkä elä omaa elämääsi.
Ja siitä että eipustaudut johonkin ulkopuoliseen jonka tapaamista odottaessa ainun ei tarvitse _itse_ tehdä mitään.
Jeeeesus.
Ole nyt ihan hiljaa, kun sosiaaliset taitosi ovat nolla. Ehkä lahjasi viittaavat enemmän mekaniikkaan kuin ihmisten kanssa toimimiseen.
Ap:n pitää päästä töihin, järjestää oma ja lapsensa elämä kuntoon. Ei kiertää sitä äitiään satelliittina ja piiloutua orkaniseeraamaan loputtomiin hyväkuntoiswn mummon nippelitekemisiä.
Nyt se oma elämä kuntoon! Lapsi on tärkein.
Mummolle niitä apuja mitä on saatavilla. Eikä alkaa vatvo että kenelle nyt ryikutan seuraavaksi ja mitä odottelen aeuraavaksi ja ketä syyllistän seuraavaksi. Jne. Loputtomiin.
Vatkuti vatkuti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja, ap, katsokin ettet muodostu omalle lapsellesi samanlaiseksi kiviriipaksi!
Sen olen kyllä päättänyt!
Ap.
Missä se näkyy? Joka päivä pidät häntä toksisessa vääristyneessä kasvuympäristössä, näytät täysin avutonta vääristynyttä aikuisen mallia ja lykkäät ja lykkäät omaa aikustumistasi ja vastuunottoa.
Miten se on toksista, jos isoäiti asuu samassa asunnossa lapsenlapsensa kanssa? Minun mielestä ap näyttää omalle tyttärelleen erittäin harvinaista ja vastuuntuntoista mallia siitä, että huolehtii omasta vanhasta äidistään. Ap on sata kertaa aikuisempi, kuin yksikään mölyäjä täällä, jotka puhuvat todella rumasti ap:n äidistä. Miten se muka olisi helppoa heittää oma äiti pihalle (ja vaihtaa lukot, kuten joku ehdotti!).
Se on varmasti totta, että hermot menee pienessä asunnossa kaikilla ja sille pitäisi varmaan tehdä jotain. Lapsella on ilmeisesti asiat hyvin, on kavereita jne. Äidillä on pinna kireällä, eli työpaikka pitää saada ihan ensimmäisenä. 10-vuotias pärjää hyvin pari iltaa viikossa mummon kanssa. Sitä paitsi siinä on molemmille tekemistä ja vastuuta. Se yleensä piristää, kun ihmiset tuntevat itsensä merkitykselliseksi. Veljen kanssa puhuisin vakavasti siitä, että äiti voisi tulla vaikka kylään viikonlopuksi välillä. Ehkä isompi asunto jossain vaiheessa, jos ap saa työpaikan?
Koeta ap nähdä se, miten arvokas olet äitisi elämässä. Teillä on nyt tällainen perhe, eikä siinä ole mitään pahaa, että huolehtii vanhasta äidistään, joskus maailmassa sitä pidettiin arvokkaana ja hienona asiana. Älä usko, mitä täällä huudetaan siitä, että olisit "läheisriippuvainen" tai et osaa asettaa rajoja, toksinen milloin mikäkin yms. Ihan typerää nykyaikaista pseudotieteellistä löpinää.
No niin, lynkkaus voi alkaa :)
Kiitos viestistäsi ja tästä näkökulmasta! Sinä olet osin oikeassa, ja myös ne, jotka ovat kanssasi eri mieltä ovat osin oikeassa, koska eiväthän asiat ole mustavalkoisia.
Äidilläni ei ole ketään muuta, hankalan luonteensa takia hänellä ei ole ollut ystäviä vuosiin ja muiden sukulaistensa kanssa hän on etäinen. Isäni on auttanut meitä minun ja lapseni takia, mutta konkreettista arjen apua isäni ei voi paljon antaa, koska asuu niin kaukana.
Ap.
Minkälaista arjen apua sinä koet tarvitsevasi? Et käy töissä, lapsesi on jo iso ja siellä on myls mummo. Asut kerrostaloasunnossa, joten kotitöitä ei voi olla paljon.
