Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa sinun muuttavan asuntoosi muttei halua myydä osaa asunnostaan sinulle?
25.07.2021 |
Mitä teet? Miksi veikkaat, ettei mies halua myydä osaa asunostaan? Olen luvannut voivani mennä kihloihin mutta tämä seikka mietityttää. Olenko tyhmä niuho vai ainoastaan järkevä aikuinen (omasta mielestäni tietysti jälkimmäinen).
Kommentit (596)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.
Esimerkkitapaus:
Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200.
Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa.
Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.
Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa.
Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.
Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa.
Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.
Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.
Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.
Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.
Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".
Ei avokkia voi tuosta noin vaan potkia pihalle omistamastaan asunnosta ilman varotusaikaa, kyllä ap:lle kuuluu ihan lain mukaan antaa kohtuullinen aika muuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaatte taloustilin, ja sieltä maksetaan yhteiset ruoat, molempien kämppien vastikkeet, kaikki yhteiset menot. Ei kummankaan lainanlyhennystä, mutta molempien asuntolainan korkomenot ja sun kämppäsi vuokratuotosta menevät verot. Tilille laitetaan sun vuokratulosi, ja sen lisäksi laitatte tarvittavan summan kuukausittain, osuudet suhteessa nettotuloihin. Simppeliä ja reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä maksa miehen remontista johtuvaa rahoitusvastiketta ainakaan.
Ei ole välttämättä remontista jouhtuvaa rahoitusvastiketta. Jos on uusi taloyhtiö, siinä voi olla ihan yhtiölainaa niin paljon, että hoitovastike + rahoitusvastike on yhteensä 900. Itse katselin vasta asuntoja, ja yhdenkin uuden rivarikolmion vastikkeeksi olisi tullut yli tonnin siinä vaiheessa, kun rahoitusvastikkeesta aletaan maksaa myös lyhennyksiä (eli hoitovastike + rahoitusvastike sis. korot ja lyhennyksen).
Lainan maksua se rahoitusvastike silti on, ja sitä ei ap:n kuulu joutua maksamaan. Vaan nimenomaan vain hoitovastike tai osa siitä, mutta lähes 900e/kk on ihan järkyttävän suuri hoitovastike.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä maksa miehen remontista johtuvaa rahoitusvastiketta ainakaan.
Ei ole välttämättä remontista jouhtuvaa rahoitusvastiketta. Jos on uusi taloyhtiö, siinä voi olla ihan yhtiölainaa niin paljon, että hoitovastike + rahoitusvastike on yhteensä 900. Itse katselin vasta asuntoja, ja yhdenkin uuden rivarikolmion vastikkeeksi olisi tullut yli tonnin siinä vaiheessa, kun rahoitusvastikkeesta aletaan maksaa myös lyhennyksiä (eli hoitovastike + rahoitusvastike sis. korot ja lyhennyksen).
Lainan maksua se rahoitusvastike silti on, ja sitä ei ap:n kuulu joutua maksamaan. Vaan nimenomaan vain hoitovastike tai osa siitä, mutta lähes 900e/kk on ihan järkyttävän suuri hoitovastike.
Joo se on kyllä totta. Minä olen useammassa viestissä kannattanut koko vastikkeen maksamista useimmissa tapauksissa reiluna ratkaisuna, mutta 900 on kyllä jo todella iso. Meidän 120 neliön erillistalossakaan ei ole kuin murto-osa tuosta. Pitäisi tietää mihin noin massiivinen summa perustuu. Luultavasti juuri noin, että iso osa siitä on rahoitusvastiketta eli lainanlyhennystä.
Oma puolisoni maksoi kyllä aikanaan rahoitusvastikkeenkin, mutta kokonaissumma oli vain noin 300 euroa joka oli silti halpa.
Ei kannata muuttaa miehen asuntoon. Jos asia aiheuttaa jo nyt vääntöä, mieti mitä se on muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallakin on siis oma asunto.
Tämän on kumpikin hankkinut ihan omin neuvoin ja suunnitelmin tulevaisuudesta, toisistaan tietämättä.
Jatkakaa samalla tavalla eteenpäin, kumpikin tahoillaan, ihan kuin ette olisi koskaan tavanneetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä maksa miehen remontista johtuvaa rahoitusvastiketta ainakaan.
