Estävätkö lapset sinua rikastumasta?
Toisessa ketjussa ksyttiin, minne keskituloisten ihmisten rahat menevät, kun mitään ei saada koskaan säästöön. Minulla on yksisanainen vastaus, joka ei välttämättä miellytä tämän palstan lukijoita: lapsiin.
Esikoislapsen elättäminen maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajalle jyvitettynä. (Ks. Sattumalta tuo on juuri se summa, jonka laitan joka kuukausi syrjään. Samassa ajassa, kun yhden lapsen perhe on köyhtynyt 130 000 euroa, meidän kahden ihmisen perheemme on vaurastunut noin 400 000 euroa (oletetaan 5 % vuotuinen tuotto). Siis puolen miljoonan ero lapsettoman pariskunnan eduksi!
Lapsettomalla pariskunnalla on aina parempi elintaso kuin saman verran ansaitsevalla lapsiperheellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun tekee päätöstä lasten hankkimisesta.
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:12"]
Korkoa korolle -ilmiö ei välttämättä ole ihan helppo hahmottaa arkiajattelulla. Itse ainakin yllätyin huomatessani, miten suuri ero tuosta tulee. Useimmat varmaankin ymmärtävät, että lapsiin kuluu rahaa, mutta taloudellisen vaikutuksen suuruus ei välttämättä ole selvillä. -ap
[/quote]
Sulle ei ehkä ole ihan helppoa hahmottaa, ettei se raha oikein korvaa niitä lapsia.
Valitettavasti mikään säästöön jäävä summa ei korvaisi minulle lapsia, kuten joku sanoikin.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:14"]
Sulle ei ehkä ole ihan helppoa hahmottaa, ettei se raha oikein korvaa niitä lapsia.
[/quote]
Kaikille lasten hankkiminen ei ole mikään elämän tai kuoleman kysymys. Tälläkin palstalla moni on sanonut, että tosi kivaa, kun lapsia nyt on, mutta onnellinen olisi voinut olla myös lapsettomana. Minusta tärkeitä elämää muokkaavia päätöksiä tehdessä kannattaa ottaa huomioon kaikki tekijät, myös taloudelliset. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:14"]
Sulle ei ehkä ole ihan helppoa hahmottaa, ettei se raha oikein korvaa niitä lapsia.
[/quote]
Kaikille lasten hankkiminen ei ole mikään elämän tai kuoleman kysymys. Tälläkin palstalla moni on sanonut, että tosi kivaa, kun lapsia nyt on, mutta onnellinen olisi voinut olla myös lapsettomana. Minusta tärkeitä elämää muokkaavia päätöksiä tehdessä kannattaa ottaa huomioon kaikki tekijät, myös taloudelliset. -ap
[/quote]
No onneksi sinä tulit tämän kertomaan heille! Tuskin kukaan osaakaan ihan noin hienosti järkeillä.
Kyllä me oltaisiin varakkaita ilman lapsia. Jo se , että olisin ollut sen 7 v töissä jonka olin kolmen 1.5 vuoden välein syntyneen lapsen kanssa kotona, olisi rikastuttanut meitä suuresti. Saatikka kaikki tämä, mitä nyt kolmen teinin elätykseen menee.
No , toisaalta mitä ihmettä sillä rahalla tekisi ? Nytkin meillä on koti, rahaa ruokaa ja vaatteisiin ja muutamaan matkaan vuodessa. Minun kohdallani rikas ja lapseton kuulostaa yksinomaan surulliselta. Jollekin toiselle se taas varmasti on sitä parasta elämää.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:00"]
Mutta jos puhutaan henkisestä puolesta niin ei, ilman lapsia elämäni olisi paljon köyhempää.
[/quote]
Mun elämäni olisi taas paljon köyhempää, jos mulla olisi lapsia. Win-win.
Kyllä meillä lapsiasia nimenomaan oli taloudellinen ratkaisu myös. Lapsia ei tehty ennen kuin niihin oli varaa, toisin sanoen molemmilla oli säännölliset tulot ja säästöjä. Tiedän, ettei tämä ole kovin muodikas ratkaisu, kun nykyään kaikki on vain omien tarpeiden tyydyttämisen juhlaa eikä mikään saa estää sitä omaa mielihalua. Mutta en ole koskaan ollut yhteiskunnan elätti enkä tehnyt päätöksiä siltä kannalta, että kerjään sitten muilta veronmaksajilta, jos jotain sattuu.
Toki elämässä ei voi loppuun asti asioita suunnitella, epäonnea on ja juuri siksi on luotu sosiaaliturva, jotta vaikeina hetkinä voidaan auttaa toinen jaloilleen. Nykyään vain yksilö ei ota vastuuta itsestään eikä hyvinvoinnistaan, työpaikka pitää tipahtaa syliin ja siitä pitää saada heti kunnon palkkaa, velvollisuuksia ei ole, vain oikeuksia. Lapsia pukataan opiskelijaperheisiin ja työttömyysperheisiin enemmän kuin niihin perheisiin, joissa toimeentulo on turvattu, ja yhteiskuntaa huudetaan hätiin, kun ei osata itse perhesuunnittelua.
