Korkeakouluopiskelijat ovat jaksamisensa äärirajoilla: "Korona tappaa paljon enemmän kuin tiedämmekään – se tappaa naurun, se tappaa hymyn"

Vierailija kirjoitti:

Keskiarvo reilusti yli 4 yliopistossa. Tykkään etäkoulusta enkä edes halua lähiopetukseen. Mulle riittää yhteiset bileet.

Sama, ja aika iso osa meistä opiskelijoista ei mitenkään hirveästi bilettänyt. Ne jotka biletti, eivät järjestään olleet parhaita opiskelijoita.

Tuo kirjoitus käsitteli lähinnä ammattikorkean opiskelijoita. Yliopistollamme tehdyn tutkimuksen mukaan opiskelijat olivat osaltaan jopa tyytyväisiä korona-ajan opiskeluun. Jostain syystä taas haluttiin puhua mystisistä korkeakouluopiskelijoista, kun tarkoitettiin ammattikorkeakouluulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Ainakin Tampereen yliopistolla pienryhmäopetusta on kyllä ollut. Samoin tenttejä, ruokalat auki jne.

Vierailija kirjoitti:

Ukko38 kirjoitti:

On se nykynuorilla rankkaa.

Minä kävin hakemassa ammattikorkeasta insinöörin paperit alle 10v sitten.

Päivät töissä, illat koulussa, viikonloppuisin koulutehtävät.

kesät yms lomat töissä, ei lomia viiteen vuoteen.

Samaan aikaan tuli muutama lapsi ja rakennutin omakotitalon. Taloprojekti oli silleen helppo, kun ei tarvinnut itse rakentaa, riitti että olis projektipäällikkönä.

Okei, koronaa ei ollut, mutta ei silloinkaan olisi kerinnyt baarissa käymään tai haalarit päällä kontata puistossa.

No olipa elämää, sulla ei ole mitään, mitä kiikkustuolissa muistella.

T. Rankasti nuorena bilettänyt, ja kiikkuun olisin mennyt, jos silloin nuorena olisi ollut korona

N36

"Rankasti bilettänyt" = juonut ja nainut. Olen ihan mieluusti ilman moisia muistoja täällä kiikkustuolissani.

Eri

Vierailija kirjoitti:

"Pitäisi alkaa miettiä, onko tässä maassa kohta yhtäkään työkykyistä nuorta jäljellä, Rita sanoo huolestuneena."

Nuoret löytävät loputtomasti syitä jotta töihin ei tarvitsisi mennä. On ilmastoa, on koronaa, on reppureissaamista, on opintovapaata jne

Nyt on tehtävä jotain että tämä maailman laiskin ikäryhmä saadaan töihin.

Itse olen korkeakouluopiskelija ja ei pienintäkään haittaa ole koronasta. Paljon kivempaa tehdä etäkoulua. Jos joku väittää muuta se puhuu paskaa. Nyt tehdään jostain asiaa, mistä ei ole asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Tämä.

Olen jo vanha, iältäni mutten sielultani. Lähes 1,5 vuotta olen kuunnellut kuinka olen vain heikko ihminen ja nyt pitää nauttia elämän pienistä hetkistä, kuten metsäretkistä ja voi vaikka aloittaa kutomisharrastuksen. Suurimpia rajoitusten tuomia ahdistuksia ei ole se etten pääse baariin/keikoille/matkustamaan/harrastuksiin vaan se että on viety se vapaus tehdä näitä asioita. Elämä on harmaata. Se on sitä että herätään viideltä, mennään töihin (jossa on maskipakko, ei enää yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa, yksin syöt missä syöt), sitten kotiin, haet lapset, teet ruokaa, lohdutat lasta kun ei saa mennä harrastuksiin. Vapaapäivät ja lomat ei eroa arjesta, samaa ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä ja siivousta kuten aina. Ei ole suunnitelmia elämälle, ei tavoitteita, vain harmaata. En ala pakotettuna elämään kotihiiren elämää vaikka rajoituksista nauttijat niin elävätkin. Minä vihaan metsäretkiä. Eikä siinä mitään jos tämä olisi ollut ainoa vuosi etten saa tehdä asioita joista nautin, mutta kun tässä on takana edelliset neljä vuotta lasten ja lähipiirin terveyden takia sitä harmaata kotielämää, piti viimeinkin olla aika jolloin minäkin saan taas elää ja harrastaa. Tuli universumi vastaan.

