Mies haluaa sinun muuttavan asuntoosi muttei halua myydä osaa asunnostaan sinulle?

Työtön saa enemmän tukia vuokra-asuntoon yksin asuessaan joten en muuttaisi miehen asuntoon ja alkaisi anelemaan tältä rahaa. Välillä aina pääsen töihin, mutta ei ole vakituista työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisin, kunhan saisin tasapuolisen päätösvallan esim. sisustuksen suhteen. Lainanlyhennyksiä tai vuokraa en maksaisi, puolet juoksevista kuluista kyllä. Sitten jos mies haluaisi minun maksavan vuokraa/lyhennyksiä vaatisin saada ostaa osan asunnosta ja maksaa sitä.

Sisustukseen olen jo osallistunut maksamalla puolet niin astiastosta kuin matoista sekä kaikista sisustustekstiileistä. Ihan helposti voin todeta useita tuhansia euroja kuluneen. Tällä hetkellä rupeaa tuntumaan typerältä maksaa koko hoitovastike, sähkölasku sekä netin kulu. Jos tästä lähden, minulle ei jää mitään osoitusta siitä, että olen käyttänyt rahaa miehen omaisuuden eteen.

ap

Paljon tuo hoitovastike? Itselle sopisi hyvin tuollainen järjestelmä, etta maksaisin vastikkeen kokonaan ja puolet muista juoksevista kuluista. 

Miksi ihmeessä olet ostanut miehen asuntoon asioita? Nyt herää. Oletko hänen äitinsä?

Nuo juoksevat kulut kuuluu puolittaa, herrajumala nyt mitä kusetusta. Se on myös toisen omaisuuden kerrytystä, että hänen ainut asumiskulunsa on lainanlyhennys ja toinen maksaa satoja euroja kuluja, joista ei jää mitään itselle toisin kuin lainanlyhennyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Höpö höpö. Asuitte molemmat samassa asunnossa. Miehen 500 e säästö ja sinun 300 e säästösi eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asumiskustannuksesi olivat pienemmät ennen ja jälkeen miehen asuntoosi muuton.

Eri asia, jos puolisolle voi kertyä oikeus osaan asunnosta suhteen myötä. Sitä en hyväksy, jos on saanut asua kohtuuhinnalla. Miksi saisi vielä lisää eron koittaessa? Palkintona halvasta asumisesta vielä osa kämpästä?

Miksei olleet vertailukelpoisia? Minä maksoin ennen yhteenmuuttoa asumisesta tonnin kuussa. Toki se sisälsi myös osamaksuluontoisen panttimaksun, joka on edellytyksenä sille, että voi joskus 20 vuoden kituuttamisen jälkeen vihdoin selvitä markkinavuokraa pienemmillä kuluilla. Sitähän ne asumisen vaihtoehdot on meillä kaikilla. Joko maksat vuokraa, lyöt parisataa tonnia riihikuivaa tiskiin tai sitoudut ensin maksamaan 20 vuotta vuokraan verrattavaa summaa ja sitten lopulta sitä pienempää summaa. En ymmärrä ihmisiä, joiden pitäisi mielestään saada rusinat pullasta ja päästä asumaan velattoman omistusasunnon kustannuksilla pistämättä senttiäkään omaa rahaa kiinni. Ei kenelläkään muullakaan ole sitä mahdollisuutta, että joku muu lyö minun puolestani 200 000 kämppään kiinni ja minä saan kaikessa rauhassa elellä satasella kuussa ja työntää kaikki omat rahani vaikka osakkeisiin. Ei sillä, hiton hyvä diilihän se olisi joten ymmärrän kyllä miksi te pidätte niin tiukasti kiinni niistä hölmöistä jotka siihen suostuu.

