Nykyään on muotia poistaa elämästään kaikki negatiiviset tai muuten 'ylimääräiset' ihmiset ym.

Kaikki on niin negatiivisia nykyisin.

Jos ihminen on kovin negatiivinen, niin voi olla hänelle aivan hyväksi joutua olemaan yksin. Miks kenenkään tarvis saastuttaa omaa ilmapiiriään negistelyllä?

Eiköhän ihminen ole itse aiheuttanut yksinäisyytensä, jos on niin negatiivista tai huonoa seuraa että tuled lempatuksi

Joku mulqvisti tekeekin elämästä vähemmän yksinäistä, just joo

Toivottavasti on.

No mikä ettei. Kuka nyt haluis olla energiasyöpön kaveri.

Kiva, olin sitten edelläkävijä.

Lemppaaja ei välttämättä kaipaa ketään.

Jotkut ne pärjää paremmin ilman kusipäitä.

Nykyisin jokaisella on oikeus olla onnellinen, muista viis.

Silkkaa idiotismia se on ruveta sietämään henkilöä jonka kanssa puhuminen aiheuttaa vitutusta. Kuten eräs idän viisas sen aikoinaan totesi; "Ei ihmistä, ei ongelmaa."

Mulle riittää hyvä kirja, lempisarjat, kukkienhoito ja lemmikit. Muuta en tässä maailmassa kaipaa.

Jos jonkun ihmisen, ystävänkin (=on tunnettu pitkään), seurassa tulee lähes poikkeuksetta ja vuodesta toiseen itselle huono olo, mitä pitäisi tehdä?

Tarkoitan, että se lempattu jää yksin, ei lemppaaja

Ap

Eihän tuo ole muoti asia. Olen itse 80 luvulla syntynyt niin koko minun elin ajan ihmiset ovat sulkeutuneet omaan pieneen kuplaan missä ei ole ketään muita kuin niitä jotka ajattelee samalla tavalla samoista asioista ja siellä on omasta ideologiasta pelkästään positiivista

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan, että se lempattu jää yksin, ei lemppaaja

Ap

Ja?

Ympäröi itsesi hyvällä energialla. Eletään täällä vain kerran, joten turha sitä on käyttää aikaansa huonojen kokemusten parissa.

Mun auraan ei mahdu huonoja ihmisiä.

Nykyisilllä välineillähän se tarkoittaa verkostoitumista.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan, että se lempattu jää yksin, ei lemppaaja

Ap

Aikuinen oikeustoimikelpoinen on itse vastuussa itsestään ja seuran hankkimisesta itselleen. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta olla sinun turvariepusi.

Toisinaan on pakko ajatella omaa hyvinvointiaan senkin uhalla, että riippa jää yksin ja uhkailee elämänsä päättämisellä.

Jos tahdot, että ihmiset jaksavat sinua, älä ole niin saatanan touchy-feely-needy. Ymmärrä, että muilla on muutakin elämää. Älä takerru. Se, että sinulla on vain yksi ihmissuhde, ei tarkoita että minulla olisi sama tilanne.

Olen törmännyt kaltaisiisi ihmisiin, jotka omalla päätöksellään ryhtyvät ystäväkseni epätoivoissaan, jos hiukankaan olen etäisen kohtelias. Ruvetaan ihan riesaksi asti, halutaan puolitutulta sellaista emotionaalista tukea, jota yleensä saa vain puolisolta. Koko ajan tiuhempia ja tiuhempia viestittelyitä, soitteluita, jopa ovikellon rimputusta -vaikka minä en ole osoittanut muuta kuin viileää kohteliaisuutta.

Eihän sinä muuta voi tehdä, kuin lempata toisen. Joka sitten ihmettelee, että "ei kaveria voi näin kohdella?"

Ja minä ihmettelen, että mitä kaveria?