Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme miestä vaivaa(ilkeily)?
04.08.2014 |
Alan olla kurkkuani myöten täynnä miehen huomauttelua ja ilkeilyä. Mikä siinä on, että pitää toisen mieli aina pahoittaa. Onko mies todellakin puhdas KP vai voisiko jokin muu selittää käytöstä?
Tilanteet vaihtelevat. Tänään esim. aioin aloittaa uuden ruokavalion (5:2 dieetti) ja mies alkoi valittaa eräästä ruoka-aineesta kuinka en saisi sitä syödä. Asiasta seurasi keskustelu ja siinä sanailun lomassa mies laukoi että kuukaudessa kuitenkin kyllästyt siihen ruokavalioon kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.
Jestas että tulikin paha mieli, vähän voisi kuitenkin jotain kannustusta puolisolta odottaa, kun mullakin tätä painoa on kertynyt. Eri asia jos olisin jatkuvasti jollain dieetillä mutta kun en ole. Karppamalla joskus pudotin ja nyt olen koittanut ihan virallisterveellisellä, paino vaan ei putoa, koska syön liikaa.
Mutta siis mies usein laukoo jotain vastaavaa, eikö se tajua että tuollainen loukkaa toista? Vai voiko tosiaan olla vaan niin ilkeä. Harkitsen jo eroa kun en jaksa noita tyhjästä tulevia ilkeitä kommentteja kuunnella. Aina saa olla vähän varuillaan että mitä mies suustaan päästelee ja sitten se viattomana pyörittelee silmiään että mistäs sinä taas suutuit :(
Kommentit (51)
Tuosta täytyy teidän jutella keskenään. Ongelma on teidän kahden välillä joten teidän siitä pitää puhuakkin. Jos ette pysty keskenään puhumaan niin hakekaa ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:13"]
minusta näyttää että tuossa on taustalla jotain, mitä mies ei kerro. Pelkääkö hän menettävänsä jotain jos vaikka onnistuisit laihduttamaan? Olisit paremman näköinen ja saisit ehkä lisää itseluottamusta, jolloin voisit olla muidenkin miesten mieleen ja hän menettäisi otteensa sinuun määäräilevänä osapuolena. Ehkä hän nauttii alistamisestasi ja kokee laihdutuksen vaarana. Ei muuta kun jatkat laihduttamista ja hanki itsellesi apua, jos miehesi ei kannusta. Ulkopuolinen apu voi olla vaikka joku kuntoileva ystävä joka tsemppaa tai kuntosaleilta löytyy PT:n apua. Myös netissä on kaikenlaisia nettivalmennuksia joita tehdään yhdessä muiden kannsa. Monia tapoja löytyy, mutta yksin on vaikeampi onnistua. Tsemppiä sinulle!
[/quote]Tällaisiakinhan tyyppejä kyllä on, mutta mielestäni ap nyt ei erityisesti onnistunut antamaan esimerkkejä että miehensä olisi juuri tällainen. Nuo kerrotut vaan mielestäni saattoivat olla aivan asiallisia huomautuksia. Se että jos ei tykkää kun toinen vetelee lasten mustikat (tai vanukkaat) ei ole narsismia vielä, ja huomio siitä että kuukaudessa väsyy kuitenkin johonkin ihmedieettiin on vaan useimpien ihmisten kohdalla totta.
Minä voin toki muuttaa mielipidettäni jos ap kertoo tarpeeksi huolestuttavia juttuja, en kuitenkaan lyö kovin vähästä lukkoon narsismidiagnoosia.
10
[/quote]
Kiitos tsempeistä.
Mulla kyllä on täysi usko itsellä hoikistumiseeni, oon pudottanut painoa ennenkin. Se vaan vaatii vähän aikaa ja energiaa panostaa liikuntaan ja ruokavalioon mitä ei nyt ole 2 pienen lapsen kanssa ollut ennenkuin nyt, kun vähän on jo helpottanut. Harmittaa vaan kun toivoisin mieheltä kannustusta enkä lyttäystä ja erityisesti liikuntani sabotointia.
Tuo laihdutusprojekti on nyt tosin vasta viimeisin juttu. Näitä riittää kyllä. Mies esim. sanoo kannustavansa mua imetykseen mutta sitten syyllistää mua lapsen vatsavaivoista(johtuu jostain mitä oon syönyt, en saisi syödä sitä, tätä ja tota) ja pitäisi alkaa antaa korviketta. Myös olen imettänyt kuopusta pitkään. Mies sanoo että mä päätän ja hän tukee, mutta kuitenkin sitten sanoo että älä anna sitä tissiä, tai eikö se imetys jo pitäisi lopettaa. Asioista ei voi keskustella koska miehen mieli on kuin tuuliviiri.
