Hirvein työ jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Laivasiivoojana. Voitte varmaan kuvitella mitä kaikkia eritteitä löytyy kun hyttejä siivoaa.

Olin joskus sivutöissä sairaalavartijana Espoossa. Siellä oli kellarissa kylmiö, johon tuotiin vainajia muista Espoon sairaaloista. Yöllä jouduin usein jonkun toisen sairaalan lääkärin pyynnöstä käymään katsomassa kylmiössä, että onko se ja se vainaja tuotu sinne kylmiöön. Usein myös hautautoimistot hakivat sieltä vainajia omia aikojaan ja niistäkin piti hakea tietoja kylmiön vainajakirjasta.

Alussa varsinkin säpsähtelin siellä, kun kylmäkone yhtä äkkiä hurahti käyntiin hämärässä kylmiössa tai muuten vain kaapeista kuului rapsahtelua lämpötilan muutosten yms vuoksi. En suosittele.

Kahden puoliseniilin vanhuksen kotihoitajana. Työaika klo 10-12 ja klo 15-17, siis välillä kotiin 10 kilsan päähän saman päivän aikana. Nariseva naisvanhus, jolle ei kelvannut mikään. Astianpesukoneongelma - kuinka päin väärin asetin aterimet, ainainen rutina. Pyykinpesukone - kuinka pesin turhaan pyykkiä. Kerran miesvanhuksella ripulipaskat housuissa - ei olisi saanut pestä koneessa, vaan liottaa tuoretta ripulipaskaa täynnä olevat housut ämpärissä. Olin siis huuhdellut ne ennen koneeseen laittoa. Lopulta pistin naisen plokkaamaan pyykkikorista ne vaatteet, jotka sai pestä. Väärin pesin taas. Itse perheellinen 50-vuotias nainen, joka osaa pestä pyykit.

Ruoka pahaa, ei voi syödä. Nainen ahmi kuitenkin vanukkaita.

Yritti keksiä itselleen syitä olla oikein sairas, vaikka mies oli sairas, mutta halusi olla sairaampi.

Kun luin jotain tuoteselostetta, livahti kärppänä viereeni ja työnsi nokkansa tuotteeseen että saa selville mitä luen.

Siirsin terassilla olevaa tuolia hieman kun tuuletin - virhe!

Sillä kovana vahti etten vain pölli mitään.

Kumpikaan ei enää ajanut autoa, mutta talvirenkaat piti autoon vaihtaa ja seisottaa tallissa.Juomalasia ei saanut vaihtaa, vaikka lasi oli aivan harmaana liasta. Haki pois koneesta.

Jos taksi oli myöhässä, se oli minun syyni. Etenkin jos mies ei päässyt 15 min aiempaan johonkin tuolijumpan ryhmäytymiseen, vaan joutui tulemaan 5 min ennen. Ehti siis hyvin. Vanhusten tytär soitti ja haukkui minut. Lähetteli sähköpostia ja soitteli työajan ulkopuolella tuntikausia. Lopulta suuttui jostain niin hirveästi että huusi suoraa huutoa.

Loppu tuli kun nainen valehteli eräästä asiasta siten, että syy kaatui niskaani. Irtisanouduin. Tämä on vain pintaraapaisu. Hirviöpaikka. Mies kuoli pari vuotta sitten, mutta nainen kai elää edelleen. Oksettava akka. Mies sillä lailla sekaisin että olisi halunnut kuunnella lastenlauluja. Ehdotin, että lainaan kirjastosta. Nainen suuttui todella!

Kelalla asiakaspalvelija. Siinä ei voi voittaa, ja en tajua miten kukaan pystyy tekemään sitä niin ettei sitä ota itteesä niitä haukkuja ja toisaalta työnantajapuolelta kauheaa painetta. Sääliksi käy entisiä työkavereita, niitä jotka sitä tekee kun muutakaan ei ole.

Nykyinen työni esimiehenä. Puoliksi pakotettiin siirtymään asiantuntijatyöstä tähän. Aivan HIRVEÄÄ. Vaikka kuinka yrität olla reilu, tasapuolinen ja järkevä, on AINA jonkun mielestä jokin asia väärin ja pielessä. Aikuiset ihmiset taantuvat kiukuttelemaan, kun kaikkea ei voi toteuttaa heidän tahtojensa mukaan. Samaan aikaan minulle ei suurimmalta osalta sympatiaa riitä, minua ei nähdä niinkään ihmisenä enää, eikä varsinkaan kiitosta kuule kovin usein vaikka kuinka tekisin parhaani. Ja minä todella teen; pyrin kaikessa aina siihen reiluuteen ja siihen että kaikki olisivat mahdollisimman tyytyväisiä. Tiukkana on vaan joskus pakko olla.

