Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että oikein hymy kuolee, onpa siinä ongelma. Kertoo lähinnä sen, että nuorisolla ei ole todellisia ongelmia.

Sinä et voi tietää mitään muiden ihmisten ongelmista.

No sen tiedän, että jos ongelma on joku hymyn kuoleminen kun ei pääse kapakkaan aina kun haluaa, ei mitään ongelmaa olekaan. Tervettä ihmistä ei nämä rajoitukset, jotka oikeastaan on jo ohi, eivät saa sairastumaan. Jos se mieli on niin hauras että nyt jo tästäkin sairastuu, ei tule työelämää kestämään.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Oletko syntynyt -38 vai mistä kivikautiset mielipiteesi ja setämiestyylinen päteminen ovat peräisin?

Mitä kivikautista tuossa viestissä oli?

t: eri

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

Luitko edes juttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä nuorista vinkumista. Tuolla ne menee kavereiden kanssa bilettämässä välittättä ohjeista ja levittävät koronaa koko ajan. Sitten vinkuvat, että lähikouluun pitää päästä koulun henkilöstö tartuttamaan.

Tervetuloa aikuisuuteen. Vapauteen kuuluu myös vastuu. Omilla teoilla on seuraukset. Ei voi tuijottaa vain omaan napaansa, olla välittämättä muista ja vaatia vain oikeuksiaan.

Kaikki tässä kärsivät. Kaikilla on henkisesti rankkaa. Juuri oli tutkimus missä korkeastikoulutetut työelämässä olevat naiset voivat henkisesti pahoin. Ja myös vanhukset hakeutuvat yhä enemmän mielenterveyspalveluihin yksinäisyyden vuoksi.

Mitä olet omalta osaltasi valmis tekemään, että virus ei leviä? Se on tässä se jutun ydin.

Mihin vapauteen? Ongelmahan juuri on, että vapautta ei enää juuri ole, ja kaltaisesi katkerat hapannaamat olisitte valmiita viemään sen vähänkin mitä on jäljellä. Aikuisen elämässä pari vuotta on lyhyt aika, mutta nuoren elämässä valtavan pitkä. Eikä se, että kaikilla on rankkaa mitenkään vähennä nuorten yksinäisyyttä ja epätoivoa. Ja siihen päälle kaltaisesi pikkuruiset sielut vieläpä ylenkatsovat ja toivovat oman vastuunrunnoksi naamioidun pelkuruutensa vuoksi vieläpä lisärajoitteita. Hyi.

Multtä tuntuu elää kylmä rinki perseessä ettei laumasuojaa tule ja sairastat koronan? Ylimielinen uhmasi karisee samalla sekunnilla kun saat diagnoosin.

Voisit osoittaa vakaumuksesi voiman ja ihan tarkoituksella tartuttaa korona itseesi. Sitten saisimme palstalla seurata kun takki kääntyisi. Teepä se niin olisit edes viihdettä etkä pelkkä tylsä öyhöttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä nuorista vinkumista. Tuolla ne menee kavereiden kanssa bilettämässä välittättä ohjeista ja levittävät koronaa koko ajan. Sitten vinkuvat, että lähikouluun pitää päästä koulun henkilöstö tartuttamaan.

Tervetuloa aikuisuuteen. Vapauteen kuuluu myös vastuu. Omilla teoilla on seuraukset. Ei voi tuijottaa vain omaan napaansa, olla välittämättä muista ja vaatia vain oikeuksiaan.

Kaikki tässä kärsivät. Kaikilla on henkisesti rankkaa. Juuri oli tutkimus missä korkeastikoulutetut työelämässä olevat naiset voivat henkisesti pahoin. Ja myös vanhukset hakeutuvat yhä enemmän mielenterveyspalveluihin yksinäisyyden vuoksi.

Mitä olet omalta osaltasi valmis tekemään, että virus ei leviä? Se on tässä se jutun ydin.

