Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Popup standillä myymässä puhelinliittymiä :(

Hotellisiivooja täälläkin. Oli ensimmäinen minun ns. oikea työ missä olin jos kesätöitä ei lasketa. Tosiaan lähteneeseen huoneeseen oli aikaa siivota 15min. Jos huoneessa oli ollut joku siisti liikemies se aika jopa riitti. Mutta sitten kun olikin joku 4 hengen perhehuone josta piti purkaa 2-3 sänkyä + mahdollisesti vielä vauvansänky tai jos huoneessa oli ollut joku bileporukka... Juu ei. Jos joku oli töistä poissa, ei saatu sijaista joka tarkoitti välillä sitä että piti siivota yksin kaksi kerrosta + yleiset tilat. Mikä tahansa hotellissa oli vikana, se oli siivoojien vika. Respan tyypit edes yritti olla välillä ystävällisiä mutta keittiön porukka nautti ihan mielettömästi kun keksivät jotakin mistä sai huutaa. Lisäksi jos sinua perehdyttää 5 eri ihmistä niin väkisinkin joku unohtaa sanoa jonkun asian koska ajattelee että se on jo kerrottu eikä kaikkea vaan tajua aina itse kysyä siinä kiireessä. Ja sitten kun sinun pitää kokemattomana perehdyttää ihmisiä jotka ei puhu suomea eikä englantia kuin pari sanaa niin siinä vasta ollaankin pulassa. Lisäksi piti aina joka päivän päätteeksi kirjoittaa jokaisesta huoneesta selitys miksi on mennyt yliaikaa (joka tapahtui about 90% huoneista). Jäävään huoneeseen johon tehtiin välisiivous oli aikaa 5min. Luulisi että se riittää mutta ei. Jos huoneessa on yöpynyt iso perhe/bileporukka jonka kaikki lattialle heittämät roskat/ruoat/kaatuneet limsat pitää siivota, vaihtaa pyyheet, siistiä paskainen/kusesta lainehtiva vessa, täyttää tyhjentynyt minibaari uudelleen jne niin 5min ei todellakaan riitä. Ihmiset on ihan järjettömän siivottomia. 

Ikävintä tuossa oli se että voisin oikeasti tykätä hotellisiivoojan työstä jos työolosuhteet olisi inhimilliset eikä tarvisi joka päivä mennä itkien kotiin.

Vierailija kirjoitti:

TET-harjoittelussa 14-vuotiaana pienessä ruokakaupassa. Ei siinä muuten mitään, mutta jostain syystä eräs asiakas koki, että minä (aina ikäisekseni pieni ja erittäin lapsennäköinen tyttö) olen se henkilö jolle pitää huutaa naamapunaisena, kun löysi hyllystä vanhan tuotteen. Luulin oikeasti, että aikoi lyödä sillä minua.

Raukkikset valitsevat heikoimman näköisen kohteen.

Itse olin kaupan alan urani lopussa jo niin karskiutunut, etten enää vähästä (tai isommastakaan) hätkähtänyt.

Ne huutajat valitsi sielläkin uhreikseen kesätyöläisiä ja harkkaajia ja turpavärkki louskuen huudettiin haukkuja ja syyttelyitä.

Jos näin tilanteen, niin menin heti paikalle, päästin jo liki itkuun purskahtaneen kesätyöläisen pois ja aloin kysellä, että mikäs on ongelma kun räyhätään kuin verikoira.

"E-eeei tässä siis oikeen mittään ollu! Olisin tosta hinnasta vaan kyselly ku muistelin et ois ollu väärin, hehheh!"

Vierailija kirjoitti:

Vuokratyöfirman kautta siivoojana. Opiskeluaikainen kesätyö, joka oli pakko ottaa, kun en muutakaan saanut.

Sopimuksessa luki että "keikkatyö", mutta mitään joustoja ei ollut, ihan täysiä viikkoja tein. Yhden viikon olin kipeänä työstä johtuvasta syystä, mutta sairaslomalta ei saanut palkkaa koska "keikkatyö". Hommia tehtiin pareittain ja työkaverit olivat joko elämäänsä kyllästyneitä, kiroilevia ja v*ttumaisia keski-ikäisiä, tai teini-yh-äitejä. Tauot olivat 5 min. röökitaukoja jossain tien poskessa (en polta itse). Järkyttävä kiire aina siivouskohteessa, jatkuvasti ylitöitä/lisätöitä kesken päivän. Osa siivouskohteista oli sellaisia kunnan palveluseteliasiakkaita, joiden asunnoissa saattoi tulla vastaan mitä vain (kuten paskalla piirretty hymiö wc:n ovessa). Pomo oli huutava eukko, jolla noussut neste päähän, koska olihan hän sentään arvoisa siivoojien esimies.

