Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Olen tehnyt omasta mielestäni vain mielekkäitä hommia, ei kai kukaan mene paikkaan, jota pitää hirveänä.

Olen tykännyt lähes kaikesta jollain tapaa paitsi ihan eka kesätyö mansikkapellolla nuorena. Se oli hirveetä.

Sitten oli tilanne firmassa jossa olin tykännyt olla (iso valtakunnallisesti toimiva firma), työ oli unelmatyöni johon olin pyrkinyt koko aiemman työurani ajan, olin työnarkomaani koska nautin työstä, hyvä palkka ja etuudet. Sitten tuli edihenkilöksi lty johtaja, ihan sairaspersoonainen (n) ilkeä ja autoritäärinen tyranni joka teetätti meillä lähes kaiken valveillaoloajan töitä vähintään 6 pv/vko. Mikään ei riitä, projektia projektin päälle, vastuualueet kasvoi ihan sietämättömän suuriksi ja teeppäs yksikin virhe niin hän hyökkäsinkimppuun kuin hyeena nujertaen meitä kokeneita konkareita koulutettuja osaajia, pala palalta. 

Hän harrasti ihan oppikirjamaista voimakkaan narsistipersoonan johtamiskulttuuria; hajoita, hallitse, uhkaile, pelottele, julkinolaa, vaienna, alista, arvioi ja vähättele ammatillista osaamista. Lisäksi kerää hovi ympärille joita nostat julkisesti ja röyhkeästi muiden yläpuolelle, jos et jostain pidä, näytä se julkisesti ja nujerra hänet aina sopivan tilaisuuden tullen, tarvittaessa jaa rangaistuksia = lisää pelkoa. 

Tämä 2 v saalistavan hyeenan kanssa työskentelyä oli elämäni hirveimmät ja uuvuttavimmat. Yhtäkkiä unelmatyöstäni oli tullut painajaista. 

 Oli pakko lähteä pois jotta terveys ja järki säilyy ... niin teki 6/12 muistakin kollegoista.

Opettajantyö. Ei ole minkään rahan arvoista.

Minkkitarhalla minkkien tappaminen ja nylkeminen.

Joku hiton rappukäytäväsiivous.

 Ihan mitään järkeä ja ajattelua vaatimaton työ.

Onneksi ei kestänyt kuin yhden kesän.

Oletteko koskaan miettineet kuka puhdistaa junien keulat ja alustat kun juna törmää eläimeen tai ihmiseen? No minä tein sitä. Tyhjensin myös junien paskasäiliöitä.

Rahallisesti ei ollut kannattavaa työtä joten siirryin ihan täysin muihin hommiin. Siistiin sisätyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Joku hiton rappukäytäväsiivous.

 Ihan mitään järkeä ja ajattelua vaatimaton työ.

Onneksi ei kestänyt kuin yhden kesän.

Outoa että jotkut kokee ihan perus fyysisen työn noin kauheaksi, itselleni tuonkaltainen työ oli todella hyvää vastapainoa kun ei tarvinnut niin paljon keskittyä itse työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku hiton rappukäytäväsiivous.

 Ihan mitään järkeä ja ajattelua vaatimaton työ.

Onneksi ei kestänyt kuin yhden kesän.

Outoa että jotkut kokee ihan perus fyysisen työn noin kauheaksi, itselleni tuonkaltainen työ oli todella hyvää vastapainoa kun ei tarvinnut niin paljon keskittyä itse työhön.

Mä tekisin mielelläni rappukäytävien siivousta jos palkka olisi riittävä. Mulla ei ole edes ajokorttia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Torimyyjä. Itse työssä ei varsinaisesti mitään vikaa, mutta pomossa senkin edestä! Palkkaa ei maksettu ajallaan, tuotteiden hinnat oli taivaissa, sain haukut joka käänteessä milloin mistäkin ja loppuvaiheessa jopa seksuaalista häirintää. Otin loparit ja olen pitänyt huolen, että olen kertonut kaikille kyseisestä kusipäästä ja pyytänyt boikotoimaan hänen yritystään.

Tästäpä tulikin mieleeni: erään torikauppaa tekevän puutarhan omistajan kallis vene joutui remonttiin Tallinnan päässä. Lasku oli 7000€. Ja maksettiin käteisellä. Tämän kuultuani olenkin pyytänyt aina KUITIN torilla ostoksista. Tehkää sama.

Tämä oli muutenkin antoisan keskustelun tärkein opetus! Täytyy laittaa mieleen, visusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotisiivous. Järkyttävä tahti repiä painavia mattoja ulos tuulettumaan, kökkiä imurin kanssa sohvan ja sängynaluset ahtaissa tiloissa peläten särkeväsi jotakin. Rampata rappuja edes takaisin, raahaten niitä mattoja ja imuria mukanasi. Siirrellä sohvan rakenteita päästäksesi imuroimaan sen ym. ym.

Sama kuin tekisi suursiivouksen kotonaan neljä jopa viisi kertaa päivässä, se viisi kertaa viikossa.

