Mies haluaa sinun muuttavan asuntoosi muttei halua myydä osaa asunnostaan sinulle?

Mies voi jälkikäteen periä sinulta korvausta maksamattomista asumiskuluista. On tapahtunut. Ainakin mainettasi mustaa eron jälkeen tyyliin "muija asui ilmaiseksi mun kotona" mieti siis.

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi asuntoon jonka kumppani omistaa. Se on joko yhteinen (oma tai vuokra-)asunto jossa kumpikaan ei ole ennen asunut tai asuminen erillään. Neuvotteluvaraa ei ole.

Minä muutin, kun on tosi kiva asunto. Sisustettiin vaan molemmille mieluisaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Avaatte taloustilin, ja sieltä maksetaan yhteiset ruoat, molempien kämppien vastikkeet, kaikki yhteiset menot. Ei kummankaan lainanlyhennystä, mutta molempien asuntolainan korkomenot ja sun kämppäsi vuokratuotosta menevät verot. Tilille laitetaan sun vuokratulosi, ja sen lisäksi laitatte tarvittavan summan kuukausittain, osuudet suhteessa nettotuloihin. Simppeliä ja reilua.

Jos maksaa asunnon korkoja, niin eron tullessa on oikeutettu osaan asunnosta

Vierailija kirjoitti:

Mies voi jälkikäteen periä sinulta korvausta maksamattomista asumiskuluista. On tapahtunut. Ainakin mainettasi mustaa eron jälkeen tyyliin "muija asui ilmaiseksi mun kotona" mieti siis.

Asiat kannattaa sopia, mielellään kirjallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.

Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.

Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".

Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.

Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.

Jälkimmäinen omenoit, päärynöitä vai perunoita -tilanne olisi reilu. Kysyjällä ei ole oikeutta rajata kysymystä omeniin tai päärynöihin, jos vastaaja on ostaja. Jos kysyjä on ostaja ja suostuu ostamaan vain omenoita tai päärynöitä, silloin varmaan myös maksaa ne. Tai on allergian tai muun kautta saanut oikeuden rajata ostoksia.

Mutta miten siinä tilanteessa, kun naapuri haluaisi kysyjän ostavan myös niitä perunoita, joita kysyjä ei halua ostaa, koska ei syö perunoita. Kuka ne silloin maksaa?

Toinen ostaa itselleen omenoita tai päärynöitä, toinen itselleen perunoita. Problem solved. Vai tarkoitatko jotain muuta naapuria kuin parisuhteen osapuolet? Kämpän ulkopuolisen naapurin toiveita ei tässä tarvitse huomioida.

Silloin sinut on helpompi heivata tarvittaessa ulos eikä tarvitse tapella käräjillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Ap on kertonut, että hänen pitäisi maksaa 900 eur kuussa. Melko iso summa (ja mieshän ei tässä kuviossa maksa sitten enää mitään asumisestaan). Itse en missään tapauksessa muuttaisi yhteen. (Ja en kuvittele asuvani ilmaiseksi. Ihan itse olen oman asuntoni ostanut ja maksanut).

Vierailija kirjoitti:

Et todellakaan maksa enempää kuin puolet juoksevista kuluista. Miehen lainanlyhennykset menevät suoraan hänen omaan pussiinsa, joten on kohtuutonta vaatia, että sinun pitäisi maksaa koko vastike.

Mitä tulee asunnon puolikkaan ostamiseen, niin ehkä ihan hyvä vaan ettei mies myy sinulle puolia. Ero tulee joka tapauksessa jossain kohtaa kun mies on tuommoinen, joka haluaa vain hyötyä sinusta.

Jos liitto vähänkään tuore niin en minäkään myisi puolia tosta vaan, varsinkin jos kyseistä asiaa on tarvetta ihmetellä vauva-sivustolla.

Me oltiin yhdessä viisi vuotta ennen kuin ostettiin ensimmäinen oma asunto. Nyt on kolmas yhteinen menossa. Aikoinaan maksoin kuluja enemmän mutta eiköhän molemmat ole kortensa kekoon kantaneet.

