Mitä varten vanhat ihmiset eivät vain tajua tietotekniikkaa?

Tästä oli kyllä muutama vuosi sitten tutkimus, jonka mukaan nuoret eivät osaa käyttää edes sähköpostia. He ovat tottuneet käyttämään kännykällään ohjelmia, jotka ovat aina päällä, mutta jo uloskirjautuminen tuottaa haasteita. Paremmin nykyiset nelikymppiset käyttävät tietokoneita. Eläkeläiset ovat taas oma lukunsa, kun opiskeluun tai työelämässä ei ole etenkään duunarialoilla koneita tarvittu. En itsekään käyttäisi konetta, jollei olisi pakko.

Minä olen aloittanut tietokoneella räpläämisen v. 1976, tehnyt ohjelmia, ollut Nokialla töissä jne. Ensimmäinen kännykkäni jo 80-luvulla.

Nyt 70v ei tietotekniikka kiinnosta pätkääkään, kun ostan älykännykän, lyön vanhan puhelimen myyntitiskille ja pyydän uuden puhelimen olevan käyttövalmis. Jos tulee ongelmia, muut saavat hoitaa sen.

Olen nollannut teknologian ja on uuden aika, opetella vaikka luonnonkasvien latinankielisiä nimiä, neuloa villasukkia tai hoitaa puutarhaa ja kasvattaa puita siemenistä koeviljelmillä.

Nuoret kuvittelevat ja yliarvostavat teknologiaa ja älylaitteita ja näpertelevät niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on jo seitsemänkymppisiä ja osaavat kyllä käyttää tietokonetta ja älypuhelinta, mutta ei se opettelu toki tapahtunut kädenkäänteessä, kun eivät olleet sellaisia aiemmin käyttäneet. Aika usein vanhemmat ihmiset ei vaan uskalla noita heti käyttää, kun pelkäävät, että koko laite menee rikki ja mediastakin kuuluu koko ajan varoitteluita että kaikenmaailman huijauksia ja hakkerointeja on pilvin pimein.

Ihan samalla tavalla moni nuori ei opi kädenkäänteessä millään esim. Excelin käyttöä, eikö osaa hyödyntää sitä tai jotakin tekstinkäsittelyä, vaan monen nuoren osaaminen rajoittuu vain netin käyttöön ja pelaamiseen ja sekin yhtä räpläämistä. Jo sähköpostin käsittely tuottaa ongelmia.

Mielenkiintoinen aloitus minusta, enkä oikein ymmärrä alapeukkuja. Eikö siitä saisi keskustella, ettei vanhempi väestö vaivaudu opettelemaan yhteiskunnassa tarvittavia taitoja? Nuorempia kyllä vastaavista syistä haukuttaisiin (esim. puheet uusavuttomuudesta ja laiskuudesta).

Mainittu itsevarmuuden puute on varmasti monilla syynä: pelätään että laite menee rikki tms. Monilla tuntuu olevan syynä myös ylimielisyys. Ajatellaan, ettei minun tarvitse, vaikka kyseessä tosiaan on taito jota yhteiskunnassa tänä päivänä tarvitaan. Ymmärrän tietysti ettei yhdeksänkymppiseltä muistisairaalta voi vaatia kovin paljon, mutta tarkoitan nyt niitä suht hyväkuntoisia, omista asioistaan huolehtivia kuusi- ja seitsemänkymppisiä. Siis se ylemmyydentunto on niin raivostuttavaa, paasataan nykypäivän nuorison ongelmista ja siitä kuinka itse on aina töitä tehty ja raadettu ja pärjätty ilman mitään apua ja tukea mutta ei sitten kuitenkaan vaivauduta opettelemaan niitä taitoja, jotka yhteiskunnassa tänä päivänä ovat hyödyllisiä.

Minusta siitä pitäisi puhua enemmän, että kuinka paljon kustannuksia aiheutuu siitä ettei nykyteknologiaa vaivauduta opettelemaan. Nämä jääräpäät kuitenkin työllistävät monia tahoja enemmän kuin ne, jotka kiltisti hoitavat asiansa sähköisesti. Ja tosiaan tarkoitan niitä joilla kyse ei ole esim. rahan tai tuen puutteesta, eli olisi kyllä varaa ja esim. nuorempia sukulaisia jotka perehdyttävät. Onhan ne nuoremmatkin joutuneet nämä asiat opettelemaan, ei niitä kukaan syntyessään osaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+. Osaan käyttää tietokonetta, älykännykkää jne. Uuden oppimisesta usein haittaa nuorten asenteet. Kun pyydän neuvomaan jossain uudessa asiassa niin joko nuori tekee asian puolestani ja niin nopeasti että en ehdi seurata vieressä mitä hän teki tai nuori naureskelee että etkö sä nyt tuotakaan osaa. Joskus saa oikein riidellä että näytä mulle kunnolla että ei tarvitse taas ensi kerralla pyytää apua vaan että oppisin tekemään itse.