Ihan yhtä hyvin puoliso voisi maksaa osaa asunnosta, jos maksaa siitä enemmän kuin kuukausittaiset asumiskulut puoliksi ovat. Ellei asuntoa ole ostettu puolison vuoksi, miksi puolison pitäisi maksaa siitä enemmän kuin puolet kuukausittaisista kuluista? Minulla on oma asunto ja puolisoni asuu siinä. Maksamme molemmat puolet vastikkeesta. En hyödy hänestä extraa. So what?

Jos asuisin yksin, maksaisin koko vastikkeen. Nyt asunnossa asuu kaksi ja jaamme kulun. Muitakin kuluja jaamme.

En kuitenkaan ajattele, että asumissuhteen jälkeen asunnossa asunut olisi jotenkin kerryttänyt itselleen asuntoa, ellei ole maksanut muuta kuin puolet kuukausittaisesta vastikkeesta. Eihän minunkaan omistusosuuteni asunnosta kasva vastiketta maksaessani, vaan asunto on jo hankittu aiemmin. Jos taloyhtiö päättää joitain remontteja, en voi niihin vaikuttaa ja ne heijastuvat kuukausittaisen vastikkeen suuruuteen joksikin aikaa. Vastike ei ole erityisen suuri, muttei aivan pienikään. Samalla tavalla kustannukset voisivat vaikuttaa vuokran suuruuteen, jos asuisimme muiden omistamassa asunnossa.

Ei puoliso mitenkään tilanteessa häviä, vaan asuminen on hänelle edullista. Hän voi säästää tai käyttää palkkaansa. Hän voisi asua kalliimmalla jossain muualla, mutta toisaalta silloin hänellä voisi olla kokonainen kämppä käytössään. Nyt jaamme yhteisen tilan.

Tottakai voisi ja niin usein varmaan tehdäänkin. Minun kokemukseni mukaan se toisen omistamassa kämpässä asuminen on usein tilapäisratkaisu silloin, kun yhteisen kämpän ostaminen ei ole vielä mahdollista tai järkevää esimerkiksi verotussyistä.

Se on kyllä totta, että vastike pitäisi maksaa muutenkin. Mutta pitäisihän sen kumppaninkin maksaa asumisestaan muutoinkin. Ja joo, jos hän asuisi yksin vuokralla hänellä olisi koko kämppä käytössään. Mutta niinhän se olisi ollut minullakin ilman yhteenmuuttoa. Edellä mainitussa tilanteessa minun vaihtoehtoni oli asua yksin samassa kaksiossa ja maksaa 300 euroa kuussa enemmän ja kumppanin vaihtoehto oli asua yksin pienemmässä ja huonommassa yksiössä ja maksaa 500 euroa kuussa enemmän. Kyllä minä näen, että hän hyötyi enemmän kuin minä. Ja se on toki minulle ihan okei. En vaan ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä se paremmassa kämpässä asuminen 500 euroa halvemmalla ei ole riittävän hyvä diili.

Minä kun ajattelen sen jotenkin niin, että molemmat maksaa joka tapauksessa asumisestaan täyden hinnan muodossa tai toisessa. Jos toinen kämppä heivataan pois ja säästetään kuukaudessa sievoinen tukko rahaa, niin kyllä sen kaiken järjen mukaan pitäisi tuntua molempien kukkarossa jokseenkin tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisin, kunhan saisin tasapuolisen päätösvallan esim. sisustuksen suhteen. Lainanlyhennyksiä tai vuokraa en maksaisi, puolet juoksevista kuluista kyllä. Sitten jos mies haluaisi minun maksavan vuokraa/lyhennyksiä vaatisin saada ostaa osan asunnosta ja maksaa sitä.

Sisustukseen olen jo osallistunut maksamalla puolet niin astiastosta kuin matoista sekä kaikista sisustustekstiileistä. Ihan helposti voin todeta useita tuhansia euroja kuluneen. Tällä hetkellä rupeaa tuntumaan typerältä maksaa koko hoitovastike, sähkölasku sekä netin kulu. Jos tästä lähden, minulle ei jää mitään osoitusta siitä, että olen käyttänyt rahaa miehen omaisuuden eteen.

ap

Paljon tuo hoitovastike? Itselle sopisi hyvin tuollainen järjestelmä, etta maksaisin vastikkeen kokonaan ja puolet muista juoksevista kuluista. 