Säännöllinen seksi ja kodinhoitaja kelpaa, mutta vakiintua ei voi. Helppo heittää pelolle, kun kyllästyttää. Next!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Ap on kertonut, että hänen pitäisi maksaa 900 eur kuussa. Melko iso summa (ja mieshän ei tässä kuviossa maksa sitten enää mitään asumisestaan). Itse en missään tapauksessa muuttaisi yhteen. (Ja en kuvittele asuvani ilmaiseksi. Ihan itse olen oman asuntoni ostanut ja maksanut).

Kuulostaa oikeasti siltä, että mies haluaisi maksattaa myös asuntolainaa tai vastaavaa. Epäilyttävää. Yhteenmuuton motiivi vaikuttaa olevan rahansäästö. Kumppanista hyötymismielessä ei ikinä kannata pyytää rahaa puolisolta. Ennen pitkää puoliso kuten Ap voi hahmottaa, että oikeasti mies vaan on halunnut maksajan asumiselleen.

Tiedetäänkö Ap:n tapauksessa edes varmasti, onko asunto miehen oma? Entä jos onkin vuokra-asunto tai vielä lainaa maksamatta, ja nyt mies aikoo maksattaa menoja puolisolla? Tai motiivina on joku muu miehen rahanmeno. Mistä voi tietää, että mies on juuri suhteen kanssa tosissaan?

Alkuperäisestä kysymyksestä: ihan OK, ellei mies halua myydä osaa asunnostaan. Silloin miehellä ei pitäisi olla mitään sanomista naisen omaisuuteen. Naisen ei myöskään pitäisi suostua mihinkään korkealta vaikuttavaan vuokraan tai vastikkeeseen.

Eikö joissain asunnoissa muuten ole jokin asumisaika. Täytyy asua tietty aika, jotta asunto on omistusasunto tms? Mitä kautta esimerkin mies on alunperin hankkinut asunnon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.

Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.

Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".

Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.

Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.

Jälkimmäinen omenoit, päärynöitä vai perunoita -tilanne olisi reilu. Kysyjällä ei ole oikeutta rajata kysymystä omeniin tai päärynöihin, jos vastaaja on ostaja. Jos kysyjä on ostaja ja suostuu ostamaan vain omenoita tai päärynöitä, silloin varmaan myös maksaa ne. Tai on allergian tai muun kautta saanut oikeuden rajata ostoksia.

Mutta miten siinä tilanteessa, kun naapuri haluaisi kysyjän ostavan myös niitä perunoita, joita kysyjä ei halua ostaa, koska ei syö perunoita. Kuka ne silloin maksaa?

Toinen ostaa itselleen omenoita tai päärynöitä, toinen itselleen perunoita. Problem solved. Vai tarkoitatko jotain muuta naapuria kuin parisuhteen osapuolet? Kämpän ulkopuolisen naapurin toiveita ei tässä tarvitse huomioida.

Tarkoitan keskustelun tasoa. Kun kysytään, ostaisinko omenoita vai päärynöitä, tulee joku ehdottamaan perunoita ja toisen mielestä lantut ovat terveellisempiä.

Onkin mielenkiintoista, jos ap siirtyisi ostamalla asunnosta puolet - takaajaksi miehen taksibisnekseen jonka vakuutena asunto on.

Pankki voi nähdä tämän hyvänä asiana, jos tulee tarvetta hankkia enemmän, isompaa kuljetuskalustoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Ap on kertonut, että hänen pitäisi maksaa 900 eur kuussa. Melko iso summa (ja mieshän ei tässä kuviossa maksa sitten enää mitään asumisestaan). Itse en missään tapauksessa muuttaisi yhteen. (Ja en kuvittele asuvani ilmaiseksi. Ihan itse olen oman asuntoni ostanut ja maksanut).

Kuulostaa oikeasti siltä, että mies haluaisi maksattaa myös asuntolainaa tai vastaavaa. Epäilyttävää. Yhteenmuuton motiivi vaikuttaa olevan rahansäästö. Kumppanista hyötymismielessä ei ikinä kannata pyytää rahaa puolisolta. Ennen pitkää puoliso kuten Ap voi hahmottaa, että oikeasti mies vaan on halunnut maksajan asumiselleen.