Minä olen 57 ja jotkut nuoret pakkaavat mulle neuvomaan kysymättä asioita, mitä osaan ihan hyvin ennestään. Oon vaan nätisti sanonut, että kiitos, tämä on mulle ihan tuttu juttu. Koulutukseni, alkuperäinen 80-luvulta, on tietotekniikan alalta ja olen sitä aika ajoin päivittänyt ihan huvikseni, vaikka vaihdoinkin alaa myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus minusta, enkä oikein ymmärrä alapeukkuja. Eikö siitä saisi keskustella, ettei vanhempi väestö vaivaudu opettelemaan yhteiskunnassa tarvittavia taitoja? Nuorempia kyllä vastaavista syistä haukuttaisiin (esim. puheet uusavuttomuudesta ja laiskuudesta).

Mainittu itsevarmuuden puute on varmasti monilla syynä: pelätään että laite menee rikki tms. Monilla tuntuu olevan syynä myös ylimielisyys. Ajatellaan, ettei minun tarvitse, vaikka kyseessä tosiaan on taito jota yhteiskunnassa tänä päivänä tarvitaan. Ymmärrän tietysti ettei yhdeksänkymppiseltä muistisairaalta voi vaatia kovin paljon, mutta tarkoitan nyt niitä suht hyväkuntoisia, omista asioistaan huolehtivia kuusi- ja seitsemänkymppisiä. Siis se ylemmyydentunto on niin raivostuttavaa, paasataan nykypäivän nuorison ongelmista ja siitä kuinka itse on aina töitä tehty ja raadettu ja pärjätty ilman mitään apua ja tukea mutta ei sitten kuitenkaan vaivauduta opettelemaan niitä taitoja, jotka yhteiskunnassa tänä päivänä ovat hyödyllisiä.

Minusta siitä pitäisi puhua enemmän, että kuinka paljon kustannuksia aiheutuu siitä ettei nykyteknologiaa vaivauduta opettelemaan. Nämä jääräpäät kuitenkin työllistävät monia tahoja enemmän kuin ne, jotka kiltisti hoitavat asiansa sähköisesti. Ja tosiaan tarkoitan niitä joilla kyse ei ole esim. rahan tai tuen puutteesta, eli olisi kyllä varaa ja esim. nuorempia sukulaisia jotka perehdyttävät. Onhan ne nuoremmatkin joutuneet nämä asiat opettelemaan, ei niitä kukaan syntyessään osaa.

Miksi emme siis vaatisi myös nuoremmilta yksinkertaisia taitoja tyyliin veroilmoitukseen laitetaan pankkitilin numero palautusten varalta tai että soittaessaan tuntemattomalle tulee ensin esitellä itsensä. Näissä ei teknologiasta ole mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen aloitus minusta, enkä oikein ymmärrä alapeukkuja. Eikö siitä saisi keskustella, ettei vanhempi väestö vaivaudu opettelemaan yhteiskunnassa tarvittavia taitoja? Nuorempia kyllä vastaavista syistä haukuttaisiin (esim. puheet uusavuttomuudesta ja laiskuudesta).

Mainittu itsevarmuuden puute on varmasti monilla syynä: pelätään että laite menee rikki tms. Monilla tuntuu olevan syynä myös ylimielisyys. Ajatellaan, ettei minun tarvitse, vaikka kyseessä tosiaan on taito jota yhteiskunnassa tänä päivänä tarvitaan. Ymmärrän tietysti ettei yhdeksänkymppiseltä muistisairaalta voi vaatia kovin paljon, mutta tarkoitan nyt niitä suht hyväkuntoisia, omista asioistaan huolehtivia kuusi- ja seitsemänkymppisiä. Siis se ylemmyydentunto on niin raivostuttavaa, paasataan nykypäivän nuorison ongelmista ja siitä kuinka itse on aina töitä tehty ja raadettu ja pärjätty ilman mitään apua ja tukea mutta ei sitten kuitenkaan vaivauduta opettelemaan niitä taitoja, jotka yhteiskunnassa tänä päivänä ovat hyödyllisiä.