Ja kuukausipalkka? Noin 1100 €.

Mutta antoipahan kokemus motivaatiota opiskeluun. Jotkut joutuu kestää tuollaista koko ikänsä.

Onko tuo palkka brutto vai netto?

Pääsin lukion jälkeen pienehköön vaatekauppaan töihin. Luulin että se olisi ollut mun unelmatyö mutta ei!!!

Työajat oli hirveät 10-18 tai 11-19 ja lauantaina 11-15! Olin aina kotona vasta klo 19 tai 20!

Työssä joutui seisomaan ihan koko ajan. Jalat ja selkä kipeytyivät todella nopeasti. Lisäksi joutui kumartelemaan.

Koko ajan piti tehdä jotain, jos ei ollut asiakkaita niin pyyhittiin pölyjä tai siivottiin jopa lattioita! Koko ajan piti olla järjestelemässä vaatteita räkkeihin tai hyllyille. Työ oli siis hyvin raskasta.

Olin siellä yli vuoden, onneksi pääsin sitten kouluun ja myöhemmin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="03.08.2014 klo 19:40"]Metsän istutusta mökillä..todella haastavaa

Höh, omasta mielestäni metsän istutus ei ole lähellekkään pahimmasta päästä. Hyvää kuntoilua luonnossa :)

Samaa mieltä, alta parikymppisenä kaksi kesää männyn taimien putki-istutuksessa, tienasin hyvin, kunto nousi, ruoka maistui tauoilla nuotiotulen ääressä, jonka pomo laittoi valmiiksi. Hyvät muistot.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin lukion jälkeen pienehköön vaatekauppaan töihin. Luulin että se olisi ollut mun unelmatyö mutta ei!!!

Työajat oli hirveät 10-18 tai 11-19 ja lauantaina 11-15! Olin aina kotona vasta klo 19 tai 20!

Työssä joutui seisomaan ihan koko ajan. Jalat ja selkä kipeytyivät todella nopeasti. Lisäksi joutui kumartelemaan.

Koko ajan piti tehdä jotain, jos ei ollut asiakkaita niin pyyhittiin pölyjä tai siivottiin jopa lattioita! Koko ajan piti olla järjestelemässä vaatteita räkkeihin tai hyllyille. Työ oli siis hyvin raskasta.

Olin siellä yli vuoden, onneksi pääsin sitten kouluun ja myöhemmin naimisiin.

Ylläri pylläri myyjiä tarvitaan silloin kun asiakkaat haluavat käydä kaupassa

Ehdottomasti puhelinmyynti, jota olen tehnyt kesätyöksi kahdessa eri paikassa, kaksi viikkoa molemmissa. Aivan kammottavaa hommaa. Tiedän, ettei se huorittelu ja huutaminen ole henkilökohtaista, mutten oikein osannut sivuuttaa sellaista. Vapaa-aikakin meni vaan seuraavaa vuoroa panikoidessa. Mutta vastapainona (vaikkei tätä kysyttykään :D) olen ollut kolme vuotta pikaruokalan kassalla ja nyt amk-opintojen rinnalla jatkanut hommaa neljättä vuotta, aivan ihanaa hommaa! Viihdyn niin hyvin siellä

Soneran (nyk. Telian) puhelinasiakaspalvelu (ei myynti, vaan aspa). Hajos pää totaalisesti ihmisiin. Vuoden sitä jaksoin, kunnes eräänä päivänä vaan kamelin selkä katkesi ja ilmoitin esimiehelle, että irtisanoudun ja voin olla sen 14 päivän irtisanomisajan, mutta linjaan en mene enää. Noh, ei tarvinnut olla irtisanomisaikaa, vaan sai lähteä kotiin. Ihan kamalaa hommaa. Asiakkaat oli ihan kamalia hirviöitä.

