Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyötön /työkyvytön, oletko ok sen kanssa ettet ole työelämässä?
24.07.2021 |
Tarkoitan sitä että ihminen syvällä tasolla tiedostaa, että yhteisön osana hänenkin tulee kantaa kortensa kekoon, ja kun hän ei voi tehdä niin, ristiriita aiheuttaa kriisin. Oletko onnistunut selättämään tämän kriisin? Oletko ok työttömyytesi kanssa?
Olen itsekin työtön sote/hoitoalalta. Kiinnostaa siltä pohjalta ja muutenkin.
Kommentit (77)
No. Työttömänä en varsinaisesti ole ollut kuin n. kolmen viikon ajan. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen kuitenkin tätä nykyä. Ja voin kertoa olevani varsin tyytyväinen. Olen osani kuitenkin jo tehnyt ja paikoitellen epäinhimmillisissä oloissa.
En kaipaa takaisin, ei kriisiä.
Olen antanut yhteiskunnalle, nyt on vuoro saada takaisin. Harrastukseni kautta olen osin hyödyllinen yhteiskunnalle edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tyhmä töitä tekee. Täällä elätetään sekalaista muuttajajoukkoa joten saattee sitten elättää minutkin.
Olen tavannut useamminkin ulkomaalaistaustaisen joilla on hyvä työmoraali ja kenties koulutus mutta ei sitä vastaavaa työtä. Puurtavat sitten ns paskaduuneissa osa jopa tehden kahta työtä. Eivät valita ja pyrkimys on eteenpäin. Mitä sinä olet tehnyt yhteiskunnan eteen jotta sinua pitäisi täällä elättää verovaroin?
Isommassa kuvassa tiettyjen ja tietyn uskonnon edustajien työssäkäyntiaste on parikymmentä prosenttia vuosikymmenestä toiseen, edes suomenkielen opetteleminen ei kiinnosta.
Suomen sosiaaliturva on tarkoitettu suomalaisille, ei elintasosiirtolaisille.
En oikeastaan. En halua olla näin tiukilla ja toivoisin saavuttavani muutaman jutun nopeammin. Vähän on tylsääkin. Tilanne on monen tekijän summa.
Minulta puuttuu yhteisöllisyys. Ei ole ikinä haluttu sellaiseen niin minä pysyn täällä sivussa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. Tyhmä töitä tekee. Täällä elätetään sekalaista muuttajajoukkoa joten saattee sitten elättää minutkin.
Olen tavannut useamminkin ulkomaalaistaustaisen joilla on hyvä työmoraali ja kenties koulutus mutta ei sitä vastaavaa työtä. Puurtavat sitten ns paskaduuneissa osa jopa tehden kahta työtä. Eivät valita ja pyrkimys on eteenpäin. Mitä sinä olet tehnyt yhteiskunnan eteen jotta sinua pitäisi täällä elättää verovaroin?
Ei vakuuta silakka tarinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole velkaa suomelle yhtään mitään eivätkä suomalaiset kenellekään toiselle.
Erittäin ok, inhosin työelämää ja on paljon mukavampaa olla työtön. Jotain merkityksellistä kyllä haluaisin elämääni löytää, mutta työelämästä en sitä lähde edes etsimään. Ei kiinnosta tämän yhteiskunnan eteen tehdä oikeastaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on sairaus itsessään nykyään, ei ole normaalia että teet työtä lähes ilmaiseksi ja vielä pitäisi tehdä vaan enemmin yhä pienemmällä palkalla kun hinnat vain nousevat. Elämä ei ole pelkkää työntekoa mitä työelämän trendi tuntuu nykyään olevan siis palkollisella duunarillakin!!!
Älkää hyvät ihmiset suostuko kynnysmatoiksi vaan vaatikaa ihmismäistä kohtelua ja ellei sitä saa niin heti pois sellaisesta työpaikasta.