Puolitoista viikkoa jaksoin, sen jälkeen ei koskaan enää.

Jep. Samat kokemukset. Minuuttiaikataulu, kahvitaukoa ei lainkaan, jotkut asiakkaat oikein etsimällä etsivät työn jäljestä valitettavaa, osa kohteista oli mitoitettu niin ettei ehtinyt määrätyssä ajassa tehdä kunnolla....

Samaa olen kuullut sanottavan. Karmeaa hommaa. Minun kotikaupungissani on jostain syystä vaikeaa saada kotisiivousta. Ei ole tekijöitä ja ne joilla on hyvät ja vakituiset ns. omat siivoojat, eivät millään kerro että mikä firma ja millainen soppari heillä on.  

Lisäksi sitten jos jonkun ma-muuttaneen saa hommiin, niin joutuu miettimään, että millaisella orjasopimuksella se on pakotettu töihin ja mitenkähän ne kiristää sen perhettä jossain kotimaassa ym  ym

Söin hirven lihaa. En syö toiste.

Lähihoitajana vanhustyössä. Jatkuvaa henkistä fyysistä väkivaltaa asiakkailta, ilkeitä omaisia, kiusaavia kollegoita ja todellisuudesta vieraantuneita esihenkilöitä. Mitään ei saa tehdä rauhassa, kun käytöshäiriöiset potilaat kulkevat perässä, jankuttavat samoja asioita ja käyvät käsiksi. Meteliä on yllättävän paljon. 

Kirjaamista on valtavasti, samoin paperitöitä ja koulutuksia. Vaatimukset vain lisääntyvät. Lähihoitajuuden lisäksi pitäisi olla myös lääkärin, farmaseutin, sosiaalityöntekijän, psykologin ja ATK-tukihenkilön tietomäärä ja asiantuntemus. Silti meille hoetaan, että oikeasti olemme vain tyhmiä perseenpyyhkijöitä. 

Jos olet masokisti, mene lähihoitajaksi!!!

Puhelinhaastattelijan työ oli kyllä jotain aivan kamalaa. Tämän voi ymmärtää täysin vain toinen samaa työtä tehnyt.

Siivoaminen kesätyönä. Joskus yöllä tehtynä tuo olisi voinut olla siedettävää, mutta ei aikaisin aamulla ruuhkaisessa ja asiakkaita täynnä olevassa palvelupisteessä. Kuulokkeet lorvilla oli kielletty, koska joku voi ehkä haluta puhua sulle. Joo, ei hslunnut. 

Me-Group ja paikan päällä järjestäytynyt amiskiusaaminen, jossa joukkoväkivaltaa johtaa nainen nimeltä Helena.

Hoiva-avustaja Validialla. Huono perehdytys, ikävå työilmapiiri ja kiiressä hutiloiden töiden tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Rappusiivous. Liian vähän aikaa, vanhat ja surkeat siivousvälineet, ei jääkaappia, vessaan pääsi jos semmoinen löytyi pyykkituvasta, koko ajan paikasta toiseen kulkemista, samat hissit ja kellarit yksin viikosta toiseen. Itku kurkussa kipeillä ranteilla kannat painavaa imuria rapusta toiseen, kun tajuat että aika loppuu kohta ja koirankarvoista tulee heti perässä valitusta. 8 tunnin työpäivän jälkeen ei jaksanut tehdä enää mitään. Seuraavana päivänä samoilla likaisilla räteillä, kun uusia ei tullut pyynnöistä huolimatta. Kesätyönä kestin.

Tämä on aika karu kokemus ollut, tsempit näin jälkikäteen sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulunkäyntiavustaja. Lapset olivat kyllä pääosin mukavia mutta koulun henkilökunta oli ylikuormittunut ja työympäristö oli siksi ikävä. Työkavereilla oli usein pinna kireällä ja he saattoivat huutaa kurkku suorana lapsille ja myös kollegat saivat välillä osansa huonosta tuulesta. Koska itse olin vain avustaja niin arvostusta ei kyllä paljon herunut. Resurssipulan takia jouduin kuitenkin usein toimimaan open ominaisuudessa (esim. iso hankala luokka jaettiin kahteen ja minä hoidin koko tunnin yhden puoliskon opetusta ja luokan virallinen ope toisen) saamatta tietenkään yhtään enempää palkkaa.

Vuoden olin koska sopparini oli sen pituinen mutta sen jälkeen en olisi kyllä jatkanut. Muistelen lämmöllä lapsia mutta työpaikan myrkyllistä ilmapiiriä ja palkkaan nähden liian suurta vastuuta en.

Kaikki kouluun ja opetukseen liittyvä työ on nykyään kammottavaa. Opettajat

Tämä niin totta.

Aloitin 12-V sitten lukion opettajana. Jos silloin ei joku opiskelija pärjännyt, hän siirtyi pois lukiosta. 