Saan suunnattomasti voimaa siitä kun olen ihmisten parissa, missä vaan - matkoilla, ravintolassa, ihmismassassa keikalla. Tapaan ehkä uuden ihmisen, juttelen, nauran, iloitsen. Kyllä, voi sanoa että olen masentunut ja ahdistunut siitä että ne asiat jotka tekee ihmiseksi, vietiin. Samaan aikaanhan ikäihmisiltä ei viety mitään, meidän kaupungissa vain ikäihmisten harrastukset pidettiin käynnissä uimahalleja myöten.

Ja mistään negatiivisista tuntemuksistahan ei ole sallittua puhua, ei tule sympatiaa. ”Kyllä aikuisen pitää ymmärtää”. Joo pitää ymmärtää mutta miten olisi edes hitunen ymmärrystä minulle päin?

En sympatisoi minäkään riskiryhmiä, en ikäihmisiä, en enää ketään. Enkä todellakaan ota itselleni tarpeetonta piikkiä siksi että nämä itsekkäät oman edun tavottelijat saavat elää, eihän minunkaan tunteeni merkanneet teille mitään.

Mutta hei, tänä vuonna päästiin festareille, vielä olisi parit edessä.

Kuole pois.

Todistit kaikki mitä kerroin todeksi. Kuolen kyllä, toivottavasti vedän sinut mukaani.

Mainitsinko muuten millä alalla olen? Ai niin, näitä arvon riskiryhmiä tässä hyysäilen. Mitään eivät ole tehneet pandemialta suojautuakseen. ”Minähän en kauppaan mene aamulla”. ”Kyllä minä saan tavata sukulaisiani ja ystäviäni, miksei ne nuoret nyt pysy kotona”. ”Maskia en taatusti käytä”.

Yksikään tuhansista asiakaskontakteistani ei ole suostunut maskin käyttöön koko aikana. Kyllä minun suojelutalkooni on ohi. Eipä tullut koronalisiä, ne meni toimeentulotukiasiakkaille ja etätöissä oleville verovähennyksinä. Minulta peruttiin viime vuonna laittomasti yksi loma, vähän tapellaan siitä vielä.

Jätkäshenkilö 49 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä maailma nyt ei vaan voi pyöriä bileisiin halajavien parikymppisten ehdoilla.

Mutta kaikenmaailman monisairaitten ja jo terminaalivaiheessa taju kankaalla huulet suuhun sisäänpäin kääntyneinä, hengityskoneen varassa vielä vaivoin elossa olevien, saattohoitolaitoksen sängyn pohjalla makaavien 90-vuotiaitten, sekä toisaalta yli 150-kiloisiksi itsensä paisuttaneiden diabeettisten ylensyömäreitten ja maksa- sekä haimarikkoisten alkkisten ja astmaatikkojen ja kymmenallergikkojen ehdoilla voi?

Näitä riskiryhmäläisiä on tässä nyt pian kaksi vuotta hyysätty ja niiden pillin mukaan tässä on tanssittu. Milloin sitten mielestäsi on meidän kaikkien muiden vuoro? Enkä nyt puhu yksinomaan parikymppisistä, vaan meitä on muitakin, kuten ehkä nimimerkistäkin voi päätellä.

Nämä ns. "riskiryhmät" pilaavat kaikkien elämän. Kuulutko itse johonkin sellaiseen, vai mikä on motiivisi tuollaiseen muita sorsivaan ja itseriittoiseen asenteeseesi?

Voi pikku idioottia. Luuletko olevasi kovinkin fiksu? Suomessa ei edes ollut mitään lockdownia kuten muualla maailmassa. Muutamia vähäisiä rajoituksia, jotka eivät vaikuttaneet täysipäisten ihmisten elämään mitenkään. Toki asia teille mt-ongelmaisille näyttäytyy eri valossa. Toivottavasti sinäkin saat lääkityksen pian kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Minustakin tuntuu, että baarien ja ravintoloiden rajoitukset eivät ole olleet ne, mitkä ovat estäneet yhteisöllisyyden. Mutta oikeastiko opiskelija voi kokea yhteisöllisyyttä vain yli 10 hengen porukassa?  Eikö pienemmissä ryhmissä kokoontuminen olisi ajanut saman asian? Tai ainakin vähentänyt yksinäisyyden tunnetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suomalaiset ole koskaan osanneet asettua kenenkään muun kuin itsensä asemaan.