Tulee vaikutelma että sinäkin heittäydyt avuttomaksi kuten äitisi ja odotat jostain ulkopuolelta ”pelastajaa”.
Miksi isäsi tai velipuolesi pitäisi myös pyöriä siinä äitisi ympärillä ”auttaen”?
Kukaan teistä ei ole avun tarpeessa ikeasti. Kova tarve takertua ja ripustautua on.
Nyt kun tätä mietin, niin eniten tarvitsisin sitä, että joku veisi edes kerran viikossa äitini edes muutamaksi tunniksi johonkin ja saisimme olla lapseni kanssa ihan kahdestaan.
Ap.
En tiedä, missä asut, mutta useammassakin kaupungissa on vanhusten päivätoimintaa.
Googlaa vaikka "Helsingin vanhusten päivätoiminta". Se voisi olla oikea ratkaisu. Parin tuttavani (omassa asunnosaan asuvat) äidit käyvät tuolla. Auto noutaa tiettynä päivänä/päivinä (tämä sovitaan asiakkaan tarpeeen mukaan), vie "kerhopaikkaan", jossa tarjotaan ruoka (vanhusten mielestä hyvää, pääruoka ja jälkiruoka ym) ja päiväkahvit, ja jokainen voi valita haluaako jutella muiden kanssa tai osallistua aktiviteetteihin, paikalla on pätevää henkilökuntaa. Päivän päätteeksi kuljetus kotiin. Jo pelkkä kuljetus on monelle ihan fantsuhomma, kun käydään noutamassa kyytiin jokunen muukin ja samalla näkee vähän muutakin kuin kodin ikkunasta näkyvät maisemat. Halpaa hommaa, Helsingissä 17,90 per kerta kaikkine noine palveluineen. Ystävättäreni äiti, joka on poikkeuksellisen vaikea ihminen, yllättäin on vastoin kaikkia odotuksia aivan innostunut hommasta. - Korona on tässäkin tietysti oma lukunsa, mutta ...
Jos et ole Helsingistä, niin kysy kuitenkin omasta kunnastasi jotain tämän suuntaista, jos pidät konseptia hyvänä.
Voin kuvitella että ap:n äiti ja myös ap vastustaisivat tällaista kokeilua koska he ovat nykytilassaan pelokkaita ja arkoja, mutta heidän kannattaisi kyllä kokeilla ihan ehdottomasti. Tuollainen päiväretki jossa muut huolehtivat kaikista käytännön asioista ja jossa voi nähdä ja kuulla ja kukaties vaikka jutella vertaistensa kanssa, on innostavaa. Jos on arka osallistumaan voi vaikka kuunnella muita.
Tuo ei auta tipan tippaa siihen että ap:n pitää päästä töihin ja tyttären saada terve kasvuympäristö.
Sinulla on vain yksi käsikirjoitus päässäsi, oikeasti niitä polkuja voi olla useita. Helpoksi tehdyt palkitsevat retket ulkomaailmaan voivat vahvistaa, rohkaista ja vähentää pelkoja muiden muutosten edessä.
Kun tässä ei nyt ole kyse mummelin fiiliksistä vaan siitä että kasvava lapsi tarvitsee kunnollisen kasvuympäristön. Äidin joka käy töissä ja joka tarjoaa kunnollisen, rohkaisevan aikuisen mallin. Kunnollisen kodin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla rahaa? Osta yksiö ja laita äitisi siihen vuokralle. Ja siihen kotiin kotipalvelu ja käyt myös itse auttamassa ja kyläilemässä. Hätäranneke käteen, jos kaatuilee tms. Varmasti äitisikin olisi tyytyväinen. Kuvauksesi perusteella hänellä ei ole dementiaa tms. karkailutaipumusta.
Kiitos viestistä. Rahaa ei ole meistä kummallakaan. Karkaile hän ei varmasti. :D Yksin ei pärjäisi, ei ole juuri koskaan elämässään asunut yksin.
Ap.