Tiedetäänkö Ap:n tapauksessa edes varmasti, onko asunto miehen oma? Entä jos onkin vuokra-asunto tai vielä lainaa maksamatta, ja nyt mies aikoo maksattaa menoja puolisolla? Tai motiivina on joku muu miehen rahanmeno. Mistä voi tietää, että mies on juuri suhteen kanssa tosissaan?

Alkuperäisestä kysymyksestä: ihan OK, ellei mies halua myydä osaa asunnostaan. Silloin miehellä ei pitäisi olla mitään sanomista naisen omaisuuteen. Naisen ei myöskään pitäisi suostua mihinkään korkealta vaikuttavaan vuokraan tai vastikkeeseen.

Eikö joissain asunnoissa muuten ole jokin asumisaika. Täytyy asua tietty aika, jotta asunto on omistusasunto tms? Mitä kautta esimerkin mies on alunperin hankkinut asunnon?

Kyllä minusta yhteenmuuton motivaatio on aina enemmän tai vähemmän taloudellinen. Jos tulisi oikeasti täysin saman hintaiseksi pitää kaksi kämppää kuin yksi, niin ihan hulluahan se olisi luopua siitä toisesta "ilmaisesta" kämpästä. Sitten on toinen juttu miten se hyöty jaetaan. Minusta parhaassa tapauksessa toisesta asunnosta luopuminen on win-win, jossa molemmille jää säästöön kenties satoja euroja kuussa enemmän kuin ennen muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Ap on kertonut, että hänen pitäisi maksaa 900 eur kuussa. Melko iso summa (ja mieshän ei tässä kuviossa maksa sitten enää mitään asumisestaan). Itse en missään tapauksessa muuttaisi yhteen. (Ja en kuvittele asuvani ilmaiseksi. Ihan itse olen oman asuntoni ostanut ja maksanut).

Kuulostaa oikeasti siltä, että mies haluaisi maksattaa myös asuntolainaa tai vastaavaa. Epäilyttävää. Yhteenmuuton motiivi vaikuttaa olevan rahansäästö. Kumppanista hyötymismielessä ei ikinä kannata pyytää rahaa puolisolta. Ennen pitkää puoliso kuten Ap voi hahmottaa, että oikeasti mies vaan on halunnut maksajan asumiselleen.

Tiedetäänkö Ap:n tapauksessa edes varmasti, onko asunto miehen oma? Entä jos onkin vuokra-asunto tai vielä lainaa maksamatta, ja nyt mies aikoo maksattaa menoja puolisolla? Tai motiivina on joku muu miehen rahanmeno. Mistä voi tietää, että mies on juuri suhteen kanssa tosissaan?

Alkuperäisestä kysymyksestä: ihan OK, ellei mies halua myydä osaa asunnostaan. Silloin miehellä ei pitäisi olla mitään sanomista naisen omaisuuteen. Naisen ei myöskään pitäisi suostua mihinkään korkealta vaikuttavaan vuokraan tai vastikkeeseen.

Eikö joissain asunnoissa muuten ole jokin asumisaika. Täytyy asua tietty aika, jotta asunto on omistusasunto tms? Mitä kautta esimerkin mies on alunperin hankkinut asunnon?

Kyllä minusta yhteenmuuton motivaatio on aina enemmän tai vähemmän taloudellinen. Jos tulisi oikeasti täysin saman hintaiseksi pitää kaksi kämppää kuin yksi, niin ihan hulluahan se olisi luopua siitä toisesta "ilmaisesta" kämpästä. Sitten on toinen juttu miten se hyöty jaetaan. Minusta parhaassa tapauksessa toisesta asunnosta luopuminen on win-win, jossa molemmille jää säästöön kenties satoja euroja kuussa enemmän kuin ennen muuttoa.

Minä en ainakaan muuttaisi asuntoon minkä mies omistaa, seurustelu riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä jo selitettiinkin yllä, mutta kirjoitan tämän lähinnä omaa ajattelua selkeyttääkseni.