Ei ole välttämättä remontista jouhtuvaa rahoitusvastiketta. Jos on uusi taloyhtiö, siinä voi olla ihan yhtiölainaa niin paljon, että hoitovastike + rahoitusvastike on yhteensä 900. Itse katselin vasta asuntoja, ja yhdenkin uuden rivarikolmion vastikkeeksi olisi tullut yli tonnin siinä vaiheessa, kun rahoitusvastikkeesta aletaan maksaa myös lyhennyksiä (eli hoitovastike + rahoitusvastike sis. korot ja lyhennyksen).
Lainan maksua se rahoitusvastike silti on, ja sitä ei ap:n kuulu joutua maksamaan. Vaan nimenomaan vain hoitovastike tai osa siitä, mutta lähes 900e/kk on ihan järkyttävän suuri hoitovastike.
Joo se on kyllä totta. Minä olen useammassa viestissä kannattanut koko vastikkeen maksamista useimmissa tapauksissa reiluna ratkaisuna, mutta 900 on kyllä jo todella iso. Meidän 120 neliön erillistalossakaan ei ole kuin murto-osa tuosta. Pitäisi tietää mihin noin massiivinen summa perustuu. Luultavasti juuri noin, että iso osa siitä on rahoitusvastiketta eli lainanlyhennystä.
Oma puolisoni maksoi kyllä aikanaan rahoitusvastikkeenkin, mutta kokonaissumma oli vain noin 300 euroa joka oli silti halpa.
noin 500euroa hoitovastike 100 neliöisessä asunossa Helsingissä, ap maksaisi sen päälle veden n.20 euroax2, kaksi autopaikkaa n.200euroa vähintään, plus sähkö n.100euroa. Oli aikaisemmin ketjussa eritellyt nämä. Näiden lisäksi osallistuu puoliksi miehen ison lemmikin ruokkimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varovainen mies on hyvä valinta, ei elä impulssien mukaan. Hän haluaa mahdollisen eron sattuessa, että hänellä on asunto. Voi olla, että on saanut vanhemmiltaan säästämisen aikana avustuksia.
Sinun on sijoitettava vapaaehtoiseen eläkkeeseen ja sijoitus asuntoon, omaksi turvaksesi.
Ajan kanssa voit ehdottaa, että ostat sen suuruisen osan asunnosta kuin rahasi riittävät, mutta enintään 49%. Niin sinulle jää ASP-lainan mahdollisuus.
Hyvä on myös keskustella rakentavasti tilanteesta, kummankin kannalta. Älä pelkää keskustelua. Jos hän sanoo jotain provosoivaa, niin kysele vaan lisää, niin että hän tulee kuulluksi. Sen jälkeen voi tulla mahdollisuus hyvään keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä maksa miehen remontista johtuvaa rahoitusvastiketta ainakaan.
Ei ole välttämättä remontista jouhtuvaa rahoitusvastiketta. Jos on uusi taloyhtiö, siinä voi olla ihan yhtiölainaa niin paljon, että hoitovastike + rahoitusvastike on yhteensä 900. Itse katselin vasta asuntoja, ja yhdenkin uuden rivarikolmion vastikkeeksi olisi tullut yli tonnin siinä vaiheessa, kun rahoitusvastikkeesta aletaan maksaa myös lyhennyksiä (eli hoitovastike + rahoitusvastike sis. korot ja lyhennyksen).
Lainan maksua se rahoitusvastike silti on, ja sitä ei ap:n kuulu joutua maksamaan. Vaan nimenomaan vain hoitovastike tai osa siitä, mutta lähes 900e/kk on ihan järkyttävän suuri hoitovastike.
Joo se on kyllä totta. Minä olen useammassa viestissä kannattanut koko vastikkeen maksamista useimmissa tapauksissa reiluna ratkaisuna, mutta 900 on kyllä jo todella iso. Meidän 120 neliön erillistalossakaan ei ole kuin murto-osa tuosta. Pitäisi tietää mihin noin massiivinen summa perustuu. Luultavasti juuri noin, että iso osa siitä on rahoitusvastiketta eli lainanlyhennystä.