Minäkään en ole oikeastaan koskaan asunut pitkiä aikoja yksin, mutta vallan mainiosti osaisin asua yksinkin näin vanhemmallakin iällä. Saattaisin jopa nauttia siitä.
Hassua olettaa, että kun ollaan viisi vuonna junnattu ja junnattu, ei poistuta enää asunnostakaan ja yhtäkkiä manipuloija-äiti lähteekin pirteänä Pali-taksilla muiden mummojen kanssa bingoon. Ei tule tapahtumaan. Hän ei ole kuten muut elämänilmoiset ja mieleltään terveet mummelit, ei hän halua sinne bingoon eikä minnekään muuallekaan. Hän olisi mennyt, jos olisi mennäkseen. Tuo masentuneisuus ja toivottomuus on elämäntapa, ja ap:n lapsenlapsetkin jatkavat samaa rataa, jollei joku sitä katkaise. Älä jätä sitä paskahommaa omalle tyttärellesi. Oikeastiko haluat nähdä omat lapsenlapsesi samassa jamassa kuin itse olet? Klikkaat asuntosivuille ja katsot sieltä oman kivan kämpän, sovit ja hoidat vuokrasopimuksen ja irtisanot nykyisen. Sen jälkeen kerrot äidille, huom. vasta sitten. Hän tulee itkemään, raivoamaan, syyllistämään ja sekoamaan, mutta onnellisen elämän alkua ei voi enää perua. Se on hyvä sinullekin, ettet voi enää pakittaa kun monsteri herää.
Äiti vasta 75, haluatko jatkaa samanlaista elämää vielä 20 vuotta! Dementikko voi elää kotioloissa avun turvin pitkäänkin, kotihoidossa olen ollut töissä. Nyt muutosta elämään, ota vaikka koulun alkaminen määräajaksi alkaa toimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti vasta 75, haluatko jatkaa samanlaista elämää vielä 20 vuotta! Dementikko voi elää kotioloissa avun turvin pitkäänkin, kotihoidossa olen ollut töissä. Nyt muutosta elämään, ota vaikka koulun alkaminen määräajaksi alkaa toimia
Onkohan ap koskaan oikein edes päässyt itsenäistymään? Hän on saanut lapsen jo parikymppisenä eli tosi nuorena. Jostain ihmeen syystä ap:n äiti on erottuaan ängennyt asumaan 25-vuotiaan tyttären kotiin, kun tällä on ollut pieni lapsi. Kuulostaa ihan käsittämättömältä.
Nuorihan ap on vieläkin, mutta kuulostaa enemmän kuusikymppiseltä vanhaltapiialta, jolla ei ole elämässä muuta sisältöä kuin yrittää miellyttää äitiään. Vaikka tämä on "hankala", minkä kaikki kyllä tiedämme tarkoittavan v-mäistä ämmää.
Ap, älä odota niin kauan, että olet itsekin hapan ja katkera vanha nainen.
En jaksa edes lukea ketjua. Ihan pelleilyä. Miksi äiti asuu sun luona? Heitä se ulos jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua olettaa, että kun ollaan viisi vuonna junnattu ja junnattu, ei poistuta enää asunnostakaan ja yhtäkkiä manipuloija-äiti lähteekin pirteänä Pali-taksilla muiden mummojen kanssa bingoon. Ei tule tapahtumaan. Hän ei ole kuten muut elämänilmoiset ja mieleltään terveet mummelit, ei hän halua sinne bingoon eikä minnekään muuallekaan. Hän olisi mennyt, jos olisi mennäkseen. Tuo masentuneisuus ja toivottomuus on elämäntapa, ja ap:n lapsenlapsetkin jatkavat samaa rataa, jollei joku sitä katkaise. Älä jätä sitä paskahommaa omalle tyttärellesi. Oikeastiko haluat nähdä omat lapsenlapsesi samassa jamassa kuin itse olet? Klikkaat asuntosivuille ja katsot sieltä oman kivan kämpän, sovit ja hoidat vuokrasopimuksen ja irtisanot nykyisen. Sen jälkeen kerrot äidille, huom. vasta sitten. Hän tulee itkemään, raivoamaan, syyllistämään ja sekoamaan, mutta onnellisen elämän alkua ei voi enää perua. Se on hyvä sinullekin, ettet voi enää pakittaa kun monsteri herää.
