Neuvoja parisuhteeseen?

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Sanoisin, että kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Voisitko ottaa aikalisän miehestä? Onko sinulla kesälomaa ja voisitko lähteä lapsen kanssa reissuun jonneki sukulaisiin tai mökille tai jotakin? On täysin normaalia tuskastua kumppaniin pitemmäksikin aikaa kun olette olleet jo useamman vuoden yhdessä. Saisitte kumpikin tehdä rauhassa omia juttuja ja miettiä kumpikin rauhassa asioita ja kun tulet kotiin (mieskin voi kyllä lähteä reissuun, sinun ei tarvitse) niin olo voikin olla ihan erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Olen ehdottanut miehelle monta kertaa pariterapiaa, mutta hän ei halua. Ei kuulemma usko mihinkään sellaiseen. Ei edes vaikka olisi erouhka päällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa aikalisän miehestä? Onko sinulla kesälomaa ja voisitko lähteä lapsen kanssa reissuun jonneki sukulaisiin tai mökille tai jotakin? On täysin normaalia tuskastua kumppaniin pitemmäksikin aikaa kun olette olleet jo useamman vuoden yhdessä. Saisitte kumpikin tehdä rauhassa omia juttuja ja miettiä kumpikin rauhassa asioita ja kun tulet kotiin (mieskin voi kyllä lähteä reissuun, sinun ei tarvitse) niin olo voikin olla ihan erilainen.

Mies on työssä, jossa on välillä viikonkin työmatkoja. Eli me emme nyhjää ihan joka hetki yhdessä todellakaan. Aina kun hän on työmatkalla niin minun eroajatukset vahvistuu kun huomaan miten minun on helpompi hengittää ilman häntä. Ap

Vaikea kysymys. Ei minusta kannata helposti erota kun on lapsiakin mutta en kyllä osaa sanoa miten tuossa voisi suhdetta parantaa. Jatkaa yhdessä mutta asua eri asunnoissa? Liian kallista ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ottaa aikalisän miehestä? Onko sinulla kesälomaa ja voisitko lähteä lapsen kanssa reissuun jonneki sukulaisiin tai mökille tai jotakin? On täysin normaalia tuskastua kumppaniin pitemmäksikin aikaa kun olette olleet jo useamman vuoden yhdessä. Saisitte kumpikin tehdä rauhassa omia juttuja ja miettiä kumpikin rauhassa asioita ja kun tulet kotiin (mieskin voi kyllä lähteä reissuun, sinun ei tarvitse) niin olo voikin olla ihan erilainen.

Aikalisä. Ei varmaan joku pari viikkoa auta. Miten otetaan käytännössä kunnon aikalisä?

Eroa.

Ei minusta kannata erota jos lapsia on, ellei mies nyt joku juoppo ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Olen ehdottanut miehelle monta kertaa pariterapiaa, mutta hän ei halua. Ei kuulemma usko mihinkään sellaiseen. Ei edes vaikka olisi erouhka päällä. Ap

Typerää. Mitä pahaa on terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Olen ehdottanut miehelle monta kertaa pariterapiaa, mutta hän ei halua. Ei kuulemma usko mihinkään sellaiseen. Ei edes vaikka olisi erouhka päällä. Ap

Typerää. Mitä pahaa on terapiassa?

Se ei varmaan uskalla. Pitäisi kohdata omat vikansa... Uskaltaa katsoa peiliin. 

Ihme uhkaus. Muuttaa kauas jos ap ottaa eron.

Minäkin äänestän eroa. Muuttakoot ukko kauas jos haluaa.

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Tiedötkö, että sinulla on nyt yksi ongelma.

Jos eroat, on sinulla kymmenen ongelmaa. Mies saa sinut edelleen pahantuuliseksi, kun väännät elareista, äitipuolesta, tapaamisista, miehen tavoista omassa kodissaan, jne.

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedötkö, että sinulla on nyt yksi ongelma.

Jos eroat, on sinulla kymmenen ongelmaa. Mies saa sinut edelleen pahantuuliseksi, kun väännät elareista, äitipuolesta, tapaamisista, miehen tavoista omassa kodissaan, jne.

Tätähän pelkään tietenkin. Mutta en kai voi jatkaa pahantuulisena aviomiehestään ahdistuneena äitinä loputtomiin vaan jotain ratkaisujahan tähän pitää keksiä. Ap

Miehen suhde lapsensa kanssa ei taida olla kummoinen. Minua ainakin ahdistaisi tietoisuus tästä.