Ja nämäkin ovat tosiaan sellaisia asioita minkä mies tietää olevan mulle tärkeitä. Olen tosissaan panostanut imetyksen onnistumiseen molempien kanssa ja pahoitin kommenteista mieleni. Vatsavaivaisella lapsella paljastui sitten lievä maitoallergia.
Ja niitä mustikoita tosiaan oli myös mun itse poimimia. Enkä oikein ymmärrä miksi niitä viimevuotisia pitäisi siellä säilöä kun kohta saa metsästä uusia. Ennemminkin pitäisi juuri syödä vanhat pois.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 13:26"]
Tuosta täytyy teidän jutella keskenään. Ongelma on teidän kahden välillä joten teidän siitä pitää puhuakkin. Jos ette pysty keskenään puhumaan niin hakekaa ammattiapua.
[/quote]
Me käydään jo juttelemassa. Mainittavaa hyötyä ei ole ainakaan vielä ollut kuten teksteistäni huomaa. Tuntuu että olen vaan itse jotenkin sokeutunut tilanteelle ja tiedostan kyllä loukkaantuvani välillä suhteettoman paljon. Mutta annan kyllä myös lukuisien kommenttie mennä vaan toisesta korvasta ulos, ja jossain vaiheessa mitta vaan täyttyy.
Lähinnä kaipaisin näkökulmia siihen miksi mies noin käyttäytyy ja miten käytöksen saisi muuttumaan.
Ap
Ap
Luulen että sinne metsään olis kiire jo. Päästäisikö se sun mies sut nyt mustikkaan?
Etkö ollenkaan ajatellut yhteensopivuuttanne ennen lasten tekoa, vai muuttuiko mies? Sullahan on täysi oikeus haluta sellainen kumppani jonka kanssa olette samoilla aaltopituuksilla, mutta nykyistä sä nyt vaan et varmaan saa muuttumaan. Sun täytyy vaan lähteä, tai sitten jaksaa. Voithan sä sanoa miehelle että harkitset lähtemistä koska se saa niin usein sun olon kurjaksi, mutta sun ei kannata odottaa tulosta, ei vaikka kuinka monen av-mamman todistuksen saisit siitä että mies on inhottava. Harkitsetko siis eroa, vai ajattelitko vain keskustelemalla saada miehen toimimaan toisin? Jotenkin nyt tulee sellainen fiba että vain jälkimmäinen on sulle vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 11:21"]Lähinnä kiinnostaisi mikä tuollaisen käytöksen takana on.
Ap
[/quote]
Oma paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 13:46"]
Luulen että sinne metsään olis kiire jo. Päästäisikö se sun mies sut nyt mustikkaan?
Etkö ollenkaan ajatellut yhteensopivuuttanne ennen lasten tekoa, vai muuttuiko mies? Sullahan on täysi oikeus haluta sellainen kumppani jonka kanssa olette samoilla aaltopituuksilla, mutta nykyistä sä nyt vaan et varmaan saa muuttumaan. Sun täytyy vaan lähteä, tai sitten jaksaa. Voithan sä sanoa miehelle että harkitset lähtemistä koska se saa niin usein sun olon kurjaksi, mutta sun ei kannata odottaa tulosta, ei vaikka kuinka monen av-mamman todistuksen saisit siitä että mies on inhottava. Harkitsetko siis eroa, vai ajattelitko vain keskustelemalla saada miehen toimimaan toisin? Jotenkin nyt tulee sellainen fiba että vain jälkimmäinen on sulle vaihtoehto.
[/quote]Mietin vielä että lohduttaisiko se sua nyt jos mies oppisi pitämään turpansa kiinni, kun sun luulisi jo arvaavan mitä hän mistäkin ajattelee kuitenkin? Ehkä se ei vain pystyisi pitämään ilmeitään kurissa, joten viimeistään niistä näkisit mitä se ajattelee sun laihdutuskuureista. Tai pelkästä hiljaisuudesta tiettyjen asioiden kohdalla voi päätellä paljon. Ehkä se mies, jos oikein haluaisi, voisi oppia pitämään mölyt mahassaan, mutta ethän sä sen ajatuksia voi saada muuttumaan, ja kai sillä nyt on pakko olla oikeus sanoa jollei halua sun syövän niitä mustikoita. Jos se on pessimismiin taipuvainen niin et sä sitä toisenlaiseksi muuta.