Oma puolisoni maksoi kyllä aikanaan rahoitusvastikkeenkin, mutta kokonaissumma oli vain noin 300 euroa joka oli silti halpa.
noin 500euroa hoitovastike 100 neliöisessä asunossa Helsingissä, ap maksaisi sen päälle veden n.20 euroax2, kaksi autopaikkaa n.200euroa vähintään, plus sähkö n.100euroa. Oli aikaisemmin ketjussa eritellyt nämä. Näiden lisäksi osallistuu puoliksi miehen ison lemmikin ruokkimiseen.
Oi anteeksi, en ollut lukenut koko ketjua, vain viimeisimmät sivut. Koko vastike olisi minusta tuossakin ihan ok summa. Sen sijaan sähkö ja vesi kuuluisi minusta puolittaa ja miehen autopaikan makselu tai lemmikin ruokkiminen nyt ei ainakaan ap:lle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä maksa miehen remontista johtuvaa rahoitusvastiketta ainakaan.
Ei ole välttämättä remontista jouhtuvaa rahoitusvastiketta. Jos on uusi taloyhtiö, siinä voi olla ihan yhtiölainaa niin paljon, että hoitovastike + rahoitusvastike on yhteensä 900. Itse katselin vasta asuntoja, ja yhdenkin uuden rivarikolmion vastikkeeksi olisi tullut yli tonnin siinä vaiheessa, kun rahoitusvastikkeesta aletaan maksaa myös lyhennyksiä (eli hoitovastike + rahoitusvastike sis. korot ja lyhennyksen).
Lainan maksua se rahoitusvastike silti on, ja sitä ei ap:n kuulu joutua maksamaan. Vaan nimenomaan vain hoitovastike tai osa siitä, mutta lähes 900e/kk on ihan järkyttävän suuri hoitovastike.
Joo se on kyllä totta. Minä olen useammassa viestissä kannattanut koko vastikkeen maksamista useimmissa tapauksissa reiluna ratkaisuna, mutta 900 on kyllä jo todella iso. Meidän 120 neliön erillistalossakaan ei ole kuin murto-osa tuosta. Pitäisi tietää mihin noin massiivinen summa perustuu. Luultavasti juuri noin, että iso osa siitä on rahoitusvastiketta eli lainanlyhennystä.
Oma puolisoni maksoi kyllä aikanaan rahoitusvastikkeenkin, mutta kokonaissumma oli vain noin 300 euroa joka oli silti halpa.
noin 500euroa hoitovastike 100 neliöisessä asunossa Helsingissä, ap maksaisi sen päälle veden n.20 euroax2, kaksi autopaikkaa n.200euroa vähintään, plus sähkö n.100euroa. Oli aikaisemmin ketjussa eritellyt nämä. Näiden lisäksi osallistuu puoliksi miehen ison lemmikin ruokkimiseen.
Oi anteeksi, en ollut lukenut koko ketjua, vain viimeisimmät sivut. Koko vastike olisi minusta tuossakin ihan ok summa. Sen sijaan sähkö ja vesi kuuluisi minusta puolittaa ja miehen autopaikan makselu tai lemmikin ruokkiminen nyt ei ainakaan ap:lle kuulu.
Mäin siis itse tulkitsin tämän käydyistä aikaisemmista keskusteluista. Hoitovastike saattaa olla myös 700, olen tavannut tälläisia asuntoja myös kohtuu usein. Riippuu lasketaanko neliöiden vai kuutioiden kautta. Ja noi nomparellit tossa oli mun kokemus hintaluokista. Autopaikka saattaa helposti olla enemmän.
En muuttaisi asuntoon jonka kumppani omistaa. Se on joko yhteinen (oma tai vuokra-)asunto jossa kumpikaan ei ole ennen asunut tai asuminen erillään. Neuvotteluvaraa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.
Esimerkkitapaus:
Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200.
Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa.
Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.
Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa.
Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.
Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa.
Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.
Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.
Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.
Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.
Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".
Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.
Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.
Esimerkkitapaus:
Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200.
Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa.
Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.
Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa.
Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.
Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa.
Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.
Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.
Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.
Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.
Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".
Ei avokkia voi tuosta noin vaan potkia pihalle omistamastaan asunnosta ilman varotusaikaa, kyllä ap:lle kuuluu ihan lain mukaan antaa kohtuullinen aika muuttamiseen.