Esimerkkitapaus:

Ap siis maksaa nyt 150 vastiketta ja sähkö 40 e - eli noin 200. 

Muutettuaan miehen luo maksaa esim. 200 vastiketta ja sähköä 20 - eli suunnilleen sama summa. 

Oman asunnon vuokratulot 300, joista puolet menee miehelle nimellä "vuokra" = plus 150.

Lopputulos 1: Ap säästää tässä diilissä 150 e kuussa. 

Lopputulos 2: Jos miehen asunnon vastike on korkeampi, vaikkapa 350, tulos on ap:n kannalta plus miinus nolla paitsi että riesaksi tulevat vuokranantajan riskit, mahdollisesti vaikeus saada vuokralaista jne.  

Asunnossa ratkaisee lisäksi asunnon koko, lisäneliöiden tuoma onnellisuuslisä, sijainti ja muut tekijät, esim. etäisyys työpaikasta (työmatkakulut, säästynyt aika työmatkoissa) jne. mutta ap ei tainnut olla näistä tekijöistä kiinnostunut miettiessään kihlattunsa asunnon arvoa. 

Ymmärrän tämän ajatusketjun. Mutta lähtökohtaisesti isommasta asunnosta on minusta ihan okei maksaa isompia asumiskuluja. Jos taas ajattelee, ettei halua maksaa isosta kämpästä koska ei arvosta neliöitä vaan asuisi mieluummin halvalla ja ahtaasti, niin sitten ei pidä muuttaa kalliiseen isoon kämppään vaan asustella siellä omassa kotoisassa luukussaan.

Nyt luulen, että ongelmana on se, että mies haluaa asua isossa kämpässä ap:n kanssa mutta niin että ap osallistuu kohtuullisesti kustannuksiin. Ap ei kuitenkaan halua isoa asuntoa eikä halua siitä myöskään maksaa, mutta suostuisi pitkin hampain muuttamaan isoon kalliiseen kämppään kunhan joku muu maksaa. Tuo on pattitilanne jossa molempien toiveet on aika mahdoton toteuttaa.

Näin juuri. Tilanne näyttäisi olevan se, että ap:lle käy asua hänen asunnossaan (mies siis ostaisi puolet), ostaa uusi yhteinen tai ostaa mieheltä osa asunnosta, jossa he yhdessä asuisivat. Mutta mies haluaa sen ainoan vaihtoehdon, joka ei ap:lle käy, eli ap muuttaa hänen kalliiseen asuntoon sellaista vuokraa vastaan, mitä ap ei halua maksaa.

Ei nyt ole kyse siitä, mikä olisi reilu vuokran hinta, vaan siitä, ettei ap halua vuokralle yhtään mihinkään. Vaikuttaa siltä, että mies nyt yrittää vierittää vastuuta suhteesta ap:lle, jos hän ei muuta miehen luo maksaen suurta "vuokraa", he eivät voi asua (jatkaa) yhdessä. Ja jos ap sattuisikin muuttaamaan miehen luo, hän on ainoa, joka joutuu uhraamaan yhtään mitään. Jos siis ero tulisi, ap lentäisi kuin leppäkeihäs asunnottomaksi, joko oma asunto on myyty tai ei vuokralaistakaan heti saa ulos. Tämän lisäksi tietysti muuttokulut, tai tässä tapauksessa mies todennäköisesti ei antaisi ap:n tuoda mitään huonekaluja mukanaan, joten ne pitäisi myydä ja eron tullessa ostaa uudet.

Alkuperäinen kysymys oli, miksi mies ei suostu myymään puolikasta? Miksi vain toisella on lupa omistaa asunto, jossa itse asuu? Ap, älä muuta, ongelmia tiedossa. Voithan toki huvin vuoksi kysellä mieheltä, miten hän on ajatellut mahdollisen muuton tapahtuvan ja mitä tapahtuu, jos menee sukset ristiin. Mutta tuo sinun omaisuuteen puuttuminen on suuri punainen vaate, älä unohda tuollaista, vaikka olisi ollut vain "lipsahdus, en minä sitä oikeasti tarkoittanut".