Miksi ihmeessä olet ostanut miehen asuntoon asioita? Nyt herää. Oletko hänen äitinsä?

Nuo juoksevat kulut kuuluu puolittaa, herrajumala nyt mitä kusetusta. Se on myös toisen omaisuuden kerrytystä, että hänen ainut asumiskulunsa on lainanlyhennys ja toinen maksaa satoja euroja kuluja, joista ei jää mitään itselle toisin kuin lainanlyhennyksistä.

Olen eri, mutta pitää huomioida vaihtoehtoiskustannukset. Jos puolison halpa kämppä mahdollistaa sinulle halvemman asumisen, niin kyllähän sinulle jää sen vuokran ja vastikkeen erotuksen verran säästöön joka kuukausi. Voit tunkea sen vaikka pörssiin, niin jää sinullakin jotain käteen. Tai vaikka maksaa sillä rahalla sijoitusasuntoa pois niin on sinullakin siivu kämppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Luepa ap:n tilanne, niin ymmärrät että se on aivan eri kuin miehesi oli. Ap:lla on oma asunto, jonka kulut ovat pienemmät kuin mitä mies vaatii ap:n maksavan miehen asunnossa asumisesta. Miehen vaatimus 900 €/kk sisältäen vastikkeen lisäksi myös muut asumiskulut.

Meillä aikoinaan mies maksoi puolet juoksevista kuluista ja ruuasta 2/3. Hänellä oli sijoitusasunto ja sitä lainaa maksoi käytännössä vuokralainen, lainat olivat aika samankokoiset. En enää ajattele että tämä olisi ollut täysin reilu diili, vaikka se minusta silloin ok olikin.

Mulla kesti todella kauan ymmärtää, että siinä missä mä hyödyin 150€ kuussa, mies hyötyi ainakin 450€ joka kuukausi (vuokran verotus huomioitu). Eli vaikka molemmat hyötyivät, hyötyä ei jaettu tasan kuten olisi reilua ollut. Reiluin meidän tapauksessa olisi siis ollut noin 300€ kuukaudessa kummallekin. No, meillä seuraava asunto ostettiin taas eri tavalla eli mitään todellista ongelmaa ei aiheutunut, mutta teoriassa miehen hyöty olisi ollut noin 3600€ vuodessa.   10 vuodessa se olisi 36000 € ja esim osakkeisiin sijoittamalla korkoa korolle efekti päälle.                      

Rahoitusvastiketta menee asunnon arvon nousuun eli sen maksaminen kuuluu omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Onko 900 €/kk mielestäsi kohtuullinen kustannus tässä tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi asuntoon jonka kumppani omistaa. Se on joko yhteinen (oma tai vuokra-)asunto jossa kumpikaan ei ole ennen asunut tai asuminen erillään. Neuvotteluvaraa ei ole.

Minä taas muuttaisin mihin tahansa järjestelyyn joka on kokonaisuuden kannalta fiksuin ja hyödyttää molempia suunnilleen yhtä paljon. En tajua ihmisiä, joille on ok maksaa 600 euroa vieraalle, mutta ei ole ok maksaa vastaavasta kämpästä 300-400 euroa kuussa kumppanille. Siis ollaan valmiita maksamaan ekstraa siitä, ettei vaan hyödytetä sitä omaa rakasta kumppania vaan ennemmin työnnetään kaikki rahat vieraalle.

Hyvä ettet anna kusettaa itseäsi niin kuin niin monet naiset vastaavassa tilanteessa!

