Lue keskustelun säännöt.
Olen 29-vuotias enkä koe olevani "nuori"
29.07.2021 |
Olen ollut työelämässä yli kymmenen vuotta ja minulta löytyy kaksi lasta.
Julkisessa keskustelussa esim. koronatartuntojen suhteen, nuorilla tarkoitetaan 18-29 vuotiaita. Olenko ainoa, jonka mielestä nuoruuden käsitettä on venytetty liian pitkälle?
Aikaisemmin kun mediassa puhuttiin nuorista aikuisista, puhuttiin 18-25 -vuotiaista ja nuorilla tarkoitettiin teini-ikäisiä.
Kommentit (82)
Nykyään 39v vasemmistonuorien tai vihreiden nuorten jäsen on nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuntui ikälopulta jo kaksikymppisenä, ku nolin sairastanut jo vuosia silloinkin, oli paljon kiusaamista ym.kuluttavia ihmisiä ja tapahtumia niin paljon. Toisaalta mulla on aina ollut jotenkin sellainen lapsenmielisyys mukana ja siitä en haluakaan luopua, ja tykkään joistain "lapsellisista"jutuista ja tavaroistakin, Muumi-kuosit, kivat pikkuvihkot ym.
Varmaan lapsuus jäänyt elämättä narskuperheessä ja muutenkin kiusattuna ja kuol eman pelossa eläen, niin välillä puskee jotenkin läpi sellainen lapsetus, ja toisaalta tosiaan sellaista leikkimielisyyttä/tietynlaista naiviutta en haluakaan kaikista kokemistani kauheuksista huolimatta kadottaa ikinä. Mitään puolisoa ja lapsia mulla ei kyllä ole ja ei taida tullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
- Ikää 35
- ei lapsia
- ei puolisoa
- ei autoa
- ei mökkiä
- ei venettä
- ei ulkomaanmatkoja
- vuokaryksiö
- alle 5 vuotta työkokemusta
Aika tuntuu pysähtyneen siihen kun menin aikoinaan opiskelemaan. Siis ikään kuin olisin edelleen se parikymppinen, jolla on unelmaduunit, perheen perustaminen, talon rakentaminen, ruuhkavuodet ja elämä noin yleensäkin edessä. Ja kyllähän ne teoriassa on, mutta näin 35sena asia on hieman eri kuin silloin parikymppisenä.
Päihteiden, mielenterveyden, raha-asioiden tai elämänhallinnan ei ole ongelmia, kiitoksia vain huolenpidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Kun olin 26v mulla oli opinnot kesken, ei juuri työkokemusta tai edes kokemusta parisuhteista. Nyt olen 34v ja mulla on ihana mies, kaksi lasta, mukava työura sekä omistusasunto.
Elämä ei ole sprintti vaan maratooni;) Kyllä ne jutut sullekin ajallaan jos niitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Kun olin 26v mulla oli opinnot kesken, ei juuri työkokemusta tai edes kokemusta parisuhteista. Nyt olen 34v ja mulla on ihana mies, kaksi lasta, mukava työura sekä omistusasunto.
Elämä ei ole sprintti vaan maratooni;) Kyllä ne jutut sullekin ajallaan jos niitä haluat.
Taitaa ihana mies olla rikas mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Kun olin 26v mulla oli opinnot kesken, ei juuri työkokemusta tai edes kokemusta parisuhteista. Nyt olen 34v ja mulla on ihana mies, kaksi lasta, mukava työura sekä omistusasunto.
Elämä ei ole sprintti vaan maratooni;) Kyllä ne jutut sullekin ajallaan jos niitä haluat.
Taitaa ihana mies olla rikas mies?
Tuliko yllätyksenä että pariskunnan tuloilla pystyy ostamaan asunnon? Ei se aina ole mikään jättilukaali vaikka semmoisia katkerana kuvitteletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Kun olin 26v mulla oli opinnot kesken, ei juuri työkokemusta tai edes kokemusta parisuhteista. Nyt olen 34v ja mulla on ihana mies, kaksi lasta, mukava työura sekä omistusasunto.
Elämä ei ole sprintti vaan maratooni;) Kyllä ne jutut sullekin ajallaan jos niitä haluat.
Taitaa ihana mies olla rikas mies?
Tuliko yllätyksenä että pariskunnan tuloilla pystyy ostamaan asunnon? Ei se aina ole mikään jättilukaali vaikka semmoisia katkerana kuvitteletkin.
