Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyötön /työkyvytön, oletko ok sen kanssa ettet ole työelämässä?
24.07.2021 |
Tarkoitan sitä että ihminen syvällä tasolla tiedostaa, että yhteisön osana hänenkin tulee kantaa kortensa kekoon, ja kun hän ei voi tehdä niin, ristiriita aiheuttaa kriisin. Oletko onnistunut selättämään tämän kriisin? Oletko ok työttömyytesi kanssa?
Olen itsekin työtön sote/hoitoalalta. Kiinnostaa siltä pohjalta ja muutenkin.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työeläke riittävä ettei tarvitse tehdä enää töitä. m46
Hyvä asenne ratkaisee kaiken.Hienoa joillain on työeläke tai määräaikais eläke.Saa tietynä päivän kuukaudessa tilille rahan.työtömillä se taitaa olla toisin.Kerävät niitä työtömyys päiviä.Ei taida joka kuukausi tulla sama aika päivä työtömyys korvaus tilille?Vuokra pitää maksaa kuitenkin 1-4 pvä viimestään.Sähkölaskun voi siirtää.Vuokran maksua ei.Joten ei herkua olla työtön.Mutta syy ei ole työtömän.Työttömyyttä ei pidä hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.
Minä en ole mitään.
En ole tyytyväinen, olo on arvoton. Jos olisin työkykyinen niin saisin heti töitä (hoitoala). Menetin työkykyni tapaturmassa ja kärsin kivuista lähes päivittäin. Esim eilen ja tänään käsi on ollut niin kipeä etten voi taivuttaa sitä ollenkaan ilman kipua ja levossakin särkee, onneksi ei joka päivä kuitenkaan vaan satunnaisesti, murtumat aiheuttivat pahoja nivelrikkoja. Välillä mietin itsemurhaa mutta lasten vuoksi sinnittelen vielä.
En. Olen 36v,kaksi ammattia, kolme lasta ja palkkaa olen saanut viimeksi 2009 tupperware myyjänä.
Haen haen ja haen, ja mihinkään en kelpaa. En edes osa-aika hyllyttäjäksi kauppaan. Ottaa itsetunnon päälle, hävettää.
Vanhoilla kavereilla asunnot, talot ja minulla 2,5v palkkatyö kokemusta.
Muutimme 4v sitten miehen duunarityön perässä 600km. No, ei täällä ole minulla vieläkään työtä.
Oma sairastuminen ja siitä johtuva työttömyys on avannut silmiä monelle asialle, muun muassa sille, että on täysin absurdia, että ihmiset rakentavat niin paljon omanarvontuntoaan palkkatyön varaan, varsinkin maailmassa, jossa tulevina vuosikymmeninä työelämä tulee kokemaan valtavan mullistuksen kasvavan automatisaation ja ilmastonmuutoksen takia. Ihminen ei ole ensisijaisesti veronmaksaja tai työntekijä, vaan jotain paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Ikävä kyllä pitkäaikaistyöttömyys tuo mukanaan myös pitkäaikaissinkkuuden. Yksinäistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukuvinkkejä työttömyyden kanssa kamppaileville: Ossi Nymanin Röyhkeys, Työstäkieltäytyjän käsikirja ja Tommi Melenderin essee Jätin työn voidakseni ryhtyä työhulluksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.Minä en ole mitään.
Kyllä sinä olet ihminen ihan samalla tavalla kuin nekin joilla on tuloja, töitä, parisuhde ja kavereita. Niillä toisilla on vaan käynyt parempi tuuri.
