Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaistyötön /työkyvytön, oletko ok sen kanssa ettet ole työelämässä?
24.07.2021 |
Tarkoitan sitä että ihminen syvällä tasolla tiedostaa, että yhteisön osana hänenkin tulee kantaa kortensa kekoon, ja kun hän ei voi tehdä niin, ristiriita aiheuttaa kriisin. Oletko onnistunut selättämään tämän kriisin? Oletko ok työttömyytesi kanssa?
Olen itsekin työtön sote/hoitoalalta. Kiinnostaa siltä pohjalta ja muutenkin.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Jos kotona olisi joku, olisin ihan tyytyväinen, mutta olen liian yksin. Yksinäisyys aiheuttaa masennusta, mikä estää työllistämästä itseäni.
Mene mukaan yhdistystoimintaan. Vaikka työttömien yhdistykseen aluksi jos et muuta keksi. Suomi on väärällään erilaisia yhdistyksiä, joka asialle on oma yhdistys. Myös yksinäisille on mm. spr-ystävätoiminta. Kun alkaa liikkua enemmän, niitä kavereitakin alkaa löytyä ja jopa puolisokin. Ei sua kukaan kotoa tule hakemaan, itse on vaan lähdettävä ovesta ulos, ja kun tekee hyvää toisille, tulee itsellekin parempi mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sinut. Jos joskus tuntuisi siltä, että siinä on jotain hävettävää niin kuittaan sen toteamalla itselleni että "musta olisi työpaikalla enemmän haittaa kuin hyötyä". Taustalla useampi kuin yksi mt-diagnoosi, joiden selvittämiseen on mennyt vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 36v,kaksi ammattia, kolme lasta ja palkkaa olen saanut viimeksi 2009 tupperware myyjänä.
Haen haen ja haen, ja mihinkään en kelpaa. En edes osa-aika hyllyttäjäksi kauppaan. Ottaa itsetunnon päälle, hävettää.
Vanhoilla kavereilla asunnot, talot ja minulla 2,5v palkkatyö kokemusta.
Muutimme 4v sitten miehen duunarityön perässä 600km. No, ei täällä ole minulla vieläkään työtä.
Minkälaiset ammatit sulla on? Missä kaupungissa asut?
Ison kaupungin naapurikunnassa. Ei pääkaupunkiseutua. Medianomi tutkinto 2007 ja tarjoilija 2019.
-sama-
Eikös nyt ole ravintoloissa huutava pula työntekijöistä? Oletko kiertänyt kyselemässä töitä ravintoloissa? Entäs kunta? Pääsisitkö sinne johonkin ruokalaan vaikka palkkatuella? Jos sulla on kaks vuotta työttömyyttä täynnä sulla on 50% palkkatukioikeus, ja yhdistyksille ja järjestöille se on 100%. Niistä kannattaa kysellä. Muista sanoa kun kysyt töitä että susta saa vuodeksi 50% sun koko palkkakustannuksista tukea, ja se on erittäin helppoa hakea, työkkärissä auttavat yrittäjää pyydettäessä.
Tulevaisuuden normaali on se ettei ole töissä. Kymmenen vuoden kuluttua lähes joka ala on pitkälle automatisoitu. Itse pitää sitten kehkeyttää jotain tekemistä.
Työnteko ei ole ainoa keino olla osa yhteiskuntaa. Jokainen antaa oman panoksensa niistä lähtökohdista ja voimista joita on.
Minulla oli huonot lähtökohdat ja yhteiskunta epäonnistui ottamaan kopin joka kerta, ja sen aiheuttamaa tuhoa nyt sitten paikataan jälkikäteen. Olen sinut sen kanssa että saatan olla loppuikäni työkyvytön. Mutta teen silti paljon hyvää ympärilläni ja ihan ilmaiseksi.
