Lue keskustelun säännöt.
Olen 29-vuotias enkä koe olevani "nuori"
29.07.2021 |
Olen ollut työelämässä yli kymmenen vuotta ja minulta löytyy kaksi lasta.
Julkisessa keskustelussa esim. koronatartuntojen suhteen, nuorilla tarkoitetaan 18-29 vuotiaita. Olenko ainoa, jonka mielestä nuoruuden käsitettä on venytetty liian pitkälle?
Aikaisemmin kun mediassa puhuttiin nuorista aikuisista, puhuttiin 18-25 -vuotiaista ja nuorilla tarkoitettiin teini-ikäisiä.
Kommentit (82)
Suurin osa suomalaisista on yli 60 vuotiaita. Alle 50 vuotiaat ovat nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikallislehdessä oli juttu nuoresta perheestä, äiti oli 30v ja isä 33v. Ja puhuttiin nuorista vanhemmista :D Onhan se lapsentekoikä siirtynyt yhä myöhemmäksi mutta en minä alkais yli 30-vuotiaita nimittämään nuoriksi vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin vielä huomaat, kun aika kuluu, että 29 vuotias on nuori. Minulle kävi noin, että olin niin vanha noin 30 vuotiaana. Aika paransi tuon harhaluulon ja toivon, että olisin nyt sen ikäinen.
Minä taas olen aina tajunnut ikäni, mikä on harvinaista. Samanikäisissä se on aiheuttanut paljon närää jo ala-asteelta asti, kun minulla ei ollut silloin ikäkriisiä ja pidin itseäni lapsena, kun teininäkään ei ollut ikäkriisiä ja pidin itseäni nuorena, kun nuorena aikuisenakaan ei ollut ikäkriisiä vaan toistelin muille että kehityksemmehän on vielä kesken, kun kolmekymppisenäkään ei ollut ikäkriisiä vaan aloin silloin vasta vähitellen laskemaan oman ikäiset aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh... kyllä olisi kauheaa olla keski-ikäinen jo parikymppisenä.
Miksi?
Nuorelta aikuiselta helposti odotetaan sosiaalisuutta, perheen perustamista, talon rakentamista...kiitos ei kaikelle tälläiselle.Siksi koska elämässä pitää olla muutakin kuin töissä käyminen ja eläkepäivien odotteleminen.
Ai reppureissaaminen Aasiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh... kyllä olisi kauheaa olla keski-ikäinen jo parikymppisenä.
Miksi?
Nuorelta aikuiselta helposti odotetaan sosiaalisuutta, perheen perustamista, talon rakentamista...kiitos ei kaikelle tälläiselle.Siksi koska elämässä pitää olla muutakin kuin töissä käyminen ja eläkepäivien odotteleminen.
Ai reppureissaaminen Aasiassa?
Vaikkapa se. Tietenkään moinen vapaus ja tiukalla budjetilla eläminen ei kaikille sovi. Vaatii mm. sen että ei niin piittaa mitä muut ajattelee.
Useimmathan tekee päätöksensä sen mukaan mitä muut odottaa. Se toki heille sallittakoon, koska sooloilu saattaisi aiheuttaa henkistä ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh... kyllä olisi kauheaa olla keski-ikäinen jo parikymppisenä.
Miksi?
Nuorelta aikuiselta helposti odotetaan sosiaalisuutta, perheen perustamista, talon rakentamista...kiitos ei kaikelle tälläiselle.Siksi koska elämässä pitää olla muutakin kuin töissä käyminen ja eläkepäivien odotteleminen.
Ai reppureissaaminen Aasiassa?
Ei vaan parisuhde, rakkaus ja seksi
Koronan suhteen alle 18-vuotiaat on määritelty lapsiksi ja aikuisväestöstä alle 30-vuotiaat nuoriksi. Ei se tarkoita samaa kuin kansankielessä nuoret = teini-ikäiset mutta alaikäiset. Kansankielisesti olisit siis nuori aikuinen.
Mikä siinä on paha asia, jos on nuori aikuinen? Eikö nuoruus yleensä kuitenkin ole positiiviseksi mielletty asia? Minusta olet aika optimaalisessa iässä nyt. Olet vielä nuori ja jaksava, sinun ei tarvitse vielä murehtia ikääntymisen mukanaan tuomia pikkukremppoja, mutta olet kuitenkin jo selvästi aikuinen, et mikään lapsi enää, eli esimerkiksi työelämässä nuori ikä tuskin enää syö uskottavuutta yms.
