Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Tiedän kuule tasan tarkkaan millaisia nuoret on, kuten myös muun ikäiset. Mitähän mun pitäisi lukea enemmän? Ja mikähän se laaja kuva tässä nyt on? Kukaan ei sano mitään, vain kauhistelee ja väittää elämäänsä masentumatta jatkaneita boomereiksi ja hiiren harmaiksi. Terveisiä vaan 35 vuotiaalta kehityksen ammattilaiselta ja ”tädiltä”

Eipä näytä, että tajuat yhtään mitään ihmisten kehityksestä. Toivottavasti et ole minkään ikäisten ihmisten kanssa työksesi tekemisissä.

Lukeminen voisi opettaa sinua ymmärtämään ihmisiä, ehkä voisit oppia myös asettumaan toisten ihmisten asemaan.

Täti ei ole ikä vaan asenne. Täti kauhistelee aina nykyajan nuoria. Tätejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joillekin tätiys tulee jo hyvin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

Nuorilla on aina vaikeaa. Korona tai ei.

Liian mustavalkoinen ajattelu ja ideologiat. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella suolletaan höpönlöpöä eetteriin

Nykyajan kermaperseyhteiskunta. Minä suoraan sanoen häpeän näiden kitisijöiden puolesta! Pandemia-aika, poikkeustila, ja itketään vaikka yhteiskunta tarjoaa etäopetusta!

HÄVETKÄÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

Nuorilla on aina vaikeaa. Korona tai ei.

Liian mustavalkoinen ajattelu ja ideologiat. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella suolletaan höpönlöpöä eetteriin

Viestin perusteella ja omaa logiikkaasi käyttäen olet nuori.

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

Vanhojen tansseja ja ylioppilasjuhlia nyt ei muutenkaan kaikki juhli, koska kävivät ammattikoulun. Mitä tulee kotibileisiin, reissuihin ja festareihin, niin niihin voi mennä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Tiedän kuule tasan tarkkaan millaisia nuoret on, kuten myös muun ikäiset. Mitähän mun pitäisi lukea enemmän? Ja mikähän se laaja kuva tässä nyt on? Kukaan ei sano mitään, vain kauhistelee ja väittää elämäänsä masentumatta jatkaneita boomereiksi ja hiiren harmaiksi. Terveisiä vaan 35 vuotiaalta kehityksen ammattilaiselta ja ”tädiltä”

Eipä näytä, että tajuat yhtään mitään ihmisten kehityksestä. Toivottavasti et ole minkään ikäisten ihmisten kanssa työksesi tekemisissä.

Lukeminen voisi opettaa sinua ymmärtämään ihmisiä, ehkä voisit oppia myös asettumaan toisten ihmisten asemaan.

Täti ei ole ikä vaan asenne. Täti kauhistelee aina nykyajan nuoria. Tätejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joillekin tätiys tulee jo hyvin nuorena.

Okei, olet siis itse täti. Et osaa asettua muiden asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Kyllä minäkin mietin tuota lamaantumista. Kävikö tässä niin, että osa korkeakouluopiskelijoista jäi neljän seinän sisälle odottamaan sitä päivää, kun kaikki palaisi sellaiseksi kuin oli ennen pandemiaakin? Eikä lainkaan mietitty, että okei, nyt on noi ja noi paikat kiinni, mutta mitkäs paikat olikaan auki? Korkeakouluopintonsa viime syksynä aloittaneet ovat kuitenkin somesukupolvea eikä heille olisi ollut mitenkään vaikeaa tutustua opiskelukavereihinsa ja järjestää pienimuotoisia tapaamisia. Vuosikurssista vaikka nimilista aakkosjärjestykseen ja sitten 6 hengen ryhmissä tavataan. Ja vaihdetaan joka tapaamiseen aina niin, että 2 ryhmästä siirtyy toiseen ryhmään. Vuoden aikana olisi ehtinyt moneen kertaan tavata kaikki kurssikaverinsa ja löytää ne kurssikaverit, joiden kanssa parhaiten viihtyy. 