Tiesittekö että Suomi suorastaan pyörii (yleensä naisten) vapaaehtoistyön voimin? Järjestöillä ja muilla liikkeillä paikataan sitä missä yhteiskunnan palvelut uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut mitään kriisiä, päinvastoin elämänlaatu ja hyvinvointi parani.
Tein tietoisen valinnan 50v ja sanouduin irti työelämästä ja ostin mummon mökin Saimaan rannalta ja elän pääomatuloilla. Paras päätös ikinä ja katselen veden liplatusta ja kuuntelen linnun laulua. Ja nautin joka hetkestä. Työelämä on yliarvostettua.
Todella surullista, jos elämän ainoa sisältö on työelämä, kun täällä kuitenkin eletään vain kerran ja eletty elämästä suurin osa menee työelämälle 9-10h/vrk, nukkumiseen 8h/vrk ja vain muutama tunti ajasta jäisi omaan käyttöön. Kiitos, ei.
Elämä on annettu elämistä varten.
Miten aiheeseen liittyy työkyvytön?
Suurin osa työkyvyttömyyseläkeläisistä maksaa veroa, vielä korkeampaa, kuin palkansaajat. Ja eläkkeen maksajana on yksityiset vakuutusyhtiöt, joko tapaturman tai ammattitaudin perusteella.
Vain pieni osa työkyvytyömyyseläkkeistä maksaa Kela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oleen duunissa. 9 euron päiväpalkaalla teen raskasta työtä ja olen onnnellinen.
Ensiin pitää nähdä helvetti tullakseeen onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ok. Koen itseni, en syrjäytyneeksi, vaan syrjäytetyksi vastoin omia toiveitani ja omaa haluani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.Minä en ole mitään.
Kyllä sinä olet ihminen ihan samalla tavalla kuin nekin joilla on tuloja, töitä, parisuhde ja kavereita. Niillä toisilla on vaan käynyt parempi tuuri.
Miksi ajattelet ettei mikään ratkaisu saa sinua tyytyväiseksi? Sinä voit tehdä ihan mitä vaan, olet vapaa kuin taivaan lintu. Sinua ei pidättele työt eikä parisuhde, voit muuttaa vaikka puolen vuoden välein uudelle paikkakunnalle, tai vaikka ulkomaille.
Ajatuksena kaunis, mutta miten muutat puolen vuoden välein ilman rahaa ja kavereita? Kuka muuton maksaa, kuka kantaa huonekaluja? Ei ole niin helppoa yksin köyhänä.
Sossusta ja työkkäristä saa avustusta muuttoon kun sanoo että menee etsimään töitä paremmilta apajilta. Työttömien yhdistyksiltä saa edullista muuttoapua ja jos on sossun asiakas, saa siihen sitoumuksenkin
Ulkomaille lähdetään matkalaukun kanssa, huonekalut johonkin varastoon tai myyntiin. Ulkomailta saa helposti lämpimistä maista esim. aspahommia joista suoriutuu apinakin. Siellä sitten töissä ollessa katselee seuraavaa paikkaa, että mikä maa kiinnostaa kokeilla asua. Tiedän ihmisiä jotka tekee näin, ihan ovat köyhänä sinne lähteneet, työpaikka on maksanut lennot sinne ja avustanut kämpän saamista, yleensä kalustettu kimppakämppä.
Kerrotko lisää tästä? Kelalta ei ainakaan saa toimeentulotukea muuttoon ilman hyviä syitä. Pitää olla työpaikka tiedossa, jotta sitä voi saada. Pelkät paremmat apajat ei taida olla riittävä perustelu muutolle. Luulisi saman koskevan työkkärin avustuksia, jos sellaisia on olemassa (niistä en tiedä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 36v,kaksi ammattia, kolme lasta ja palkkaa olen saanut viimeksi 2009 tupperware myyjänä.
Haen haen ja haen, ja mihinkään en kelpaa. En edes osa-aika hyllyttäjäksi kauppaan. Ottaa itsetunnon päälle, hävettää.