Erityisavustajan työt. Pk ja ns. erkkalapset ei ole mua varten, enkä minä heitä. Iso hatunnosto kaikille tuota työtä tekeville ja erityisesti vanhemmille, joille vastuu lapsesta on jokapäiväistä.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin lukion jälkeen pienehköön vaatekauppaan töihin. Luulin että se olisi ollut mun unelmatyö mutta ei!!!

Työajat oli hirveät 10-18 tai 11-19 ja lauantaina 11-15! Olin aina kotona vasta klo 19 tai 20!

Työssä joutui seisomaan ihan koko ajan. Jalat ja selkä kipeytyivät todella nopeasti. Lisäksi joutui kumartelemaan.

Koko ajan piti tehdä jotain, jos ei ollut asiakkaita niin pyyhittiin pölyjä tai siivottiin jopa lattioita! Koko ajan piti olla järjestelemässä vaatteita räkkeihin tai hyllyille. Työ oli siis hyvin raskasta.

Olin siellä yli vuoden, onneksi pääsin sitten kouluun ja myöhemmin naimisiin.

Saako kysyä että mitä luulit sen työn sitten olevan?

Vierailija kirjoitti:

Pääsin lukion jälkeen pienehköön vaatekauppaan töihin. Luulin että se olisi ollut mun unelmatyö mutta ei!!!

Työajat oli hirveät 10-18 tai 11-19 ja lauantaina 11-15! Olin aina kotona vasta klo 19 tai 20!

Työssä joutui seisomaan ihan koko ajan. Jalat ja selkä kipeytyivät todella nopeasti. Lisäksi joutui kumartelemaan.

Koko ajan piti tehdä jotain, jos ei ollut asiakkaita niin pyyhittiin pölyjä tai siivottiin jopa lattioita! Koko ajan piti olla järjestelemässä vaatteita räkkeihin tai hyllyille. Työ oli siis hyvin raskasta.

Olin siellä yli vuoden, onneksi pääsin sitten kouluun ja myöhemmin naimisiin.

Nää on sun mielestä hirveät työajat? Mulle olis ihan unelma.

T: töissä lähes joka pe-la klo 20-04

Au pairin työ. Olin Australiassa, joka kokemuksena oli elämäni paras. Koin niin paljon uskomattomia ja ikimuistoisia asioita että tuo itse työ jää muistoissa ihan taka-alalle. Mutta jos ihan puhtaasti työn puolesta ajatellaan niin ei ollut minun hommaani yhtään. Inhoan lapsia, en koskaan aio hankkia itse, mutta au pairin työ on helppo ja halpa tapa päästä Australiaan. Perheessä oli 8 vuotias poika - helppo homma! Valitettavasti poika oli kuitenkin niin temperamenttinen, että jokaisesta asiasta oli pakko vängätä ja tehdä just niin miten kielletään. Hampaiden harjaukseen saattoi mennä puoli tuntia kun poika juoksi mua karkuun ympäri taloa. Työpaikallaan asuminen oli ikävää, oli ikään kuin koko ajan töissä. Oli tosi vaikea ohittaa kamala tiskivuori (myös kotityöt kuuluu työnkuvaan) ja ajatella vaan että noh, olen vapaalla, ja tunkea omat tiskit vaan vuoren jatkoksi. Ei ollut tarkkoja työaikoja, eli työpäivinä olin tavallaan koko päivän töissä ja vahtimassa sitä muksua. Introverttina oli vaikeaa asua muiden kanssa. 

Erityisopettajan työ aggressiivisten ja väkivaltaisten oppilaitten kanssa. Joka päivä joku puri, sylki, löi, hakkasi, potki, heitteli esineillä, raapi tai raateli joko minua tai toista oppilasta.

Myös huoltajat olivat erittäin hankalia ja haukkuivat koko koulun. Mitään ei tehty koskaan oikein. Ei sitten mitään. Eikä heidän lapsissaan koskaan ollut mitään vikaa. Ei tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Henkkarina henkilöstövuokrausfirman kautta. Avustaminen ei ole erityisen henkilökohtaista kun joka kerta sijaistaa eri paikassa, perehdytys on puutteellinen, ilman mitään alan koulutusta sulle sanotaan että tääkin mummeli on tosi helppo ja herttainen ja sitten vastassa on haastava muistisairas, vanhat papat lähentelee ja  polttaa ketjussa sisällä. Olin tuolloin opiskelija ja tarvitsin kipeästi rahaa ja kaikki työvuorot, mitä heltisi, joten en nostanut melua mistään. Enää en jättäisi sanomatta painokkaasti, kuina p*skasti asioita hoidetaan.