Mihin vapauteen? Ongelmahan juuri on, että vapautta ei enää juuri ole, ja kaltaisesi katkerat hapannaamat olisitte valmiita viemään sen vähänkin mitä on jäljellä. Aikuisen elämässä pari vuotta on lyhyt aika, mutta nuoren elämässä valtavan pitkä. Eikä se, että kaikilla on rankkaa mitenkään vähennä nuorten yksinäisyyttä ja epätoivoa. Ja siihen päälle kaltaisesi pikkuruiset sielut vieläpä ylenkatsovat ja toivovat oman vastuunrunnoksi naamioidun pelkuruutensa vuoksi vieläpä lisärajoitteita. Hyi.

Mistä sinun vapaus on mennyt? Saat nähdä kavereita, harrastaa, käydä festareilla ja baareissa. Muilla mailla on rajoitteita matkustamisessa. Mitä rajoituksia sinulla on? Se, että joudut etänä opiskelemaan vähän enemmän kuin ennen pandemiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan olla kurkkua myöten täynnä tätä nuorista vinkumista. Tuolla ne menee kavereiden kanssa bilettämässä välittättä ohjeista ja levittävät koronaa koko ajan. Sitten vinkuvat, että lähikouluun pitää päästä koulun henkilöstö tartuttamaan.

Tervetuloa aikuisuuteen. Vapauteen kuuluu myös vastuu. Omilla teoilla on seuraukset. Ei voi tuijottaa vain omaan napaansa, olla välittämättä muista ja vaatia vain oikeuksiaan.

Kaikki tässä kärsivät. Kaikilla on henkisesti rankkaa. Juuri oli tutkimus missä korkeastikoulutetut työelämässä olevat naiset voivat henkisesti pahoin. Ja myös vanhukset hakeutuvat yhä enemmän mielenterveyspalveluihin yksinäisyyden vuoksi.

Mitä olet omalta osaltasi valmis tekemään, että virus ei leviä? Se on tässä se jutun ydin.

Mihin vapauteen? Ongelmahan juuri on, että vapautta ei enää juuri ole, ja kaltaisesi katkerat hapannaamat olisitte valmiita viemään sen vähänkin mitä on jäljellä. Aikuisen elämässä pari vuotta on lyhyt aika, mutta nuoren elämässä valtavan pitkä. Eikä se, että kaikilla on rankkaa mitenkään vähennä nuorten yksinäisyyttä ja epätoivoa. Ja siihen päälle kaltaisesi pikkuruiset sielut vieläpä ylenkatsovat ja toivovat oman vastuunrunnoksi naamioidun pelkuruutensa vuoksi vieläpä lisärajoitteita. Hyi.

Mikä sen vapauden vei? Sano ihan suoraan äläkä kiertele. Nuoren elämässä korona ei ole ”kurittanut” kahta vuotta. Voisiko olla, että lisärajoituksia ei toivota pelon vuoksi vaan siksi, että nuorten vapaus ja rajoitusten rikkominen aiheuttaa rajoituksia myös muille? Luuletko, että rajoituksia tarvittaisiin enää ilman nuoria? Ei tarvittaisi.

Jo pelkkä kesätöiden saaminen oli tajuttoman vaikeaa! Jokaikiseen paikkaan oli liki tuhat hakemusta. Mun esikoinen sai nyt heinäkuussa niitä vihdoin, tuleva lukiolainen ei vieläkään.

Mä luin jutun ja ymmärrän korkeakouluopiskelijoita. Mikään ei kuitenkaan olisi estänyt järjestämästä tapaamisia pienemmillä porukoilla. Isoja opiskelijatapahtumia ei voinut järjestää osallistujamääriä koskevien rajoitusten vuoksi, mutta pienempiä olisi voinut. Pienempien ryhmien kokoonpanoja olisi voinut vaihdella niin, että kaikki opiskelunsa aloittaneet olisivat päässeet tutustumaan toisiinsa. 

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Vierailija kirjoitti:

Mä luin jutun ja ymmärrän korkeakouluopiskelijoita. Mikään ei kuitenkaan olisi estänyt järjestämästä tapaamisia pienemmillä porukoilla. Isoja opiskelijatapahtumia ei voinut järjestää osallistujamääriä koskevien rajoitusten vuoksi, mutta pienempiä olisi voinut. Pienempien ryhmien kokoonpanoja olisi voinut vaihdella niin, että kaikki opiskelunsa aloittaneet olisivat päässeet tutustumaan toisiinsa. 