Minä todella säälin opiskelijoita, sukupolvi kokemus jää kokematta, ei todellakaan käy kateeksi! Jos joku hullu tämän takia toivoo sotaa, kun ei ole ollut aitoa ja oikeaa kärsimystä niin... onnea vaan hänelle, äiti ei tainnut rakastaa tarpeeksi kun empatiaa ei ole opittu..

Näitten sukupolvikokemus on korona ja kerrankin on jotain oikeasti erilaista.

Ihmettelen vaan kuinka yhtäkkiä digisukupilvella on näin mahdottoman vaikeaa opiskella, kommunikoida ja ryhmäytyä somen ja zoomin yms kautta. Tätähän ne on harjoitelleet koko ikänsä.

Tämä diginatiivius oli ja meni 2000-luvun vaihteeseen. Silloin oli viimeiset vuodet, jolloin joku vielä osasi käyttää ”aateekoota”.

Nämä nykyiset ”diginatiivit” eivät osaa käyttää muita appeja kuin tictockia ja youtubea. Turha kuvitella, että office-ohjelmat tai kuvankäsittely sujuisi, jos pitää tietää ja tuntea useampi nappi softan käyttöliittymässä. Sähköpostin käyttökin saa huulet mutrulle, jos pitää joku dokumentti liittää mukaan.

Printterit jää asentamatta, jos plug&play kyykkää, vaikka eihän sitä nyt toisaalta saa vaatteenvaihtovideota paperille tulostettuakaan.

Maailmassa ei ole koskaan ollut moisia mahdollisuuksia pitää livevideon avulla yhteyttä ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin, mutta koskapa tämä ”sosiaalinen” sukukupolvi, joka ei vastaa tuntemattomiin numeroihin tai avaa ovea ovikellon soidessa jos ei tiedä kuka ottaa yhteyttä, ei osaa niin voi voi.

Meillä on kuulemmat fiksuimmat ja koulutetuimmat nuoret, mutta ihan potaskaahan sellainen juttu on. Meillä on uusavuttomimmat, neuroottisimmat ja valittavimmat sukupolvet ikinä, mitkä nyt eivät osaa ottaa itse vastuuta elämästään. Hieman on poikkeuksellista aikaa takana, niin lamaannutaan ja ”hymy jää kasvoilta”

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.

Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.

Kyllä on vaikeaa joillakin (hyvin usealla tällä palstalla) asettua toisten asemaan.

Millä linjalla suurin osa opiskeluista tapahtui etänä ennen koronaa? Kenties jokin "opiskele verkossa ammatti" linja? Tai jokin monimuoto? Tai etälukio?

Pikkasen eri kokemus jos on asia ollut jo tiedossa tai kun käy töissä tai nimenomaan vain haluaa tehä kaiken etänä. Kaikki ei ole erakkoluonteisia. Ja joillakin ei tosiaan ole edes perhettä, saatika ystäviä! Ja ainoat ihmiskontaktit tulee koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Toisaalta monissa yliopistoissa mentiin hybridi mallilla eli harjoitustyöt oli pienryhmissä ja luennot etänä. Samoin kaikkia perinteisiä lukuvuoden tapahtumia vietettiin fyysisesti pienryhmissä etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä jokin suomalainen erityispiirre, että ylpeinä elvistellään kuinka elämän tyhjyys ei tunnu missään ja niistä omankin elämän pikku valopilkuista voisi luopua koska vain, koska tylsiähän ne olivat. Käytte töissä, tiskaatte ja kävelette kierroksen metsässä ja se riittää elämänsisällöksi kymmeniksi vuosiksi? Ja olette tästä vielä ylpeitä?

Voin pahoin. En todellakaan kuulu ankeaan hiirenharmaaseen joukkoonne.

Tämä.