Miksi ajattelet ettei mikään ratkaisu saa sinua tyytyväiseksi? Sinä voit tehdä ihan mitä vaan, olet vapaa kuin taivaan lintu. Sinua ei pidättele työt eikä parisuhde, voit muuttaa vaikka puolen vuoden välein uudelle paikkakunnalle, tai vaikka ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen, olo on arvoton. Jos olisin työkykyinen niin saisin heti töitä (hoitoala). Menetin työkykyni tapaturmassa ja kärsin kivuista lähes päivittäin. Esim eilen ja tänään käsi on ollut niin kipeä etten voi taivuttaa sitä ollenkaan ilman kipua ja levossakin särkee, onneksi ei joka päivä kuitenkaan vaan satunnaisesti, murtumat aiheuttivat pahoja nivelrikkoja. Välillä mietin itsemurhaa mutta lasten vuoksi sinnittelen vielä.
Miksi ihmeessä ajattelet että olet arvoton? Jos sun työkaverille olisi käynyt samoin kuin sulle, ajattelisitko että hän on nyt arvoton? Olet hoitoalalla ollut, ajattelitko silloinkin sairaista ihmisistä joita hoidit että he ovat arvottomia?
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 36v,kaksi ammattia, kolme lasta ja palkkaa olen saanut viimeksi 2009 tupperware myyjänä.
Haen haen ja haen, ja mihinkään en kelpaa. En edes osa-aika hyllyttäjäksi kauppaan. Ottaa itsetunnon päälle, hävettää.
Vanhoilla kavereilla asunnot, talot ja minulla 2,5v palkkatyö kokemusta.
Muutimme 4v sitten miehen duunarityön perässä 600km. No, ei täällä ole minulla vieläkään työtä.
Minkälaiset ammatit sulla on? Missä kaupungissa asut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kyllä ja ei. Tekisin kyllä töitä ja edellisissä paikoissa olen ollut ihan arvossa pidetty duunari. Terveysongelmien takia joudun kuitenkin etsimään uusia hommia muilta aloilta. Valitettavasti oikein mihinkään ei kelpaa, mutta toisaalta se on heidän häviönsä.
Aika kuitenkin kuluu ihan mukavasti näin kotona ollessakin ja kuntokin on kohentunut kun on aikaa urheilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.Minä en ole mitään.
Kyllä sinä olet ihminen ihan samalla tavalla kuin nekin joilla on tuloja, töitä, parisuhde ja kavereita. Niillä toisilla on vaan käynyt parempi tuuri.
Miksi ajattelet ettei mikään ratkaisu saa sinua tyytyväiseksi? Sinä voit tehdä ihan mitä vaan, olet vapaa kuin taivaan lintu. Sinua ei pidättele työt eikä parisuhde, voit muuttaa vaikka puolen vuoden välein uudelle paikkakunnalle, tai vaikka ulkomaille.
Ajatuksena kaunis, mutta miten muutat puolen vuoden välein ilman rahaa ja kavereita? Kuka muuton maksaa, kuka kantaa huonekaluja? Ei ole niin helppoa yksin köyhänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen peilejä,kaikkea mistä voisi nähdä itsensä.
Sen verran inhottaa nähdä oma naama.
Joka ikinen kerta tulee kysyttyä että miks oon vielä hengissä. Ja en tiiä vastausta mutta hengissä pysyn edelleen jostain syystä.
Mitä niin pahaa sä olet tehnyt että sun naama inhottaa?
En ole saanut aikaan yhtään mitään , omasta mielestä tai yhteiskunnan.
Ja nimenomaan haluasin saada aikaan, hyvin paljon.
Suunnitelmia ja yrityksiä on ollut.
Sanotaanko että aikuisten ei kannattas tehdä lapsia jos vähäänkää nepäilyksiä nepsy-yms jutuista mitkä voi periytyä.
Kyllä ja ei. Jos kotona olisi joku, olisin ihan tyytyväinen, mutta olen liian yksin. Yksinäisyys aiheuttaa masennusta, mikä estää työllistämästä itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen peilejä,kaikkea mistä voisi nähdä itsensä.
Sen verran inhottaa nähdä oma naama.
Joka ikinen kerta tulee kysyttyä että miks oon vielä hengissä. Ja en tiiä vastausta mutta hengissä pysyn edelleen jostain syystä.