Ja näin tehtiin. Bileitä on kyllä turvavälein ollut ihan koko ajan. Jopa niitä kuuluisia penkkareita ja vanhojen tansseja tanssittiin, yliopistolla uusien opiskelijoiden perehdytykset pidettiin kyllä.

Luulisi, että opinnot vaan nopeutuu, kun voi rauhassa keskittyä opiskeluun ilman turhia houkutuksia. Korona on aika pikkujuttu verrattuna vaikka talvisotaan. Lueskelin äskettäin vanhoja sen ajan Hakkapeliitta lehtiä, ja joka numerossa oli aukeama täynnä kunnian kentillä kaatuneita. 

Kaikki aina olettavat ja syyllistävät opiskelijoiden haluavan vain päästä bilettämään, mutta oletteko tulleet ajatelleeksi meitä, jotka ovat opiskelujen perässä muuttaneet vieraalle paikkakunnalle tai kokonaan toiselle puolelle Suomea kaupunkiin, josta ei tunne ketään? Kun opinnot ovat netissä, ei pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ja muita keinoja löytää kavereita ei ole. Syksyllä ja talvella ainut lähikontaktini oli kaupan kassa kerran viikossa ja muut päivät olin yksin opiskelemassa - tätä jatkui monta kuukautta. Kaipaan siis lähiopetusta, jotta minulla olisi elämässäni edes jonkinlaisia sosiaalisia suhteita eikä pelkkää yksinäisyyttä.

Opiskelijat ovat vielä niin lapsia, että heitä pitää suojella heiltä itseltään. (Tämä nuoriso-osasto).

Lukemattomat ihmiset ovat joutuneet käymään töissä koronakriisin aikaan ilman mahdollisuutta etätöihin ja näinollen altistamaan itsensä ja perheensä potentiaalisesti tappavalle yleisvaaralliselle kulkutaudille. Ja nämä herrantertut vinkuvat, kuinka elämänhalu ja hymy pakenee, kun ei pääsekään ”yhteisöllisesti” riekkumaan ja harrastamaan.

Vähän niinkuin pedataan jo työkyvyttömyyseläkettä, kun se elämänilo on ryöstetty kuin tikkari lapsen käsistä. Ei ymmärretä, että näillä minimaalisilla rajoituksilla on pyritty suojelemaan heidänkin terveyttä ja tulevaisuutta. Kuten koko kansakunnan.

Mutta jos perspektiivi kantaa vain seuraavan viikonlopun bileisiin, niin pakkohan siinä on aikuisten tehdä rajaavia päätöksiä, ihan kuten pikkulasten kanssa.

Oma osastonsa on sitten nämä osapäiväalkoholistit, joiden maailma on opiskelijoiden tapaan ollut jyrkänteen reunalla, kun ei ole päässyt tissuttelemaan terasseille ja baareihin. Joiden mielestä Suomen kansantalous lepää viinanmyynnin harteilla.

Ihan yhtä typeriä selityksiä kuin nämä elämänilonsa menettettäneillä avohoitopotilailla jotka opiskelijoiksi itseään tituleeraavat.

Moskovan spämmiryhmä käyttää näköjään muiden tahojen avauksia keppihevosena levittääkseen omaa soopaansa. Ja vääristelee alkuperäisen viestin sanomaa tapansa mukaan. 

Missään tuon alkuperäisen avauksen opiskelijoiden koronaongelmista tehnyt ei ole vaatinut yhteiskunnan avaamista välittömästi seurauksista välittämättä tai odottamatta rokotuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Mikä ihmeen elämän tyhjyys? Sekö on elämän tyhjyyttä, että massaluentojen sijaan luennot ovat etänä?

Vai sekö, että pubi menee kiinni jo puoleltaöin? Kun lähes kaikkea voi tehdä ihan normaalisti, mistä se tyhjyys ja ahdistus tulee?