Vi**u just näin hei! Oikein!
Ei mitään omaishoitajuuutta, sehän on selvä merkki kunnalle, että aloittaja hoitaa äitiään kotonaan hamaan tulevaisuuteen.
Omaishoitajahan on nimenomaan omaishoitaja, ei käy töissä ja on vaoaaehtoisesti siihen hommaan suostunut.
Aloittajalle olisi ihan vikatikki.
Toinen huomioitava juttu on, että työttömyyskorvaus loppuisi ja omaishoidon tuki olisi pienempi.
Ei hyvä tikki akoittajalle.
Ihemttelen sitä, että eikö aloittajalla ole ollut mitään kaipuuta miesystävään? Tai ainakin tavata ikäisiään ihmisiä, miehiä ja naisia? Normaaliin nuorehkon vapaan ihmisen elämään.
Onko koko aika kun äiti on asunut hänen luonaan kulunut kotona olemiseen äidin kanssa? Onko aloittajalla ystäviä tai kavereita joita voisi joskus tavata?
Tietysti korona on nyt haitannut, mutta normiaikanakaan.
Ei ihme, että masentaa jos kaikki aikuiskontaktit ovat äidin kanssa tai satunnaisesti isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ja kiitos että keskustelu on ollut enimmäkseen asiallista.
Tiedän, että minua vaivaa väsymys, uupumus, aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko.
Ne ohjeet joissa kehotetaan tekemään jotain pala palalta tuntuvat siksi kivemmilta kuin ne, joissa kerrotaan hankkimaan uusi kämppä ja pistämään kaikki kerralla uusiksi. ;) Vaikka molemmat näistä ohjeista ovat yhtä hyviä.
Keskusteluapu voisi pahentaa oloani, tai ehkä auttaa, siitä olen samaa mieltä että mikään lääkitys ei hyvä idea olisi.
Tänne kirjoittaminen oli ensimmäinen askel. Seuraava voisi ehkä olla se, että otan taas yhteyttä vanhustyön palveluohjaajaan, jos pian koittavasta geriatrikäynnistä ei ole apua.
Ap.
No ei helvetti ole. Taaaaashan siinäkin on kyse vain siitä, että kuerrät satelliittina äitiäsi etkä elä omaa elämääsi.
Ja siitä että eipustaudut johonkin ulkopuoliseen jonka tapaamista odottaessa ainun ei tarvitse _itse_ tehdä mitään.
Jeeeesus.
Ole nyt ihan hiljaa, kun sosiaaliset taitosi ovat nolla. Ehkä lahjasi viittaavat enemmän mekaniikkaan kuin ihmisten kanssa toimimiseen.
Mistä sinä tuon tiedät. Minusta tuo kirjoittaja on ehkä tilanteen tasalla enemmän kuin moni muu tässä keskustelussa. Miksi - koska ap on äitinsä tytär. Hän osaa myös heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida muita. Hän lypsää kommentteja niin taitavasti, että keskustelu on pysynyt uskomattoman kilttinä vaikka siinä on provosoivia seikkoja. Ihmiseksi, joka on omasta ja lähes kaikkien keskustelijoiden mielestä ihan liian kiltti, hän tosiasiassa ei ole lainkaan sellainen hätääntynyt selittelijä tai myöskään ärtyvä kuin voisi olettaa. Silloin yleensä puhutaan ihmisestä, jolla on agenda, ja se on piilossa. Valitettavasti se agenda on itsetuhoinen ja ennen kaikkea, se toistaa kenties miten monta sukupolvea jatkunutta ketjua, jossa seuraavan polven tarpeet uhrataan.
Summa summarum, aapeen ja hänen lapsensa tarpeet ovat ristiriidassa, ja ensinmainitut jyräävät. Mummu on viime kädessä sumuverho ja ase, johon vedoten aapee hylkää lapsensa tarpeet.