Olen jo vanha, iältäni mutten sielultani. Lähes 1,5 vuotta olen kuunnellut kuinka olen vain heikko ihminen ja nyt pitää nauttia elämän pienistä hetkistä, kuten metsäretkistä ja voi vaikka aloittaa kutomisharrastuksen. Suurimpia rajoitusten tuomia ahdistuksia ei ole se etten pääse baariin/keikoille/matkustamaan/harrastuksiin vaan se että on viety se vapaus tehdä näitä asioita. Elämä on harmaata. Se on sitä että herätään viideltä, mennään töihin (jossa on maskipakko, ei enää yhteisiä lounaita työkavereiden kanssa, yksin syöt missä syöt), sitten kotiin, haet lapset, teet ruokaa, lohdutat lasta kun ei saa mennä harrastuksiin. Vapaapäivät ja lomat ei eroa arjesta, samaa ruoanlaittoa, kaupassa käyntiä ja siivousta kuten aina. Ei ole suunnitelmia elämälle, ei tavoitteita, vain harmaata. En ala pakotettuna elämään kotihiiren elämää vaikka rajoituksista nauttijat niin elävätkin. Minä vihaan metsäretkiä. Eikä siinä mitään jos tämä olisi ollut ainoa vuosi etten saa tehdä asioita joista nautin, mutta kun tässä on takana edelliset neljä vuotta lasten ja lähipiirin terveyden takia sitä harmaata kotielämää, piti viimeinkin olla aika jolloin minäkin saan taas elää ja harrastaa. Tuli universumi vastaan.

Saan suunnattomasti voimaa siitä kun olen ihmisten parissa, missä vaan - matkoilla, ravintolassa, ihmismassassa keikalla. Tapaan ehkä uuden ihmisen, juttelen, nauran, iloitsen. Kyllä, voi sanoa että olen masentunut ja ahdistunut siitä että ne asiat jotka tekee ihmiseksi, vietiin. Samaan aikaanhan ikäihmisiltä ei viety mitään, meidän kaupungissa vain ikäihmisten harrastukset pidettiin käynnissä uimahalleja myöten.

Ja mistään negatiivisista tuntemuksistahan ei ole sallittua puhua, ei tule sympatiaa. ”Kyllä aikuisen pitää ymmärtää”. Joo pitää ymmärtää mutta miten olisi edes hitunen ymmärrystä minulle päin?

En sympatisoi minäkään riskiryhmiä, en ikäihmisiä, en enää ketään. Enkä todellakaan ota itselleni tarpeetonta piikkiä siksi että nämä itsekkäät oman edun tavottelijat saavat elää, eihän minunkaan tunteeni merkanneet teille mitään.

Mutta hei, tänä vuonna päästiin festareille, vielä olisi parit edessä.

Kuole pois.

Todistit kaikki mitä kerroin todeksi. Kuolen kyllä, toivottavasti vedän sinut mukaani.

Mainitsinko muuten millä alalla olen? Ai niin, näitä arvon riskiryhmiä tässä hyysäilen. Mitään eivät ole tehneet pandemialta suojautuakseen. ”Minähän en kauppaan mene aamulla”. ”Kyllä minä saan tavata sukulaisiani ja ystäviäni, miksei ne nuoret nyt pysy kotona”. ”Maskia en taatusti käytä”.

Yksikään tuhansista asiakaskontakteistani ei ole suostunut maskin käyttöön koko aikana. Kyllä minun suojelutalkooni on ohi. Eipä tullut koronalisiä, ne meni toimeentulotukiasiakkaille ja etätöissä oleville verovähennyksinä. Minulta peruttiin viime vuonna laittomasti yksi loma, vähän tapellaan siitä vielä.

Niinkuin MITÄ sitten varsinaisesti teet? Jos olet terveydenhuoltoalalla niin äkkiä pois sieltä kun et sosiopatiasta vihjaavine luonteinesi sinne hiukkaakaan sovi.

Kun korona alkoi, olin rajoitusten puolella. Nyt kun tilanne vaan jatkuu ja taudista tiedetään enemmän, mielestäni rajoitukset tulisi purkaa nyt.

Itse olemme mieheni kanssa ottaneet rokotteet ja nykytiedolla vaikka rokote ei estä tartuntoja, se estää hyvin tehokkaasti vakavan taudinkuvan. Siihen meidän on mielestäni nyt oltava tyytyväisiä. Harvat koronakuolemat kestän, mutta lähipiiriissä ilmestyviä nuorten mielenterveysongelmia, ahdistuksia ja oman käden kautta lähteviä työikäisiä yrittäjiä, niitä tapauksia en kestä enää yhtäkään. Ne pysyköön kellareissaan loppuelämänsä, jotka haluavat, muille yhteiskunta on avattava välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.

Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.

Kyllä on vaikeaa joillakin (hyvin usealla tällä palstalla) asettua toisten asemaan.

Millä linjalla suurin osa opiskeluista tapahtui etänä ennen koronaa? Kenties jokin "opiskele verkossa ammatti" linja? Tai jokin monimuoto? Tai etälukio?

Pikkasen eri kokemus jos on asia ollut jo tiedossa tai kun käy töissä tai nimenomaan vain haluaa tehä kaiken etänä. Kaikki ei ole erakkoluonteisia. Ja joillakin ei tosiaan ole edes perhettä, saatika ystäviä! Ja ainoat ihmiskontaktit tulee koulusta.

No aika harvat opiskelijat ovat vielä sen ikäisiä ,että ovat täysorpoja ja ystävien puute on ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on nyt pari juttua monilta ymmärtämättä.

Ensinnäkin, yliopistot on olleet paljon enemmän kiinni kuin muu yhteiskunta. Siellä on ihan oikeasti ollut rakennuksia sillä tavalla suljettuna, että kukaan millään syyllä ei voi siellä käydä, ja ihan kaikki on etänä. Pienryhmämeininkejäkään ei ole välttämättä koettu voitavan järjestää. Jossain vaiheessa oli muistaakseni jopa sellaista uutisointia, että vain lääkisläisille järjestettiin käytännön kursseja lähiopetuksena - muiden alojen labrat sun muut käytännön kurssit jäivät ilmeisesti pitämättä. Tosi harvan ihmisen työpaikka on ollut näin massiivisten rajoitusten alla.

Toisekseen, opiskelijoiden kaipuu yhteisöllisyyteen ja hauskoihin kaveritapaamisiin ei aina tarkoita kännäämistä. Alkoholin käyttöhän on nyt nuorilla ikäluokilla vähäisempää kuin se on monilla aiemmilla yliopistosukupolvilla ollut. Alkoholitonta toimintaa järjestetään, silloin kun ei ole koronaa, nykyään aika paljon. Eikä ainejärjestöbileissä ördääminen ole koskaan ollut ainoa opiskelijoiden sosiaalisuuden muoto - itse vietin opiskelijarientoni pitkälti kristillisessä toiminnassa, ja se oli erittäin sosiaalista, spontaania ja hauskaa, vaikka alkoholia ei käytettykään. Ja nämä jutut ovat nyt ihan yhtä lailla olleet koronatauolla, etänä ja pienryhmissä kuin muutkin.

Olen maisterivaiheen opiskelija. Suurin osa opinnoista oli etänä jo ennen koronaa!

Enpä ole huomannut opiskeluissani muutosta nyt koronan jälkeenkään. Työelämässäkin on jouduttu opettelemaan täysin uusia tapoja tehdä töitä ja palaverit ja asiakastapaamiset ovat jonkin sovelluksen kautta videoyhteydellä. Itse olen kokenut myös opiskelun videoyhteydellä ihan yhtä hyväksi kuin lähiopetuksen. Etuna on se, että aikaa ei kulu koululle kulkemiseen ja takaisin.

Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Etänä oleminen tulee olemaan normi työelämässäkin koronan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just joo. Johan on taas juttu revitty. Opiskelut tehtiin hyvin paljon Moodlen kautta etänä jo ennen koronaa.

Minulle etäopiskelu on ollut helpotus nyt maisterivaiheessa, kun samalla käyn töissä. Pystyy paljon paremmin opiskelemaan itselleen sopivalla aikataululla ja se, jos mikä vähentää stressin määrää. Toivon, että etäopiskelumahdollisuus säilyy jatkossakin. Enkä todellakaan ole ainoa tätä toivova.

Kyllä on vaikeaa joillakin (hyvin usealla tällä palstalla) asettua toisten asemaan.

Millä linjalla suurin osa opiskeluista tapahtui etänä ennen koronaa? Kenties jokin "opiskele verkossa ammatti" linja? Tai jokin monimuoto? Tai etälukio?

Pikkasen eri kokemus jos on asia ollut jo tiedossa tai kun käy töissä tai nimenomaan vain haluaa tehä kaiken etänä. Kaikki ei ole erakkoluonteisia. Ja joillakin ei tosiaan ole edes perhettä, saatika ystäviä! Ja ainoat ihmiskontaktit tulee koulusta.