Muuten aika samoilla linjoilla, mutta minä olen kyllä eri mieltä siitä, että kokonainen hoitovastike olisi "vuokraa". Usein se on minusta juuri sopivan reilu kompromissisumma markkinahintaisen vuokran ja pelkkien juoksevien kulujen puolittamisen väliltä. Pelkillä juoksevilla kuluilla asumisen oikeus ostetaan maksamalla asunnosta riippuen usein satoja tuhansia tai jopa miljoonia euroja rahaa, ei sitä ilmaiseksi saa. Tietty tässä on siitä erityinen tilanne, että ap suostuisi ostamaan osan asunnosta mutta mies ei myy.

Ja kun luet uudestaan, kyse EI ole minkään vuokran tai maksujen summasta tai reiluudesta, vaan siitä, ettei ap halua muuttaa asuntoon, jota hän ei omista. Mitkä ovat miehen motiivit yrittää saada ap myymään omaisuutensa ja muuttamaan kuvioon, mitä hän ei halua? On aivan turha spekuloida kenen pitäisi maksaa mitä kenellekin, kun se ei liity aiheeseen millään tavalla. Jos kysytään, pitäisikö ostaa kaupasta omenoita vai päärynöitä, ei hyödytä mitään alkaa selittämään, kuinka vihreät omenat ovat terveellisempiä kuin punaiset, mutta minä ostaisin silti perunoita.

Jälkimmäinen omenoit, päärynöitä vai perunoita -tilanne olisi reilu. Kysyjällä ei ole oikeutta rajata kysymystä omeniin tai päärynöihin, jos vastaaja on ostaja. Jos kysyjä on ostaja ja suostuu ostamaan vain omenoita tai päärynöitä, silloin varmaan myös maksaa ne. Tai on allergian tai muun kautta saanut oikeuden rajata ostoksia.

Mutta miten siinä tilanteessa, kun naapuri haluaisi kysyjän ostavan myös niitä perunoita, joita kysyjä ei halua ostaa, koska ei syö perunoita. Kuka ne silloin maksaa?

Toinen ostaa itselleen omenoita tai päärynöitä, toinen itselleen perunoita. Problem solved. Vai tarkoitatko jotain muuta naapuria kuin parisuhteen osapuolet? Kämpän ulkopuolisen naapurin toiveita ei tässä tarvitse huomioida.

Tarkoitan keskustelun tasoa. Kun kysytään, ostaisinko omenoita vai päärynöitä, tulee joku ehdottamaan perunoita ja toisen mielestä lantut ovat terveellisempiä.

Olen se jolle alunperin heitit sen hedelmäkommentin ja väitit, ettei summilla ole tässä mitään merkitystä kun ap ei halua asua kämpässä jota ei omista. Kuitenkin ap on toistuvasti tuonut esiin tyytymättömyyttä nimenomaan miehen vaatimasta korkeasta summasta ja sanonut että voisi muuttaa jos saisi maksaa vähemmän. Sen lisäksi, ettei ketjun keskustelu ole sidottu pelkkään aloituksen tapaukseen vaan usein aloitus kirvoittaa laajempaakin keskustelua saman aiheen ympärillä eikä kaikki kommentit aina suoraan sovikaan aloituksen tilanteeseen. Minäkin olen nähnyt täällä useita kommentteja joissa väitetään, että sentinkin yli puolikkaan vastikkeen on liikaa. Monet minun viestini ovat olleet näiden kommenttien inspiroimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Höpö höpö. Asuitte molemmat samassa asunnossa. Miehen 500 e säästö ja sinun 300 e säästösi eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asumiskustannuksesi olivat pienemmät ennen ja jälkeen miehen asuntoosi muuton.

Eri asia, jos puolisolle voi kertyä oikeus osaan asunnosta suhteen myötä. Sitä en hyväksy, jos on saanut asua kohtuuhinnalla. Miksi saisi vielä lisää eron koittaessa? Palkintona halvasta asumisesta vielä osa kämpästä?