Mitä niin pahaa sä olet tehnyt että sun naama inhottaa?
En ole saanut aikaan yhtään mitään , omasta mielestä tai yhteiskunnan.
Ja nimenomaan haluasin saada aikaan, hyvin paljon.
Suunnitelmia ja yrityksiä on ollut.
Sanotaanko että aikuisten ei kannattas tehdä lapsia jos vähäänkää nepäilyksiä nepsy-yms jutuista mitkä voi periytyä.
Minusta tuntuu, ettei nykyisin ole yhtään perhettä ilman nepsyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 36v,kaksi ammattia, kolme lasta ja palkkaa olen saanut viimeksi 2009 tupperware myyjänä.
Haen haen ja haen, ja mihinkään en kelpaa. En edes osa-aika hyllyttäjäksi kauppaan. Ottaa itsetunnon päälle, hävettää.
Vanhoilla kavereilla asunnot, talot ja minulla 2,5v palkkatyö kokemusta.
Muutimme 4v sitten miehen duunarityön perässä 600km. No, ei täällä ole minulla vieläkään työtä.
Minkälaiset ammatit sulla on? Missä kaupungissa asut?
Ison kaupungin naapurikunnassa. Ei pääkaupunkiseutua. Medianomi tutkinto 2007 ja tarjoilija 2019.
-sama-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.Minä en ole mitään.
Kyllä sinä olet ihminen ihan samalla tavalla kuin nekin joilla on tuloja, töitä, parisuhde ja kavereita. Niillä toisilla on vaan käynyt parempi tuuri.
Miksi ajattelet ettei mikään ratkaisu saa sinua tyytyväiseksi? Sinä voit tehdä ihan mitä vaan, olet vapaa kuin taivaan lintu. Sinua ei pidättele työt eikä parisuhde, voit muuttaa vaikka puolen vuoden välein uudelle paikkakunnalle, tai vaikka ulkomaille.
Ajatuksena kaunis, mutta miten muutat puolen vuoden välein ilman rahaa ja kavereita? Kuka muuton maksaa, kuka kantaa huonekaluja? Ei ole niin helppoa yksin köyhänä.
Sossusta ja työkkäristä saa avustusta muuttoon kun sanoo että menee etsimään töitä paremmilta apajilta. Työttömien yhdistyksiltä saa edullista muuttoapua ja jos on sossun asiakas, saa siihen sitoumuksenkin
Ulkomaille lähdetään matkalaukun kanssa, huonekalut johonkin varastoon tai myyntiin. Ulkomailta saa helposti lämpimistä maista esim. aspahommia joista suoriutuu apinakin. Siellä sitten töissä ollessa katselee seuraavaa paikkaa, että mikä maa kiinnostaa kokeilla asua. Tiedän ihmisiä jotka tekee näin, ihan ovat köyhänä sinne lähteneet, työpaikka on maksanut lennot sinne ja avustanut kämpän saamista, yleensä kalustettu kimppakämppä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Teen eläkkeen ohessa itsenäistä osa-aikaista hanttihommaa. Ideaali olisi jos jossain vaiheessa saisi vaikka etätyötä joka sopisi. Eli lopullisesti en ole toivosta luopunut kun kuitenkin sen verran "nuori".
Tulotasoni on kuitenkin nykyisellään lähes 3000e bruttona että sikäli olen tyytyväinen.
Tuosta lähtee 25 % tai ylikin veroa.
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Laskelmat/Elakkeensaajan-veroprosent…
Kyllä ja ei. Teen eläkkeen ohessa itsenäistä osa-aikaista hanttihommaa. Ideaali olisi jos jossain vaiheessa saisi vaikka etätyötä joka sopisi. Eli lopullisesti en ole toivosta luopunut kun kuitenkin sen verran "nuori".
Tulotasoni on kuitenkin nykyisellään lähes 3000e bruttona että sikäli olen tyytyväinen.