Mistä tiedän? Koska olen itse aika vastaavassa tilanteessa kuin hän. Minun itsekkyydestäni tässä on kysymys, ei äitini, joka on mitä on. Minä haluan tuntea itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi ja teen sen talloen lapseni yli. Nykyisin teen sitä vähemmän koska tilanne on alkanut helpottaa, mutta meilläkin kuvio olisi voinut johtaa paljon ikävämpään lopputulemaan, jos meillä ei olisi ollut suhteellisen hyvä tuuri. Jos asiat olisivat menneet hiukan ikävämmin, lapseni olisi kärsinyt vaikka ja kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko virallisesti äitisi omaishoitaja? Silloin sinulla voisi olla mahdollisuus omaishoitajan vapaisiin, ja äiti olisi välillä toisaalla vuorohoidossa.
En ole jaksanut virallista omaishoitajuutta hakea, kun tuntuu olevan se hakuprosessi aika työläs. Ja sitten kuitenkin, äitini niin hyväkuntoinen että tuskin kovin paljoa omaishoidon tukea saisin.
Ap.
Minä olen hakenut omaishoitajuutta, eikä hakuprosessi ole läheskään niin työläs kuin mummo 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaishoitajuuutta, sehän on selvä merkki kunnalle, että aloittaja hoitaa äitiään kotonaan hamaan tulevaisuuteen.
Omaishoitajahan on nimenomaan omaishoitaja, ei käy töissä ja on vaoaaehtoisesti siihen hommaan suostunut.
Aloittajalle olisi ihan vikatikki.
Toinen huomioitava juttu on, että työttömyyskorvaus loppuisi ja omaishoidon tuki olisi pienempi.
Ei hyvä tikki akoittajalle.Ihemttelen sitä, että eikö aloittajalla ole ollut mitään kaipuuta miesystävään? Tai ainakin tavata ikäisiään ihmisiä, miehiä ja naisia? Normaaliin nuorehkon vapaan ihmisen elämään.
Onko koko aika kun äiti on asunut hänen luonaan kulunut kotona olemiseen äidin kanssa? Onko aloittajalla ystäviä tai kavereita joita voisi joskus tavata?
Tietysti korona on nyt haitannut, mutta normiaikanakaan.
Ei ihme, että masentaa jos kaikki aikuiskontaktit ovat äidin kanssa tai satunnaisesti isän.
Kiitos viestistäsi. Olen ymmärtänytkin, että omaishoitojärjestelmä on byrokraattinen ja vaikea, mutta vasta nämä kommentit ovat saaneet minut tajuamaan että omaishoitajaksi alkaminen ei ole sen parin vapaapäivän arvoista.
Kyllä, on kaipuuta omaan, oikeaan elämään ja myös siihen että saisimme olla lapseni kanssa ihan kahdestaan. Tällä paikkakunnalla minulla on kavereiden lisäksi yksi hyvä ystävä, jolle voin puhua. Onneksi. Mutta arki on yksinäistä, kun olen niin sanotusti ainoa aikuinen kotona kahden hoidettavan kanssa...
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaishoitajuuutta, sehän on selvä merkki kunnalle, että aloittaja hoitaa äitiään kotonaan hamaan tulevaisuuteen.
Omaishoitajahan on nimenomaan omaishoitaja, ei käy töissä ja on vaoaaehtoisesti siihen hommaan suostunut.
Aloittajalle olisi ihan vikatikki.
Toinen huomioitava juttu on, että työttömyyskorvaus loppuisi ja omaishoidon tuki olisi pienempi.
Ei hyvä tikki akoittajalle.Ihemttelen sitä, että eikö aloittajalla ole ollut mitään kaipuuta miesystävään? Tai ainakin tavata ikäisiään ihmisiä, miehiä ja naisia? Normaaliin nuorehkon vapaan ihmisen elämään.
Onko koko aika kun äiti on asunut hänen luonaan kulunut kotona olemiseen äidin kanssa? Onko aloittajalla ystäviä tai kavereita joita voisi joskus tavata?