Juuri noin se valitettavasti hyvin usein menee. Mies kerryttää omaisuuttaan ja rikastuu parisuhteessa ja nainen on sitten on eron tullessa täysin puilla paljailla (jos vielä myisit miehen vaatimuksesta oman asuntosi, ettei olisi kirjaimellisesti mitään omaisuutta). Maksamalla miehelle vuokraa kerrytät hänen omaisuuttaan eli lyhennät hänen lainaansa saamatta itse yhtikäs mitään. Nämä rahat kannattaisi laittaa omaan sijoitusasuntoon tai vaikka rahastoihin kasvamaan korkoa. Esim. 10 vuoden päästä joku pieneltä tuntuva vuokra 500e/kk on 86 000 e jos osakerahastojen arvo nousee keskimäärin 7% vuodessa. 900 e/kk vastaisi jo yli 150k omaisuutta.

Jos eroatte 10v päästä, niin kiva sitten, että miehellä velaton asunto ja itselläsi ei mitään, koska olet käyttänyt kaikki rahat miehelle vuokraa maksuun sijoittamisen sijaan. Tuon tyyppinen ihminen vieläpä vaatii satavarmasti avioehdon, ettei sinulle jää vahingossakaan mitään.

Juoksevat kulut kuuluu puolittaa, muttei koskaan kerryttää toisen omaisuutta. Jos mies ei suostu myymään puolikasta asunnosta, vaan vaatii vuokraa, en muuttaisi yhteen. Jos hän ei asiaa ymmärrä, harkitsisin hyvin vakavasti haluaisinko olla niin itsekkään ja rahanahneen ihmisen kanssa yhdessä, joka ei ajattele parisuhteen toisen osapuolen parasta tippaakaan.

Miksi ihmisen pitäisi voida asua ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi pystyäkseen sijoittamaan asuntoon? Lähtökohtaisesti se sijoituskämppä maksaa ihan itse itseään pois jos asiat on kunnolla suunniteltu ja hoidettu. Toiseksi, jos joku 500 euroa kuussa on "koko palkan" laittamista vuokraan, niin eihän sellaisilla tuloilla omistusasunto ole edes millään tavalla realistinen - sen paremmin omaan käyttöön kuin sijoitukseenkaan.

Taitaa kuitenkin mennä niin, että tuo 500 euroa kuussa on pk-seudulla varsin edullista asumista, ja jos siitä ei 10 vuoden päästä ole jäänyt mitään käteen niin syy on kyllä ihan vaan peilissä. Ap:n mainitsema 900 euroa kuussa on kyllä liikaa tuon kokoisesta kämpästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Luepa ap:n tilanne, niin ymmärrät että se on aivan eri kuin miehesi oli. Ap:lla on oma asunto, jonka kulut ovat pienemmät kuin mitä mies vaatii ap:n maksavan miehen asunnossa asumisesta. Miehen vaatimus 900 €/kk sisältäen vastikkeen lisäksi myös muut asumiskulut.

Kommentoin viestiin jossa sanottiin, että henkilö maksaisi vain puolet hoitovastikkeesta ja juoksevista kuluista ja annettiin ymmärtää että kaikki sen ylittävä on miehen omaisuuden kartuttamista. Tässä tapauksessa 900 euroa kuussa on minustakin liikaa, mutta ymmärsin jostain aiemmasta viestistä että siinä on itseasiassa muutakin kuin pelkkä hoitovastike. Pelkkä hoitovastike olisi kai ollut 500? Yleensä hoitovastike on n. 1/5-1/3 vastaavan asunnon markkinavuokrasta ja se on ihan passeli kompromissi josta molemmat hyötyy.

Ap:n edullisiin asumiskustannuksiin en osaa ottaa kantaa. Kulut on kuulemma alle 200, mutta silti vuokratuotto olisi vain 300 euroa. Asunnot on ilmeisesti Helsingissä ja ap:n kämpällä on parempi sijainti kuin miehen kämpällä. Minun päähäni ei vaan ihan heti mahdu, että millaisessa kämpässä Helsingissä on vuokratuotto noin pieni jos vastikekin on olematon - varsinkin kun se sijainti ei voi olla ihan surkein mahdollinen, jos miehen asunto sijaitsee vielä huonommin ja on kuitenkin sekin Helsingissä. Minusta luvut kuulostaa kaikkinensa kovin kummallisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Onko 900 €/kk mielestäsi kohtuullinen kustannus tässä tapauksessa?