Ja totakaan "eikö hänen miehenä pitäisi se tehdä", miksi sä moisesta loukkaannut, ehkä se ei vaan ole ennen törmännyt naiseen joka ei heittäydy avuttomaksi tuollaisissa asioissa, sehän voi olla kehu, ja samalla vähän sellainen että itse haluaa hoitaa ne hommat jotka perinteisesti ajatellaan olevan miesten hommia, ettei jää aivan tarpeettomaksi kun ei pääse missään pätemään.
10
Herran jestas, jos tuon kokee ilkeilyksi. Voi luoja mitä miehesi varmaan joutuu kestämään, jos noin herkästi loukkaannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 13:46"]
Luulen että sinne metsään olis kiire jo. Päästäisikö se sun mies sut nyt mustikkaan?
Etkö ollenkaan ajatellut yhteensopivuuttanne ennen lasten tekoa, vai muuttuiko mies? Sullahan on täysi oikeus haluta sellainen kumppani jonka kanssa olette samoilla aaltopituuksilla, mutta nykyistä sä nyt vaan et varmaan saa muuttumaan. Sun täytyy vaan lähteä, tai sitten jaksaa. Voithan sä sanoa miehelle että harkitset lähtemistä koska se saa niin usein sun olon kurjaksi, mutta sun ei kannata odottaa tulosta, ei vaikka kuinka monen av-mamman todistuksen saisit siitä että mies on inhottava. Harkitsetko siis eroa, vai ajattelitko vain keskustelemalla saada miehen toimimaan toisin? Jotenkin nyt tulee sellainen fiba että vain jälkimmäinen on sulle vaihtoehto.
[/quote]Mietin vielä että lohduttaisiko se sua nyt jos mies oppisi pitämään turpansa kiinni, kun sun luulisi jo arvaavan mitä hän mistäkin ajattelee kuitenkin? Ehkä se ei vain pystyisi pitämään ilmeitään kurissa, joten viimeistään niistä näkisit mitä se ajattelee sun laihdutuskuureista. Tai pelkästä hiljaisuudesta tiettyjen asioiden kohdalla voi päätellä paljon. Ehkä se mies, jos oikein haluaisi, voisi oppia pitämään mölyt mahassaan, mutta ethän sä sen ajatuksia voi saada muuttumaan, ja kai sillä nyt on pakko olla oikeus sanoa jollei halua sun syövän niitä mustikoita. Jos se on pessimismiin taipuvainen niin et sä sitä toisenlaiseksi muuta.
Ja totakaan "eikö hänen miehenä pitäisi se tehdä", miksi sä moisesta loukkaannut, ehkä se ei vaan ole ennen törmännyt naiseen joka ei heittäydy avuttomaksi tuollaisissa asioissa, sehän voi olla kehu, ja samalla vähän sellainen että itse haluaa hoitaa ne hommat jotka perinteisesti ajatellaan olevan miesten hommia, ettei jää aivan tarpeettomaksi kun ei pääse missään pätemään.
10
[/quote]
Mustikat ei täällä ole vielä ihan kypsiä, ens vkl sitten menen keräämään :)
Ja tottakai ensisjaisesti tahtoisin saada miehen lopettamaan mun loukkaamiseni. Keskustelemalla, kuinkas muuten. Toivoin myös näkökulmia siihen mistä tuollainen voisi johtua. Ehkä se voisi auttaa ottamaan jutut enemmän huumorilla jos ymmärtäisi mistä ne kumpuavat.
Sä takerrut nyt liikaa tuohon laihdutukseen, se ei ole meillä sellainen jatkuva puheenaihe ja mä olen aikaisemmin pudottanut ihan onnistuneesti painoa kun niin olen päättänyt. Mies ei ole kuullut asiasta jatkuvaa jauhantaa, enkä oikein ymmärrä miksi ajattelee/sanoo etten tällä kertaa onnistuisi, kun onnistuin viimeksikin(lasten syntymien välissä). Toki mulla vähän jäi pudoteltavaa vielä kun raskauduin sitten uudestaan.
