Neuvoja parisuhteeseen?

Ero olisi paras ratkaisu. Mutta noita asumisjuttuja voisi vähän miettiä etukäteen, ettei lapselle tule mitään shokkimuutoksia kotioloihin ja on tilaa juosta, leikkiä. Mies kai sitten päättänyt vaan mennä kotitilalle, minkä sille voi, pitääkö olla joku videopuheluyhteys lapseen edes. Entä jos mies harkitsee VIELÄ asuvansa lähempänä lasta, jos on pieni lapsi.

Mene sinne terapiaan yksin, josko syy ahdistukseesi selviäisi

Taas tarina-tädiltä höpsön pöpsö avaua. Huh huh!

Väkisin väännetty ja huonosti perusteltu tarina, niinkuin aina,

Tää nainen, tän naisen kannattaisi alkaa kirjoitella noita "novellejaan" lehtii tai  perustaa oma blogi ja kertos siellä eriliaisita suhdekiermuroistaan. 

Hänellä niitä riittää, ja hänelle kun tapahtuu vaikka mitä, paitsi että aina se iänikuinen suhde ja milloin on yksi lapsi ja milloin 2 lasta, milloin osteaan taloa ja millon kerrostaloasuntoa.

Ap saattas ansaita euroja, ottamalla tarinoiden kirjoittamisen työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Taas tarina-tädiltä höpsön pöpsö avaua. Huh huh!

Väkisin väännetty ja huonosti perusteltu tarina, niinkuin aina,

Tää nainen, tän naisen kannattaisi alkaa kirjoitella noita "novellejaan" lehtii tai  perustaa oma blogi ja kertos siellä eriliaisita suhdekiermuroistaan. 

Hänellä niitä riittää, ja hänelle kun tapahtuu vaikka mitä, paitsi että aina se iänikuinen suhde ja milloin on yksi lapsi ja milloin 2 lasta, milloin osteaan taloa ja millon kerrostaloasuntoa.

Ap saattas ansaita euroja, ottamalla tarinoiden kirjoittamisen työkseen.

Mikä sinun ongelmasi on? Kävit väittämässä minunkin aloitusta tarinatädin tekemäksi ja olen kyllä ihan eri henkilö kuin tämän ketjun aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Parisuhde terapiaan. Siellä tulee selkeästi ilmi erotaanko vai jatketaanko matkaa yhdessä.Keskenäiset keskustelunne ei johda mihinkään.Koska ette ole koskaan pystyneet keskustelemaan asioistanne avoimesti.Osoitaahan se jo sen olette nyt patti tilanne.Lapsi/ lapset  ei pidä olla syy:Pidetän huonoa liittoa yllä tai toisen raha kukkaro..Jossa lopulta kaikki oireilevat ja kärsivät.Kukaan täällä ei ole asiantuntija. Ei päivääkään elänyt elämääsi.Joten täältä et saa oikeata päätöstä!Ota vastuu itse elämästäsi ja puhukaa asiantuntioiden kanssa.Terapia istunot.He ovat koulutettuja,antavat teille kysymyksiä ja lopulta itse hoksaate vastaukset niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona vaikuttaa paljon hyvinvointiin, just nyt ei kannata pitkää suhdetta jättää, vaan koittaa kestää ne tunteet ja ajatukset mitä on, kun elämä palaa takaisin normaaliin arkeen, niin suhde muuttuu, kaikki tää korona aiheuttaa paljon ylimääräistä stressiä ihmisissä ja se näkyy suhteissa.

Kuinka kauan koronaa vielä kestää? Ja entä jos tämä ei liitykään koronaan? Entä kun lapsenikin taitaa jo reagoida siihen että olen niin pahantuulinen? Kauanko hänen täytyy odottaa että olisin oma hyväntuulinen itseni?

Ap

Ero ei myöskään ole helppo ratkaisu, tunteet voivat jopa voimistua siitä mitä ne nyt ovat, pitkästä suhteesta eroamista voidaan verrata tunnetasolla jopa läheisen kuoleman kaltaiseen olotilaan.

Parisuhdeterapia voisi olla hyvä ratkaisu. Esim seurakunta tarjoaa näitä palveluja.