Ei ole, tuota kirjoittaessani olin lukenut vain sen että ap valitti koko vastikkeen maksamisesta, en sitä että summa on 900 euroa 100 neliön kämpästä joka on kyllä ihan posketon summa (ja sisältänee kyllä vastikkeen lisäksi muutakin).

Kulut puoliksi.

Kaikki muut laskelmat ja monisivuiset setvimiset ovat ihan kivoja, mutta eivät kuulu parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kulut puoliksi.

Kaikki muut laskelmat ja monisivuiset setvimiset ovat ihan kivoja, mutta eivät kuulu parisuhteeseen.

Toki kulut puolitetaan, mutta eikö siitä pidä maksaa mitään, että asuu esim. toisen miljoona-asunnossa, samaan aikaan kun oma kämppä on vuokralla takomassa vuokratuottoa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Höpö höpö. Asuitte molemmat samassa asunnossa. Miehen 500 e säästö ja sinun 300 e säästösi eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asumiskustannuksesi olivat pienemmät ennen ja jälkeen miehen asuntoosi muuton.

Eri asia, jos puolisolle voi kertyä oikeus osaan asunnosta suhteen myötä. Sitä en hyväksy, jos on saanut asua kohtuuhinnalla. Miksi saisi vielä lisää eron koittaessa? Palkintona halvasta asumisesta vielä osa kämpästä?

Miksei olleet vertailukelpoisia? Minä maksoin ennen yhteenmuuttoa asumisesta tonnin kuussa. Toki se sisälsi myös osamaksuluontoisen panttimaksun, joka on edellytyksenä sille, että voi joskus 20 vuoden kituuttamisen jälkeen vihdoin selvitä markkinavuokraa pienemmillä kuluilla. Sitähän ne asumisen vaihtoehdot on meillä kaikilla. Joko maksat vuokraa, lyöt parisataa tonnia riihikuivaa tiskiin tai sitoudut ensin maksamaan 20 vuotta vuokraan verrattavaa summaa ja sitten lopulta sitä pienempää summaa. En ymmärrä ihmisiä, joiden pitäisi mielestään saada rusinat pullasta ja päästä asumaan velattoman omistusasunnon kustannuksilla pistämättä senttiäkään omaa rahaa kiinni. Ei kenelläkään muullakaan ole sitä mahdollisuutta, että joku muu lyö minun puolestani 200 000 kämppään kiinni ja minä saan kaikessa rauhassa elellä satasella kuussa ja työntää kaikki omat rahani vaikka osakkeisiin. Ei sillä, hiton hyvä diilihän se olisi joten ymmärrän kyllä miksi te pidätte niin tiukasti kiinni niistä hölmöistä jotka siihen suostuu.

Ihan yhtä hyvin puoliso voisi maksaa osaa asunnosta, jos maksaa siitä enemmän kuin kuukausittaiset asumiskulut puoliksi ovat. Ellei asuntoa ole ostettu puolison vuoksi, miksi puolison pitäisi maksaa siitä enemmän kuin puolet kuukausittaisista kuluista? Minulla on oma asunto ja puolisoni asuu siinä. Maksamme molemmat puolet vastikkeesta. En hyödy hänestä extraa. So what?

Jos asuisin yksin, maksaisin koko vastikkeen. Nyt asunnossa asuu kaksi ja jaamme kulun. Muitakin kuluja jaamme.