N49v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelan mielestä minä olen 36-vuotiaana "nuori", mitä tulee eläkkeelle päästämiseen: en ole ollut kertaakaan elämäni aikana töissä (mielenterveyssyistä), mutta rampannut sitäkin enemmän osastohoidossa, päiväsairaaloissa sekä päivystyksessä. Takana on myös useampi epäonnistunut kuntoutusyritys. Kuitenkaan eivät päästä eläkkeelle koska "sinä olet vielä niin NUORI". :D
No olethan sinä nuori pääsemään eläkkeelle, koska vielä on monta potentiaalista työvuotta edessä. Et taas ole ikäsi puolesta nuori.
Työnantaja: "Katsoin CV:täsi ja huomasin että sinulla ei ole vielä yhtään työkokemusta. No se on ihan ok koska sinä olet vasta 36 vuotta". Näinkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin vielä huomaat, kun aika kuluu, että 29 vuotias on nuori. Minulle kävi noin, että olin niin vanha noin 30 vuotiaana. Aika paransi tuon harhaluulon ja toivon, että olisin nyt sen ikäinen.
Minä taas olen aina tajunnut ikäni, mikä on harvinaista. Samanikäisissä se on aiheuttanut paljon närää jo ala-asteelta asti, kun minulla ei ollut silloin ikäkriisiä ja pidin itseäni lapsena, kun teininäkään ei ollut ikäkriisiä ja pidin itseäni nuorena, kun nuorena aikuisenakaan ei ollut ikäkriisiä vaan toistelin muille että kehityksemmehän on vielä kesken, kun kolmekymppisenäkään ei ollut ikäkriisiä vaan aloin silloin vasta vähitellen laskemaan oman ikäiset aikuisiksi.
Meillä samat. Tosin olenkin huomattavasti muuta ikäluokkaani älykkäämpi, kuten varmaan sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Ole sitten vanhus ihan keskenäsi.
Mun ainoa keino selvitä on olla ajattelematta ajan kulua ja sitä, etten kohta enää ole nuori.
Ja että saan tehdä elämässäni mitä haluan, reppureissata ihan minkä ikäisenä vaan eikä mun tarvitse saavuttaa tiettyjä virstanpylväitä tietyn ikäisenä tai välttämättä koskaan.
Välttelen ikäisiäni ihmisiä, joille elämä koostuu noista virstanpylväistä ja joiden silmissä olen eittämättä jotenkin lapsellinen (koska olen edelleen samanlainen kuin hekin olivat 20-25-vuotiaana, mutta nyt 28-29-vuotiaana pitäisikin olla yhtäkkiä erilainen?!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelan mielestä minä olen 36-vuotiaana "nuori", mitä tulee eläkkeelle päästämiseen: en ole ollut kertaakaan elämäni aikana töissä (mielenterveyssyistä), mutta rampannut sitäkin enemmän osastohoidossa, päiväsairaaloissa sekä päivystyksessä. Takana on myös useampi epäonnistunut kuntoutusyritys. Kuitenkaan eivät päästä eläkkeelle koska "sinä olet vielä niin NUORI". :D
Anteeksi nyt että kysyn, mutta onko sinusta 36 vuotta kovinkin tavanomainen eläkeikä? Ymmärrät kai, että eläkkeelle pääsemisen kontekstissa 36-vuotias on nuori, ja sitä ne siellä Kelassa tietenkin tarkoittavat. Ei se sitä tarkoita, että Kela virallisesti määrittelisi kaikki 36-vuotiaat nuoriksi, vaan kyse on siitä asiayhteydestä, jonka tiimoilta Kelan kanssa asioit. Kontekstista riippuen saman ikäinen henkilö voi olla joko nuori tai iäkäs. Ensisynnyttäjänä olisit jo aika iäkäs, eläkkeenhakijana nuori.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin vielä huomaat, kun aika kuluu, että 29 vuotias on nuori. Minulle kävi noin, että olin niin vanha noin 30 vuotiaana. Aika paransi tuon harhaluulon ja toivon, että olisin nyt sen ikäinen.