Kevät 2020 oli erilainen, koska silloin ei suomalaiset liikkuneet juuri muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Mutta koko lukuvuoden 2020-2021 ihmiset ovat liikkuneet varsin normaalisti. Muista yliopistokaupungeista en tiedä, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ei edes huomaisi koko pandemian olemassaoloa, jos ihmisillä ei olisi maskeja naamallaan. Eikä läheskään kaikilla ole enää maskejakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

Nuorilla on aina vaikeaa. Korona tai ei.

Liian mustavalkoinen ajattelu ja ideologiat. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella suolletaan höpönlöpöä eetteriin

Nykyajan kermaperseyhteiskunta. Minä suoraan sanoen häpeän näiden kitisijöiden puolesta! Pandemia-aika, poikkeustila, ja itketään vaikka yhteiskunta tarjoaa etäopetusta!

HÄVETKÄÄ!

Häpeä pois, ethän sinä muuta osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

Nuorilla on aina vaikeaa. Korona tai ei.

Liian mustavalkoinen ajattelu ja ideologiat. Tietämättömyyden ja kokemattomuuden suomalla itsevarmuudella suolletaan höpönlöpöä eetteriin

Nuoruuteen kuuluu ajatella erilailla. Mitä väärää tässä on? Ei se kehitysvaihe mene ohi sillä, että haukutaan ja kehotetaan olemaan kuin viiskymppinen.

Eikä kovin kypsää ole tuo höpölöpösi haukkuminenkaan.

Itse pidän kyllä tätä aikaa poikkeuksellisen vaikeana ja erityisesti nuorille. Kaikki myötätunto heille. Se ei muutu sillä, että kutsut heidän kokemustaan höpölöpöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Tiedän kuule tasan tarkkaan millaisia nuoret on, kuten myös muun ikäiset. Mitähän mun pitäisi lukea enemmän? Ja mikähän se laaja kuva tässä nyt on? Kukaan ei sano mitään, vain kauhistelee ja väittää elämäänsä masentumatta jatkaneita boomereiksi ja hiiren harmaiksi. Terveisiä vaan 35 vuotiaalta kehityksen ammattilaiselta ja ”tädiltä”

Eipä näytä, että tajuat yhtään mitään ihmisten kehityksestä. Toivottavasti et ole minkään ikäisten ihmisten kanssa työksesi tekemisissä.

Lukeminen voisi opettaa sinua ymmärtämään ihmisiä, ehkä voisit oppia myös asettumaan toisten ihmisten asemaan.

Täti ei ole ikä vaan asenne. Täti kauhistelee aina nykyajan nuoria. Tätejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joillekin tätiys tulee jo hyvin nuorena.

Okei, olet siis itse täti. Et osaa asettua muiden asemaan.

Täti ei ole ikä vaan asenne. Täti kauhistelee aina nykyajan nuoria. Tätejä on aina ollut ja tulee aina olemaan. Joillekin tätiys tulee jo hyvin nuorena.

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Kotona ei tarvitse istua kuin opiskelemassa. Vapaa-ajallaan ei ole tarvinnut istua kotona. Ei missään vaiheessa pandemiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Boomereiden opiskeluaikana ravintolat menivät kiinni klo 01:00. Ihan kuten nytkin menee alueilla, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Kyllä minäkin mietin tuota lamaantumista. Kävikö tässä niin, että osa korkeakouluopiskelijoista jäi neljän seinän sisälle odottamaan sitä päivää, kun kaikki palaisi sellaiseksi kuin oli ennen pandemiaakin? Eikä lainkaan mietitty, että okei, nyt on noi ja noi paikat kiinni, mutta mitkäs paikat olikaan auki? Korkeakouluopintonsa viime syksynä aloittaneet ovat kuitenkin somesukupolvea eikä heille olisi ollut mitenkään vaikeaa tutustua opiskelukavereihinsa ja järjestää pienimuotoisia tapaamisia. Vuosikurssista vaikka nimilista aakkosjärjestykseen ja sitten 6 hengen ryhmissä tavataan. Ja vaihdetaan joka tapaamiseen aina niin, että 2 ryhmästä siirtyy toiseen ryhmään. Vuoden aikana olisi ehtinyt moneen kertaan tavata kaikki kurssikaverinsa ja löytää ne kurssikaverit, joiden kanssa parhaiten viihtyy. 