Ei ole ihme ettei moni kynnelle kykenevä jatka enää töissä jos on pienikin mahdollisuus poistua ns. oloneuvokseksi.
Olen ollut työkyvytön niin pitkään ettei enää tunnu missään. En koskaan päässytkään työelämään ennen kuin sairastuin. Olen yhä kuluttaja, maksan verojakin niin kauan kuin ALV on olemassa.
Minuuteni ei koskaan ehtinyt rakentua sen varaan että olisin työläinen tai osa työyhteisöä, joten en osaa surra sellaisen menetystä mitä minulla ei koskaan ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaistyötön, kai, ainakin olen ollut yli 2 vuotta työttömänä ja sitä edeltävä työkin oli palkkatukityö. En ole ok sen kanssa, että olen köyhä. Haluaisin että olisi varaa parempaan asuntoon, matkusteluun, yksityiseen terveydenhuoltoon, autoon, harrastuksiin jne. Nyt ei ole varaa kuin välttämättömyyksiin ja ruokaan. Sillä mistä rahat saisin, ei niinkään väliä. Siis jos vaikka voittaisin jostain niin paljon rahaa, että eläisin sillä loppuelämäni, ei haittaisi työttömyys lainkaan enää. Eli siis vain tämän rahatilanteen kanssa en ole ok, työttömyys sinällään ei häiritse, tekemistä mulla kyllä on. Ainut joka työttömyydessä rahajutun lisäksi häiritsee on ehkä se, että yhteiskunta/jotkut ihmiset pitää pohjasakkana tai vähintään ihmettelee/utelee, miksen ole töissä tai olenko töissä ja on se nyt kumma kun ei hommia löydy ja "kyllä tekevälle aina töitä löytyy" jne. Jos olisin lottomiljonääri ja sen vuoksi en töissä, en usko että ihmettelyä tulisi niinkään.
Yhteisön tai velvollisuudentunnon tms. takia en töitä kaipaa. Ihan sama.
En vaan koen itseni arvottomaksi ja epäonnistuneeksi luuseriksi kun en ole työelämässä kuin pieniä pätkiä vuodessa mielenterveysongelmien vuoksi. Häpeän valtavasti itseäni kun näen muita töissä tai riennoissa mihin itsellä ei työttömänä/sairaana ole mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ole, koska koko ajan yhteiskunnan ja lähipiirnkin suunnalta syyllistetään loisimisesta ja vihajillaan ja tivataan työnhausta. Usiemmat myös puhuvat lähinnä työasioistaan koko ajan, jos jonkun tapaa. Olen myös herkkä syyllistymään joten en ole, en:(
Toivon yleensä vain k**levani päivittäin, että tämä kaikki vain loppuisi, kun tuskin jaksaisin kuitenkaan edes tehdä sairauksieni kanssa töitä vaikka niitä saisin. En halua myöskään työpaikkakiusattavaksi, kun siitäkin on kokemusta ja en oikein jaksa enää ketään ihmisiä. Ja eiköhän mahikset ole päästä muutenkin tilanteessani enää vain 9€/vrk "töihin":(
Välttelen peilejä,kaikkea mistä voisi nähdä itsensä.
Sen verran inhottaa nähdä oma naama.
Joka ikinen kerta tulee kysyttyä että miks oon vielä hengissä. Ja en tiiä vastausta mutta hengissä pysyn edelleen jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan koen itseni arvottomaksi ja epäonnistuneeksi luuseriksi kun en ole työelämässä kuin pieniä pätkiä vuodessa mielenterveysongelmien vuoksi. Häpeän valtavasti itseäni kun näen muita töissä tai riennoissa mihin itsellä ei työttömänä/sairaana ole mahdollisuutta.
Tuollaiset negatiiviset tunteet on ihan turhia. Sinä olet tasan yhtä arvokas ihminen kuin nekin joilla on niin hyvä tuuri että ovat töissä ja terveitä. Sillä sitä se on, tuuria.