Parisuhde terapiaan. Siellä tulee selkeästi ilmi erotaanko vai jatketaanko matkaa yhdessä.Keskenäiset keskustelunne ei johda mihinkään.Koska ette ole koskaan pystyneet keskustelemaan asioistanne avoimesti.Osoitaahan se jo sen olette nyt patti tilanne.Lapsi/ lapset  ei pidä olla syy:Pidetän huonoa liittoa yllä tai toisen raha kukkaro..Jossa lopulta kaikki oireilevat ja kärsivät.Kukaan täällä ei ole asiantuntija. Ei päivääkään elänyt elämääsi.Joten täältä et saa oikeata päätöstä!Ota vastuu itse elämästäsi ja puhukaa asiantuntioiden kanssa.Terapia istunot.He ovat koulutettuja,antavat teille kysymyksiä ja lopulta itse hoksaate vastaukset niihin.

Varmaan ihan hyviä neuvoja nämä mutta ap jo sanoi että mies kieltäytyy terapiasta.

Meillä tuo oli toisinpäin, eli ex-mies kertoi seurani ahdistaneen ja ärsyttäneen jo vuosia.

Niiden vuosien aikana hän ei kuitenkaan tehnyt mitään asialle. Ei ottanut asiaa esiin, jotta olisi voitu mitään edes yrittää korjata, muttei myöskään ottanut eroa. Kiukutteli vain minulle päivästä toiseen ja kaikkeen oli evvk -asenne.

No, helpotti tietysti eroprosessia siinä mielessä, että lopulta sitä käytöstä katsottua olin itse vain erosta helpottunut.

Mutta sitä jäänyt ihmettelemään, miksi ihminen roikkuu tuollaisessa tilanteessa niin, ettei tee asialle mitään. Sinnittelee vain päivästä toiseen ja ärhentelee puolisolle, kun ei saa suutaan auki.

Eli tällä kokemuksella, ota nyt herranjumala asia esiin.

Sinulla jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itsellesi? Te olette huoltajakandinaatteina ihan samalla viivalla ja iseillä on näissä asioissa luultua parempi asema saada lapsi asumaan luokseen.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itsellesi? Te olette huoltajakandinaatteina ihan samalla viivalla ja iseillä on näissä asioissa luultua parempi asema saada lapsi asumaan luokseen.

Ei hän halua. Kuten kirjoitin aloituksessa niin puhuttu on näistä asioista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuo oli toisinpäin, eli ex-mies kertoi seurani ahdistaneen ja ärsyttäneen jo vuosia.

Niiden vuosien aikana hän ei kuitenkaan tehnyt mitään asialle. Ei ottanut asiaa esiin, jotta olisi voitu mitään edes yrittää korjata, muttei myöskään ottanut eroa. Kiukutteli vain minulle päivästä toiseen ja kaikkeen oli evvk -asenne.

No, helpotti tietysti eroprosessia siinä mielessä, että lopulta sitä käytöstä katsottua olin itse vain erosta helpottunut.

Mutta sitä jäänyt ihmettelemään, miksi ihminen roikkuu tuollaisessa tilanteessa niin, ettei tee asialle mitään. Sinnittelee vain päivästä toiseen ja ärhentelee puolisolle, kun ei saa suutaan auki.

Eli tällä kokemuksella, ota nyt herranjumala asia esiin.

Ollaan puhuttu, kyllä hän tietää mikä minua hänessä ahdistaa. Ap

Kuulostaa että miehelle on se ja sama eroatteko (kieltäytyy terapiasta), ehkä jopa vähän toivoo sitä (tilanhoito jo mielessä). Se olisi mulle painava syy erota ilman pahantuulisuuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Tiedän minä osittain. Iso syy on se että en tunnu kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen, enää. Hän on pari vuotta koko ajan löytänyt suunnilleen kaikesta toiminnastani jotain huomautettavaa ja motkotettavaa, tuntuu että teen kaiken väärin hänen mielestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Tiedän minä osittain. Iso syy on se että en tunnu kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen, enää. Hän on pari vuotta koko ajan löytänyt suunnilleen kaikesta toiminnastani jotain huomautettavaa ja motkotettavaa, tuntuu että teen kaiken väärin hänen mielestä. Ap

Mitä hän on vastannut kun olet ottanut tämän sian esille?

Anna sille pimpsukkaa ja pymppyä. Kyllä se siitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Tiedän minä osittain. Iso syy on se että en tunnu kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen, enää. Hän on pari vuotta koko ajan löytänyt suunnilleen kaikesta toiminnastani jotain huomautettavaa ja motkotettavaa, tuntuu että teen kaiken väärin hänen mielestä. Ap

Mitä hän on vastannut kun olet ottanut tämän sian esille?

Ei mitään. Kuunnellut mitä kerron, mutta ei ole itse suostunut sanomaan asiaan mitään. Ap

Tiedättekö molemmat omanne ja toistenne rakkaudenkielet?