Kevät 2020 oli erilainen, koska silloin ei suomalaiset liikkuneet juuri muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Mutta koko lukuvuoden 2020-2021 ihmiset ovat liikkuneet varsin normaalisti. Muista yliopistokaupungeista en tiedä, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ei edes huomaisi koko pandemian olemassaoloa, jos ihmisillä ei olisi maskeja naamallaan. Eikä läheskään kaikilla ole enää maskejakaan. 

Joo. Miksei kaikki toimineet kuten sinä neuvot.

Ei olisi tullut mt ongelmia eikä pahaa yksinäisyyttä eikä irrallisuutta. Ihan turhaan valittavat, olisivat kysyneet sinulta neuvoa. Helppoa kun sen osaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Boomerhapannaamat hakkaa alapeukkua, juhlittuaan toki itse ikuisen opiskeluoikeutensa turvin 12 vuotta yliopistossa ja sen jälkeen päästyään helposti hyviin alan töihin jossa inflaatio söi opintolainat ja asuntolainat. 

Boomereiden opiskeluaikana ravintolat menivät kiinni klo 01:00. Ihan kuten nytkin menee alueilla, jotka ovat kiihtymisvaiheessa. 

Jos et huomannut niin ison osan viime- ja tätä vuotta ne on olleet joko kokonaan kiinni tai ainakin vahvasti rajoitetusti auki. Suurempi ongelma opiskelussa on kuitenkin opiskelijoiden omien perinnejuhlien peruuntuminen tai siirtyminen etäjuhlintaan zoomissa tms. Lisäksi jos luennot on peruttu ja pahimmillaan koko koulu kiinni niin opiskelu soluasunnossa/opiskelijayksiössä yksinään ruutua tuijotellen ei ihan vastaa koululla käyntiä sosiaalisine tapaamisineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Kotona ei tarvitse istua kuin opiskelemassa. Vapaa-ajallaan ei ole tarvinnut istua kotona. Ei missään vaiheessa pandemiaa. 

Annas kun arvaan, olet sitä porukkaa joka istuu joka päivä lähiöräkälän suljetun oven vieressä kaljakasseineen ja kavereineen kun räkälä on koronarajoitusten vuoksi kiinni. Meidän ostarilla oli tuollainen porukka ja kuulemma muuallakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?

Et muista ettei nuori ole kuten sinä nyt tätinä.

Kannattaisi lukea enemmän ja ajatella vähän laajemmin.

Kyllä minäkin mietin tuota lamaantumista. Kävikö tässä niin, että osa korkeakouluopiskelijoista jäi neljän seinän sisälle odottamaan sitä päivää, kun kaikki palaisi sellaiseksi kuin oli ennen pandemiaakin? Eikä lainkaan mietitty, että okei, nyt on noi ja noi paikat kiinni, mutta mitkäs paikat olikaan auki? Korkeakouluopintonsa viime syksynä aloittaneet ovat kuitenkin somesukupolvea eikä heille olisi ollut mitenkään vaikeaa tutustua opiskelukavereihinsa ja järjestää pienimuotoisia tapaamisia. Vuosikurssista vaikka nimilista aakkosjärjestykseen ja sitten 6 hengen ryhmissä tavataan. Ja vaihdetaan joka tapaamiseen aina niin, että 2 ryhmästä siirtyy toiseen ryhmään. Vuoden aikana olisi ehtinyt moneen kertaan tavata kaikki kurssikaverinsa ja löytää ne kurssikaverit, joiden kanssa parhaiten viihtyy. 