Tietysti korona on nyt haitannut, mutta normiaikanakaan.
Ei ihme, että masentaa jos kaikki aikuiskontaktit ovat äidin kanssa tai satunnaisesti isän.Kiitos viestistäsi. Olen ymmärtänytkin, että omaishoitojärjestelmä on byrokraattinen ja vaikea, mutta vasta nämä kommentit ovat saaneet minut tajuamaan että omaishoitajaksi alkaminen ei ole sen parin vapaapäivän arvoista.
Kyllä, on kaipuuta omaan, oikeaan elämään ja myös siihen että saisimme olla lapseni kanssa ihan kahdestaan. Tällä paikkakunnalla minulla on kavereiden lisäksi yksi hyvä ystävä, jolle voin puhua. Onneksi. Mutta arki on yksinäistä, kun olen niin sanotusti ainoa aikuinen kotona kahden hoidettavan kanssa...
Ap.
Keitä ne hoidettavat ovat?
Hyväkuntoinen mummo ja yksi esiteini?
Et nyt viitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Sinulla läheisriippuvainen suhde äitiisi? Onko äitisi ollut aina vallanhaluinen ihminen? Opettele laittamaan vanhalle äidille rajat! Sinulla on oma elämä elettävänä. Äidilläsi ei ole lupaa tyrannisoida Sinun ja lapsesi elämää. Äidilläsi ei ole oikeutta pilata kasvatusperiaatteitasi ja kävellä ylitsesi.
Vanhukselle on monia asumisvaihtoehtoja. Ota yhteyttä kotikuntanne vanhustyönohjaajiin ja vanhusasiamieheen. Hankkikaa äidillenne kunnasta vuokrayksiö tai -kaksio ja kotipalvelun ja kotihoidon tuki asumiseen. Vaihtoehtoja ovat myös tuettu asuminen, palvelutalo, yhteisökoti, hoivakoti, hoitokoti tai vanhainkoti.
Ap taitaa käyttää sitä äitiään tekosyynä sille ettei hän tee mitään. Ei hae töitä, ei liiku, ei ulkoile. Ja lapsi pakotetaan kököttämään kotona tanttojen kanssa. Kaunis hellekesä ja nämä kököttää kotona. Huh huh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ja kiitos että keskustelu on ollut enimmäkseen asiallista.
Tiedän, että minua vaivaa väsymys, uupumus, aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko.
Ne ohjeet joissa kehotetaan tekemään jotain pala palalta tuntuvat siksi kivemmilta kuin ne, joissa kerrotaan hankkimaan uusi kämppä ja pistämään kaikki kerralla uusiksi. ;) Vaikka molemmat näistä ohjeista ovat yhtä hyviä.
Keskusteluapu voisi pahentaa oloani, tai ehkä auttaa, siitä olen samaa mieltä että mikään lääkitys ei hyvä idea olisi.
Tänne kirjoittaminen oli ensimmäinen askel. Seuraava voisi ehkä olla se, että otan taas yhteyttä vanhustyön palveluohjaajaan, jos pian koittavasta geriatrikäynnistä ei ole apua.
Ap.
No ei helvetti ole. Taaaaashan siinäkin on kyse vain siitä, että kuerrät satelliittina äitiäsi etkä elä omaa elämääsi.
Ja siitä että eipustaudut johonkin ulkopuoliseen jonka tapaamista odottaessa ainun ei tarvitse _itse_ tehdä mitään.
Jeeeesus.
Ole nyt ihan hiljaa, kun sosiaaliset taitosi ovat nolla. Ehkä lahjasi viittaavat enemmän mekaniikkaan kuin ihmisten kanssa toimimiseen.