Minusta siitä pitäisi puhua enemmän, että kuinka paljon kustannuksia aiheutuu siitä ettei nykyteknologiaa vaivauduta opettelemaan. Nämä jääräpäät kuitenkin työllistävät monia tahoja enemmän kuin ne, jotka kiltisti hoitavat asiansa sähköisesti. Ja tosiaan tarkoitan niitä joilla kyse ei ole esim. rahan tai tuen puutteesta, eli olisi kyllä varaa ja esim. nuorempia sukulaisia jotka perehdyttävät. Onhan ne nuoremmatkin joutuneet nämä asiat opettelemaan, ei niitä kukaan syntyessään osaa.

Miksi emme siis vaatisi myös nuoremmilta yksinkertaisia taitoja tyyliin veroilmoitukseen laitetaan pankkitilin numero palautusten varalta tai että soittaessaan tuntemattomalle tulee ensin esitellä itsensä. Näissä ei teknologiasta ole mitään apua.

Hyödyllisiä taitoja nuo sinun mainitsematkin, vaikkei tosiaan liity välttämättä teknologiaan. Ehdottomasti pitäisi osata/jonkun opettaa heille.

Itse mietin lähinnä sitä kun nuorisoa saa vapaasti haukkua jos ei jotain taitoa tai kykyä ole, mutta usein tuntuu että iakkäämiltä pitäisi vastaava vain hyväksyä, vaikka kyse olisikin siitä ettei vain vaivauduta opettelemaan. Tyyliin loukkaannutaan jos jossain edes ehdotetaan että jonkin asian voisi hoitaa myös sähköisesti. Ja samalla saa tietysti kuunnella sitä "ennen tehtiin töitä, ei ollut mitään tukia" - paasaamista, vaikka näkee selvästi että nuo ihmiset ei asenteellaan ja taidoillaan nykypäivän työelämässä enää pärjäisi. Tietenkään läheskään kaikki 60+ tyypit ei ole tuollaisia, kuten ei ole koko nuorisokaan pilalla.

Itseäni ärsyttää työsähköposteissa nykyään yleistynyt tyyli matti(at)firma.fi. Miksi sitä sukunimeä ei voi laittaa? 

Vierailija kirjoitti:

Feissarimokissahan oli kerran sellainen juttu, että joku piti normaalia lankapuhelinnumeroa huijarinumerona. Eli kyllä vanhukset saa välillä nauraa nuorille ihan yksinkertaisissa asioissa, varsinkin kun lankapuhelinnumeroita on edelleenkin jonkin verran vielä käytössä, mm. julkisella sektorilla. 

Amerikkalaiselle teinille perinteisen lankapuhelimen käyttö voi olla yllättävän vaikeaa:

On hyvä hallita sekä uudempaa että vanhempaa teknologiaa eikä kännykän räplääminen kerro paljoakaan tietotekniikan hallitsemistä kuten miten muokata Windowsien rekisteriä, käyttää taulukkolaskentaohjelmia tai kehittää jonkun vuoropohjaisen strategiapelin modifiontia sen perusvaniljaversion pohjalta.

Älypuhelimet tekevät osasta ihmisistä laiskoja eivätkä he viitsi omaksua tietoa riittävän syvällisesti, jotta se löytyisi suoraan sieltä aivojen omalta kovalevyltä eikä netistä googlettamalla. Vaikuttaa myös siltä että jotkut  eivät enää osaa poistua kotona ilman että heillä on se kännykkä kourassa.

No kuule, vanhemmista ihmisistä jotkut ovat olleet työvuotensa sellaisissa töissä, joissa mitään koneen kanssa rämpläämistä ei ole, työ on ollut fyysistä. Näin ollen kaikki tällainen uudenaikainen tekniikka, jossa joutuu näpyttelemään ja valitsemaan oikeita vaihtoehtoja jotakin aikaan saadakseen on hankalaa, vaikeaa, pelottavaa (pelkää että kone hajoaa, kone menee sekaisin, "en ymmärrä"). 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että joillekuille tietotekniikka on hankalaa. Voi myös olla, ettei oikeasti kiinnosta... senpä takia ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus selvitä tästä arjesta myös ilman tietotekniikkataitojen hallintaa. Lopulta kuitenkin päädymme siihen, että kaikki sen hallitsevat, kunhan aikaa kuluu...

Ei pidä paikkaansa, itse +55 , käytän sovelluksia, tilaan verkosta, omistan älytelkkarin siinä suoratoistot, osaan  hoitaa asiani verkossa. Käytän myöskin Teamsia sujuvasti . Kännykkä on hallussa myöskin. 