Muutamat harvat saattavat joskus sivumennen mainita että pärjään heidän mielestään hyvin, ja että ymmärtävät asemani vaikeuden. Voisin melkein itkeä kun tätä kuulen.

Että toivoisin kyllä että ihan jokainen ymmärtäisi, että se väliportaan esimieskin oikeasti on ihminen, eikä hänellä ole valtaa toteuttaa kaikkien pienimpiäkin toiveita. Esimiesasema ei myöskään tee kaikista automaattisesti itsekeskeisiä sadisteja.

En ole eläissäni ollut niin stressaantunut kuin tässä asemassa. Kun tästä pois pääsen niin ei koskaan enää.

talouspäällikön työt, aivan helvetin kuraa ja stressaavaa, alaiset valittaa että liikaa töitä ja johto painostaa että nopeammin raportit valmiiksi.

Tätä työtä tein 8 vuotta suurehkossa yrityksessä ja totesin että parempi istuskella terassilla kun raataa hommassa missä ei kiitosta saa vaikka tekisi mitä. Palkkakin oli vain kohtuullinen 5500 euroa kuukaudessa.

Nyt nostetaan ansiosidonnaista ja otetaan kevyesti, elämän laatu on parantunut huomattavasti ratkaisun seurauksena.

Seuraavaksi voisi kokeilla jotain fyysistä työtä, missä työt voi jättää työpaikalle, eikä tarvitse ajatella niitä kotona.   

Ei tama veda vertoja joillekin naille kauhukertomuksille, mutta kerronpa kuitenkin.

Olin kesatoissa isossa marketissa kassalla. Elettiin 90-luvun alkupuolta, jolloin lama oli syvimmillaan ja olin muistaakseni vuonna 1993 ainoa kesatyolainen ja sinansa kiitollinen paikasta ja palkasta koska silla rahoitin opiskeluni.

Yleensa edellisina vuosina kassamiehitys oli ollut 8-10 henkiloa iltaisin ja 5-6 aamuisin. Perjantaisin ja lauantaisin enemman henkilostoa. Nyt sitten testattiin parjataanko normaali-ilta kolmella henkilolla varsinkin kun marketissa oli kovat tarjoukset paalla (tuohon aikaan jos sokeri tai vehnajauhot oli tarjouksessa = helvetti irti). HIRVEAT jonot (tai siis vaan kolme jonoa J ) ja vittuilua ja huutoa tuli asiakkailta. Olin 5 tunnin ja 600 asiakkaan jalkeen aivan puhki. Kaksi muuta kassaa olivat vakituista kalustoa ja tottuneet ruuhkiin, mutta kylla hekin kiroilivat kun marketti laitettiin kiinni klo 20. Koko kesa jatkui samalla meiningilla ja tietysti jengia sairastui, eika lisaa porukkaa otettu toihin. No tyotahan se vaan oli, mutta niista ruuhkista nain joskus painajaisia. Ja silloin kaikkea ei skannattu vaan koodeja piti muistaa ulkoa.

Toinen ehka painostavampi asia oli se etta kassaesimies(nainen) kohteli varsinkin vanhempia kassoja tosi kurjasti. Ei antanut mitaan arvoa heidan tyolleen. Kun vanhemmat rouvat tulivat aamulla kassatoimistoon, heille sanottiin huomenta, tuossa on pohjakassasi, ja sa joudut nyt kassalle viisi (ei kyselyita viikonlopusta, vapaapaivasta etc). Kassatoimipisteita oli 14 ja suunnitteluvirheesta johtuen kaikki tiet johtivat kassa 5:lle ensimmaisena. Tama korostui jos oli hiljaisempi paiva – kaikki jonottivat vitoselle kun taas muuta pisteet pyorittivat sormiaan. Siina oli joskus kiva huhkia 9 tuntia “hiljaisena” tiistaina J. Tuossa yhdeksassa tunnissa saattoi menna 800-1000 asiakasta, kun taas muilla kassoilla siina 100 asiakkaan kieppeilla.

Tuntui etta yhta “Tarjaa” kiusattiin esimiesten taholta. Tarja oli ollut kaupantyontekija jo vuosikymmenet, hiukan yksinkertainen, mutta todella mukava nainen. Han joutui yleensa aamuvuoroisin kassalle 5. Ei paljon hymyillyt tyovuoron jalkeen.