Ja oletko lukenut kirjaa idiootit ympärilläni?

Löysin kuvauksen omasta miehestäni vaikka hän on mielestäni kaikkea muuta kuin idiootti.

Mutta olen kyllä välillä tuntenut vähän riittämättömyyttä kun mieheni aina välillä huomauttelee jotain asioita mitä teen väärin. Ja ne tulevat silläkn aika töksäyttäen. Monulle tulee huono fiilis. Mutta sitten jos joku sanoo hänelle samalla tavalla, se ei haittaa häntä ollenkaan. Eli hän on vähän enemmän asiakeskeinen ja minä olen taas enemmän ihmiskeskeinen. Sen asian ymmärtäminen on helpottanut minua tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Tiedän minä osittain. Iso syy on se että en tunnu kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen, enää. Hän on pari vuotta koko ajan löytänyt suunnilleen kaikesta toiminnastani jotain huomautettavaa ja motkotettavaa, tuntuu että teen kaiken väärin hänen mielestä. Ap

Mieshän se tässä on tyytymätön. Et sinä. Kuulostaa tosiaan siltä, että mies petaa eroa. Jostain syystä saanut sulle huonon omantunnon ja vastuun erosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin edellisen lapsen isästä juuri saman aikaisen yhdessä olon jälkeen. Samat syyt, tunsin kuinka hän ahdisti ja ärsytti minua ihan vain olemalla olemassa. Juuri tuota puntaroin, onko parempi iloinen ja onnellinen äiti vai yhdessä oleva onneton äiti. Nyt uusioperhe, saman verran vuosia takana yhdessä ja sama ongelma. Huomaan siis että syy onkin itsessäni. Jotain selvittämättömiä asioita koska en kykene parisuhteeseen. Olen yhtä negatiivinen, ahdistunut ja onneton kuin edellisellä kerralla. Ja se näkyy tietenkin vain perheelleni. Kaduttaa ensimmäisen lapsen puolesta hänen oikeasti pilalle mennyt lapsuutensa vain siksi että olenkin itse ollut se syy omaan ahdistukseeni ja kuvitellut aina miehissä olevan sen vian.

Kiitos, tässä oli paljon ajattelemisen aihetta. Minulla on kuitenkin takana toinen pitkä liitto ja siinä en ollut pahantuulinen (silloinen mies haki eroa oman kolmenkympin kriisinsä tuoksinnassa). Eli kyllä minä ainakin olen pystynyt olemaan pitkässä liitossa ihan tyytyväinenkin. Mutta voihan olla että ahdistukseni ja pahantuulisuuteni ei johdu miehestäni? Miksi minua silti ahdistaa kun hän on kotona mutta ei kun hän on työmatkalla?

Ap

Jos et edes tiedä mikä sinua ahdistaa kun mies on kotona niin sinuna lähtisin eka terapiaan selvittämään sitä.

Itsellänikin on välillä vaikeaa olla oman mieheni seurassa, mutta olen tietoinen mistä se johtuu ja se ei suinkaan ole minun mieheni vika.

Tiedän minä osittain. Iso syy on se että en tunnu kelpaavan hänelle sellaisena kuin olen, enää. Hän on pari vuotta koko ajan löytänyt suunnilleen kaikesta toiminnastani jotain huomautettavaa ja motkotettavaa, tuntuu että teen kaiken väärin hänen mielestä. Ap

Mitä hän on vastannut kun olet ottanut tämän sian esille?

Ei mitään. Kuunnellut mitä kerron, mutta ei ole itse suostunut sanomaan asiaan mitään. Ap

Oletko kertonut mitä kaipaat häneltä?

Ihan jotain konkreettisia juttuja.

Esim vaikka että olisi todella ihanaa jos tultuasi töistä tulisit halaamaan minua ja antamaan minulle suukon otsaan. Tms.

Koska jos toiselle vaan sanoo että et ikinä huomio minua tms, niin sit kerrotaan et on tehnyt jotain väärin muttei kerrota mitä pitäis konkreettisesti tehdä. Ja vielä pahinta jos toinen mielestään on huomioinut mut toinen sitten torjuu/ vähättelee sen huomion niin se sulkee aika paljon ihmistä..

Jos eroatte siksi että sinua ahdistaa ja ärsyttää, niin eron jälkeen olisi syytä mennä lapsen etu edellä. Eli muutat sinne miehen kotitilan seudulle, jotta lapsi saa pitää molemmat vanhempansa. Näin ei sitten lasta ahdista tai ärsytä isona.