Hankkiaitteko lapsen tähän tilanteeseen
Sairastan parantumatonta sairautta joka jossakin vaiheessa tulee haittaamaan elämääni enemmän tai vähemmän.
Mies on täysin terve ja uskon että pitää lapsesta hyvää huolta jos sellaisen hankimme.
Kummallakin vakaat ja hyvä palkkaiset työt.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Hetas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Adoptiossa on aika kaksipiippuinen asia. Lapsi voi olla ja terve ja aivan ihana. Toinen ääripää on sitten traumatisoitunut kauhukakara. Toki lapsihan ei voi sille mitään jos on joutunut elämään elämää niin että on pahasti traumatisoitunut mutta mulla ei ehkä resurssit riitä sellaisen lapsen kanssa elämiseen.
Sijaisperheenä toimimisessa on kanssa sitten se puoli että lapset voivat omata kuinka vaikean taustan tahansa. Tuntuisi väärältä lähettää lapsi toiseen sijaisperheeseen jos sen kanssa ei pärjäisi. Lapsen vikahan ei ole että on tullut huostatuksi (ainakaan pienen lapsen kohdalla).
Tuki perheenä toimimisessa on samoja asioita kuin sijaisperheenä toimimisessa.Ajatteletko, että "itsetehty" lapsi olisi kiltti ja kiva eikä voi olla missään tapauksessa psykopaatin alku tai muuten haasteellinen?
En ajattele todellakaan niin. Mutta faktaa on se että kukaan ei voi mulle luvata että adoptio lapsi olisi elänyt edes jollakin tavalla siedettävää elämää. Vaikea olisi tukea lasta joka muistaa nähneensä vaikka teloituksia tai sen naaman alle on ammuttu puoli sukua huvin ja harrastamisen vuoksi. Tuollainen jättää lähtemättömät jäljet.
Riippuu ihan mikä sairaus. Minulla todettiin raskauden jälkeen diabetes (oli alunperin raskausdiabetes, mutta ei lähtenytkään raskauden jälkeen) ja raskausaikana vielä veritulpille altistava geeni, molemmat periytyviä. Olen siis kolmannen sukupolven (2. tyypin/määrittämätön) diabeetikko, normaalipainoinen niin kuin vanhempanikin, joten elintapasairaudesta louskuttavat voi mennä haukkumaan muualle. Herkkuja en syö/syönyt juurikaan enempää kuin terveetkään ihmiset, vaikka kieltämättä diagnoosin ainoa vaikea asia on se, ettei karkkia saisi ostaa.
Mies oli ensin sitä mieltä, että jos olisi tiennyt, että olen näin "tautinen", ei olisi lisääntynyt kanssani, mutta molempien sairauksien kanssa voi elää normaalia elämää. Diabetekseen minulla ei (vielä) ole lääkitystä, mutta kohta on, koska toinen lapsi on tulossa. Veritulppaa en ole myöskään onneksi koskaan saanut, mutta tuo mutaatio vaikuttaa lähinnä siten, etten voi käyttää koskaan hormonaalista ehkäisyä ja raskausaikana on käytettävä verenohennuslääkitystä. Omalta lapselta selvitettävä sitten, kun ehkäisy alkaa olla ajankohtainen asia, muuten ei vaikuta elämään. Toki ei ehkä kannata lähteä millekään 14 tunnin lennolle hankkimatta ohennuslääkettä ensin, jos huono tuuri käy ja ko. geeni lapselta löytyy.
Aina on mahdollisuus, ettei lapsi peri näitä ongelmia, mutta parempi kun varautuu siihen hyvissä ajoin, niin ei pety. Minäkin olin varautunut sairastumaan diabetekseen, mutta olin olettanut sen iskevän vasta keski-iässä, ei jo 30-vuotiaana, etenkin kun niin paljon louskutetaan, että kyseessä on elintasosairaus, johon vain lihavat sokerihiiret sairastuvat. Kun sairastuu normaalipainoisena ja näin nuorena, niin kyllä se vähän vakavoittaa. Onneksi ei sentään ole 1. tyypin diabetes, mistä alunperin sain (sittemmin vääräksi osoittautuneen) diagnoosin. En olisi halunnut pistää insuliinia loppuelämääni.
Mieheni mielestä sairauteni ei olisi este lapsen hankinnalle.
Lapsen voi hankkia vain jos elämä on helppoa ja hauskaa ruusuilla tanssimista.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä kannattaa tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa pystyy itse, ihan yksin, elämään ja tulemaan toimeen. Ei sellaisia, joiden jatko riippuu muista ihmisistä ja heidän olemassaolostaan. Jos tietäisin, etten todennäköisesti pysty huolehtimaan lapsesta yksin, en lähtisi yrittämäänkään. Vierellä voi NYT olla mies, joka haluaa lapsen, mutta se on yksi henkäys kun se päättääkin lähteä toisaalle. Oma itse on ainoa, mihin voi luottaa.
Komppi tälle. Tämä on hyvä periaate missä vaan elämän isoissa ratkaisuissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Sairaus saattaa olla este adoptiolle.
Hetas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hetas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Adoptiossa on aika kaksipiippuinen asia. Lapsi voi olla ja terve ja aivan ihana. Toinen ääripää on sitten traumatisoitunut kauhukakara. Toki lapsihan ei voi sille mitään jos on joutunut elämään elämää niin että on pahasti traumatisoitunut mutta mulla ei ehkä resurssit riitä sellaisen lapsen kanssa elämiseen.
Sijaisperheenä toimimisessa on kanssa sitten se puoli että lapset voivat omata kuinka vaikean taustan tahansa. Tuntuisi väärältä lähettää lapsi toiseen sijaisperheeseen jos sen kanssa ei pärjäisi. Lapsen vikahan ei ole että on tullut huostatuksi (ainakaan pienen lapsen kohdalla).
Tuki perheenä toimimisessa on samoja asioita kuin sijaisperheenä toimimisessa.Ajatteletko, että "itsetehty" lapsi olisi kiltti ja kiva eikä voi olla missään tapauksessa psykopaatin alku tai muuten haasteellinen?
En ajattele todellakaan niin. Mutta faktaa on se että kukaan ei voi mulle luvata että adoptio lapsi olisi elänyt edes jollakin tavalla siedettävää elämää. Vaikea olisi tukea lasta joka muistaa nähneensä vaikka teloituksia tai sen naaman alle on ammuttu puoli sukua huvin ja harrastamisen vuoksi. Tuollainen jättää lähtemättömät jäljet.
Todennäköisesti sairautesi joka tapauksessa estäisi adoption, niin ei tarvitse ottaa riskiä.
Yritin kauniisti ilmaista että adoptio ei ole meille vaihtoehto vaikka se olisin mahdollista
Tässä tapauksessa en suosittelisi lisääntymistä, varsinkin jos olet noin huolissasi traumaantuneista lapsista. Teidän kohdallahan sun sairaus tarkoittaisi lapselle jonkinasteista traumaa ja vaikeaa taustaa, vaikka et kovin nuorena kuolisikaan. Ja jos vielä on riski siitä, että sairautesi periytyy. Sitä paitsi maailmassa on jo liikaa ihmisiä muutenkin.
Ymmärrämme myös sen että jos sairauteni etenee yllättäen pahaan suuntaan se on lapselle traumaattista.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Sairas ei voi adoptoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi adoptio, sijaisperheenä tai tukiperheenä toimiminen?
Sairas ei voi adoptoida.
Tämä on nyt monta kertaa sanottu
Miten edes kehtaat ehdottaa adoptiota, kun terveidenkin on vaikea adoptiolasta saada??