En pidä tällaisesta trendistä. Toki kannatan hyvinvointivaltion periaatetta mutta nimenomaan niin, että yksilöä autetaan jaloilleen, ei niin, että yksilöä kannatellaan läpi elämän eikä hänen tarvitse tehdä yhtään mitään oman onnensa eteen. Suomessa on lapsiperheille sen verran hyvät perustuet (lapsilisä, äitiys- ja vanhempainrahat), että mitään tämän kummempaa ei todellakaan tarvita. Jos väkisin haloutaan tehdä lapsi perheeseen, jossa eletään toimeentulorahalla ja asumistuella, niin siinä olisi ihan hyvä ja perusteltu syy ottaa lapset huostaan. Tuskin niistäkään kunnollisia veronmaksajia tulee, kun lähtökohtakin on jo noin vääristynyt.
Harva täällä taitaa kuitenkaan olla rikastuakseen. ITselleni esim. ei ole tärkeää, että meillä on paljon rahaa, mutta minulle on tärkeää, että lapsillani on kohtuullinen elintaso. Siihen kuuluu harrastukset, matkat ja huvitukset, mahdollisuus opiskella. En kilju yhteiskuntaa elättämään lapsiani, kun olen itse ne tähän maailmaan halunnut.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:19"]
No onneksi sinä tulit tämän kertomaan heille! Tuskin kukaan osaakaan ihan noin hienosti järkeillä.
[/quote]
Eihän tästä nyt hyvänen aika suuttua tarvitse! Itse ainakin olisin arvostanut tällaista huomiota, kun itselleni oli ensimmäistä kertaa ajankohtaista pohtia kantaani lasten hankintaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:25"]
Kyllä meillä lapsiasia nimenomaan oli taloudellinen ratkaisu myös. Lapsia ei tehty ennen kuin niihin oli varaa, toisin sanoen molemmilla oli säännölliset tulot ja säästöjä. Tiedän, ettei tämä ole kovin muodikas ratkaisu, kun nykyään kaikki on vain omien tarpeiden tyydyttämisen juhlaa eikä mikään saa estää sitä omaa mielihalua. Mutta en ole koskaan ollut yhteiskunnan elätti enkä tehnyt päätöksiä siltä kannalta, että kerjään sitten muilta veronmaksajilta, jos jotain sattuu.
[/quote]
Tämä on todella suoraselkäistä. Hatunnosto sinulle. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 14:54"]
Toisessa ketjussa ksyttiin, minne keskituloisten ihmisten rahat menevät, kun mitään ei saada koskaan säästöön. Minulla on yksisanainen vastaus, joka ei välttämättä miellytä tämän palstan lukijoita: lapsiin.
Esikoislapsen elättäminen maksaa keskimäärin 600 euroa kuussa 18 vuoden ajalle jyvitettynä. (Ks. Sattumalta tuo on juuri se summa, jonka laitan joka kuukausi syrjään. Samassa ajassa, kun yhden lapsen perhe on köyhtynyt 130 000 euroa, meidän kahden ihmisen perheemme on vaurastunut noin 400 000 euroa (oletetaan 5 % vuotuinen tuotto). Siis puolen miljoonan ero lapsettoman pariskunnan eduksi!
Lapsettomalla pariskunnalla on aina parempi elintaso kuin saman verran ansaitsevalla lapsiperheellä. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun tekee päätöstä lasten hankkimisesta.
[/quote]
Ja se 400 tonttua ei korvaa niitä pariakymmentä vuotta. Mitä minä yksin istuisin rahakasan päällä? Se ei sano iloisella äänellä huomenta eikä toivota hyvää yötä. Se ei saa pakahtumaan ilosta tai ylpeydestä, opittuaan uuden asian.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:19"]
No onneksi sinä tulit tämän kertomaan heille! Tuskin kukaan osaakaan ihan noin hienosti järkeillä.
[/quote]
Eihän tästä nyt hyvänen aika suuttua tarvitse! Itse ainakin olisin arvostanut tällaista huomiota, kun itselleni oli ensimmäistä kertaa ajankohtaista pohtia kantaani lasten hankintaan. -ap
[/quote]
Ei se ollut suuttumut kommentti, mistä niin päättelet? Suurin osa kyllä ymmärtää ihan itsekin sen, että lapsiin kuluu rahaa, mutta toisaalta tosi harva arvottaa elämäänsä pelkän rahan kautta. Esim. meillä jäisi varmasti huomattavasti enemmän säästöön, jos ei panostettaisi ruokaan, mutta en mä halua elää sellaista elämää, jossa syödään huonosti.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:29"]
Ei se ollut suuttumut kommentti, mistä niin päättelet?
[/quote]
Huutomerkistä ja sarkastisesta kirjoitustyylistä. Mutta hyvä kuulla, ettet suuttunut. Ei tosiasioista kannatakaan menettää hermojaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:29"]
Ja se 400 tonttua ei korvaa niitä pariakymmentä vuotta. Mitä minä yksin istuisin rahakasan päällä?