Lisaksi tyovuorolista oli aina jannityksen paikka. Jotkut ei suositut henkilot saivat olla illassa ennen vapaapaivaa ja vapaapaivan jalkeen aamuvuorossa. Tyyliin keskiviikkona 1430-2030, torstai vapaa, perjantai 830-1530. Kun taas suositut henkilot saivat listan niin se naytti talta: keskiviikko 830-1330 torstai vapaa perjantai 1430-2030. Tuohon aikaa lauantaista sai tuplalisat kello 13 jalkeen. “Tarjalla” jostain syysta kaikki lauantaityovuorot olivat aamupainotteisia.

Muuten tyoporukka oli tosi kivaa. Sain monta kertaa kyyteja kotiin tyokavereilta jotka asuivat lahella niin ei tarvinnut bussissa kokottaa paria tuntia. Lisaksi kaytiin kesalauantai-iltaisin ulkona terassilla yms. Myos vuorojen vaihto onnistui aina hyvin. Harmi etta yhteydet jaivat kun muutin pois.

Jääkiekon MM-kisat, vastakkain Suomi ja Ruotsi, vappuaatto. Myin olutta erätauoilla. Ajattelen, että kun siitä selvisin, selviän mistä vaan.

Hoitotyö. Pestä vanhusten perseitä ja vaihtaa vaippoja. Jokaisella hirveän hajuinen virtsa, kun ei tulehduksia hoideta.

Hesburgerin autogrilli eräänä helteisenä kesänä kun olin 19 v. Huh huh huh. Muu porukka oli melkoista kanalaumaa, ja pitivät minua, uutta tulokasta, totaalisena pellenä ja sylkykuppina. Minua ei esim. missään vaiheessa perehdytetty kunnolla töihin, vaan sain opetella kaiken yksin. Ja heti oltiin tiuskimassa jos kassaohjelman tm. kanssa tuli probleemia.

Itse työpaikka oli m. 3x5 metriä kooltaan oleva saunakoppi, jossa helteellä nousi lämpötila varmasti yli 40 asteeseen. Ihanaa siellä tunkkaisessa rasvankäryssä tiristellä ranskanperunoita ja jauhelihapihvejä, ja asiakkaat siihen päälle vielä yleensä totaalisia mulkkuja. (Ihminen on rasittavimmillaan silloin kun on nälkäinen.) Viikonloppuillat olivat pahimpia kun oli paljon humalaista porukkaa liikkeellä. Koin hyvin usein seksuaalista häirintää ja härskejä kommentteja miesasiakkailta. 

Vessa oli metri kertaa metri komero, joka toimi myös pukuhuoneena, säilytystilana ja tarvittaessa taukohuoneena. (Tosin muut työntekijät pitivät tauotta työskenneltyä päivää ylpeilyn arvoisena suorituksena ja jättivät usein tauot pitämättä.) Vessahätä jos yllätti piti pöntön päältä raivata ensin laatikot ja muu roju pois. 

Ihana paikka. <3

Lautapoikana raksalla. Hyh, ei ole minua varten. Kauheasti sai raataa pienellä palkalla. Olen älykäs joten kauluspaitatyö sopii minulle.

Maatila-apulaisena kesätyö 13-vuotiaana sikatilalla. Liki parikymmentä vuotta myöhemmin haistan yhä sen sietämättömän löyhkän ja kuulen korvissani possujen kirkunan. Ei edes aseella uhaten enää ikinä.

Puhelinmyynti, myös teini-iän kesätyö. Ei.

Kukkien myynti öisin baarista toiseen kulkemalla, jälleen teini-iän kesätyö. Joka ilta oli keski-ikäisiä känniääliöitä vilauttelemassa sukuelimiään tai käymässä 16-kesäisen tisseihin ja takamukseen kiinni. EI.

Ravintola-alan tylsimmätkin hommat, siivouskeikat, varastoduunit sun muut opiskeluaikojen satunnaisjobit oli luksusta näiden jälkeen. :)

Olin nuorena tyttönä (17v) harjoittelussa terveyskeskuksen kahdella osastolla laitossiivoojan apulaisena. Työ oli tosi raskasta fyysisesti ja henkisesti. Piti syöttää ruokaa ja antaa lääkkeitä vanhuksille, nostella pedistä, saattaa heitä yhteistiloihin yms. Tähän päälle vielä siivous hommat kahdella osastolla. Puolenpäivän jälkeen vaihtui työkaveri ja jatkoin toisen kanssa toisella osastolla.