Suurimmalla osasta yliopistolla opetettavista aineista opiskelu tapahtuu itsenäisesti, koronaa tai ei. Ja en vähättele noita kokemuksia. Mutta jos puhutaan korkeakouluopiskelijoista ikään kuin homogeenisena ryhmänä, niin tuo Ylen juttu kyllä särähtää korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on niin vaikea ymmärtää erilaisessa tilanteessa olevia. Onko se itseltä pois todeta selkeä fakta, että nuorilla on nyt vaikeaa?

Mikä tämä motiivi on haukkua ja vähätellä. Miksi näin teette?

Ettekö muista omaa nuoruutta?

Liittyykö se koronarajoitusten jatkumiseen? Vai onko vaan yleinen nuoret on huonoja ajattelu?

En ole aiemmin kirjoittanut tähän ketjuun, mutta itse olisin todella kiitollinen, jos oman elämän vaikeudet olisivat sitä luokkaa, että käy koulua etäopetuksessa ja isot joukkokokoontumiset ovat kielletty.

En hirveästi jaksa empatisoida tätä kyseisenlaista tilannetta, kun ongelman luokka on n. promille omista ja monien muiden ihmisten aktiivisista ongelmista.

Epäilen myös sitä, kuinka moni tässä ketjussa nuorille empatiaa vaatinut itse empatisoi itseään rankempia kokeneita ja kiinnittää heihin ylipäänsä mitään huomiota. Aika moni ei sitä juuri tee, ja sen jälkeen huomion äänekäs vaatiminen tämän tason asioille tuntuu varsin falskilta.

Minulla on kyllä empatiaa jokaista sellaista kohtaan, jolla on henkisesti rankkaa - ihmisillä on hyvin erilaiset sietokyvyt, ja tiedän itsekin miten voi ihan normiarki olla vaikeaa kun menee henkisesti huonosti. Mutta on tosiaan outoa, että nämä nuorten elämän hankaluudet etäopetuksen ja joukkokokoontumiskiellon suhteen on nostettu kaikkien muiden yläpuolelle. Olet oikeassa että samoilla ihmisillä ei näytä kuitenkaan riittävän empatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joilla menee oikeasti huonosti. Yleensä pystyy keksimään sata tekosyytä, miksi jonkun muun kärsimykset ja epäonni eivät kiinnosta. Eikä siinä mitään, ei kenenkään ole mitään velvollisuutta rokottaa omaa jaksamistaan murehtimalla jatkuvasti muiden ihmisten asioita.

Mutta se nuorten biletyspuutostila, sitä ON surkuteltava, tai muuten olet paha ja itsekäs ihminen, ja luultavasti vielä ruma ja kateellinen kääkkäkin vielä!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen korkeakouluopiskelija ja ei pienintäkään haittaa ole koronasta. Paljon kivempaa tehdä etäkoulua. Jos joku väittää muuta se puhuu paskaa. Nyt tehdään jostain asiaa, mistä ei ole asiaa.

Vai puhuu paskaa jo ei ole sun kanssa samaa mieltä 😂

Vierailija kirjoitti:

Kun korona alkoi, olin rajoitusten puolella. Nyt kun tilanne vaan jatkuu ja taudista tiedetään enemmän, mielestäni rajoitukset tulisi purkaa nyt.

Itse olemme mieheni kanssa ottaneet rokotteet ja nykytiedolla vaikka rokote ei estä tartuntoja, se estää hyvin tehokkaasti vakavan taudinkuvan. Siihen meidän on mielestäni nyt oltava tyytyväisiä. Harvat koronakuolemat kestän, mutta lähipiiriissä ilmestyviä nuorten mielenterveysongelmia, ahdistuksia ja oman käden kautta lähteviä työikäisiä yrittäjiä, niitä tapauksia en kestä enää yhtäkään. Ne pysyköön kellareissaan loppuelämänsä, jotka haluavat, muille yhteiskunta on avattava välittömästi.

Hohhoijaa. Suomessa ei yhteiskunta ole vielä edes ollut suljettuna, joten hankala ymmärtää tätä ulinaa. Ihan vapaasti olette saaneet hakea deltavarianttia ulkomailta ja hävittää siitä festareilla ja ravintoloissa. Mitä muuta vielä pitäisi saada tehdä.