Ja telttahommassa miehen sävy oli juuri sellainen että miten muka MINÄ juuri selvityisin niinkin vaativasta urakasta kuin rantateltan pystytys. Lisäksi usein kyselee multa joko itsestään selviä juttuja ja muka yllättyy kun tiedän ne tai vastaavasti jotain nippelitietoa ja naureskelee kun en tiedä. Ymmärrätkö nyt? Sellainen alentuva asenne toista kohtaan ei mielestäni kuulu parisuhteeseen.
Miehellä on toki oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen mutta siihen kyllä luulisi löytyvän muitakin tapoja kuin toisen loukkaaminen.Ap
Miehellä varmaan huono itsetunto, yrittää pätemällä ja pienillä letkautuksilla sitä peitellä?
Kuulostaa ihan meidän arjelta, vastaan jos piikittelet, kääntyy tilanne pian toisinpäin ja alkuperäinen "uhri" pyytelee anteeksi, kun menikin sanomaan pahasti takaisin.
Onko teillä poikaa? Varotan vain, puhetyyli tarttuu isältä pojalle ja kohta saat kaksin verroin piikittelyä ja ilkeilyä osaksesti. Asiattomasta puhetyylistä/piikittelystä kun pojalle huomauttaa, saa vastaukseksi; mutta kun isikin sanoo niin...ja näin matka jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 14:00"]
Herran jestas, jos tuon kokee ilkeilyksi. Voi luoja mitä miehesi varmaan joutuu kestämään, jos noin herkästi loukkaannut.
[/quote]
Kuten sanoin jo aiemmassa viestissäni niin eivät nuo miehen "sutkautukset" tosiaan yksistään ole/kuulosta niin pahoilta. Ja tuntuu tosiaan itsestäkin välillä pikkumaiselta loukkaantua jostain tuollaisesta.
Mutta ymmärrätkö sinä millaista tuota on kuunnella päivästä toiseen? Huomauttelua ja aliarviointia milloin mistäkin. Voin sanoa, ettei ole mukavaa enkä aio alistua kuuntelemaan tuollaista vaan puutun kyllä miehen huonoon käytökseen.
Varsinkin miehen sovinistiset kommentit saavat minut näkömään punaista. Meillä on itselläkin pikkutyttö enkä tosiaankaan tahdo hänen kasvan ajattelemaan olevansa jotenkin poikia huonompi. Mies on perinyt näitä asenteitaan isältään joka korostaa usein poikien ja tyttöjen eroavaisuuksia. Tyyliin sinistä ja työkaluja pojalle, nukkeja ja punaista tytölle. Käsittääkseni isänsä kuitenkin arvostaa naisia eikä anna ymmärtää että olisimme jotenkin huonompia, vaan erilaisia. Jätän siis vanhemman miehen puheet omaan arvoonsa ja sanon vaan tytölle että kyllä tytötkin voi aivan hyvin tehdä remonttia tai pitää sinistä jos tahtoo :)
Ap
Omasta mielestään mies ei toki mitenkään vähättele naisia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:27"]
Ap, mielestäni et ole herkkänahkainen ja kyllä, miehesi oli asiaton. Ilkeileekö se mies muissakin asioissa? Onko hänen vanhempansa samanlaisia lyttääjiä, koska ne virheelliset keskustelumallit voi lapsuudenkodista saada loppuelämän riesaksi.
[/quote]
En ole huomannut miehen vanhempien ilkeilevän, mielestäni käyttäytyvät asiallisesti.
Ja mies ilkeilee muutenkin, just sellaisia pieniä heittoja yleensä joista ei oikein viitsi kovin meteliä nostaa mutta jotka kuitenkin loukkaavat.
Tyyliin "Osaatko sinä muka pystyttää teltan, eikö se hänen miehenä pitäisi tehdä"
"Noissako vaatteissako meinasit lähteä" Jos ollaan johonkin menossa. Eivät ole mitään ryysyjä kuitenkaan, meillä on vaan erilainen vaatemaku. Ja olen usein asiallisesti sanonut miehelle että jos ei ole mitään nättiä sanottavaa voi olla hiljaa, haukkuja en tahdo kuulla.
Myös nostaa suhteettoman suuren metelin ja saarnaa jos mulla vaikka unohtuu kattilasta kansi tms. jotain pientä. Niinkuin ei itsekelläkin joskus jotain unohtuisi kun pitää keskittyä moneen asiaan(lapset).
Ap