Kyllä se nykypäivän tuloilla ja asuntojen hinnoilla alkaa olla aika yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 28v ja minulla on edelleen sama olo kuin 22-vuotiaana, eli pidän itseäni ihan nuorena.
Ahdistaa lähestyvä 30 ja ylipäätään ajan kuluminen, kun en koe olevani yhtään valmis aikuisuuteen enkä edes tiedä mitä tekisin elämälläni?
En ole ikinä edes seurustellut, lähinnä masennuksen kanssa taistellut koko nuoruuden ja tässä vaiheessa tekisi mieli vain luovuttaa.
Tuskin näen 30-vuotispäiviäni.
Aivot kehittyvät fyysisestikin 25-vuotiaaksi asti, joten ymmärrän kyllä mihin tuo määritelmä perustuu.
Itse joudun jatkuvasti todistelemaan aikuisuuttani, kun koko ajan vähätellään, tytötellään, kutsutaan lapseksi ja lässytetään. Siis itseä nuorempienkin ihmisten taholta, aina kun uusia tuttavuuksia tulee.
Olen saman ikäinen kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kokenut 25-vuotiaana olevani mitenkään nuori. Opiskelin silloin korkeakoulussa, vapaa-aika meni palkkatöissä tai harkkatöitä tehdessä. Bileet jäi sinne teini-ikään, kellä sellaisiin on aikaa muuta kuin muutaman kerran vuodessa. En tiedä näytinkö silloin jotenkin huippunuorelta, voi oliko se tytöttely sitten sitä keski-ikäisten harjoittamaa syrjimistä. En koe rupsahtaneeni mitenkään voimakkaasti, mutta onneksi se vähättely on loppunut.
Päätin jo teininä, että minusta ei tule sellaista katkeraa harppua joka vihaa nuorempia naisia. En arvaile kenenkään ikää, painoa, en todellakaan tytöttele, en anna sormea heristäen elämän ohjeita. Eihän nyt nuoria minun mielipiteet kiinnosta!
Huh huh... kyllä olisi kauheaa olla keski-ikäinen jo parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Kirjoitat ikään kuin omistusasunto olisi joku normaalinelämän virstanpylväs. Kaikilla ei siihen ole ikinä varaa. Ja vuokra-asunto kätevämpi, kun taas pitäs muuttaa työn peräs...
Vierailija kirjoitti:
Huh huh... kyllä olisi kauheaa olla keski-ikäinen jo parikymppisenä.
Miksi?
Nuorelta aikuiselta helposti odotetaan sosiaalisuutta, perheen perustamista, talon rakentamista...kiitos ei kaikelle tälläiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Kirjoitat ikään kuin omistusasunto olisi joku normaalinelämän virstanpylväs. Kaikilla ei siihen ole ikinä varaa. Ja vuokra-asunto kätevämpi, kun taas pitäs muuttaa työn peräs...
Kaikki normaalit ihmiset (ei päihdeongelmaiset. mt-kuntoutujat, luottotiedottomat, jne. kummajaiset) muuttaa omakotitaloon heti kun on vakituiset tulot ja perhe.
Ja jos pitää töiden perässä muuttaa niin vanha myydään (hyvällä voitolla koska arvon nousu) ja ostetaan uudelta paikkakunnalta uusi. Tietenkin aina on poikkeuksia, mutta kuten tiedetään niin poikkeus vahvistaa säännön.
tänään kattelin yhen 85v. kuvaa ja näytti 65 vuotiaalta :O.
Kyllä sinäkin vielä huomaat, kun aika kuluu, että 29 vuotias on nuori. Minulle kävi noin, että olin niin vanha noin 30 vuotiaana. Aika paransi tuon harhaluulon ja toivon, että olisin nyt sen ikäinen.
Itse taas koen olevani nuori näin 30-vuotiaana vaikka tarkemmin mietittynä ihan aikuisia tässä ollaan. Tunnen mieleltäni olevani vieläkin 20-vuotiaan tasolla vaikka minulla on virka, aviomies ja omistusasunto. Ehkä sitä kasvaa mieleltään sitten kun on omia lapsia.
Aloituksessa puhuttiin virallisista määritelmistä, ei subjektiivisista (=omakohtaisista) nuoruuden määritelmistä, elämäntilanteesta tai kokemuksista. Ap ihmetteli sitä, että mediassa 29-vuotias on "nuori". Ja tottakai ihmisen persoona pysyy samana, joskin kokemukset muokkaavat ajan kuluessa. Ei kukaan herää syntymäpäivänään tuntien olonsa jotenkin erilaiseksi.