Samoin kaikki yleiset ohjelmat. Kelkasta putoaa ellei viitsi opetella uutta.

Vierailija kirjoitti:

No kuule, vanhemmista ihmisistä jotkut ovat olleet työvuotensa sellaisissa töissä, joissa mitään koneen kanssa rämpläämistä ei ole, työ on ollut fyysistä. Näin ollen kaikki tällainen uudenaikainen tekniikka, jossa joutuu näpyttelemään ja valitsemaan oikeita vaihtoehtoja jotakin aikaan saadakseen on hankalaa, vaikeaa, pelottavaa (pelkää että kone hajoaa, kone menee sekaisin, "en ymmärrä"). 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että joillekuille tietotekniikka on hankalaa. Voi myös olla, ettei oikeasti kiinnosta... senpä takia ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus selvitä tästä arjesta myös ilman tietotekniikkataitojen hallintaa. Lopulta kuitenkin päädymme siihen, että kaikki sen hallitsevat, kunhan aikaa kuluu...

Aloituksessa käytettiin sanaa vanhat ihmiset.

No, mikä on vanha.

Ja onhan toki niinkin, että sellaiset ihmiset, jotka ovat päivittäin tekemisissä monimutkaisten asioiden kanssa, esim. lääkärit, tuntuvat kokevan alalleen tulleet uudet tietojärjestelmät vaikeasti hallittaviksi. Monimutkaisiksi, hankaliksi, aikaa vieviksi ja niin edelleen.

Lääkärit, jotka ovat yli keski-ikäisiä....

Muistan myös itse kun tätä tietotekniikkaa alkoi terveydenhuoltoon potilasjärjestelmiin tulla, sellaiset henkilöt, osastonhoitajat, ylihoitajat jotka itse kokivat nämä järjestemät vaikeiksi, eivät voineet myöskään uskoa, että jollakulla olisi niin paljon jo kokemusta tietokoneen kanssa ja esim. erilaisten toimisto-ohjelmien kanssa toimimisesta, että hän voisi oppia sen heidän putiikkinsa tulleen järjestelmän sellaiset osiot jotka hänen toimeensa liittyisivät, ei, ei, et sinä varmaan tätä tule oppimaan, katsos tää on hirmu monimutkainen systeemi... Just. No, onhan ne monimutkaisia, moninaisia valintoja pitää tehdä ennen kuin pääsee sinne minne pitää yms. mutta... Että toisaalta ei siitä ole kiinni, etteikö olisi työssään joutunut erilaisten valintoja edellyttävien systeemien kanssa tekemisiin.... se on vain se pelko ettei kykene hallitsemaan...

Taidettu mainitakin jo mutta kyllä se on monella ihan vain asennekysymys ja epävarmuutta. Se ei tietysti ole ikäkysymys, mutta nuoremmilla on ollut paremmat edellytykset perehtyä asioihin esimerkiksi koulussa ja työelämässä.

Huomaat sen aikanaan, että iän myötä uuden oppiminen vaikeutuu, mutta luonnollisesti uuden oppimiseen vaikuttaa myös oma asenne.

Jos ollaan jo lähtötilanteessa sitä mieltä, että tätä minä en voi oppia, niin pitää ensin kiivetä vuori , että päästään vain tämän ennakkoasenteen yli.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa kuusissakymmenissä olevista ylöspäin yleistyä semmoinen asenne, että periaatteesta ei haluta opetellakaan älypuhelimien ja muun tietotekniikan käyttöä. Ei tietysti kaikki ole sellaisia, mutta jotkut.

Kyllähän tietysti eläkeläisillä on aikaa hoidella asiansa ilmankin tietotekniikkaa...

Sä et siis ole tietoinen että tuon ikäiset ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä käyttäneet työssäolovuosinaan tietotekniikkaa? ja ihan mahdollisesti reikäkorttikoneista ja huoneen kokoisista tietokoneista lähtien?

"Kivaa" yleistystä sulta hei. Laittaisin tähän naamapalmuhymiön jos voisin.

Aika monesti esteenä on enemmänkin laitteen hinta ja uusimisrumba sekä pikkuhiljaa huononeva näkökyky.

Miks tuijottaa pikkuruutua kun läppärissä on suurempi ruutu?

76-vuotias äitini käyttänyt tietokoneita 1970-luvulta lähtien. Älykännyköistä ei ole innostunut eikä tunne tarvetta vuodattaa elämäänsä someen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhemmat eivät ole siitäkään tietoisia että älypuhelinta on räpellettävä/tuijotettava koko ajan.