En kuitenkaan ajattele, että asumissuhteen jälkeen asunnossa asunut olisi jotenkin kerryttänyt itselleen asuntoa, ellei ole maksanut muuta kuin puolet kuukausittaisesta vastikkeesta. Eihän minunkaan omistusosuuteni asunnosta kasva vastiketta maksaessani, vaan asunto on jo hankittu aiemmin. Jos taloyhtiö päättää joitain remontteja, en voi niihin vaikuttaa ja ne heijastuvat kuukausittaisen vastikkeen suuruuteen joksikin aikaa. Vastike ei ole erityisen suuri, muttei aivan pienikään. Samalla tavalla kustannukset voisivat vaikuttaa vuokran suuruuteen, jos asuisimme muiden omistamassa asunnossa.

Ei puoliso mitenkään tilanteessa häviä, vaan asuminen on hänelle edullista. Hän voi säästää tai käyttää palkkaansa. Hän voisi asua kalliimmalla jossain muualla, mutta toisaalta silloin hänellä voisi olla kokonainen kämppä käytössään. Nyt jaamme yhteisen tilan.

Tottakai voisi ja niin usein varmaan tehdäänkin. Minun kokemukseni mukaan se toisen omistamassa kämpässä asuminen on usein tilapäisratkaisu silloin, kun yhteisen kämpän ostaminen ei ole vielä mahdollista tai järkevää esimerkiksi verotussyistä.

Se on kyllä totta, että vastike pitäisi maksaa muutenkin. Mutta pitäisihän sen kumppaninkin maksaa asumisestaan muutoinkin. Ja joo, jos hän asuisi yksin vuokralla hänellä olisi koko kämppä käytössään. Mutta niinhän se olisi ollut minullakin ilman yhteenmuuttoa. Edellä mainitussa tilanteessa minun vaihtoehtoni oli asua yksin samassa kaksiossa ja maksaa 300 euroa kuussa enemmän ja kumppanin vaihtoehto oli asua yksin pienemmässä ja huonommassa yksiössä ja maksaa 500 euroa kuussa enemmän. Kyllä minä näen, että hän hyötyi enemmän kuin minä. Ja se on toki minulle ihan okei. En vaan ymmärrä niitä ihmisiä, joiden mielestä se paremmassa kämpässä asuminen 500 euroa halvemmalla ei ole riittävän hyvä diili.

Minä kun ajattelen sen jotenkin niin, että molemmat maksaa joka tapauksessa asumisestaan täyden hinnan muodossa tai toisessa. Jos toinen kämppä heivataan pois ja säästetään kuukaudessa sievoinen tukko rahaa, niin kyllä sen kaiken järjen mukaan pitäisi tuntua molempien kukkarossa jokseenkin tasapuolisesti.

Mitä ovat asumisen verotussyyt?

Kannattaa ap tarkistaa asia verotuksen kannalta. Todennäköisesti maksamalla vastikkeen kokonaan, se olisi lahja miehelle koska se perusparannusten maksaminen hänen puolestaan nostaa hänen asunnon arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ap tarkistaa asia verotuksen kannalta. Todennäköisesti maksamalla vastikkeen kokonaan, se olisi lahja miehelle koska se perusparannusten maksaminen hänen puolestaan nostaa hänen asunnon arvoa.

Ei saatana... nyt mä oon kusessa koska mä omistan auton jolla mun vaimo ajaa. 

Onko sekin jokin lahja?

Maksatte hoitovastikkeen puoliksi, molempien pitää maksaa asumisestaan. Lisäksi jaatte sähkölaskun ja jos yhteinen netti niin sen. Sinun ei kuulu maksaa koko vastiketta eikä kerryttää miehen omaisuutta.

Sinulla ei ole varsinaista asunnontarvetta kun sinulla on jo asunto. Kumpikin maksaa omaa asuntoaan pois ja pitää omaisuudet erillään. Jos suhde muuttuu myöhemmin vakavammaksi, menette naimisiin niin harkitsette tilannetta uudelleen.

Voitte pitää omaisuuden erillään avioehtosopimuksella.