Miksei olleet vertailukelpoisia? Minä maksoin ennen yhteenmuuttoa asumisesta tonnin kuussa. Toki se sisälsi myös osamaksuluontoisen panttimaksun, joka on edellytyksenä sille, että voi joskus 20 vuoden kituuttamisen jälkeen vihdoin selvitä markkinavuokraa pienemmillä kuluilla. Sitähän ne asumisen vaihtoehdot on meillä kaikilla. Joko maksat vuokraa, lyöt parisataa tonnia riihikuivaa tiskiin tai sitoudut ensin maksamaan 20 vuotta vuokraan verrattavaa summaa ja sitten lopulta sitä pienempää summaa. En ymmärrä ihmisiä, joiden pitäisi mielestään saada rusinat pullasta ja päästä asumaan velattoman omistusasunnon kustannuksilla pistämättä senttiäkään omaa rahaa kiinni. Ei kenelläkään muullakaan ole sitä mahdollisuutta, että joku muu lyö minun puolestani 200 000 kämppään kiinni ja minä saan kaikessa rauhassa elellä satasella kuussa ja työntää kaikki omat rahani vaikka osakkeisiin. Ei sillä, hiton hyvä diilihän se olisi joten ymmärrän kyllä miksi te pidätte niin tiukasti kiinni niistä hölmöistä jotka siihen suostuu.

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi asuntoon jonka kumppani omistaa. Se on joko yhteinen (oma tai vuokra-)asunto jossa kumpikaan ei ole ennen asunut tai asuminen erillään. Neuvotteluvaraa ei ole.

Minä taas muuttaisin mihin tahansa järjestelyyn joka on kokonaisuuden kannalta fiksuin ja hyödyttää molempia suunnilleen yhtä paljon. En tajua ihmisiä, joille on ok maksaa 600 euroa vieraalle, mutta ei ole ok maksaa vastaavasta kämpästä 300-400 euroa kuussa kumppanille. Siis ollaan valmiita maksamaan ekstraa siitä, ettei vaan hyödytetä sitä omaa rakasta kumppania vaan ennemmin työnnetään kaikki rahat vieraalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuisin, kunhan saisin tasapuolisen päätösvallan esim. sisustuksen suhteen. Lainanlyhennyksiä tai vuokraa en maksaisi, puolet juoksevista kuluista kyllä. Sitten jos mies haluaisi minun maksavan vuokraa/lyhennyksiä vaatisin saada ostaa osan asunnosta ja maksaa sitä.

Sisustukseen olen jo osallistunut maksamalla puolet niin astiastosta kuin matoista sekä kaikista sisustustekstiileistä. Ihan helposti voin todeta useita tuhansia euroja kuluneen. Tällä hetkellä rupeaa tuntumaan typerältä maksaa koko hoitovastike, sähkölasku sekä netin kulu. Jos tästä lähden, minulle ei jää mitään osoitusta siitä, että olen käyttänyt rahaa miehen omaisuuden eteen.

ap

Paljon tuo hoitovastike? Itselle sopisi hyvin tuollainen järjestelmä, etta maksaisin vastikkeen kokonaan ja puolet muista juoksevista kuluista. 

Miksi ihmeessä olet ostanut miehen asuntoon asioita? Nyt herää. Oletko hänen äitinsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen mies yrittää juksata sinut maksamaan hänen asuntolainaansa kiertoteitse. Maksaisin itsekin vain korkeintaan puolet huoltovastikkeesta ja puolet juoksevista kuluista, jos mies ei myisi asunnosta minulle osuutta. Jos se ei miehelle kävisi, emme sitten muuttaisi yhteen ja siinä se. Taloudellisesti yhteen muutto kyllä keventäisi taakkaa molemmilta, mutta jos se on vain yksipuolista omaisuudenkartuttamista, ei siinä ole järkeä.