Vanhoilla kavereilla asunnot, talot ja minulla 2,5v palkkatyö kokemusta.
Muutimme 4v sitten miehen duunarityön perässä 600km. No, ei täällä ole minulla vieläkään työtä.
Minkälaiset ammatit sulla on? Missä kaupungissa asut?
Ison kaupungin naapurikunnassa. Ei pääkaupunkiseutua. Medianomi tutkinto 2007 ja tarjoilija 2019.
-sama-Eikös nyt ole ravintoloissa huutava pula työntekijöistä? Oletko kiertänyt kyselemässä töitä ravintoloissa? Entäs kunta? Pääsisitkö sinne johonkin ruokalaan vaikka palkkatuella? Jos sulla on kaks vuotta työttömyyttä täynnä sulla on 50% palkkatukioikeus, ja yhdistyksille ja järjestöille se on 100%. Niistä kannattaa kysellä. Muista sanoa kun kysyt töitä että susta saa vuodeksi 50% sun koko palkkakustannuksista tukea, ja se on erittäin helppoa hakea, työkkärissä auttavat yrittäjää pyydettäessä.
On haluttuja nuo lounastyöt.
Ja ei tosiaan ole mitään pulaa ravintola alalla, moni vakkari lomautuksen jälkeen irtisanottu, ja nyt taas iskee korona rajoitukset.
-sama-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole tällä hetkellä työtön, mutta olen kokenut pitkäaikaistyöttömyyden moneen kertaan.
En näe syytä varsinaisesti hävetä sitä että on työtön, koska en pidä sitä yksilön vikana, koska totuus on se, ettei kaikkia vaan palkata vaikka miten haluaisivat töihin. Töitä ei koskaan enää tule riittämään kaikille, siis palkallista työtä. Ilmaistöitä taas riittää yllin kyllin kaikille.
Sitten tuo yhteiskunnan osana oleminen. Sen voi hoitaa monella muullakin tavalla, ei työ ole ainoa asia millä osallistutaan yhteiskuntaan ja sen pyörittämiseen. Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja täällä voi tehdä ihan kaikkea maan ja taivaan välillä joka edesauttaa yhteiskuntaa. Vapaaehtoistyötä tekevät monet työttömät, ja myös politiikkaan osallistuminen on erittäin hyvä ja tärkeä keino osallistua. Myös omien läheisten auttaminen, lasten hoitaminen jne. on hyödyllistä yhteiskunnalle.
En voi sanoa silti että olisin työttömyyden kanssa ollut ok koska aina olen halunnut töihin koko ajan. Ainainen hylkääminen rassaa henkistä puolta ja ainainen rahapula rassaa sitten jo parisuhteesta lähtien ihan kaikkia elämänalueita, jatkuva stressi vie jopa terveyden. Kieltämättä on tuntunut monesti pahalta kun on törmännyt jossain töissä olevaan henkilöön joka ei hoida työtään hyvin. Kun alkaa ajatella että tuollekin maksetaan ihan palkkaa tuosta eikä tee edes hyvin työtään ja minua ei suostu kukaan palkkaamaan. Onhan se epäreilua.
Eiköhän sitä pidä kuitenkin keskittyä siihen työnhakuun kun on työtön eikä lastenhoitoon ja politikointiin. Niihinkö se energia pitäisi tuhlata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen peilejä,kaikkea mistä voisi nähdä itsensä.
Sen verran inhottaa nähdä oma naama.
Joka ikinen kerta tulee kysyttyä että miks oon vielä hengissä. Ja en tiiä vastausta mutta hengissä pysyn edelleen jostain syystä.
Mitä niin pahaa sä olet tehnyt että sun naama inhottaa?
En ole saanut aikaan yhtään mitään , omasta mielestä tai yhteiskunnan.
Ja nimenomaan haluasin saada aikaan, hyvin paljon.
Suunnitelmia ja yrityksiä on ollut.