Vierailija kirjoitti:

Olisin enemmän huolissani perheistä, jotka jättävät nuoret yksin. Jotain vikaa yhteiskunnassa, jossa opiskelijoiden bileet ja luennot on ainoa tuki ja turva 2-kymppisen elämässä.

Nuoret on henkisesti todella heikkoja jos etäopetus ajaa itsarin partaalle. Suomessa ollut erittäin vähän rajoituksia ja koronasta ollaan selvitty erittäin helpolla kun vertaa joihinkin muihin maihin. Esimerkiksi Ranskassa on ueita kouluja joissa jopa 15 % oppilailta on kuollut jompikumpi vanhempi koronaan. Puhumattakaan Intiasta, Brasiliasta tai joistakin Jenkkien alueista. Muutama kymmene vuotta sitten parikymppiset olivat rintamalla. Lisäksi korkeakouluopiskelijat ovat suuremmalta osin akateemisista ja keksiluokkaisista perheistä. Onko geeneissä vai kasvatuksessa vikaa??

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Suomessa on ollut hyvin vähän rajoituksia. Edes täällä pääkaupunkiseudulla. Jotenkin en oikein usko, että korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys olisi johtunut siitä, että museot, uimahallit yms julkiset paikat olivat suljettuna. Ravintolat ja baarit olivat viime kesän jälkeen suljettuna täälläkin vain 6 viikkoa. Mielikuvituksen puutetta, jos ei ole koko lukuvuoden aikana keksinyt yhtään mitään paikkaa, missä voisi tavata opiskelukavereitaan. Mä ymmärrän, että jos on muuttanut uudelle paikkakunnalle, pitäisi päästä tutustumaan muihin. Mutta kun sitä tutustumista ei ole edes estetty. Hyvin olisi voinut sopia tapaamisia pienemmillä porukoilla. Opiskelijat, jotka ovat kotoisin opiskelupaikkakunnaltaan ja joiden ystävät ja kaverit ovat jo valmiiksi siellä, eivät ole joutuneet olemaan yksin. Paitsi jos on itse niin halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Muuta vaikka Meksikoon tai Brasiliaan favelakseen. Tai ihan vaikka Yhdysvaltoihin tekemään 2-3 duunia yhtä aikaa tienataksesi juuri ja juuri rahat leipään ja kattoon pään päällä. Ei olisi aikaa miettiä hiirenharmaata arkea, kun joka sekunti valveillaolosta kuluisi pohtimiseen, miten selviän seuraavaan päivään.

Tai Kiinaan, jossa kymmenet miljoonat asuvat keskitysleirejä muistuttavissa komplekseissa ja käyvät tehtaissa töissä, että sinulla olisi se iPad, millä suollat pahoinvointiasi maailmalle, kun et kestä normaalia arkea.

Ongelmasi on ihan puhdasta 1st world problems-kategoriaa. Luulet, että maailmankaikkeus on sinulle velkaa pelkkää juhlaa ja iloa, ilman tiskejä ja metsälenkkejä.

Vaikuttaa, että tuo nainen haluaa vain markkinoida kirjaansa. Toivottavasti siinä on jotain ratkaisuehdotuksiakin, eikä vain valitusta.  Onhan korkeakouluopiskelijoillla ihan hyvät terveyspalevelut. Sille nyt ei voi mitään, että korona jyllää, ja lähikontaktit levittävät sitä lisää. Vaikka nuoret eivät saisikaan vaikeaa muotoa, he tarjoavat sille alustan levitä ja mutatoitua. Siksi kaikkien on vaan kestettävä nyt vielä vähän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Kyllä se nyt on niin, että nuoret nimenomaan lamaantuu, kun yksi elämän osa-alue muuttuu. Keski-ikäiset ovat jatkaneet elämäänsä myös rajoitusten aikana eivätkä ole jääneet itkemään yksin sitä kuinka kaikki on viety. Kannattaisi ehkä kuulua siihen joukkoon, joka ei elä elämäänsä työn/koulun saati niiden baarien kautta?