Olkaa tarkkoina raha-asioissanne kun seurustelette ja olette ihastuneita. Äitini menetti koko omaisuutensa ja sai päälle vielä kauheasti velkaa eksälleen, vaikka häntä yritimme varoittaa. Mies oli saanut suostuteltua äitini myymään asuntonsa ja autonsa ja sijoittamaan ne kaikki miehen glitterillä maalaamiin ideoihin (lue rahapeliongelmiin ja viinaan) sekä kultaan ja hopeaan. Nämä arvoesineet taas sijoitettiin tallelokeroon, johon oli oikeus päästä vain avaimella ja kukapa muukaan piti avainta hallussa kuin mies itse yksinvaltiaana. Siellä tallelokerossa ne tietääkseni ovat vieläkin ja äiti makselee niitä sijoitusrahoja miehen eduksi vielä näin pari vuotta myöhemminkin. Pitäkää aina raha-asianne omananne älkääkä ikinä antako rakkauden ja ihastumisen sekoittaa talouttanne. Siihen voi kadottaa vuosikymmenien säästöt pahimmillaan ja ihan huomaamatta, jos ei älyä kuunnella muiden varoituksia ja tutkailla asioita objektiivisesti.

Älkää ikinä tehkö niin. Vaikka mies olisi kuinka ihana tai "ihana" tahansa. Säästytte todella isolta määrältä ongelmia ja taloudellisia huolia.

Miten se kokonaisen vastikkeen maksaminen on yksipuolista omaisuuden kartuttamista? Laitoin tuonne pari sivua sitten esimerkin, jossa mieheni maksoi parin vuoden ajan kaksioni vastikkeen 300 euroa. Vastaavan kämpän markkinahintainen vuokra on 900-1000 euroa. Hän muutti sinne 800 euroa kuussa maksavasta yksiöstä. Yhteenmuuton myötä hän siis säästi 500 euroa kuussa ja minä 300 euroa kuussa. Kyllä minä olisin ihmetellyt suuresti sitä logiikkaa, jolla tällaisesta järjestelystä kieltäydytään vedoten siihen, että se omistava osapuoli kartuttaa yksipuolisesti omaisuuttaan. Siis oikeasti ollaan valmiita maksamaan se 500 euroa kuussa enemmän siitä hyvästä, ettei puoliso saa 150 euroa kuussa säästöön. Mitä hittoa oikeasti? :D

Höpö höpö. Asuitte molemmat samassa asunnossa. Miehen 500 e säästö ja sinun 300 e säästösi eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Asumiskustannuksesi olivat pienemmät ennen ja jälkeen miehen asuntoosi muuton.

Eri asia, jos puolisolle voi kertyä oikeus osaan asunnosta suhteen myötä. Sitä en hyväksy, jos on saanut asua kohtuuhinnalla. Miksi saisi vielä lisää eron koittaessa? Palkintona halvasta asumisesta vielä osa kämpästä?

Miksei olleet vertailukelpoisia? Minä maksoin ennen yhteenmuuttoa asumisesta tonnin kuussa. Toki se sisälsi myös osamaksuluontoisen panttimaksun, joka on edellytyksenä sille, että voi joskus 20 vuoden kituuttamisen jälkeen vihdoin selvitä markkinavuokraa pienemmillä kuluilla. Sitähän ne asumisen vaihtoehdot on meillä kaikilla. Joko maksat vuokraa, lyöt parisataa tonnia riihikuivaa tiskiin tai sitoudut ensin maksamaan 20 vuotta vuokraan verrattavaa summaa ja sitten lopulta sitä pienempää summaa. En ymmärrä ihmisiä, joiden pitäisi mielestään saada rusinat pullasta ja päästä asumaan velattoman omistusasunnon kustannuksilla pistämättä senttiäkään omaa rahaa kiinni. Ei kenelläkään muullakaan ole sitä mahdollisuutta, että joku muu lyö minun puolestani 200 000 kämppään kiinni ja minä saan kaikessa rauhassa elellä satasella kuussa ja työntää kaikki omat rahani vaikka osakkeisiin. Ei sillä, hiton hyvä diilihän se olisi joten ymmärrän kyllä miksi te pidätte niin tiukasti kiinni niistä hölmöistä jotka siihen suostuu.

Ihan yhtä hyvin puoliso voisi maksaa osaa asunnosta, jos maksaa siitä enemmän kuin kuukausittaiset asumiskulut puoliksi ovat. Ellei asuntoa ole ostettu puolison vuoksi, miksi puolison pitäisi maksaa siitä enemmän kuin puolet kuukausittaisista kuluista? Minulla on oma asunto ja puolisoni asuu siinä. Maksamme molemmat puolet vastikkeesta. En hyödy hänestä extraa. So what?