Kyse ei ole siitä, että luulisin olevani vanha. Enemmänkin särähtää korvaan kun yli 10 vuotta täysi-ikäisiä olleita kutsutaan median puolesta nuoriksi. En koe kuuluvani enää "nuoriin" tai "nuorisoon", vaikka en vanha olekaan.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinäkin vielä huomaat, kun aika kuluu, että 29 vuotias on nuori. Minulle kävi noin, että olin niin vanha noin 30 vuotiaana. Aika paransi tuon harhaluulon ja toivon, että olisin nyt sen ikäinen.
Kyse ei ole siitä, että luulisin olevani vanha. Enemmänkin särähtää korvaan kun yli 10 vuotta täysi-ikäisiä olleita kutsutaan median puolesta nuoriksi. En koe kuuluvani enää "nuoriin" tai "nuorisoon", vaikka en vanha olekaan.
-ap
Nuoruus jatkuu aika paljon pidemmällekin kuin siihen täysi-ikäisyyteen saakka.
Täysi-ikäisyyden jälkeenhän se nuoruus ja itsenäisen elämän aloittelu, identiteetin rakentaminen ym. vasta alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse taas koen olevani nuori näin 30-vuotiaana vaikka tarkemmin mietittynä ihan aikuisia tässä ollaan. Tunnen mieleltäni olevani vieläkin 20-vuotiaan tasolla vaikka minulla on virka, aviomies ja omistusasunto. Ehkä sitä kasvaa mieleltään sitten kun on omia lapsia.
Ei lapsetkaan välttämättä vaikuta.
Minulla on lapsi, enkä tunne itseäni sen vanhemmaksi siltikään.
Vierailija kirjoitti:
Mun ainoa keino selvitä on olla ajattelematta ajan kulua ja sitä, etten kohta enää ole nuori.
Ja että saan tehdä elämässäni mitä haluan, reppureissata ihan minkä ikäisenä vaan eikä mun tarvitse saavuttaa tiettyjä virstanpylväitä tietyn ikäisenä tai välttämättä koskaan.Välttelen ikäisiäni ihmisiä, joille elämä koostuu noista virstanpylväistä ja joiden silmissä olen eittämättä jotenkin lapsellinen (koska olen edelleen samanlainen kuin hekin olivat 20-25-vuotiaana, mutta nyt 28-29-vuotiaana pitäisikin olla yhtäkkiä erilainen?!)
Olen ihan samanlainen. Ei kiinnosta ajatella ajan kulua vaan teen tällä hetkellä mitä haluan ja pohdin mitä haluaisin tehdä seuraavaksi ja teen sitten sitäkin.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Miksi? Jos jollain on 30senä 10v työura takana niin hän ei ole kauheasti ehtinyt koulun penkkiä kuluttaa. Minä ainakin arvostan kovasti hakkimaasi koulutusta.
Kannattaa kuitenkin muistaa että pääasia on että on onnellinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintosita miten erilaisissa elämäntilanteissa 25-30v ihmiset voi jo. Joillain on jo omistuasuntoa, 10 vuotta työkokemusta, lapsia jne. toisilla taas opinnot kesken, ei työkokemusta, omistusasuntoa tai lapsia (tai edes kumppania)
Mulla juuri tuo tilanne, että ei kunnolla työkokemusta, ei omistusasuntoa, ei kumppania, ei lapsia. Ikää 30. Juuri tämän takia tunnen oloni ikälopuksi ja jotenkin raihnaiseksi, että en ole saavuttanut näinkään monen vuosikymmenen aikana mitään.
Mä oon 28v ja vasta sain ensimmäisen työpaikkani ja opinnot päätökseen. Mullakaan ei ole omistusasuntoa tai kumppania jostain lapsista nyt puhumattakaan.....Tunnen olevani niin paljon "jäljessä":(
Miksi? Jos jollain on 30senä 10v työura takana niin hän ei ole kauheasti ehtinyt koulun penkkiä kuluttaa. Minä ainakin arvostan kovasti hakkimaasi koulutusta.
Sama. Ihmiset saavuttaa hienoja asioita elämässään, mutta sitten eivät osaa iloita niistä, koska vertaavat aina itseään muihin ja niihin elämässään vielä enemmän saavuttaneisiin. Hei sinä 28v, ehdit kyllä olla työelämässä vielä 40 vuotta, joten turha huolehtia siitä. Se on isossa kuvassa niin totaalisen yhdentekevää valmistuuko vaikka maisteriksi 23 vai 28 vuotiaana.
Siksi koska elämässä pitää olla muutakin kuin töissä käyminen ja eläkepäivien odotteleminen.