Niin, lain mukaan ketään ei saa lyödäkään ja taloudellinen väkivaltakin on kiellettyä. Mitään sellaista ei siis koskaan voi tapahtua? Mutta en silti usko, että mies olisi aloittajaa yön selkään heittämässä. Kyllä nyt vahvasti vaikutta siltä, että mies tahtoo sitoa aloittajan itseensä riippuvaiseksi, jotta voisi jatkossa sanella hänen elämänsä. Jos se ei tule tämän asumiskuvion kautta, seuraava yritys on varmaan yhteinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään myy sinulle puolta asunnosta. En minäkään myisi. Kuinka noin typeriä edes toivot.
Sitä ollaan niin rakastuneita, mutta entäs vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Avaatte taloustilin, ja sieltä maksetaan yhteiset ruoat, molempien kämppien vastikkeet, kaikki yhteiset menot. Ei kummankaan lainanlyhennystä, mutta molempien asuntolainan korkomenot ja sun kämppäsi vuokratuotosta menevät verot. Tilille laitetaan sun vuokratulosi, ja sen lisäksi laitatte tarvittavan summan kuukausittain, osuudet suhteessa nettotuloihin. Simppeliä ja reilua.
En todellakaan avaisi mitään tiliä tai siirtäisi rahoja Ap:n kaltaisessa tilanteessa. MIKSI naisen pitäisi alkaa myymään omaisuuttaan tai siirtämään muita rahoja kuin kuukausittainen asumiskulu?
Kaupassa vuorotellen, ulkona syömässä maksu vuorotellen jne. Ei tarvita yhteistä tiliä.
Huhhuh.. Tuli ihan vuosien takainen ex mieleen. Oli kova sanelemaan ehtoja sille, mitä saan tai en saa tehdä. Eräänä päivänä ilmoitti, että hän sitten aikoo hankkia n. 150 km päästä oman asunnon ja minun pitäisi sinne muuttaa ja maksaa hänelle vuokraa siellä asumisesta. Ja en olisi kuulemma saanut edes lähimmilleni kertoa asunnon osoitetta. Tämä oli se viimeinen pisara minulle. Oli siinä suhteessa jotakin varoitusmerkkejä jo paljonkin ennen tuota, mutta nuorena ja kokemattomana niitä katsoi helposti läpi sormien. Onneksi en suostunut tuohon sairaaseen järjestelyyn, ties missä olisin tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.
Esimerkkitapaus:
Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200.
Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa.
Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.
Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa.
Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.
Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa.
Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.
Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.
Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.
Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.
Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".
Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.
Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.
Jälkimmäinen omenoit, päärynöitä vai perunoita -tilanne olisi reilu. Kysyjällä ei ole oikeutta rajata kysymystä omeniin tai päärynöihin, jos vastaaja on ostaja. Jos kysyjä on ostaja ja suostuu ostamaan vain omenoita tai päärynöitä, silloin varmaan myös maksaa ne. Tai on allergian tai muun kautta saanut oikeuden rajata ostoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.
Esimerkkitapaus:
Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200.
Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa.
Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.
Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa.
Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.
Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa.
Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.
Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.
Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.
Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.
Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".
Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.
Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.
Jälkimmäinen omenoit, päärynöitä vai perunoita -tilanne olisi reilu. Kysyjällä ei ole oikeutta rajata kysymystä omeniin tai päärynöihin, jos vastaaja on ostaja. Jos kysyjä on ostaja ja suostuu ostamaan vain omenoita tai päärynöitä, silloin varmaan myös maksaa ne. Tai on allergian tai muun kautta saanut oikeuden rajata ostoksia.
Mutta miten siinä tilanteessa, kun naapuri haluaisi kysyjän ostavan myös niitä perunoita, joita kysyjä ei halua ostaa, koska ei syö perunoita. Kuka ne silloin maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.
Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.
Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.
Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D
Höpö höpö. Asuitte molemmat samassa asunnossa. Miehen 500 e säästö ja sinun 300 e säästösi eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asumiskustannuksesi olivat pienemmät ennen ja jälkeen miehen asuntoosi muuton.
Eri asia, jos puolisolle voi kertyä oikeus osaan asunnosta suhteen myötä. Sitä en hyväksy, jos on saanut asua kohtuuhinnalla. Miksi saisi vielä lisää eron koittaessa? Palkintona halvasta asumisesta vielä osa kämpästä?
Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.