Meillä nykyään lukiossa kuraattori, psykologi, koulunkäynnin avustaja ja erkkaope kaikki vuorollaan käyvät vaatimassa, että koska Joni-Pirkko sai nelosen, on vaatimuksia pilkottava, jårjestettävä tukiopetusta ja tuettava sitä nuorta, vaikka nuori ei viitsi tulla tunneille tai jos tulee, pelaa siellä matopeliä ja hörppii ESää. Ja ne kokousten määrät

Tässä on myös asiaa, ja mukana myös huolestuminen siitä, minkälaista ryhmää tulevaisuudessa on sitten tulossa työelämään?? Ei kiessus.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaessani lukemaan tätä ketjua, olin siinä luulossa että olen joutunut tekemään kovastikin rankkaa työtä ja kärsinyt rahapulassa paskasta työstä. Vähänpä tiesin.

 

Enikeis; Otetaan iso ruotsinlaiva, ja sen pääravintola buffet. Asiakkaita kerralla sisälle varmaan 300 ( en enää muista tarkkaan), kesällähän laivat on täyteen buukattu, joten niin myös buffa. Yksi kattaus kestää 1,5h - 2h ja tämän jälkeen siivotaan pöydät, katetaan uudestaan ja aletaan alusta taas. Kattauksia vedetään siinä päivän mittaan monta peräkkäin. Parin tunnin tauko ja alkaa illalliskattaukset.

Mennääpä tiskiin. Siellä on iso tiskikone ja metrikaupalla pitkä rosterinen tiskipöytä. Tälle pöydälle tarjoilijat kantaa alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka lautasia semmoiset metrin pinot jokainen, useita. Laseja pakkikaupalla. kahvikuppeja, liköörilaseja, konjakkilaseja.

Jokainen lautanen ja jälkiruokamalja laitetaan tiskipakkiin, huuhdellaan ja syötetään koneeseen. Tarjoilijoilla helevatan kiire, joten lautaset täynnä ruuantähteitä. Se roskasaavi siinä tiskipöydän edessä täyttyy puolessavälissä eka kattausta ylitäyteen painavaa ruuanjätettä. Pitää sekin repiä irti, ja kuljettaa roskakuiluun. Sinä aikana onkin tiskipenkki niin täynnä kamaa ettei itse tiskikonetta enää näy.

Kaikki astiat loppuu kesken ja haarukat ja veitset pitää erotella, ja koko ajan joku huutaa että lisää puhtaita tänne.

 

Kun kattaus loppuu alkaa tulla kylmäköiltä ne tarjoilupakit. Yks posliinivati painaa tyhjänä 2 kg, niitä tulee kymmeniä.

Kuivassa päässä työskentelee toinen tiskari. Se lappaa puhtaita, tulikuumia astioita telineisiin ja pinoihin ja työntää lautaskärryjä eteenpäin. Kylmäköt ei tietenkään hae omia tiskejään vaan ne viedään niille kallaan, nehän sentään tekee ruokaa eli ovat parempia ammattilaisia kuin tiskari.

 

Vihdoin tulee yö ja illalliskattaukset loppuu, astioiden tulo vähenee ja alkaa näyttää että kyllä tää ehkä loppuu. Aletaankin sitten pesemään tiskipenkkiä, ja sitä tiskikonetta. Se on ihan täynnä jotain mähnää ja rasvaa. Ne pesuaineet jolla sitä pestään on semmoista myrkkyä ettei sitä pitäis ilman hengityssuojaa käyttää ollenkaan. Arvaa onko semmoisia.

Kumisaappaat jalassa luistaa märällä lattialla joka on täynnä salaatinlehtiä ja katkaravunkuoria jne. Nilkkoihin asti yltävä kumiessu hiostaa hiukan joo.

Lopuksi pestään tiskin nurkan lattia ja kerran viikossa ne kamalat lattiatrallit, siellä sitä mähnää vasta onkin.

 

Kun yöllä pääsee hyttiin suihkuun ja nukkumaan, niin ennenkuin huomaakaan onkin aamiaisen aika ja ne samat 3000 ihmistä syö aamupalan. Tiskikone päälle vaan.

 

Tiskissä on töissä 2 ihmistä. Koko työvuoron ajan, joka kestää viikon. Enempää ei ole eikä palkata. Kyllä se kahdella menee.

Kotiinpäästyä meni nuorellakin ihmisellä monta päivää ennenkuin olo normalisoitui.

 

En voi tajuta niitä vakituisia vanhoja (50 v ja yli) jotka veivaa sitä  hommaa vuodet läpeensä. Ja suurin osa on naisia!? Miten ne selviää sieltä ikinä eläkkeelle edes suurinpiirtein terveenä, ei mitään mahiksia.

 

Ne on varsinaisia työn sankareita ne. Vielä puolet vuodesta poissa kotoa siellä työpaikallaan.

 

Hyvin kuvattu, raskasta raatamista kiireessä. Ja kokonainen viikko putkeen. En pystyisi.