Isälläni on älykänny mutta tyhmä käyttää sitä vaan metsällä koirien seuraamiseen ja muun ajan laatikossa suljettuna ja käyttää peruspuhelinta yhteydenpitoon.

Sama. :) Isälläni on älykänny josta katsoo wa-viestit kerran päivässä ennen iltauutisia + lisäksi katsoo koiratutkaa hirvimetsällä. Tuplasimmi käytössä ja taskussa näppäiltävä peruspuhelin jolla voi soittaa ja laittaa tekstarin. 

Vierailija kirjoitti:

No kuule, vanhemmista ihmisistä jotkut ovat olleet työvuotensa sellaisissa töissä, joissa mitään koneen kanssa rämpläämistä ei ole, työ on ollut fyysistä. Näin ollen kaikki tällainen uudenaikainen tekniikka, jossa joutuu näpyttelemään ja valitsemaan oikeita vaihtoehtoja jotakin aikaan saadakseen on hankalaa, vaikeaa, pelottavaa (pelkää että kone hajoaa, kone menee sekaisin, "en ymmärrä"). 

Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että joillekuille tietotekniikka on hankalaa. Voi myös olla, ettei oikeasti kiinnosta... senpä takia ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus selvitä tästä arjesta myös ilman tietotekniikkataitojen hallintaa. Lopulta kuitenkin päädymme siihen, että kaikki sen hallitsevat, kunhan aikaa kuluu...

Tässä tuli taas tämä, että pitäisi ymmärtää iäkkäämpien syitä olla käyttämättä tietotekniikkaa, vaikka se syy olisikin vain että ei kiinnosta. Nuoremmilta tällaista asennetta tietotekniikan tai minkään muun suhteen ei hyväksyttäisi.

Mun kuuskymppinen äitini ainakin oli hirveän epävarma tietotekniikan kanssa. Monta vuotta käytti (mun) tietokonetta pelkästään laskujen maksuun ja mun piti aina avata kone ja mennä pankin sivuille kun ei itse uskaltanut vaikka kuinka rauhoittelin ja vakuuttelin että et sinä sitä rikki saa. Pari vuotta sitten muutin vähän kauemmas ja äidin piti hankkia oma kone ja opetella käyttämään sitä. Nyt onnistuu pankkiasiat itse ja iltalehtien sun muun selailut. Viime vuonna hankki vielä älypuhelimen kun entinen 10v vanha puhelin sanoi itsensä irti. Äiti osaa käyttää whatsappia ja lähetellä kuvia ja joskus soitetaan videopuheluita. Sanoo että olisi pitäny hankkia älypuhelin jo aiemmin kun kuvien lähettäminen on niin kätevää:)

Osalla selvästi syynä on jonkinlainen pelko. On ilmeisesti luettu varoittavia tarinoita huijatuista ihmisistä, ja sitten pelätään että hakkeri murtautuu koneen kautta ja vie tilitiedot. Pelätään uusia sanoja, saadaan paniikkikohtauksia hiirestä jne.

Tätini osti läppärin, ihan koristeeksi pöydälle. Ei avannut sitä kertaakaan, jos en ollut paikalla opastamassa. Kun tajusin ettei hän aio sitä kertaakaan itsenäisesti käyttää, en viitsinyt enää käyttää aikaani opettamiseen. Hän puhui useamman vuoden ajan kurssista, mutta ei mennyt. Olkoot sitten opettelematta, keksin kyllä muuta tekemistä.

Äitini taas opetteli koodaamaan 80-luvulla. Samaa ikäluokkaa kuin tätini. Ihmiset ovat erilaisia, ja olen työelämässä joutunut opettamaan ihan parikymppisillekin miten tietoa haetaan Googlella. Eivät olleet lukion aikana oppineet. Eli ikä ei kerro osaamisen tasoa.

Mä kerron. Siksi, että asioista on tullut hirveän monimutkaisia. Olin ennen se, joka neuvoi muita ja tiesin ja osasin. Mä en tajua enää asioita. Nykyään pitää tehdä monta asiaa päästäkseen johonkin lopputulokseen, ladata sovelluksia, aktivoida koodeja, antaa suostumuksia, kiitos myös tietoturvan, lapsen asioiden hoitaminen on tehty vaikeaksi, eikä lapsi voi hoitaa itse, jos ei ole esim. pankkitunnuksia jne. Ja kalasteluyritykset yms. hakkerointi on ihan tätä päivää. Ei mikään ihme, jos nuorempikaan ei uskalla klikata. Kukaan ei enää luota keneenkään.