[/quote]
Oletko jotenkin yksinkertainen? Eihän tässä ollut kyse siitä että saa rahakasan vaan siitä että niille rahoille voisi löytyä muutakin käyttöä kuin lapsen elatus.
Mä pystyisin pikemminkin näkemään tämmöisen tilanteen:
Muru, kun meillä ei ole lapsiakaan niin vaihdetaan vähän parempi auto, lähdetään nauttimaan elämästä etelän lämpöön ja kivat noi sun uudet merkkikengät.
Tai lapsiperheessä:
Nyt kun meillä on lapsia, ajatellaan vähän tulevaisuutta ja otetaan selvää, miten voidaan turvata elämämme.
Rikastuminen on järjestelykysymys. Ja luonnekysymys. Itsellä on sen verran vähän rahaa, ettei just nyt jaksa sijoittaa mihinkään riskialttiiseen. Jos tässä nyt sota tulee, niin luultavasti mulla on valmiina hyvät mustanpörssin kuviot ja pääsen rikastumaan teidän luksukseen tottuneiden rahoilla.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 15:29"]
Ja se 400 tonttua ei korvaa niitä pariakymmentä vuotta. Mitä minä yksin istuisin rahakasan päällä?
[/quote]
Oletko jotenkin yksinkertainen? Eihän tässä ollut kyse siitä että saa rahakasan vaan siitä että niille rahoille voisi löytyä muutakin käyttöä kuin lapsen elatus.
[/quote]
Miksi sille rahalle olisi pitänyt löytyä jotain muuta käyttöä kuin sijoittaa ne ainutkertaiseen elämään? Johon nyt sattuu kuulumaan mm perhe?
Tuo on ihan totta. Elämä on valintoja: haluatko maksimoida vaurastumisen vai haluatko perheen ja lapsia. Lapsiperheelläkin voi olla ihan o.k. elintaso; on ihan mahdollista saada kaikki tarvittava materiakin. Se ei tietenkään ole yhtä paljon kuin lapsettomana pariskuntana, mutta entä sitten?
Me koettiin lapset niin tärkeiksi että oltiin (ja ollaan) valmiita "uhraamaan" nykyistä kovempi elintaso jotta saadaan olla lapsiperhe. Koetaan että lapset tuovat elämään sellaista laatua jota ei voitaisi sijoituksilla saada.
Se, että meillä on lapsia, ei estä meitä ajattelemasta myös rahaa. Ollaan laskelmoitu tarkkaan milloin kannattaa opiskella, minkä verran kannattaa sijoittaa jne. Ei koeta että oltaisi jääty paitsi mistään olennaisesta vaikka lapsia ollaan onneksemme perheeseen saatukin. Päinvastoon; pikkulapsiaikana ollaan hiljennetty tahtia töissä, pidetty vapaita jne.
Joskus sitä toki miettii miten erilainen taloudellinen tilanne olisi ilman lapsia. Mutta mitä varten sitä raha oikein kerättäisiin? Meillä on kaikki mitä me tarvitaan ja enemmänkin. Meille lapset oli se järkevämpi ratkaisu.
Tuota,jos mulle olisi sanottu kymmenen vuotta sitten että otatko miljoonan, jos se tarkoittaa, ettet saa koskaan lapsia, niin kyllä mä olisin ottanut sen miljoonan.
Tuota,jos mulle olisi sanottu kymmenen vuotta sitten että otatko miljoonan, jos se tarkoittaa, ettet saa koskaan lapsia, niin kyllä mä olisin ottanut sen miljoonan.
Lyhyesti: kyllä.
Eikä pelkästään suorien kulujen takia vaan myös välillisesti. Jos lapsia ei olisi, ei minulla olisi vuosien mittaisia koloja cv:ssäni ja olisin muutenkin pystynyt paremmin keskittymään uraani. Jos lapsia ei olisi, voisin asua jossain trendikkäässä citykaksiossa sen sijaan, että maksan itseni kipeäksi remontoimalla vanhaa omakotitaloa lähiössä. Jos lapsia ei olisi, en tarvitsisi farmariautoa.
En silti vaihtaisi osaani. Lapsista aiheutuvat kulut ovat kieltämättä yllättäneet ja joskus yrittää pieni katkeruus nousta pintaan, kun sinkkukaverit reissaavat ihanilla ulkomaanmatkoilla. Mutta hyvin meillä on asiat. Ehkä vielä joskus on varaa reissatakin. Ja toivottavasti sitten vanhuuden päivillä lapset (ja lapsenlapset) tulevat meitä katsomaan, ettei tarvitse elämän ehtoota ypöyksin viettää.
Korkoa korolle -ilmiö ei välttämättä ole ihan helppo hahmottaa arkiajattelulla. Itse ainakin yllätyin huomatessani, miten suuri ero tuosta tulee. Useimmat varmaankin ymmärtävät, että lapsiin kuluu rahaa, mutta taloudellisen vaikutuksen suuruus ei välttämättä ole selvillä. -ap