Jos asuisin yksin, maksaisin koko vastikkeen. Nyt asunnossa asuu kaksi ja jaamme kulun. Muitakin kuluja jaamme.

En kuitenkaan ajattele, että asumissuhteen jälkeen asunnossa asunut olisi jotenkin kerryttänyt itselleen asuntoa, ellei ole maksanut muuta kuin puolet kuukausittaisesta vastikkeesta. Eihän minunkaan omistusosuuteni asunnosta kasva vastiketta maksaessani, vaan asunto on jo hankittu aiemmin. Jos taloyhtiö päättää joitain remontteja, en voi niihin vaikuttaa ja ne heijastuvat kuukausittaisen vastikkeen suuruuteen joksikin aikaa. Vastike ei ole erityisen suuri, muttei aivan pienikään. Samalla tavalla kustannukset voisivat vaikuttaa vuokran suuruuteen, jos asuisimme muiden omistamassa asunnossa.

Ei puoliso mitenkään tilanteessa häviä, vaan asuminen on hänelle edullista. Hän voi säästää tai käyttää palkkaansa. Hän voisi asua kalliimmalla jossain muualla, mutta toisaalta silloin hänellä voisi olla kokonainen kämppä käytössään. Nyt jaamme yhteisen tilan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muuttaisi asuntoon jonka kumppani omistaa. Se on joko yhteinen (oma tai vuokra-)asunto jossa kumpikaan ei ole ennen asunut tai asuminen erillään. Neuvotteluvaraa ei ole.

Minä taas muuttaisin mihin tahansa järjestelyyn joka on kokonaisuuden kannalta fiksuin ja hyödyttää molempia suunnilleen yhtä paljon. En tajua ihmisiä, joille on ok maksaa 600 euroa vieraalle, mutta ei ole ok maksaa vastaavasta kämpästä 300-400 euroa kuussa kumppanille. Siis ollaan valmiita maksamaan ekstraa siitä, ettei vaan hyödytetä sitä omaa rakasta kumppania vaan ennemmin työnnetään kaikki rahat vieraalle.

Hyvä ettet anna kusettaa itseäsi niin kuin niin monet naiset vastaavassa tilanteessa!

Juuri noin se valitettavasti hyvin usein menee. Mies kerryttää omaisuuttaan ja rikastuu parisuhteessa ja nainen on sitten on eron tullessa täysin puilla paljailla (jos vielä myisit miehen vaatimuksesta oman asuntosi, ettei olisi kirjaimellisesti mitään omaisuutta). Maksamalla miehelle vuokraa kerrytät hänen omaisuuttaan eli lyhennät hänen lainaansa saamatta itse yhtikäs mitään. Nämä rahat kannattaisi laittaa omaan sijoitusasuntoon tai vaikka rahastoihin kasvamaan korkoa. Esim. 10 vuoden päästä joku pieneltä tuntuva vuokra 500e/kk on 86 000 e jos osakerahastojen arvo nousee keskimäärin 7% vuodessa. 900 e/kk vastaisi jo yli 150k omaisuutta.

Jos eroatte 10v päästä, niin kiva sitten, että miehellä velaton asunto ja itselläsi ei mitään, koska olet käyttänyt kaikki rahat miehelle vuokraa maksuun sijoittamisen sijaan. Tuon tyyppinen ihminen vieläpä vaatii satavarmasti avioehdon, ettei sinulle jää vahingossakaan mitään.

Juoksevat kulut kuuluu puolittaa, muttei koskaan kerryttää toisen omaisuutta. Jos mies ei suostu myymään puolikasta asunnosta, vaan vaatii vuokraa, en muuttaisi yhteen. Jos hän ei asiaa ymmärrä, harkitsisin hyvin vakavasti haluaisinko olla niin itsekkään ja rahanahneen ihmisen kanssa yhdessä, joka ei ajattele parisuhteen toisen osapuolen parasta tippaakaan.