Mistä sinä tuon tiedät. Minusta tuo kirjoittaja on ehkä tilanteen tasalla enemmän kuin moni muu tässä keskustelussa. Miksi - koska ap on äitinsä tytär. Hän osaa myös heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida muita. Hän lypsää kommentteja niin taitavasti, että keskustelu on pysynyt uskomattoman kilttinä vaikka siinä on provosoivia seikkoja. Ihmiseksi, joka on omasta ja lähes kaikkien keskustelijoiden mielestä ihan liian kiltti, hän tosiasiassa ei ole lainkaan sellainen hätääntynyt selittelijä tai myöskään ärtyvä kuin voisi olettaa. Silloin yleensä puhutaan ihmisestä, jolla on agenda, ja se on piilossa. Valitettavasti se agenda on itsetuhoinen ja ennen kaikkea, se toistaa kenties miten monta sukupolvea jatkunutta ketjua, jossa seuraavan polven tarpeet uhrataan.
Summa summarum, aapeen ja hänen lapsensa tarpeet ovat ristiriidassa, ja ensinmainitut jyräävät. Mummu on viime kädessä sumuverho ja ase, johon vedoten aapee hylkää lapsensa tarpeet.
Mistä tiedän? Koska olen itse aika vastaavassa tilanteessa kuin hän. Minun itsekkyydestäni tässä on kysymys, ei äitini, joka on mitä on. Minä haluan tuntea itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi ja teen sen talloen lapseni yli. Nykyisin teen sitä vähemmän koska tilanne on alkanut helpottaa, mutta meilläkin kuvio olisi voinut johtaa paljon ikävämpään lopputulemaan, jos meillä ei olisi ollut suhteellisen hyvä tuuri. Jos asiat olisivat menneet hiukan ikävämmin, lapseni olisi kärsinyt vaikka ja kuinka.
Kiitos viestistäsi. Olen sanonut ketjussa että en ole täydellinen enkä aina helppo ihminen. Ehkäpä otin äidin tänne alun perin osittain koska halusin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi, osittain koska koin olevani kiitollisuudenvelassa äidille koska hän oli hyvä äiti minulle kun olin lapsi. Nyt kuitenkin sekä minä että tyttäreni tarvitsisimme normaalia elämää kahdestaan, mutta olen liian uupunut tekemään isoa muutosta yhtäkkiä. Hienoa, että sinun tilanteesi on helpottanut, ja kaikkea hyvää sinulle!
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KIITOS VIESTEISTÄ, ja kiitos että keskustelu on ollut enimmäkseen asiallista.
Tiedän, että minua vaivaa väsymys, uupumus, aloitekyvyttömyys ja muutoksen pelko.
Ne ohjeet joissa kehotetaan tekemään jotain pala palalta tuntuvat siksi kivemmilta kuin ne, joissa kerrotaan hankkimaan uusi kämppä ja pistämään kaikki kerralla uusiksi. ;) Vaikka molemmat näistä ohjeista ovat yhtä hyviä.
Keskusteluapu voisi pahentaa oloani, tai ehkä auttaa, siitä olen samaa mieltä että mikään lääkitys ei hyvä idea olisi.
Tänne kirjoittaminen oli ensimmäinen askel. Seuraava voisi ehkä olla se, että otan taas yhteyttä vanhustyön palveluohjaajaan, jos pian koittavasta geriatrikäynnistä ei ole apua.
Ap.
No ei helvetti ole. Taaaaashan siinäkin on kyse vain siitä, että kuerrät satelliittina äitiäsi etkä elä omaa elämääsi.
Ja siitä että eipustaudut johonkin ulkopuoliseen jonka tapaamista odottaessa ainun ei tarvitse _itse_ tehdä mitään.
Jeeeesus.
Ole nyt ihan hiljaa, kun sosiaaliset taitosi ovat nolla. Ehkä lahjasi viittaavat enemmän mekaniikkaan kuin ihmisten kanssa toimimiseen.
Mistä sinä tuon tiedät. Minusta tuo kirjoittaja on ehkä tilanteen tasalla enemmän kuin moni muu tässä keskustelussa. Miksi - koska ap on äitinsä tytär. Hän osaa myös heittäytyä avuttomaksi ja manipuloida muita. Hän lypsää kommentteja niin taitavasti, että keskustelu on pysynyt uskomattoman kilttinä vaikka siinä on provosoivia seikkoja. Ihmiseksi, joka on omasta ja lähes kaikkien keskustelijoiden mielestä ihan liian kiltti, hän tosiasiassa ei ole lainkaan sellainen hätääntynyt selittelijä tai myöskään ärtyvä kuin voisi olettaa. Silloin yleensä puhutaan ihmisestä, jolla on agenda, ja se on piilossa. Valitettavasti se agenda on itsetuhoinen ja ennen kaikkea, se toistaa kenties miten monta sukupolvea jatkunutta ketjua, jossa seuraavan polven tarpeet uhrataan.