Minäkin olen ollut avustajana sellaisessa avustajanvälitysfirmassa, et melkein joka keikka oli jonkun eri ihmisen luona. En enää ikinä menisi listoille mihinkään firmaan vaan olisin paljon mielummin yhden saman ihmisen avustajana. Tälläkin hetkellä mulla on ehkä maailman leppoisin ja mukavin avustettava työnantajana :) Niissä firmoissa kun on keikkailevana avustajana hommissa, niin ei koskaan tiedä millaisen asiakkaan luokse joutuu avustelemaan. Suurin osa oli tietenkin edes vähän mukavia ja yhteistyö toimi, mutta välillä tuli niin ilkeitä ja hankalia asiakkaita, että melkein itku kurkussa joutui kotiin lähtemään, vaikka en erityisen herkkä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakkaaja. se oli aivot narikkaan -hommaa, joka olisi vaihteluksi ollut ihan ok, mutta ei 7,5 h/päivä vuorossa läpi vuoden. Varsinkin kun tiesi että olisi ollut tehtaassa pystyvä tekemään muutakin työtä kuin sitä. Mutta ei auttanut, vanhempainvapaalta kaikki joutuivat pakkaamoon.

Itse olin juuri 6kk. pakkaajana, pitkän työttömyyden jälkeen. Työ oli todella kivaa, aivot narikkaan tyyppistä, ei mitään stressiä, kunhan työnsä hoiti kunnolla. Mukavia työkavereita, palkka sopiva työhön nähden. Olisin jäänyt vakituiseksi, jos olisi huolittu. Harmittaa, kun määrä-aikaisuus päättyi.

18-vuotiaana olin kesän Lidlissä. Pomo oli aivan sietämätön, sain haukkuja kaikesta, soitti jopa minulle vapaa-ajalla valittaakseen jostain. Lidlissä ainakin siihen aikaan oli tosi kiire, kun vaikka olet kasalla, sinun pitää silti täyttää hyllyjä aina kun ei ole asiakasta. Olin silloin myös aika heiveröinen tyttö, joten isoimpien pakkauksien nostaminen ei meinannut onnistua. Pomo vaan huusi vieressä että olen liian hidas, eikä tehnyt elettäkään auttaakseen...Olinhan minä varmasti hidas vuosia siellä olleisiin verrattuna...

Kotihoidossa työskentely..Voi jeesus sitä kiireen ja häsellyksen määrää. Todella huonokuntoisia hoidettavia, paskasia asuntoja, jatkuva syyllisyyden tunne yms yms yms

Näitä kahta paikkaa yleensä muistelen, kun jokin asia tuntuu MUKA raskaalta nykyisessä työssä.  Sitten naurahdan ja olen taas mielissäni työstäni.

Olin joskus lukioaikoina yhden kesän Helsinki-Vantaan lentokentällä siivoojana.

Työkaverini olivat hyvin miellyttäviä ja me puhalsimme yhteen hiileen järkyttävillä tavoilla meitä nöyryyttäneiden suomalaisten lentomatkustajien seassa.

Tuolloin ei ollut kuin yksi terminaali ja työskentelin ulkomaan lähtöjen puolella.

Ulkomaalaisten matkustajien kanssa ei tullut koskaan mitään ongelmaa, mutta kotimaisten kyllä.

Vaikka terminaaleja on nyt kaksi ja kaikki on muuttunut paljon, muisten T2:ssa kulkiessani usein tuota vuosikymmenten takaista kesää ja sitä törkeyttä, mitä sain osakseni maannaisiltani, -miehiltäni harvemmin.

Kesätyö joka sunnuntaina imuroi koko matkustajalaiva. Kansia ainakin 5 ja satoja hyttejä + yleiset tilat ravintolat ja vastaavat.

Aikaa lähes neljä tuntia, kun laiva oli satamassa. Paitsi että aina ei sitäkään.

Siinä oppi imuroimaan vain näkyvimmät roskat.

Kaikki työt. Onneksi nyt saan ilmaiseksi rahaa eikä tarvitse jotain läskiä porvaria elättää.