Henkisesti tämä oli raskasta, koska näin ihmisten joiden kanssa olin vaihtanut muutamia sanoja ja oppinut tuntemaan, menehtyvän äkillisesti. Sitten oma osansa olivat nämä muistisairaat ja väkivaltaan taipuvat joita täytyi varoa ettei nyrkistä tule kun siivoaa tai tarjoili ruuan.

Pieni sivukirjasto, ei ollut  varsinaisesti hirveää mutta oli TYLSÄÄ. Asiakkaita kävi harvakseen ja kun ei ollut enää hyllyihin palauteltavia kirjoja tms, siinä sitten  toisen työntekijän kanssa istuttiin juomassa kahvia ja tuijottamassa ikkunasta ! Ei ollut edes älykännyköitä, että olisi nettiin päässyt. Perehdyttämisen jälkeen aloin tehdä työvuoroja yksin ja välillä meinasi iskeä vainoharhat hämärässä, autiossa kirjastossa sateen hakatessa ikkunoihin...

Myös rappukäytävien siivoaminen oli kamalaa, selkä kipeänä hissittömässä talossa raahaat pesuvälineitä ja kuuntelet asukkaiden marinaa. Kerran iski hirveä vessahätä ja hetken etsimisen jälkeen jouduin myöntämään, ettei kellaritiloissa ollut vessaa! Pissasin sitten sankoon ja heitin pihalle...

Työ puistosiivoojana Helsingissä. Kesätyö, olin 18v. Työ kesti vain kuukauden mutta oli melko epämiellyttävää poimia huumeneuloja puistoista, tyhjentää roskiksia ja kuunnella juoppojen örinää. Tuli myös järkytyksenä että niissä puistoissa oikeesti asuu kodittomia ihmisiä.

Puhelinmyyjä. Viisi päivää jaksoin istua ja kuunnella ihmisten tilistystä... Ei kiitos enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 17:10"]

Olin 1979 vesilaitoksella hajulukkona. Myöhemmin (1981) synnytyslaitoksella koeponnistajana.

 

Mikä on koeponnistaja? :O

Tollo.

Rakennussiivous. Ei minkäänlaista perehdytystä, sitten lakaisin rakennuspölyä, kun en  tiennyt mitä saan siivota ja mitä en.

Lähihoitaja hoivakodissa ja vain tietyssä hoivakodissa. Tunteetonta kääntelyä, ulkoisesti kaiken pitää olla siistiä, jos omaisia sattuu tulemaan. Eihän siellä mitään vieraita koskaan ole näkynyt, ei Itsenäisyyspäivänä, ei Äitienpäivänä jne! Jos joku hälyttää, niin todennäköistähän on, että vahingossa painanut tai sitten on vasta puolen tunnin päästä vessahätä. Osa hoitajista kaksinaamaisempia kuin yksikään poliitikko.

Jos minut joskus työnkierrossa pakotetaan sinne, otan lopputilin ja vaihdan alaa. Muissa sosiaali- ja terveysalan paikoissa asiakkaita on kohdeltua ihmisinä ja työtovereita tovereina.

Vierailija kirjoitti:

Pieni sivukirjasto, ei ollut  varsinaisesti hirveää mutta oli TYLSÄÄ. Asiakkaita kävi harvakseen ja kun ei ollut enää hyllyihin palauteltavia kirjoja tms, siinä sitten  toisen työntekijän kanssa istuttiin juomassa kahvia ja tuijottamassa ikkunasta ! Ei ollut edes älykännyköitä, että olisi nettiin päässyt. Perehdyttämisen jälkeen aloin tehdä työvuoroja yksin ja välillä meinasi iskeä vainoharhat hämärässä, autiossa kirjastossa sateen hakatessa ikkunoihin...

Myös rappukäytävien siivoaminen oli kamalaa, selkä kipeänä hissittömässä talossa raahaat pesuvälineitä ja kuuntelet asukkaiden marinaa. Kerran iski hirveä vessahätä ja hetken etsimisen jälkeen jouduin myöntämään, ettei kellaritiloissa ollut vessaa! Pissasin sitten sankoon ja heitin pihalle...

Tuo kirjastotyö on juuri sellaista, mitä itse haluaisin tehdä :D Jos saisi työn ohessa esim. lukea kirjoja ja lehtiä. Olen ollut itse kirjastoissa kanssa töissä ja jotkut ovat olleet hiljaisempia, mutta kuitenkin sellaisia, että ei oikein voi lukea mitään kirjaa ohessa vaan pitää edes näyttää, että tekee jtn. Se on hieman tylsistyttävää. Mutta jos saisin työskennellä yksin hiljaisessa kirjastossa, niin se olisi mulle unelma :D