Kevät 2020 oli erilainen, koska silloin ei suomalaiset liikkuneet juuri muualla kuin töissä ja ruokakaupassa. Mutta koko lukuvuoden 2020-2021 ihmiset ovat liikkuneet varsin normaalisti. Muista yliopistokaupungeista en tiedä, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla ei edes huomaisi koko pandemian olemassaoloa, jos ihmisillä ei olisi maskeja naamallaan. Eikä läheskään kaikilla ole enää maskejakaan. 

Joo. Miksei kaikki toimineet kuten sinä neuvot.

Ei olisi tullut mt ongelmia eikä pahaa yksinäisyyttä eikä irrallisuutta. Ihan turhaan valittavat, olisivat kysyneet sinulta neuvoa. Helppoa kun sen osaa!

Niin, miksi eivät toimineet? Jos aiemmin tutustuminen opiskelukavereihin tapahtui erilaisissa opiskelijatapahtumissa, miksei pandemian aikana tapahtumille keksitty mitään korvaavaa toimintaa? Tai järjestetty samoja tapahtumia, mutta vain pienemmissä ryhmissä?  Nämä korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin ihmisiä, joiden pitäisi aikanaan olla  innovoinnin etujoukkoa. Ja toivottavasti ovatkin. Sen vuoksi minäkin ajattelen, että jonkinlaista lamaantumista tapahtui, kun ei ongelmalle yritettykään keksiä ratkaisua vaan jäätiin odottamaan, että ongelma poistuisi itsestään. 

Hyvä muistaa sekin, ettei tuo yksinäisyys ole koskenut läheskään kaikkia korkeakouluopiskelijoita vaan lähinnä niitä, joilla ei ole entuudestaan ollut opiskelupaikkakunnalla ystäviä ja kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?

Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.

Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?

Vierailija kirjoitti:

Yäk teitä vadtenmielisiä aikuisia, jotka syyllistätte nuoria siitä, että epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat. Taitaa oma elämätön elämä kaihertaa kipeästi, kun sitä pitää muillekin toivoa?

Luopuisitteko itse kaikista nuoruuden muistoistanne vanhojen tansseista ylioppilasjuhliin, sukujuhliin, koulunaloitusjuhliin, interraileihin ja reissuihin, kotibileisiin, sitseihin, festareihin jne jne. Minä en, aivan sydäntä vihloo kun ajattelen että olisin missannut sen kaiken nuoruuden ja nuoren aikuisuuden kukoistuksessa. Ehkä teillä katkerilla narisijoilla ei ollut mitään näistä. Mutta toisin kuin nykynuorten kohdalla, jotka ovat olosuhteiden uhreja, teidän oman elämänne tyhjyys on ihan teidän oma vikanne.

En vain ikinä ymmärrä näissä valitusvirsissä, miksi muka nuoret ovat ainoita, joita epävarmuus ja eristäytyminen koettelevat?

Varsinkin, kun omien silmieni mukaan nuoret eivät ole Suomessa eristäytyneet juuri ollenkaan. Jossain vaiheessa ei päästy baariin, keikoille ja matkoille, mutta hengailtiin kyllä muuten porukoissa. Ei täällä ole edes kertaakaan ollut rankkoja lockdowneja kuin ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtää tuon kun nuorilta menossa jo toinen vuosi harakoille. Nuoria ollaan vain kerrat ja parhaat vuodet pitää kotona istua ja etänä opiskella.

Kotona ei tarvitse istua kuin opiskelemassa. Vapaa-ajallaan ei ole tarvinnut istua kotona. Ei missään vaiheessa pandemiaa. 

Annas kun arvaan, olet sitä porukkaa joka istuu joka päivä lähiöräkälän suljetun oven vieressä kaljakasseineen ja kavereineen kun räkälä on koronarajoitusten vuoksi kiinni. Meidän ostarilla oli tuollainen porukka ja kuulemma muuallakin. 

Arvasit väärin. Mutta olen seurannut omien nuorteni ja heidän kavereidensa elämää eikä kukaan heistä ole istunut 24/7 kotona. En minäkään, vaikka teenkin etätöitä. Ystäviä ja kavereita tavataan, mutta ei isoissa porukoissa vaan pienemmissä.