Sanotaanko että aikuisten ei kannattas tehdä lapsia jos vähäänkää nepäilyksiä nepsy-yms jutuista mitkä voi periytyä.
Minusta tuntuu, ettei nykyisin ole yhtään perhettä ilman nepsyjä.
Tietoisuus lisääntynyt ja lääketiede muutenkin.
Tarina vois olla eri jos syntyis nyt, eikä 48 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tyytyväinen. Mikään ratkaisu elämässäni ei saa minua tyytyväiseksi.
Minulla ei ole tuloja, työtä, elinkeinoa, parisuhdetta, kavereita, ei mitään.Minä en ole mitään.
Kyllä sinä olet ihminen ihan samalla tavalla kuin nekin joilla on tuloja, töitä, parisuhde ja kavereita. Niillä toisilla on vaan käynyt parempi tuuri.
Miksi ajattelet ettei mikään ratkaisu saa sinua tyytyväiseksi? Sinä voit tehdä ihan mitä vaan, olet vapaa kuin taivaan lintu. Sinua ei pidättele työt eikä parisuhde, voit muuttaa vaikka puolen vuoden välein uudelle paikkakunnalle, tai vaikka ulkomaille.
Ajatuksena kaunis, mutta miten muutat puolen vuoden välein ilman rahaa ja kavereita? Kuka muuton maksaa, kuka kantaa huonekaluja? Ei ole niin helppoa yksin köyhänä.
Sossusta ja työkkäristä saa avustusta muuttoon kun sanoo että menee etsimään töitä paremmilta apajilta. Työttömien yhdistyksiltä saa edullista muuttoapua ja jos on sossun asiakas, saa siihen sitoumuksenkin
Ulkomaille lähdetään matkalaukun kanssa, huonekalut johonkin varastoon tai myyntiin. Ulkomailta saa helposti lämpimistä maista esim. aspahommia joista suoriutuu apinakin. Siellä sitten töissä ollessa katselee seuraavaa paikkaa, että mikä maa kiinnostaa kokeilla asua. Tiedän ihmisiä jotka tekee näin, ihan ovat köyhänä sinne lähteneet, työpaikka on maksanut lennot sinne ja avustanut kämpän saamista, yleensä kalustettu kimppakämppä.
Kerrotko lisää tästä? Kelalta ei ainakaan saa toimeentulotukea muuttoon ilman hyviä syitä. Pitää olla työpaikka tiedossa, jotta sitä voi saada. Pelkät paremmat apajat ei taida olla riittävä perustelu muutolle. Luulisi saman koskevan työkkärin avustuksia, jos sellaisia on olemassa (niistä en tiedä).
Tukea ei saa jos ei ole perusteltu syy, ja mun mielestä se että muuttaa paikkakunnalle josta saa paremmin töitä, on perusteltu syy, vaikka työpaikka ei olisi vielä varma. Jos kela ei anna, niin kysyy kunnalta, niillehän on etu päästä työttömästä eroon.
Niin moni muukin on samassa tilanteessa, eikä se tee heistä mitenkään inhoamisen arvoisi ihmisiä. Jokaisella on omat voimavaransa ja omat vaikeutensa.
Pienin askelin eteenpäin. Tee ensin jotain ihan pientä. Sitten vähän enemmän. Sangollinen perunoita kuoritaan peruna kerrallaan.
Etsi samanhenkistä seuraa, niin ehkä yhdessä saattekin jotain suunnitelmia toteutettua. Nykyään kun on netti sieltä kautta löytää ihan mitä vaan.
Itsensä ruoskiminen on täysin turhaa. Jos et ole oikeasti kenellekään mitään kovin pahaa tehnyt, niin huoli pois ja eteenpäin. Sitä ei koskaan tiedä mikä tilaisuus odottaa seuraavan nurkan takana. Lapset kasvaa nopeasti ja hekin etenevät omassa elämässään, ehkä yhteiskunnan avulla, mutta silti.