Summa summarum, aapeen ja hänen lapsensa tarpeet ovat ristiriidassa, ja ensinmainitut jyräävät. Mummu on viime kädessä sumuverho ja ase, johon vedoten aapee hylkää lapsensa tarpeet.
Mistä tiedän? Koska olen itse aika vastaavassa tilanteessa kuin hän. Minun itsekkyydestäni tässä on kysymys, ei äitini, joka on mitä on. Minä haluan tuntea itseni tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi ja teen sen talloen lapseni yli. Nykyisin teen sitä vähemmän koska tilanne on alkanut helpottaa, mutta meilläkin kuvio olisi voinut johtaa paljon ikävämpään lopputulemaan, jos meillä ei olisi ollut suhteellisen hyvä tuuri. Jos asiat olisivat menneet hiukan ikävämmin, lapseni olisi kärsinyt vaikka ja kuinka.
Kiitos viestistäsi. Olen sanonut ketjussa että en ole täydellinen enkä aina helppo ihminen. Ehkäpä otin äidin tänne alun perin osittain koska halusin tuntea itseni hyväksi ihmiseksi, osittain koska koin olevani kiitollisuudenvelassa äidille koska hän oli hyvä äiti minulle kun olin lapsi. Nyt kuitenkin sekä minä että tyttäreni tarvitsisimme normaalia elämää kahdestaan, mutta olen liian uupunut tekemään isoa muutosta yhtäkkiä. Hienoa, että sinun tilanteesi on helpottanut, ja kaikkea hyvää sinulle!
Ap.
Ai se ”hankala ihminen joka on aina ollut hankala ja ystävätön” jonka ”poika ei halunnut asua hönen luonaan” jne.?
Etkö ennemminkin ottanut äitiäsi sinne koska halusit lastenhoitoapua ja jonkin tekosyyn jumittaa itse sinne kotiin työttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa käyttää sitä äitiään tekosyynä sille ettei hän tee mitään. Ei hae töitä, ei liiku, ei ulkoile. Ja lapsi pakotetaan kököttämään kotona tanttojen kanssa. Kaunis hellekesä ja nämä kököttää kotona. Huh huh!
Lapsi on kyllä ulkoillut tänä kesänä. Tuntuu siltä että nyt on sopiva hetki lopettaa tämän ketjun seuraaminen tältä päivältä. ;)
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja hyvä ihminen sinä olet ainakin. Sen huomaa tekstistäsi. Joskus vielä tämä teidän asumismuotonne on muisto vain. Koita kestää.
Kiitos. Onhan tätä jatkunut jo yli viisi vuotta. Jaksoin tätä paremmin kun olin opiskelemassa/töissä. Nyt en jaksa enää edes hakea töitä, ja niitä on vaikea löytää kun en lapsen takia voi vuorotöitä ottaa.
Ap
Jos olet kolmekymppinen, miten sinulla voi olla ikäloppu äiti. Palvelutaloon on vaikea päästä, jos ei ole dementiaa tms. Ensin hoidetaan kotona. En usko sinua, provo.
Kun sun äitis sai sut 16-vuotiaana niin kuvittelet että se on se normi, jota KAIKKI noudattaa.
kaikki muu on mahdotonta ja PROVO!!!!
Juu ei ole. Toiset todellakin saavat lapsia vasta 35+ iässä.
Sinulla on vain yksi käsikirjoitus päässäsi, oikeasti niitä polkuja voi olla useita. Helpoksi tehdyt palkitsevat retket ulkomaailmaan voivat vahvistaa, rohkaista ja vähentää pelkoja muiden muutosten edessä.