Lähde mukaan ihan muihin rientoihin. Työttömien yhdistykseen on varmasti matalin kynnys lähteä, muut yhdistykset, politiikka jne.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole, koska koko ajan yhteiskunnan ja lähipiirnkin suunnalta syyllistetään loisimisesta ja vihajillaan ja tivataan työnhausta. Usiemmat myös puhuvat lähinnä työasioistaan koko ajan, jos jonkun tapaa. Olen myös herkkä syyllistymään joten en ole, en:(
Toivon yleensä vain k**levani päivittäin, että tämä kaikki vain loppuisi, kun tuskin jaksaisin kuitenkaan edes tehdä sairauksieni kanssa töitä vaikka niitä saisin. En halua myöskään työpaikkakiusattavaksi, kun siitäkin on kokemusta ja en oikein jaksa enää ketään ihmisiä. Ja eiköhän mahikset ole päästä muutenkin tilanteessani enää vain 9€/vrk "töihin":(
Ehkä sulle tekis hyvää vaihtaa piirejä sellaisiin jossa sua arvostetaan ihmisenä eikä syyllistetä asiasta mille et mitään voi.
Sinä olet ihan yhtä arvokas ihminen kuin kaikki hyväonniset jotka saa olla töissä.
Ne 9€ hommat kuten työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta voi olla sulle just hyviä juttuja, ota selvää minkälaisia mahdollisuuksia sun paikkakunnalla on ja kokeile. Voit yllättyä positiivisesti kun pääset osallistumaan sellaiseen työyhteisöön jossa jokainen tietää mitä olet käynyt läpi ja kokenut työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Välttelen peilejä,kaikkea mistä voisi nähdä itsensä.
Sen verran inhottaa nähdä oma naama.
Joka ikinen kerta tulee kysyttyä että miks oon vielä hengissä. Ja en tiiä vastausta mutta hengissä pysyn edelleen jostain syystä.
Mitä niin pahaa sä olet tehnyt että sun naama inhottaa?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole, koska koko ajan yhteiskunnan ja lähipiirnkin suunnalta syyllistetään loisimisesta ja vihajillaan ja tivataan työnhausta. Usiemmat myös puhuvat lähinnä työasioistaan koko ajan, jos jonkun tapaa. Olen myös herkkä syyllistymään joten en ole, en:(
Toivon yleensä vain k**levani päivittäin, että tämä kaikki vain loppuisi, kun tuskin jaksaisin kuitenkaan edes tehdä sairauksieni kanssa töitä vaikka niitä saisin. En halua myöskään työpaikkakiusattavaksi, kun siitäkin on kokemusta ja en oikein jaksa enää ketään ihmisiä. Ja eiköhän mahikset ole päästä muutenkin tilanteessani enää vain 9€/vrk "töihin":(
Vaihda paikkakuntaa jonnekin, missä on isot työttömyysluvut niin kukaan ei ihmettele mitään. Mitä teet syyllistävällä lähipiirillä, olet aikuinen ja voit valita itse joko olla yksin tai etsiä samanhenkistä seuraa.
Meni pitkä aika ennen kuin hyväksyi ettei enää jaksa. Itsetunto oli rakentunut paljon sen varaan. En vieläkään oikein hyväksy.
Mikä ahdistaa, tulin mielestäni melko hyvin toimeen työkaverien kanssa, tästä siis 17 vuotta aikaa kun lopetin, aina vaan "vedätetään" jollain tavoin.
Ehkä ei pahalla, silti kumma.
Olen pitkäaikaistyötön ja ei mulla ole mitään kriisiä.
Työttömyys on ollut elämäni parasta aikaa.
En voi mennä töihin Ms-taudin takia. Hoidan kodin, perheen, eläimet, olen mt-potilaan vapaaehtoinen tukihenkilö ja avustan kotona asuvaa vanhusta.
Koen olevani tärkeä siinä mitä teen. Lääkäriä kiusaa köyhyyteni mutta Kela ei huoli sairaseläkkeelle