Neuvoja parisuhteeseen?
Ollaan oltu naimisissa viitisen vuotta, ja yhdessä kahdeksan, yksi lapsi on. Olen vuoden tai parin ajan huomannut, että mieheni (tai meidän parisuhde/yhdessäolo) saa minut aika huonolle tuulelle. En siis huuda hänelle mutta olen vaan yleisesti kireä ja pahantuulinen, ja pinnani on aika olematon. Hän jotenkin uuvuttaa minut ja ahdistaa minua. Näin ei ole ollut aina, mutta niin pitkään että asia häiritsee jo paljon. Ollaan käyty keskusteluja mutta ei tunnu asiat muuksi muuttuvan.
Uskon että olisin rauhallisempi, hyväntuulisempi ja parempi (jaksavampi) äiti ilman miestäni.
Mutta onko se riittävä syy avioeroon kun on lapsiakin? Jos ottaisin avioeron niin lapsi tapaisi isäänsä melko vähän (mies sanoi, että jos otan eron niin hän muuttaa kotitilalleen eli lapsuuden kotiinsa takaisin pitämään tilaa harrastuksena töiden ohella ja se on 300 km päässä meiltä). Mietin mikä olisi lapselle paras... hyväntuulisempi äiti mutta etäinen isä vai vanhemmat yhdessä mutta pahantuulinen äiti? Saako erota täysin itsekkäistä syistä jos on lapsia? Voiko tällaista parisuhdetilannetta saada vielä korjattua?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tämä kuulostaa siltä, että mies ehkä haikailee muualle, siksi kritisoi ap:ta ja myöntänytkin, että muualle muuttaa, jos ero tulee. Kyllä tuollaista tilan hoitoa on pitänyt miettiä enemmän, koska on iso vastuu. Ei sinne lähdetä vain tekosyynä.
Mies ehkä haluaa vain pystyä sanomaan, että ei hän halunnut erota tai että ero ei ollut hänen ideansa.
Ehkä sillä on jossain odottamassa toinen nainen?
Tämähän se yleensä on.
Saa erota vaikka ilman syytä, niin voi nykyään tehdä. Mutta kannattaako yrittämättä ensin korjata tilannetta, ei ehkä, etenkään kun on lapsia. Olen itse eronnut lasteni isästä ja huomannut jälkikäteen, että toisen aiheuttamaksi kokemani ahdistus on johtunut paljolti itsestäni. Parisuhde nostaa pintaan käsittelemättömiä asioita. Yksin ollessa ne voivat painua pinnan alle ja silloin ahdistaa vähemmän. Uudessa suhteessa sama jatkuu.
Toki voi myös olla että näin käy kumppanillekin ja hän purkaa sitä sinuun. Tai molemmat käytte asioita läpi yhtä aikaa. Niin tai näin, suosittelen terapiaa. Toista et voi muuttaa, mutta jos haluatte panostaa teidän suhteeseen, terapeutin avulla voi löytyä keinot. Ja voit löytää myös keinoja päästä kiinni ahdistukseesi, jos se ei johdukaan suhteesta vaan itsestäsi.
Missä te asutte, kaipaako mies kovasti kotitilalle, onko hän jumissa elämässänne muualla? Oletko kysynyt hänen toiveitaan elämän suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Saa erota vaikka ilman syytä, niin voi nykyään tehdä. Mutta kannattaako yrittämättä ensin korjata tilannetta, ei ehkä, etenkään kun on lapsia. Olen itse eronnut lasteni isästä ja huomannut jälkikäteen, että toisen aiheuttamaksi kokemani ahdistus on johtunut paljolti itsestäni. Parisuhde nostaa pintaan käsittelemättömiä asioita. Yksin ollessa ne voivat painua pinnan alle ja silloin ahdistaa vähemmän. Uudessa suhteessa sama jatkuu.
Toki voi myös olla että näin käy kumppanillekin ja hän purkaa sitä sinuun. Tai molemmat käytte asioita läpi yhtä aikaa. Niin tai näin, suosittelen terapiaa. Toista et voi muuttaa, mutta jos haluatte panostaa teidän suhteeseen, terapeutin avulla voi löytyä keinot. Ja voit löytää myös keinoja päästä kiinni ahdistukseesi, jos se ei johdukaan suhteesta vaan itsestäsi.
Missä te asutte, kaipaako mies kovasti kotitilalle, onko hän jumissa elämässänne muualla? Oletko kysynyt hänen toiveitaan elämän suhteen?
Tosi hyviä pointteja. Kunpa ihmiset ymmärtöisivät nämä ja välttyisivät turhilta eroilta.
Ehkä sillä on jossain odottamassa toinen nainen?